Tuulivoiman kehityksestä huolimatta sille tarvitaan säätövoimaa. Olkoon se kapasiteetti millainen tahansa, meillä pitää olla energiaa saatavilla kaikista kriittisimmillä hetkillä, eli ydintalvella.
Meillä ei ole koskaan teollistuneella ajalla - edes ennen ensimmäistäkään tuulivoimalaa - ollut semmoista tilannetta, että olisimme energian suhteen läheskään omavarainen ja että energian käyttöpiikit olisi pystytty omalla tuotannolla tyydyttämään. Sen sijaan olemme olleet suoraan sekä epäsuorasti riippuvaisia Venäjän tuonnista:
suorasti: sähköä on tuotu ystävällisimielisten valtioiden lisäksi myös Venäjältä.
epäsuorasti: fossiilisten ja myös biovoimalaitosten polttoainetta on tuotu Venäjältä.
Meillä ei ole käytännössä mitään mahdollisuutta olla energiaomavarainen: eli että kaikkea säätövoimaa voitaisiin tuottaa itse ja kotimaisilla polttoaineilla. Ja vaikka olisi, niin riittävän säätövoimakapasiteetin itsenäinen ylläpitäminen vaatisi joko
a) hyvin monien voimaloiden ajamista suuria osia ajasta "aliteholla" jolloin jokaisen kilowattitunnin suhteelliset tuotantokustannukset (huomioiden investoinnit ja ylläpito) kasvavat, ja "siirtyvät sähkölaskuun" - tätä kautta teollisuuden kilpailukyky heikkenee ja kuluttajien ostovoima putoaa
tai vaihtoehtoisesti
b) voimaloiden jatkuvaa ajamista täysteholla ja sähkön tuuttaamista verkkoon suurena ylitarjontana, jolloin myyntihinta laskee reilusti ja sähköntuottajan kyky hoitaa voimalaitosten investointi-, käyttö- ja ylläpitokustannuksia romahtaa.
Eli on ihan haihattelua, että olisi järkevää ylläpitää valtavaa säätövoimakapasitteettia itsenäisesti. Ennemmin kannattaa tarvittaessa tuoda energiaa liittolaismaista. Ei Venäjältä, kuten tähän asti on tehty ja kuten persut näyttävät yhä haluavan.