Ei nämä "oikeat työt" tietysti ihan yksiyhteen mene ministeritöiden kanssa, mutta ihan varmasti kokemus tiimityöstä, päätöksenteosta, niiden seurauksista, jne. on hyötyä ministeriössäkin. Jos sinulla on käsitys, ettei noissa "oikeissa töissä" tehdä kompromisseja, en sitten tiedä, oletko itse koskaan tehnyt niitä.
Suomessa on ollut kovilla paikoilla ministereinä kirves- ja sähkömiehistä alkaen, mutta he ovat päässeet ministereiksi vain ja ainoastaan poliittisilla ansioilla oman puolueensa hierarkiassa, ei muutoin.
Näkisin, että substanssiosaaminen ministerina auttaa jo yksinkertaisesti siinä, että puhuu edes samaa kieltä asiantuntijoiden kanssa, jolloin käsitys, missä mennään, on helpompaa jakaa puolin ja toisin. Yhtenä esimerkkinä vaikka lakimiestausta oikeusministerinä olisi enemmän kuin suotavaa.
Noh, missi kulttuuriministerinä on tietysti jonkinasteinen humoristinen kärjistys tuolle substanssiosaamiselle, mutta olihan meillä sähkömieskin sisäasianministerinä.