Noiden lisäksi ainakin minua ketuttaa tälläinen ihan puhdas kiusaaminen mitä jokunen vasemmiston miespoliitikko harrastaa, Jussi Saramo ja Taneli Hömölöinen ovat ehkä pahimpia sekä myös pari Dmitri -nimistä, minkä kummankaan sukunimeä en muista.
Muutenkin Suomen politiikasta on tullut liikaa amerikkalaistyylistä; ei tartte näyttää miksi olisi paras vaihtoehto vaan tärkeämpää on osoittaa miksi poliittinen kilpailija on huonoin vaihtoehto. Toisten haukkuminen ja syyttely ovat ottaneet liian suuren osan.
Persut ja vihervassarit taitavat molemmat kiusaamisen. Vastikään oli HS:ssa juttu, miten vihervasemmisto painosti kansanedustajaa uhkaillen hänen lopettavan oikeusvaltion, jos ei äänestä kuten he käskevät. Onneksi piti päänsä ja äänesti Suomen turvallisuuden parantamiseksi.
Mutta ei persut jää toiseksi, samanlaista menoa sielläkin.
Joskus tulee ihmeteltyä, miten vähästä kehitetään äärimmäinen syytös vaikkapa putinismista. Tähän törmää tässäkin ketjussa Tynkkysen viime päivien osalta, mutta vielä enemmän somessa. Ja sen esittävät usein nimimerkit/henkilöt, joiden mielestä vuonna 2024 ei ole ongelmaa kuulua yhteen EU:n putinilaisimmista ryhmistä. Sairasta vaikka miten ajattelisi.
Persuilla on paljon parantamista, mutta ulko- ja turvallisuuspolitiikan tasolla NATO-DCA-rajalaki puolustussopimus-EU ovat menneet loistavasti eteenpäin. Sisäpolitiikassa ja siihen kuuluvassa mm. maahanmuuttopolitiikassa ovat sitten todella kaukana siitä, mitä Suomi tarvitsee. Surkea asia.