Kärjistetysti: En minä ole tehnyt mitään sen eteen, että meillä on liberaali maa. Tämä ei ole minun ansiota. Joo, olen äänestänyt, mutta yhdellä äänellä ei ole mitään arvoa. Fundamentaalilla tasolla minä en ole tehnyt mitään erilaista verrattuna vaikka tähän venäläiseen. Miksi minun pitäisi olla ylpeä siitä, että olen ollut lähellä henkilöitä, jotka on valinnut hyvin? Sehän on vain puhdasta tsägää. Itse ainakin voin olla ylpeä asioista, joita itse olen tehnyt.
Periaatteessa ymmärrän pointtisi. Kannattaa kuitenkin katsoa myös toista puolta. Ihminen on laumaeläin ja hakeutuu kaltaistensa seuraan. Ihminen haluaa kuulua yhteisöön ja näissä yhteisöissä on muodolliset tai epämuodolliset säännöt, jonka mukaan jäsenet toimivat.
Pikkulapset muodostavat jo omia "jengejään" ja saattavat haastaa riitaa naapurikadun "jengien" kanssa. Isommassa mittakaavassa raumalaiset ja porilaiset ärhentelevät toisilleen paikallismatseissa ja pitävät oman kaupunkinsa lippua korkealla. Kyse on nimenomaan oman ryhmän löytämisestä ja joukkoon kuulumisesta. Oman ryhmän paremmuuteen uskomisesta. Ja silti kyse on vain siitä sattumasta, mille kadulle tai mihin kaupunkiin on syntynyt.
Ihan sama kansallisella tasolla. Jenkkien mielestä jenkit on maailman ainoa supervalta ja jenkkien ansiosta Hitler ei valloittanut koko Eurooppaa. Ruotsalaiset ovat ylpeitä kun voittavat lätkän olympiakultaa. Keniassa pidetään kansanjuhlat, kun puolikenialainen kaveri valitaan yhdysvaltain presidentiksi. Mutta mitä tekemistä näillä yksittäisillä ihmisillä, jotka noista asioista remuavat, on noiden tekojen kanssa? Ei niin mitään, kunhan ovat sattuneet syntymään siihen tiettyyn paikkaan.
Sama yhteisöllisyyden vaikutus ja oman yhteisön paremmuuteen uskominen näkyy ihan kaikissa kulttuureissa ja maissa. Jos Suomi haluaa säilyttää kilpailukykynsä ja nykyisessä globalisoituneessa maailmassa, siihen tarvitaan nimenomaan sitä yhteisöllisyyttä. Koko kansallisvaltiohan on oikeastaan vain sen jäsenien yhteisö, jossa on määritelty tietyt säännöt. Ei kenelläkään suomalaisella ole enää mitään tekemistä Suomen perustamisen ja itsenäisyyden kanssa (pl. muutamat veteraanit). Mutta jos kaikki suomalaiset ajattelevat että paskat nationalismista, olen maailmankansalainen, niin silloin Suomi häviää olemasta ja tulee vain epämääräinen pala maata, johon muodostuu pienempiä ryhmittymiä, lopulta isompia ryhmittymiä ja joskus ehkä kokonainen maa. Näin kärjistetysti.
Vielä loppukaneettina, tämä "maailmankansalaisuus" on hieno ajatus. Olisihan se kiva, jos ihan oikeasti ihonväriin, rotuun tai kulttuuriin katsomatta kaikki voisivat olla tasavertaisia kaikkialla maailmassa. Mutta kun totuus on vain se, että muutama idealisti ei riitä, sillä 99% maailman ihmisistä on "aivopesty" kuulumaan siihen omaan ryhmäänsä ja pitämään sitä parhaana. Totuus lienee edelleen että valtaosa - tai ainakain hyvin suuri osa - planeettamme ihmisistä olisi valmiita tappamaan ja kuolemaan oman maansa tai uskontonsa puolesta. Ja samoin valtaosa planeettamme ihmisistä pitää sitä omaa maataan parhaana ja on ylpeä kansalaisuudestaan. Se, että Suomi hylkää kokonaan "isänmaallisuuden" on potentiaalisesti omaan polveen ampumista.