En aivan pysty ostamaan ajatusta. Samaa löysää puhumista se on muillakin olkoon kyse sitten sitten vaikka Vasemmiston tai Vihreiden arvomaailman takaa katsottuna. Voidaan toki puhua "löysästi", että rajat auki ja me otamme vastaan kaikki ja autamme kaikkia. Lopputuloksen jokainen sisimmissään tietää, resursseja ei siihen vain ole olemassa. vahvasti olen edelleen sitä mieltä, että ongelmat voidaan ratkaista vain ja ainoastaan niiden kotipesissä. Sinne siis tarvitaan sitä apua, mutta jotenkin pitäisi saada ensin yhteiskuntajärjestelmät toimimaan ja kuten olemme huomanneet, niin se on äärimmäisen pitkä ja vaikea tie.
Minusta näissä puheissa on isoja aste-eroja. Persut pohjaavat koko poliittisen agendansa pariin populistiseen teemaan, joita ei ole mahdollista toteuttaa ilman perustuslain muutoksia ja/tai yli 100 paikan vaalitulosta. Toisin sanoen puheet rakennetaan epärealististen visioiden varaan.
Persujen politiikan lähtökohdassa ei minusta ole suurta vikaa - sikäli kun sillä viitataan kansallisen itsekkyyden ja poliittisen realismin tavoitteluun.
Jos tuota termiä löysää puhumista alkaa miettimään laajemmalti, niin esim. nykyisen hallituksen takana sitä taitaa olla ylipäätään huomattavan runsaasti. Samoin Vihreiden ekoshoppailu on aika löysää puhumista ja pisteiden keräilyä, rajuja heittoja tietäen, että kaikkea ei voi tehdä heti tai liian lyhyellä aikajänteellä. Löysä puhuminen toki uppoaa aina hyvin , mutta tämä koskee kaikkia, pidän itse esim. Vihreitä myös omalla tavallaan populistipuolueena.
Näin toki on, ja politiikka on yleisesti ottaen täynnä ympäripyöreää puhetta. Mutta jos nyt ajatellaan vaikka esille ottamiasi vihreitä, niin heidän tähtäimenä on
suunnan muuttaminen kohti globaalimmin orientoitunutta politiikkaa. Yhtä lailla persut voivat perustellusti kertoa, mihin
suuntaan he veisivät maahanmuuttopolitiikkaa. Harmi kyllä, populistipuolueiden kannattajille ei yleensä kelpaa realismi. Soinin hallituskausi oli sitä realismia, kun puolue möi kaiken muun päästäkseen määrittämään maahanmuuttolinjauksia.
Olen puuttunut lähinnä siihen, että perussuomalaiset rakentavat poliittiset ohjelmansa ja budjettinsa sellaisten tulomomenttien varaan, jotka eivät ole lainsäädännöllisesti mahdollisia tai poliittisesti realistisia. Vertauskohtia voi etsiä siitä, että vaalien alla budjetoidaan vaaliohjelmissa satoja miljoonia epämääräisistä kohteista, kuten "harmaan talouden kitkeminen" tai "byrokratian karsiminen".
Demareiden työllisyyspolitiikka on niin ikään epärealistiselta vaikuttavaa, mutta siinä nyt on edes pysytelty poliittisesti relevanttien mekanismien äärellä. Vaikka pahalta näyttää, niin tässä vaiheessa on silti mahdotonta sanoa varmaksi, onnistuuko hallitus työvoimapolitiikassaan. Lainsäädäntö ei ainakaan ole tiellä.
Eli tekemään kompromisseja heille tärkeistä asioista ja pettämään äänestäjänsä? Ja kyllä, näinhän nuo vanhat puolueet toimivat ja siksi ovatkin alkaneet menettämään kannatustaan juuri persuille.
Sellaista hallituspolitiikka on. Jos haluaa hallitukseen, pitää "pettää äänestäjät" ja tehdä kompromisseja. Ei kepukaan huvikseen ole Rinteen kanssa laatimassa "maailman kunnianhimoisinta ilmastostrategiaa"; he ovat siellä, koska kokonaisuus on heille edullinen.
Soini kokeili tätä. Perussuomalaisten tapainen puolue tappaa itsensä mukautumalla vanhojen valtapuolueiden haluihin.
Näin on. Tosin ei siitä puolueen kannatuksesta ole mitään hyötyä, jos valtioneuvostossa istuu aivan päinvastaista politiikkaa harjoittava koalitio. Poliittisen puolueen pääasiallinen tehtävä on kuitenkin toteuttaa niitä kannattajien toivomia päätöksiä. Kannatus on lähinnä työkalu, jolla siihen tavoitteeseen päästään.