BigRedCat kirjoitti:En tarkoittanut että tyytyisin pronssiin mutta mielestäni on kivempi katsoa otteluita jotka voitettaan vaikkei sitten mestaruutta voitettaisikaan. Näin ollen kai olen sitä mieltä ettei mestaruus ole ainoa mikä merkitsee. Totta kai häviämistä pitää vihata mutta ihmettelen silti etä kuinka jollekkin voi olla sama ollaanko runkkarin toinen vai seitsemäs... Jälkeenpäin muisteltunahan se onkin sama mutta juuri se matseissa viihtyminen on tärkeää sillä hetkellä. Siihen kai seurat panostaakin. Yleensä voittavan joukkuen matseissa viihdytään. Kauden puolessavälissä et voi tietää etteikö me voida voittaa ainakin jos ollaan esim. toisena. Silloin otteluissa on kiva käydä katsomassa hienoa kiekkoviihdettä ja miettiä että mitä osa alueita parantamalla mestaruus olisi mahdollinen. Jos ollaan 11. kauden puolivälissä niin ei voi edes haaveilla mestaruudesta.
En näe niin paljoa IFK:n pelejä, että olisi vara kommentoida pelin viihteellisyysarvoa näin heikkotasoisessa liigassa, mutta 20 Kärppien peliä nähneenä voin todeta, että heikoksi on mennyt jos noin paskalla pelillä ja viihteellisyysarvolla voitetaan runkosarja. Ainoastaan Ässät tarjosi tällä kaudella jotain uutta, en kiellä eikö IFK taklaa, ole fyysinen ja brändi jne. mutta täytyyhän teilläkin olla kunnianhimoa kehittyä ja kehittää toimintaanne. Kaljaa saa ja hauskaa on samanhenkisessä seurassa mutta oikeasti kun vahvistukset ovat luokkaa Lasse Korhonen ja Mika Niskanen niin onhan siellä jotain helvetin pahasti vialla. Caloun, Bednar, Zidlicky, Rafalski tuovat viihteellisyysarvoa taidokkaina pelaajina, sitten taas taisteleva joukkue sen fiiliksen höystettyinä raivoikkailla pommeilla.
IFK:nkin tilanne on aivan lapsenkengissä siihen potentiaaliin mitä seuralla on, sitä ei vain käytetä ja jos käytetään, niin tehdään se väärin (ulkomaalaisvahvistukset). Kaiken huipuksi Harkimo vittuilee aivan täysillä, caset Vopat ja Hirso, ja seura ei tee mitään muuta kuin itkee mediassa palkoista. Rahat on loppu, jos Matikaisen pitää tuollaiseen alentua. Siihen tämä ei enää niin hiljainen oppositionne on kypsynyt. Matikaiselle, Mobergille ja Heinolle voisi todeta ettei teille ole enää käyttöä. IFK pitää muokata vastaamaan tämän vuosituhannen tarpeita, ei 80-luvun "suuruuden" aikoja.
Käsittääkseni Brewerin aikana kun IFK loi brändinsä vihattiin nimenomaan häviämistä, se oli aivan uudenlainen ajattelumalli Suomessa aikoinaan, ja se on se mikä teki IFK:sta poikkeuksellisen urheilubrändin Suomessa. Nimenomaan teki. Perinteet ja tyyli. Valmentajaan luotettiin ja jatkuvuus oli sukupolvien luokkaa, nykyään taitaa koutsi vaihtua joka vuosi ja parhaana kaksi. Imperiumi rappeutuu, nyt tulisi tehdä johtopäätökset ja korjata virheet. Mutta sitä ei tapahdu, koska IFK on valtakeskittymä ja siitä vallasta ei ennen viikatemiestä luovuta.
Ja se, että IFK:n tulee olla joka vuosi mestaruussuosikki. Nykyään se on lähinnä joka vuosi suosikki pahimmaksi flopiksi.