Vlad puhuu perustoimeentulon turvasta, mutta ei ole ymmärtänyt sitä ettei sen tarkoitus edes ole taata yhtäläistä lopputulosta elämässä tekemistämme valinnoista tai elämäntilanteista riippumatta, sen tarkoitus on turvata elantoa tilapäisesti tiettyjen riskien varalta ja vain riskien realisoitumisen keston ajalta.
Kysymyksessä ei ole työn tekemiseen verrattava elinkeino.
Nyt vaadin sinulta luetun ymmärtämistä koska ymmärtääkseni viestini ei ollut kovinkaan vaikeaselkoinen vaan jopa hyvin yksiselitteinen, jossa toin esille mainitsemani tosiseikan. Mutta ymmärtääkseni missään kohdin en vaatinut sitä, että "loisimalla" on saatava yhtäläinen lopputulos palkkatuloon verrattuna, vaan kohtuullinen elintaso, mikä riittää perustoimeentuloon (asuminen, ruokamenot, muut yleishyödylliset menot). En siis ole vaatimassa sitä, että "loisija A:n" on saatava farmari-volvo, koska "ahkeroija B:llä" sellainen on, en missään nimessä - pois se minusta. Kannustan ihmisiä ahkeruuteen ja tarvittaessa alan vaihtoon, jos edellinen ala ei tarjoa työtä ja kunnollista toimeentuloa, mutta ihminen, joka putoaa verkosta, kaipaa mielestäni perustoimeentulon, parasta olisi jos se olisi mahdollisimman väliaikaista, saadakseen otteen kiinni "yhteiskunnasta". Yhteiskunnalle tulee halvemmaksi, tukea juuri työnsä menettänyttä henkilöä kouluttautumiseen ja aktiivisuuteen, sen sijaan, että moni toimintamalli on passivoittava tai paikoin jopa halveksuttava - kuten esim. "pakkotyöllistäminen" hanttihommiin, vaikka senkin ajan työtön voisi, halutessaan, opiskella, mutta usein - tiedän tämän - omaehtoinen aktiivisuus katsotaan työkkärissä (nyk. Työ- ja elinkeinotoimistot) varpaille hyppimiseksi.
Ihminen joka on aktiivinen ja jota kannustetaan (vaikkapa porkkanoin) oma-aloitteisuuteen, on mitä suurimmalla todennäköisyydellä tulevaisuudessa yhteiskunnalle "hyödyksi". Sen sijaan henkilö, joka potkaistaan täysin ulos yhteiskunnan normaalista toiminnasta passivoituu, elämä alkaa kiertää pientä rataansa, helpoimmaksi toiminnaksi nähdään rahan nyhtäminen sossusta ja/tai työkkäristä ts. henkilö on - asia karusti ilmaistuna - rasite yhteiskunnalle. Mutta näille rasitteillekin tulisi taata perustoimeentulo yhteiskuntarauhankin tähden.
Lukijoita en ryhdy puuduttamaan kirjoittamalla litaniaa yhteiskunnan (Kela, Työ- ja elinkeinotoimistot, kunnallinen/sairaanhoitopiirillinen sosiaalitoimi) tarjoamia tukivaihtoehtoja, joita on melkoinen määrä mutta itsekustakin saa helposti tietoä näiden tahojen verkkosivuilta, jos vain halua on. Lisäksi apua voi pyytää/hakea eri säätiöiltä (esim. mielenterveyskuntoutujat), kirkon diakoniatyöltä, yhdistyksiltä (jälleen esim. mielenterveyskuntoutujat tai alkoholistit). Mutta ongelmana vain on se, että kovinkaan moni ei osaa hakea kaikkialta tarvitsemaansa ja hänelle oikeutetusti kuuluvaa apua/tukea, koska tukiviidakko on niin mieletön. Itseasiassa edes kaikki Kelan virkailijat tai sosiaalitoimen virkailijat eivät ole perillä siitä mihin tukiin hakija on oikeutettu, ja toisaalta, jos tietävät mutta asiakas ei asiaa ymmärrä tiedustella, tilanne on usein niin nurinniskainen, ettei virkailija tällaisesta tuesta kerro - toki tämä tulee valtiolle/kunnalle halvemmaksi. Edelleen, näidenkin tukien tulee mielestäni olla kannustavia ja pääperiaatteena olla se, että ihminen saadaan joko työn tai opintojen ja työn kautta osaksi yhteiskuntaa ja "tuottavan yhteiskunnan" ulkopuolelle, perustoimeentulon turvaan, jää minimaalinen määrä ihmisiä. Eli niitä farmari-volvoja ei toimeentulotuella tms. hankita!
vlad.