Ihan saman näköinen tyttö sattui silmiini yhden koulun pihalla, jossa olin pätkätöissä männätalvena. Samanlainen kalpea naama, hiukset samalla lailla ja tuntui tuijottavan koko ajan. Rupesi ahdistamaan. Se oli joku neljäsluokkalainen kai suunnilleen.Ring oli jotenkin ahdistava sen pikkutytön (maahisen) takia, joka kömpi sieltä kaivosta mutta tuostakin tykkäsin.
Kyllä tuo Martyrs on kaikkien kauhuelokuvien isä, poika ja pyhä henki.
No jaa. Sain juuri katseltua ja olihan tämä nyt mykistävä ja sairas ja vaikka mitä. Ajatus tällaisista tapahtumista on kyllä sinänsä pelottava, mutta minä en tätä ainakaan paskat housussa katsellut. Ja pidän itseäni kuitenkin vielä melko säikkynä.
Jaa-a, vaikea sanoa. Kyllähän tämä kaikki teini"kauhut" voittaa, mutta ei tämä nyt itsessäni mitään mullistavia ajatuksia kuitenkaan aiheuttanut.
Mutta todella ahdistava leffa kaikin puolin, se täytyy sanoa.
Noh, elokuva toimii lähes aina parhaiten silloin, kun ei ole mitään ennakko-odotuksia.
Martyrsista pidin erittäin paljon ja onhan se ahdistava. Pelottavana en sitä kuitenkaan kokenut toisin kuin täälläkin mainittua elokuvaa À l'intérieur, jossa oli jotain sellaista uhkaavuutta, joka sai niskavillat pystyyn. Toki melko erityyppisiä elokuvia nuo kaksi ovatkin.Voisi sanoa, että melko ristiriitaista kommentointia elokuva ainakin sai aikaiseksi.
Ei kai sitä aikuinen mies? nyt housuihinsa paskanna minkään kauhuelokuvan takia. Pointti olikin se, että tämä elokuva kuitenkin ahdistaa aikuistakin. Lapsena nyt ahdisti Halloweenit, ja Elm Streetitkin, mutta ne painii hieman eri sarjassa.
Mutta jos tiedät Martyrsiä ahdistavampia elokuvia niin kerro ihmeessä.
En ole kyseistä leffaa koskaan nähnyt, mutta nyt ainakin tiedän, miltä Steve Buscemi tulee näyttämään harmaahapsisena vanhuksena.Kohtauksessa esiintyvä "hahmo" taitaa muuten olla ainoa kauhuleffojen hahmo, josta olen koskaan lapsenakaan nähnyt painajaisia, ja veikkaan että juuri siksi että kyseessä on kuitenkin oikea ihminen eikä mikään "mörkö". Moni varmasti tunnistaa elokuvan..
http://www.youtube.com/watch?v=2OaG9bvSJBI
Mutta jos palataan elokuvien ahdistavuuteen, niin ylivoimaisesti pahin on mielestäni ollut niin ikään ranskalainen tekele Irreversible.
En ole kyseistä leffaa koskaan nähnyt, mutta nyt ainakin tiedän, miltä Steve Buscemi tulee näyttämään harmaahapsisena vanhuksena.
Mutta jos palataan elokuvien ahdistavuuteen, niin ylivoimaisesti pahin on mielestäni ollut niin ikään ranskalainen tekele Irreversible. Tuota katsoessa tuli pariinkin otteeseen mieleen, että pitäisikö jättää kesken ja jatkaa seuraavana päivänä, mutta silti vain teos piti otteessaan loppuun asti. Pysäyttävä kokemus kaiken kaikkiaan ja jälkikäteen oli oikeasti huono olo. Vaikea tuota on kenellekään ahdistavuutensa takia varsinaisesti suositella, mutta elokuvana se kuitenkin on mielestäni erittäin hyvä ellei jopa erinomainen.
Pelottavin kauhuelokuva ei ole itseasiassa kauhuelokuva lainkaan. Kyseessä on sarjamurhaaja Henry Lee Lucasista kertova Portrait of a serial killer. Täysin hypnoottinen elokuva. Sen voimakeinona on tietoisuus siitä, että näitä "ihmisiä" on oikeasti olemassa. Suomalainen versio on tietysti saksittu lähinnä traileriksi, mutta kyllä tuota directors cut:ia olen nähnyt jopa huutonetissä myytävän.
Pelottavin kauhuelokuva ei ole itseasiassa kauhuelokuva lainkaan. Kyseessä on sarjamurhaaja Henry Lee Lucasista kertova Portrait of a serial killer.
Ei kai sitä aikuinen mies? nyt housuihinsa paskanna minkään kauhuelokuvan takia.
Mutta jos tiedät Martyrsiä ahdistavampia elokuvia niin kerro ihmeessä.
It oli kyllä pelottava joskus junnuna. Tosin en enää edes muista, miten se loppuu.---
Lapsena oikeasti pelotti Stephen Kingin "It". Huippuklassikkoa siitä ei saa onnettoman, lähes lostmaisen, loppuratkaisun takia.
Hohtokin oli hyvä ensimmäisellä katselukerralla, mutta kohdallani se on menettänyt parin katselukerran jälkeen hohtonsa, heh.
Täytyy tosin myöntää, että jonkun verran tämän genren leffoja on näkemättä, kuten nyt vaikka aiemmin mainittu Blair Witch Project.
Lapsena oikeasti pelotti Stephen Kingin "It". Huippuklassikkoa siitä ei saa onnettoman, lähes lostmaisen, loppuratkaisun takia.
Mielestäni tämä on hyvin lähellä huonointa kirjakäännös elokuvaa ikinä. Kirjahan on täyttä timanttia ja Kingiä parhaimmillaan, mutta elokuva on kyllä surkuhupaisa tekele. En ole monesta yrityksestä huolimatta pystynyt edes katsomaan loppuun. Myötähäpeä ja suoranainen vitutus on liian voimakasta. Käyttäisin termiä raiskaus, persraiskaus.
Ei aikuinen mies tosiaan housuihin pasko, ja olihan se vähän kärjistetysti sanottu, mutta lähinnä tarkoitin sellaisia kohtia, jotka säikäyttävät - no, tämän varmaan tajusitkin. Oikeastaan mikään kohta tässä elokuvassa ei säikäyttänyt sillä tavalla.