Tuohon lisätään se, että samaan aikaan Halla-aho ei ollut kuntavaaleissa mitenkään aktiivisesti kampanjoimassa ja suurmoskeijahankkeestakin Hallis puhui vain tyyliin ”vain, jos omalla rahallaan rakentavat”. Tarkensi toki myöhemmin, ettei kannata suurmoskeijaa, mutta vahinko oli jo tapahtunut, koska Vapaavuori otti selvemmän ”ei” kannan.
Näin kävi. Vapaavuori oli todella tiukasti vastaan ja toi sen esille. Halla-aho heilui ja Helsingin Perussuomalaiset ilmoittivat, että he eivät tee suurmoskeijasta ryhmäpäätöstä. Ei sitä Kokoomuskaan silloin aikonut tehdä, mutta Vapaavuoren kanta sai laajan tuen ja hänet nähtiin keskeisenä hankkeen pysäyttäjänä. Iso saavutus, sillä yhden suunnan ja mahdollisesti ääri-islamiin kytketyllä suurmoskeijalla oli kannattajansa, vaikka jo rahoitus oli hyvin epämääräisestä lähteestä.
Pidän siten selvänä, että Vapaavuori sai konservatiiviääniä yli puoluerajojen, koska suurmoskeija oli tuolloin tapetilla.
Samoin ajattelen. Vapaavuori sai todella mahtavan saaliin. Vapaavuoren 29 547 ääntä on kaikkien aikojen ennätys kuntavaaleissa.
Moni helsinkiläinen äänestäjä ei moskeijakysymyksen takia luultavasti edes tiennyt, että Vapaavuori edusti (ja edustaa) kokoomuksen kaikkein maahanmuuttomyönteisimpää siipeä ja on itse asiassa jonkinlainen ”anti-persu”.
Näin saattoi käydä. Kysymykset ihmisarvosta, ilmastosta ja Euroopasta jakavat Kokoomuksen ja perussuomalaisten näkemyksiä niin vahvasti, ettei Vapaavuoren mielestä rakenteelliselle yhteistyölle ole sijaa edes oppositiossa. Hän totesi myös, että kysymys ihmisarvosta on kaikkein keskeisin länsimaisia arvoja ja politiikkaa määrittävä lähtökohta.
Vapaavuori on tuossa vahvasti Kokoomuksen ydinperiaatteiden äärellä ja itsekin olen mont kertaa ihmetellyt, miten niistä luopuminen kävisi noin vaan, jos yhteistyöhön Perussuomalaisten kanssa Kokoomus ryhtyisi erityisesti hallituksessa.