Politiikkahan (erityisesti hallituksessa toimivien politiikka) on konsensuksen etsimistä muiden hallituspuolueiden kanssa. Perussuomalaisten kynnyskysymykset, eli euro- ja maahanmuuttokriittisyys ovat olleet hyvin yleiseurooppalaisia, joista suurimmalta osin ollaan eri mieltä Persujen kanssa. Siinä on vaikeaa yhden suomalaisen puolueen lähteä taistelemaan tuulimyllyjä vastaan. Perussuomalaiset ovat juuri siinä pisteessä, että he eivät voi enää jäädä oppositioon oltuaan siellä aikaisemmat neljä vuotta, mutta puolue ei myöskään ole tarpeeksi suuri, tai samaa mieltä heidän tärkeimmistä kysymyksistään muiden suomalaisten puolueiden kanssa, jotta voisivat oikeasti yksin vaikuttaa asioihin.Näiden seikkojen takia ymmärrän Soinin kommentit ja "takinkäännön" Kreikan ongelmassa, sillä mitään oikeaa vaikuttamismahdollisuutta siihen ei heillä koskaan ole ollut, eikä koskaan tule olemaan. Perussuomalaiset ja Soini ampuivat omaan jalkaansa oppositioaikaina liian kärkkäillä kommenteilla esim. Kreikkaan liittyen. Tästä johtuen en myöskään ihmettele Haglundin tai muiden vahingoniloa tästä, koska sen verran kovaa ääntä Soini piti viime vaalikaudella Kreikan tilanteesta.
Hyvää pohdintaa yllä.
PerSujen lammastelu hallituksessa oli enemmänkin odotettua, koska näissä euro- ja mamuasioissa ovat yksin muita vastaan. Joko saavat jotain pientä (ehdotuksen Kreikan euroerosta, kehitysapuleikkaukset, mahdolliset tiukentamiset perheenyhdistämisiin yms.) sälää läpi, mutta siunaavat hallituksen eurofantsun. Toinen vaihtoehto on esittää suoraselkäistä oppositiossa, eikä saada edes mitään pientä läpi ja kuunnella vittuilua vastuunpakoilusta.
Maahanmuuttokriittisyys ja euroskeptisyys ei voi merkittävästi edetä hallituksessa, jos niiden takana ei ole hallitusenemmistö ja pääministeripuolue. Siihen vähäänkin vaikuttamiseen olisi ollut PerSujen tärkeää ottaa sisäministeriö, mutta siinä PS antautui tavallaan jo etukäteen. Soinin ja Niinistön mielihalut (eli valitsevat ensimmäisenä ulko- ja puolustusministeriön) olivat jo etukäteen kaikkien tiedossa ja Kokoomukselle jäi helppo pala laittaa Orpo sisäministeriksi kukkahattuilemaan (mamutulvan taakanjakoon kiltisti osallistumalla).
Asiassa ei ole siinä mielessä mitään dramaattista, koska Soini ja Niinistö ovat ministerihommassaan varmaan ihan hyviä ja omasta mielestään jopa jonkinlaisessa kutsumustehtävissä. Kuitenkaan PS-puolueen agendojen kautta nuo salkut eivät ole niin merkityksellisiä, koska ulkopolitiikka on joka tapauksessa kaikilla suurilla puolueilla samankaltaista ja konsensushakuista. (Tai no, jalkaväkimiinat olisi Niinistö & PS halunnut takaisin, mutta Kokoomus ja Keskusta näyttivät siinäkin minkä sortin isänmaallisia ovat, vaikka ei ollut punavihreitä takiaisina).
Olen muuten melko varma, että ulkoministeriön ja puolustusministeriön (Soinin ja Niinistön mielihalut) olisi PS voinut saada 1-2 prosenttia alemmallakin kannatuksella ja hallituksen selkeänä kolmospuolueena. Siinä mielessä persujen jatkojytky jäi jo telineissä tuhnuksi. Toki puhemiespaikka on imagomielessä PS-puolueelle jonkinlainen voitto ja muutkin ministeriöt tyhjää parempia.
Jatkossa PerSujen ei välttämättä kannata mennä hallitukseen, jos ei ole saatavissa pääministerin tai/ja sisäministerin salkkua. Ensimmäinen vaatii huimaa kannatuslisää ja toinen puolueenjohtajalta toisenlaista asioiden priorisoimista. Molemmat sinänsä realistisia tavoitteita, mutta puoluejohdon fokus pitää olla kaikissa seuraavissa eduskuntavaaleissa noissa salkuissa.