Jos nyt joitain omia suosikkeja kauhuelokuvien saralta esittelisi. Siis sellaisia, jotka pistivät pelottamaan tai ahdistamaan niin..
Insidious (2010), Insidious 2 (2013) & Insidious 3 (2015) - Koko sarja on mielestäni helvetin huikeaa tykitystä ja vaikka tässäkin trilogiassa ykkönen on ollut toistaiseksi se paras, niin eivät kakkos- tai kolmososa ole ainakaan itselleni olleet millään mittareilla pettymyksiä, päinvastoin. Elokuvat ovat James Wanin ja Leigh Whannellin käsialaa ja ainakin itse olen täysin hurahtanut näiden herrojen tekemiin elokuviin, kuten muihinkin Splat Pack -ohjaajien* teoksiin. Elokuvat pitävät otteessaan, jaksavat säikäyttää jopa useamman katselukerran jälkeen eikä elokuvasarja ole ollut mitenkään toistamista, vaikka esimerkiksi kakkososassa käydäänkin paljon ykkösosan asioita läpi. Huikea trilogia tähän asti.
The Conjuring (2013) - Ehdottomasti 2010-luvun parasta antia kauhuelokuvien saralla. Elokuva on Wanin ohjaama ja kertoo siis "tositapahtumiin perustuvan" tarinan, joka perustuu paranormaalien tutkimusten tekijöiden, Ed & Lorraine Warrenin, kertomuksiin. En nyt hirveästi enempää viitsi kertoa, koska olen huono kirjoittamaan leffoista ilman spoilauksia. Huikeaa tykitystä elokuva kuitenkin on alusta loppuun ja piti ainakin meikäläisen otteessaan. Ja kyllä pelotti ja säikytti useampikin kohtaus!
Sinister (2012) - Helvetin hyvä elokuva tämäkin, vaikkakaan itselleni ei mitään huikeita pelkotuntemuksia aiheuttanutkaan. Moni frendi on kuitenkin sanonut taas pelänneensä helvetisti tässäkin. Oli kuitenkin idealtaan todella mielenkiintoinen ja kyllähän tässäkin sai säikkyä ja pelätä välillä. Elokuva on siis Ethan Hawken tähdittämä ja Scott Derricksonin ohjaama tekele rikoskirjailijasta, joka muuttaa laskussa olevan uran pelastaakseen uuteen taloon, taloon joka on itseasiassa toiminut uuden kirjan rikospaikkana. Sieltä sitten kirjailija (Hawke) löytää ullakolta kaitafilmejä, joista alkaa paljastua varsin mielenkiintoisia juttuja. Sinisteristä on ilmestynyt myös kakkososa, ja vaikka se minuun iskikin, niin eihän se yhtä hyvä ollut kuin ensimmäinen osa. Ei lähellekkään. Katsottava kuitenkin.
Scott Derrickson on hänkin muuten yksi nykyajan huikeimmista kauhuelokuvien tekijöistä, vaikka ei olekkaan saanut nimitystä tuohon kunniakkaaseen 'Splat Packiin'. Toki Derrickson muitakin genrejä tekee ja hänen tuotoksiaan tuolta ovat mm. Land of Plenty (2004) sekä Devil's Knot (2013), mutta itse olen tykästynyt herran kauhuelokuviin, joihin kuuluvat siis Sinisterien lisäksi Emily Rosen Riivaaja (2005), Hellraiser: Inferno (2000) sekä Deliver Us From Evil (2014). Viimeisimmästä seuraavaksi lisää.
Deliver Us From Evil (2014) - Eric Banan (mm. Hulk) tähdittämä kauhupläjäys, joka kertoo komissaario Ralph Sarchien tarinan. Idea elokuvaanhan lähti tosielämässä poliisina toimineen Ralph Sarchien kirjoittamasta samannimisestä kirjasta, jossa hän kertoo yliluonnollisesta kohtaamisestaan virkatehtävässään. Elokuvaan kirjasta ei kuitenkaan ole sen enempää otettu vaikutteita, vaan kaikki on täysin ohjaaja Derricksonin sekä käsikirjoittaja Paul Harrisin mielikuvituksen tuotetta.
