Ei liity päivän kohuun vaan yleisempää pohdintaa puolueesta.
Perussuomalaiset ja puheenjohtansa ovat nyt eräänlaisessa risteyskohdassa. Mielestäni puolue aloitti hallitusvastuunsa järkevästi. Rasismikohu tuli menneistä synneistä, ei toiminnasta hallituksessa. Puolue ja erityisesti vvm Purra profiloituvat ärhäkkinä talouden kuntoon laittajina ja toisaalta AY-liikkeen kuriin laittavana voimana. Kannatus pysyi.
Sitten Purra jotenkin vähän liikaa innostui tästä roolistaan ja toiminta alkoi näyttää saksikuvineen ylimieliseltä. Retoriikan olisi pitänyt olla koko ajan sen suuntaista, että päätökset ovat ikäviä ja inhottavia, mutta tarpeellisia koska muut eivät ole uskaltaneet tarttua toimeen. Julkisuutta ja julkikuvaa on vaikea hallita, varsinkin kun persuista kirjoitellaan toimittajakunnassa lähtökohtaisesti negatiiviseen sävyyn. Joka tapauksessa vallitsevaksi näkökulmaksi ja narratiiviksi alkoi muodostua Purralta puuttuva empatia ja että hän nauttisi ”vähäosaisten kurittamisesta”.
Persujen on vaikea korjata tätä mielikuvaa tällä hallituskaudella. Puolueen hylänneet eivät helpolla palaa. Puolueen toivo voisi olla siinä, että Kokoomuksesta siirtyisi porukkaa heidän taakseen. Sitä vaikeuttaa suuresti nämä kaikenmaailman vornaskohut ja typerät hätiköidyt möläytykset.
Olen taipuvainen ajattelemaan, että Purralle käy lopulta Sipilät eli kansakunnan kusitolpaksi joutuminen, vaikka sinällään on tekemässä kansakunnan edunmukaisia päätöksiä. Valitettavasti osa niistä päätöksistä on niin pitkävaikutteisia, että poliittisia irtopisteitä niistä ei ole luvassa. Jos arveluni osuu oikeaan niin puolueen kannattaisi lähteä eri puheenjohtalla seuraaviin ek-vaaleihin.
Siihen on oikeastaan vain yksi takuuvarma nimi. Presidentinvaaleissa kivan tuloksen kellottanut ja profiiliaan ulkopolitiikan sektorilla nostanut Halla-aho. Hän ei avannut syitä miksi luopui puheenjohtajuudesta, joten sikäli vaikea arvioida olisiko paluu mahdollinen jos puolue on kriisissä.
Eniten hallituksessa on profiiliaan nostanut Mari Rantanen. Hän ei kuitenkaan ole pienimmässäkään määrin mikään kansanvillitsijä. Peltokangas on laskeva ”tähti”, sen osoitti eurovaalit. Tynkkynen yrittää selvästi nyt muuttaa profiiliaan pelkästä someriehujasta yleispolitiikkaa suuntaan. Se voisi kieliä siitä, että tavotteita on ponnistaa vielä pidemmälle uralla.
Bergbom kun saa hieman ikää lisää voisi olla yksi mielenkiintoinen nimi, mutta substanssi miehellä on kyllä toistaiseksi liian ohutta.
Sakari Puisto on osoittanut kiinnostusta tehtävään aiemminkin, siinä olisi oiva nimi, mutta suurelle yleisölle hyvin tuntematon edelleen.
Saapi nähdä mihin suuntaan puolue tästä lähtee. Kriisiä kuitenkin vaikuttaisi olevan päällä.