Asia ei ole kuitenkaan ihan mustavalkoinen, koska esim. viime vaalikaudella Immosen lakialoitteet ja varsinainen eduskuntatyö on ollut käsittääkseni täysin asiallista, pätevää ja muistaakseni ahkeraakin. Vaan eiväthän ne lakialoitteet tms. turhuudet ketään kiinnosta.
Tähän oli pakko tarttua. Immonen oli edellisellä vaalikaudella kymmenen eniten täysistunnoista pois olleiden kansanedustajien joukossa.
Lakialoitteita taas tuli jokunen, mutta erittäin kapealta alueelta. Kaikki liittyivät joko islamiin tai monikulttuurisuuteen. Nämä olivat monikulttuurisuudesta (laki nuorisolain 1 §:n muuttamisesta), kiihoittamisesta kansanryhmää kohtaan (Rikoslain (39/1889) 11 luvun 10 §:n muuttamisesta) ja uskonrauhan rikkomisesta (Rikoslain ( 39/1889) 17 luvun 10 §:n muuttamisesta)
Yksikään näistä ei edennyt. Lisäksi Immonen oli mukana allekirjoittajana joissakin muissa aloitteissa. Näitäkään ei kovin montaa ole.
Valiokuntatyössä Immosta on kuvattu hiljaiseksi, kantaaottamattomaksi ja paljon poissa olevaksi.
Oman työni kautta voin sanoa, että erinäiset kansanedustajuuden kautta Immoselle tulleeet jäsenyydet erilaisissa työryhmissä ja kokoonpanoissa Immonen jätti hoitamatta kokonaan. Mikä aiheutti aika paljonkin hämmennystä muiden jäsenten osalta.
Summa summarum, Immonen oli kansanedustajana melkoisen passiivinen, saamaton, kapea-alainen sekä suoraan sanottuna lintsari.
Tästä asiasta myös Soini ojensi Immosta kirjassaan Peruspomo:
”Olli Immoselle olen joskus ihmetellyt, että ’etkö sinä nyt mitään muuta ongelmaa näe, kuin monikulttuurisuuden. Luulisi, että kun olet pienen lapsen isä, sinulla olisi lapsilisistä ja neuvoloista asiaa, mutta ei, sinä ajat yhtä raidetta’.
Muuten
@Swearengen, ihan hyvää tekstiä Immosen kirjoittelusta.