Ideana kuitenkin elokuva iskee meikäläiseen täysillä ja kun näyttelijäkaartikin on helvetin hyvin valittu, niin mikäs siinä katsoessa. Ei ole pelottavin kauhuelokuva, mutta säikkyäkkin saa ja välillä kyllä ahdistaa kunnolla, hyvällä tavalla.
As Above, So Below (2014) - Jälleen yksi uudemmista kauhuelokuvista, joka on ainakin itseeni iskenyt todella hyvin. Ohjaajana hieman vähemmälle huomiolle jäänyt John Erick Dowdle, jonka työnäytteitä ovat As Above, So Belowin lisäksi myös mm. Devil (2010), Karanteeni (2008) sekä The Poughkeepsie Tapes (2007). Pääosissa nähdään hemmetin hyvän suorituksen vetävä, kuvankaunis Perdita Weeks sekä mm. elokuvasta Cloverfield (2008) ja TV-sarjasta Mad Men tuttu Ben Feldman.
Hemmetin hyvä leffa, joka keskittyy siis Weeks'n näyttelemän Scarlettin matkaa Ranskan katakombeihin, jossa hän uskoo Nicholas Flamellin valmistaman viisasten kiven olevan. Elokuva kyllä pitää sekin otteessaan ja jaksaa säikäyttää kerta toisensa jälkeen uudestaan ja uudestaan. Ja hei, mikä voisi olla parempi ahdistuksen aiheuttaja kuin katakombit ja sen ahtaat, luiset käytävät ja jatkuvat pimeä tunnelma?
The Descent 1 (2005) & 2 (2009) - 2000-luvun puolivälin elokuvatarjontaa ja voi hyvä luoja miten huikeaa viihdettä! Elokuvan ensimmäinen osa on Splat Packin Neil Marshallin käsialaa ja herra myös hoiti itse ohjaamisen. Elokuvahan kertoo siis nuorten naisten kaveriporukasta, joka lähtee seikkailemaan luolastoon, tarkoituksenaan piristää erästä naisjäsentä, joka on aiemmin menettänyt sekä miehensä, että lapsensa auto-onnettomuudessa. Kaikki ei kuitenkaan mene ihan suunnitelmien mukaan eikä se luolakaan ihan se mukavin paikka ole ja tästä saadaankin kasaan aika maukas ja ahdistava kauhuelämys. Ehdottoman must see -elokuva kaikille kauhufaneille ja erityisesti sellaisille ihmisille, jotka kärsivät klaustrofobiasta.
Kakkososa ei tässäkään kohtaa yltänyt ykkösosan tasolle, mutta ei tuokaan mikään paska ole. Elokuva kuitenkin kärsi siitä, että Marshall ei ollut enää ohjaajan tai käsikirjoittajan pallilla, vaan oli vain mukana tuottajan roolissa.
Paranormal Activityt - Kuten ylempänä todettiin niin nämä elokuvathan jakavat ihmisten mielipiteet täysin kahtia. Toiset rakastaa ja toiset rakastaa vihata. Itse kuulun täysiverisesti ensimmäiseen ryhmään ja nämä elokuvat menevät heittämällä sinne "lempparielokuvien" osastolle. Ja kyllä ainakin itse olen kokenut jokaisen elokuvan jännittäväksi ja paikoittain helvetin ahdistavaksi ja pelottavaksikin, mutta ehkä siihen taas ovat vaikuttaneet nuo katseluolosuhteet, joihin koitan näissä leffoissa panostaa erityisesti. Huonompaan suuntaanhan näissä on menty ensimmäisestä osasta lähtien, mutta vielä ne jaksaa itseäni viihdyttää ja vähintään pari kertaa vuodessa tulee kaikki osat katsottua.
