Katsoin tuon A-studion ja muutama ajatus sen pohjalta.
Ensinnäkin mielestä Halla-aho käsitteli fiksusti ja asiallisesti tuon lapsijutun. Sanoi, että kyseessä on häneen perhe-elämän asia ja hän elää sen kanssa parhaan kykynsä mukaan, äänestäjät päättäköön mikä merkitys sillä on kokonaisuudessa. Kiihkoton ja rauhallinen, fiksu suoritus. Se, mikä tuossa sivujuonteessa ehkä on uutisjutun arvoista, on pikemminkin se, miten asiaa on käsitelty ja miten se on tullut uutisoitavaksi. Onko puolueen sisällä tarkoituksellista vuotamista ja jos on, niin mistä suunnasta..
Asiasisällöistä jäi sellainen kuva, että Halla-aho on tinkimätön idealisti, joka puolustaa periaatteitaan. Ja Sampo Terho on entinen tinkimätön idealisti, joka joutui hallituksessa huomaamaan, että tinkimättömyydestä pitää luopua, jos haluaa omia tavoitteitaan ajaa.
Eli tarjolla on palaaminen oikeamieliseen oppositioon Halla-ahon johdolla (joka tarkoittaa sitä, että omat tavoitteet jää toteutumatta, mutta ääntä riittää) tai Terhon johdolla mahdollisuus olla mukana tekemässä kompromisseja ja edistää omia tavoitteita enemmän kuin oppositiossa. Huvittavinta keskustelussa oli se, että Sampo Terho sanoi, että puolueen uusi suunta on oltava se, että puolue on erilainen kuin muut puolueet ja tekee erilaista politiikkaa kuin muut. Sampo hei, se juna meni jo. Sillä kortilla tulitte hallitukseen, mutta hallitustaival on osoittanut, että teistä ei ollut siihen. Teette samaa politiikkaa kuin muutkin.