Puuttumatta enää siihen oliko Erosen kirjoitus hyvä vai huono tai oliko se onnistunutta satiiria, niin pakko on kai kuitenkin kysyä, että oliko tuo kuitenkaan sellainen kirjoitus, jossa nostetaan havaittu epäkohta esiin ja esitetään konkreettista ja toteuttamiskelpoista muutosta tuohon epäkohtaan? Itselleni ainakin jäi tuosta kirjoituksesta vähän auki asian varsinainen pihvi ja varsinkin se, mihin suuntaan ja millä konkreettisilla keinoilla Eronen haluaisi vähemmistövaltuutetun ja poliisin toimintaa viedä.
Jotenkin toivoisi yhteiskunnalliselta keskustelulta (varsinkin ns. pelipaikoilla olevien keskustelijoiden toimesta) sellaista otetta, jossa ihan vakavasti esitettäisiin asioita sellaisessa yhteismitallisessa muodossa, joka mahdollistaisi asiallisen jatkokeskustelun ja mahdolliset vasta- ja myötäargumentit. Jos maailmaa halutaan muuttaa tuomalla epäkohtia esiin, niin viestin pitäisi olla niin selvä, että sekä saman- että erimieliset löytäisivät kirjoituksesta oleellisen ja asian työstämistä sellaisilla foorumeilla, joissa asioihin pystytään vaikuttamaan, voisi jatkua.
Poliittisen satiirin tekeminen kai perinteisesti kuuluu kirjailijoille, pakinoitsijoille ja sen sellaisille. Minusta on vähän erikoista, jos samanaikaisesti yrittää olla vakavasti otettava politiikan tekijä ja koko kansaa kirjallisin keinoin naurattava satiirikko.
Täällä on myös kehuttu Erosen taitoja poliittisen satiirin kirjoittajana. Vaikka persu-ketju ei kai ole mikään kirjallisen arvioinnin ensisijainen foorumi, niin se on vielä sanottava, että minusta hänen kirjoituksensa eivät ole noin yleisemminkään erityisen laadukkaita kirjallisia tuotoksia eikä edes kovin hauskoja. Harmillisesti meiltä kyllä puuttuu tällä hetkellä esimerkiksi Erno Paasilinnan ja Veikko Huovisen tasoiset satiirikot aivan tyystin. Heillekin löytyisi kyllä paikkansa, kunhan tajuavat olla menemättä eduskuntaan töihin.
Jotenkin toivoisi yhteiskunnalliselta keskustelulta (varsinkin ns. pelipaikoilla olevien keskustelijoiden toimesta) sellaista otetta, jossa ihan vakavasti esitettäisiin asioita sellaisessa yhteismitallisessa muodossa, joka mahdollistaisi asiallisen jatkokeskustelun ja mahdolliset vasta- ja myötäargumentit. Jos maailmaa halutaan muuttaa tuomalla epäkohtia esiin, niin viestin pitäisi olla niin selvä, että sekä saman- että erimieliset löytäisivät kirjoituksesta oleellisen ja asian työstämistä sellaisilla foorumeilla, joissa asioihin pystytään vaikuttamaan, voisi jatkua.
Poliittisen satiirin tekeminen kai perinteisesti kuuluu kirjailijoille, pakinoitsijoille ja sen sellaisille. Minusta on vähän erikoista, jos samanaikaisesti yrittää olla vakavasti otettava politiikan tekijä ja koko kansaa kirjallisin keinoin naurattava satiirikko.
Täällä on myös kehuttu Erosen taitoja poliittisen satiirin kirjoittajana. Vaikka persu-ketju ei kai ole mikään kirjallisen arvioinnin ensisijainen foorumi, niin se on vielä sanottava, että minusta hänen kirjoituksensa eivät ole noin yleisemminkään erityisen laadukkaita kirjallisia tuotoksia eikä edes kovin hauskoja. Harmillisesti meiltä kyllä puuttuu tällä hetkellä esimerkiksi Erno Paasilinnan ja Veikko Huovisen tasoiset satiirikot aivan tyystin. Heillekin löytyisi kyllä paikkansa, kunhan tajuavat olla menemättä eduskuntaan töihin.