Muutama mukavan pätevä hengityksensalpaaja on tullut lähiaikoina katsottua: Wolf Creek (australia, 2005), Erämaa syö miestä*, Ravenous (usa 1998) ja etenkin Haute Tension aka Switchblade Romance (ranska, 2003).
Mutta mikä sitten olisi sitä parasta itseään. Kauhu-genrekin on niin monisyistä, että yhdellä elokuvalla peittoaa toisen ja sitten taas toisaalta joku onkin toista karmivampi, vaikkei veri edes lentäisi. Spielbergin Kauhun kilometrit ja Tappajahai ovat todella piinaavia, kun sitten taas muutamia poikkeuksia lukuunottamatta King-elokuvat menevät turhan voimakkaasti mielikuvitusmaailman ja unien puitteisiin. Toisaalta Piina ja Hohto ovat parhaita esimerkkejä huippuunsa viedystä, ahdistavasta psykologisesta kauhusta. Sitten on tämä veripalttu-osasto, joka ehkä katseluhetkellä aiheuttaa kauhuntunteita, kun ruumiinosia irrotellan väkivalloin irti kehosta, mutta loppupeleissä itse elokuvasta ei jää juurikaan mitään käteen.
* hatunnosto nimensuomentajalle. Ihailtavaa leikittelyä suomenkielellä.