Ottolapsi (2009) - Ei pelottavin elokuva, mutta kyllähän tämäkin varsin ahdistava tekele on ja elokuvassa nähdään huikeita näyttelijäsuorituksia erityisesti lapsinäyttelijä Isabelle Fuhrmanilta Estherin roolissa. Elokuva on siis Jaume Collet-Serran ohjaama ja David Leslie Johnsonin sekä Alex Macen käsikirjoittama kauhutrilleri ottolapsi Estheristä, jonka menetyksen kokeneet John ja Kate adoptoivat. Aluksi kaikki vaikuttaa hyvältä, mutta kuten odottaa saattaa niin kaikki ei olekkaan ihan niin hyvin kuin olettaa saattaa. Pääosissa nähdään myös tykkäämäni Vera Farmiga (mm. The Conjuring ja The Departed) sekä Peter Sarsgaard (mm. The Green Lantern) jotka vetävät hekin erinomaiset roolisuoritukset.
Mama (2013) - Muschiettin pariskunnan (Andrés sekä Barbara) ohjaama ja käsikirjoittama sekä Guillermo Del Toron tuottama kauhupläjäys, joka kertoo tarinan kahdesta lapsesta, jotka kasvavat keskellä korpea eräänlaisen "äidin" suojeluksessa heidän vanhempiensa kuoltua ja kun heidät lopulta löydetään ja otetaan heidän setänsä toimesta huostaan, voi uusi ja ihana perhe-elämä alkaa. Vaan kun ei se voi kun lapset ovat kasvaneet villeinä ja tämä "äitikin" on osa heidän elämäänsä. Elokuva on Activityjen tapaan mielipiteitä jakava, mutta itse tykkäsin todella paljon.
The Strangers (2008) - Tämä onkin sitten vähän tällainen "arkipäiväisempi" kauhuelokuva ja tässä ehdottomasti se kauheus ja ahdistavuus piilee siinä, että periaatteessa elokuvan tapahtumat voisivat ihan hyvin tapahtua oikeassakin elämässä - On tämä maailma sen verran pimeä paikka. Elokuva on Bryan Bertinon ohjaama ja käsikirjoittama tarina parisuhdedraaman keskellä olevasta pariskunnasta, joka saapuu juhlista lomakotiinsa. Yht'äkkiä ovelle koputetaan ja kaikki alkaa mennä suoraan sanottuna pisin vittuja kun joukko tuntemattomia maskipäitä alkaa terrorisoimaan pariskuntaa todenteolla, tarkoituksenaan leikkiä heidän kanssaan ja lopulta tappaa heidät. Helvetin ahdistava tekele. Samaa kategoriaa kuin esimerkiksi Eden Lake (2008) tai I Spit on Your Grave (2010).
The Woman in Black (2012) - James Watkinsin (mm. Eden Lake, The Descent 2 sekä My Little Eye) ohjaama ja Daniel Radcliffen tähdittämä kauhuelokuva nuoresta asianajajasta, joka saa työtehtäväkseen lähteä kaukaiselle kartanolle hoitakseen erään naisvainaan paperit kuntoon. Kartano kätkee sisäänsä kuitenkin varsin pelottavia yllätyksiä eivätkä "läheiset" kyläläisetkään mitään kovin ystävällisiä ole. Erinomainen elokuva, jossa on hienosti kunnioitettu ympäristöä, sijoittuuhan elokuva sinne 1900-luvun alun Brittein maaseutuun. Varsin puistattava ja ahdistava elokuva kaikkinensa.
* 'Splat pack' on nimitys, jota elokuvahistorioitsija Alan Jones (Total Film) käyttää kauhutekijöiden uudesta aallosta, joka kattaa kahdeksan kauhuelokuvien vaikuttajaa (käsikirjoittajia, ohjaajia, tuottajia yms.): Alexandre Aja, Darren Lynn Bousman, Neil Marshall, Greg McLean, Eli Roth, James Wan, Rob Zombie sekä jo esitelty Leigh Whannell.
Juuh, siinä nyt tuli vähän enemmänkin noita elokuvia. Jos porukkaa kiinnostaa niin voihan noita myöhemmin laitella lisääkin tänne. Tuossa kun on vain pieni pintaraapaisu omasta mielestäni hyviin ja toimiviin kauhuelokuviin.