Hesari antaa palstatilaa enimmäkseen niille toimijoille, joilla on poliittista uskottavuutta ja valtaa. Persut ovat profiloituneet kyseenalaistamaan kaikkia politiikan instituutioita ja sovinnaisuuksia. Persuille YK, globaalit ihmisoikeusjulistukset tai kansainväliset sopimukset ovat ikään kuin sanahelinää - asioita, joita ei tarvitse ottaa huomioon. Lähestysmistapa on hyvin samanlainen kuin Trumpilla, joka on tullut mylläämään koko maansa poliittisen järjestelmän ja välillisesti uhannut globaalia maailmanjärjestystä.
Kesti vähän, mutta tässä loput kommentit.
Yllä olevasta pitkälti samaa mieltä, mitä persuihin tulee. Mutta jos katsotaan asiapohjaisesti, Helsingin Sanomat ja YLE tekevät virheen, kun eivät nosta itse esille isoja, Suomeen eri tavoin vaikuttavia asioita. Ei voi olla niin, että puhutaan ja kirjoitetaan vaikkapa turvapaikkapolitiikasta tai Venäjän energiahankkeista ja tuodaan esille pohjoismaisten demarien näkemyksiä tai pohjoismaiden haluamia selvityksiä ja linjauksia, mutta niitä ei Helsingin Sanomat tai YLE juurikaan kytke Suomen tilanteeseen samoissa asioissa.
Kysymys ei siis ole niinkään tai oikeastaan juurikaan persuista, vaan asioista. Olemme osin palanneet suomettumisen ajan vapaaehtoiseen vaikenemiskulttuuriin, jolloin on olemassa lista asioita, joista ei Suomeen liittyen juurikaan puhuta.
Mitä tulee tulevaisuuden suunnitelmiin ja EU-politiikkaan, niin näkisin aivan keskeisenä sen, että SDP:n on uudistuttava. Oikeastaan viimeiset 15 vuotta on välttämättömiä uudistuksia jahkailtu, koska yksikään puolue ei ole osoittanut johtajuutta ja sellaista visiota, jolla Suomi luotsattaisiin takaisin maailman kärkeen. Demarien alennustila on johtanut siihen, että kokoomus on saanut huseerata aivan mielensä mukaan ja kepun ohella ohjailla valtiontaloutta haitallisille linjoille. EU-politiikassa ei ole ollut kunnianhimoisuutta ja johdonmukaisuutta sitten Lipposen sateenkaarihallitusten.
En oikein usko Suomen olleen koskaan maailman kärjessä visíoissa ja johtajuudessa tai muutenkaan. Todellisuudessa kaukana siitä. Demarit saisivat toki uudistua, mutta se ei vie Suomea eteenpäin, koska demarien sidos Suomessa on liiaksi ay-vetoinen. Demareita johdetaan edelleen osin SAK:n pimeiltä käytäviltä. Vasta kun ay-liike menettää merkitystään mm. paikallisen sopimisen kautta, demarit kenties kykenevät katkaisemaan riippakivensä. Tässä vaiheessa suomalaisdemarit pystyisivät kenties kohtaamaan ongelmia samalla tavalla kuin ruotsalaiset, norjalaiset ja tanskalaiset virkaveljensä. Niissäkin ay-liikkeen ote on olemassa, mutta ei työsopimuspolitiikasta ja kannanotoista tai vaikkapa turvapaikkapolitiikasta päätellen samalla tavalla kuristavana, kuin Suomessa, eikä Pohjoismaissa ay-liike johda demareita samalla tavalla kuin Suomessa, vaan päinvastoin.
Mitä tulee Kokoomukseen ja kepuun, pitkälti samaa mieltä. Mutta lisään listaan vihreät. Heikkoa politiikkaa hallituksessa ja oppositiossa. Kannatuspiikki ylös johtui enemmän hallituksesta kuin vihreistä.
Suomessa pitäisi pyrkiä yli puoluerajojen sellaiseen tilanteeseen, jossa kyettäisiin näkemään laajempia kokonaisuuksia kuin oman intressiryhmän etu.
Olen hyvin skeptinen tämän osalta. Suomi on vain pieni esimerkki, miten kukin ajaa omaa etuaan. USA, Ranska, Venäjä, Saksa - jokainen näistä ajaa maailmalla tai EU:ssa ensin omaa etuaan. Ajatus, jossa suomalaispuolueet saisivat kasaan jonkin yhteisen edun, toteutui puoluenäkemysten mukaan Kataisen hallituksessa, johon otti osaa muistaakseni viisi puoluetta. Lopputulos ei ollut hääppöinen.
e: tarkennetaan, että Kataisen hallituksessa aloitti kuusi puoluetta ja siitä myös nimi, mutta matkan tarpoi loppuun viisi puoluetta.