On aina helppoa vastustaa asioita ja esittää omiksi tavoitteikseen kaikkien yhteisesti hyväksymiä latteuksia ilman toimintamalleja niiden saavuttamiseksi.
Tätä toki tekevät muutkin, mutta useimpien muiden puolueiden käytännön teoista on jo kokemusta.
Perussuomalaisten vaaliohjelma on pelkkä sloganien kokoelma. Huvittavaa onkin, että kun lähes kaikilla muilla puolueilla on mainostoimisto pähkäilemässä iskulauseita, Perussuomalaiset on siinä hommassa parempi kuin mainostoimistot itse. Yhteistä on kuitenkin se, että iskulauseilla ei ole mitään tekemistä käytännön politiikan kanssa.
Soini on nykypäivän Olliver Hawk, joka saa ihmiset valtaansa lähes hypnoosin keinoin. Soini puhuu sitä, mitä ihmiset haluavat kuulla. Elämässään syrjäytyneet tai muuten sivuraiteelle ajautuneet ihmiset haluavat kuulla, että heidän ongelmilleen on joku ulkopuolinen syyllinen. Joillekin se on EU, toisille maahanmuuttajat, kolmansille "vanhojen puolueiden" harjoittama väärä politiikka. Aina ei tarvitse olla itse ongelmissa, riittää, kun näkee tulevaisuudessa em. tahojen synnyttämän uhkan.
Soini lupaa muutosta, mutta muutos on kuin kangastus autiomaassa, se pakenee sitä tavoittelevalta aina kauemmas. Demokratia itsessään on järjestelmä joka tavallaan mahdollistaa muutoksen, mutta samalla käytännössä tekee sen mahdottomaksi. Radikaalit ideat jauhautuvat päätöksenteon rattaissa kompromisseiksi ja kompromissien kompromisseiksi ja valtavasta muutoksen järkäleestä jää jäljelle pelkkää sepeliä.
Sloganeilla marinoitu äänestäjäkunta ei tätä tietenkään sulata, vaan pettyy. Seuraavissa vaaleissa se isojako tehdään, kun Perussuomalaisten äänestäjäkunta etsii uutta poliittista kotia.