Pelitapakeskustelu

[Vaughan]

On ollut mielenkiintoista nähdä Kanada ja Ruotsi -otteluissa Jukka Jalosen joukkueen pelaavan kahta suhteellisen agressiivisesti karvaavaa joukkuetta vastaan. Tätä asetelmaa jotkut kiekkokontrollikriittiset ovat pitäneet "Meidän pelin" potentiaalisena heikkoutena.

Omaan silmääni on kuitenkin näyttänyt, että juuri viivelähdöt ovat tylsyttäneet agressiokarvauksen tehokkaimmin, eikä hitaista hyökkäyksiin lähdöistä ole tullut montakaan oman pään kiekonmenetystä (muistaakseni ei yhtään maalia vastustajalle). Suomen tekemät syöttövirheet ovat liittyneet useimmiten yrityksiin avata nopeasti. Samalla hitaat hyökkäykset ovat myös kohtuullisen hyvällä prosentilla johtaneet vastustajan alueelle.

En luonnollisestikaan väitä, että nopeita avauksia ei kannattaisi yrittää ollenkaan. Lienee kaikille selvää, että onnistunut nopea kääntö ennen vastustajan organisoitumista on tehokkain tapa läpäistä keskialue. Kuitenkin tämä turnaus on vahvistanut omaa käsitystäni, että harkittu viivelähtöjen käyttö on yhtä aikaa turvallisempaa kuin kiekon jatkuva "pakottaminen" ylös päin, ja samalla se on mahdollisuus luoda onnistunut hyökkäys myös korkean tason joukkuetta vastaan - ei vain heittopusseja.

 

[aceman81]

Pitäsköhän perustaa erillinen Urhelulehti/Sihvonen vs Urheilusanomat -ketju, muta mennee pelitavallisten asioiden alle.

Siinä missä Sihvonen ja UL on tuonut oman mausteensa pelitavallisten asioiden painottamisessa, olen pitänyt ja pidän edelleen Urheilusanomien, Liigaliven, Rantanen&Nyholm tavasta lähestyä peliä ja kiekon ympärillä tapahtuvia asioita värikkäästi ja kriiittisesti. Kauden allahan he puhuivat kuinka Liigassa fläppitaulut sahataan, hinkataan vähemmän ja ajetaan voimakkaammin pystysuuntaan. Jollain lailla kausi on ollutkin railakkaampi, sitä en sitten tiedä onko kyse pelitavallisista asioista vai siitä, että aggressiivisempaa ja intensiivisempää peliä on tuettu myös tuomaritoiminnan kautta.

Ajattelisin myös niin, että Urheilusanomat on myös kärjistäen kärjistänyt viestiään, kuten myös Sihvonenkin omassa agendassaan. Ei fläppitauluja mihinkään sahata, tietävät sen hyvin itsekkin, ehkä toiveissa vain on ollut viihdyttävämpiä otteluja joskus säästöliekillä käyvään runkosarjaan. Tai peilattu isojen maiden, pohjoisamerikkalaisten tyyliin ja kykyyn mennä nopeasti ylös, yksilön ratkaisuvalikoimaa käyttäen ja monipuolistaen. Eri asia taas, onko Suomella ollut, tai onko, niin laadukkaita yksilöitä että tuo olis mahdollista. Ei taida kuulua meidän kulttuuriin.

Välillä käy mielessä, että edellä mainitut tahot naureskelee kulisseissa partaansa vastakainasettelulle klikkejä kerätäkseen, mutta saattaa myös olla ettei ihan näin olekaan. Ainakin jos kuuntelee Jukka Jalosen sanoja voitetun turnauksen jälkeen. Ihan tarkasti en tiedä mihin artikkeeliin viittaa, mutta antaa hieman löylyä tietyille tahoille ja avaa, miksi pelataan kuten pelataan.

Kultavalmentaja myöntää kritiikin loukanneen - Leijonat - Jääkiekko - Sport - MTV.fi

 

[jannet85]

Siinä missä Sihvonen ja UL on tuonut oman mausteensa pelitavallisten asioiden painottamisessa, olen pitänyt ja pidän edelleen Urheilusanomien, Liigaliven, Rantanen&Nyholm tavasta lähestyä peliä ja kiekon ympärillä tapahtuvia asioita värikkäästi ja kriiittisesti. Kauden allahan he puhuivat kuinka Liigassa fläppitaulut sahataan, hinkataan vähemmän ja ajetaan voimakkaammin pystysuuntaan. Jollain lailla kausi on ollutkin railakkaampi, sitä en sitten tiedä onko kyse pelitavallisista asioista vai siitä, että aggressiivisempaa ja intensiivisempää peliä on tuettu myös tuomaritoiminnan kautta.

Nyt viime videotuomareissa nämä Rantanen&Nyholm puhui asiaa Jalosen pelisysteemistä ja muistakin asioista, etenkin tässä: Herregud, mitä ironiaa! Ruotsalaisten Turku-kammosta tulee pronssiottelussa totta - MM-jääkiekko - Ilta-Sanomat

Sitäkin enemmän on tästä tuutista tullut paskaa, jonka voi suomeksi sanottuna sitä, että yritetään epäonnistuneesti löytää kritiikkiä väkisin Jukka Jalosesta. Muun muassa hänen motivaatiotaan kyseenalaistettiin, tähän Jukka Jalonen sanoi omat sanansa: Historiaa tehnyt Jukka Jalonen ärähti: Ei perkele varvaskaan Jokereissa - Leijonat - Jääkiekko - Sport - MTV.fi

Lisäksi he ovat arvostelleet Jalosen pelityyliä tylsäksi, Kuten Pekka Virtaakin. Kalpa joutui lähes kaikkia muita heikommalla rosterilla pelaamaan, niin valmennus sai kritiikkiä kun ei tullut tulosta. Nyt kun sitä sitten tulee, niin nyt kehutaan. Samanlaista takinkääntöä on tässäkin Jalosen tapauksessa tapahtunut. Viivelähtöhän heille on ihan kirosana, ja se kuuluu osaksi Jalosen pelikirjaa. Kaiken lisäksi kirjoitetaan munattomasti kritiikkiä ilman nimiä.

Tässä UL:n kritiikkiä US:ää kohtaan Jukka Jalonen näytti tylysti nälvijöilleen – ”Tehtiin lähes pahaksi ihmiseksi” | Jääkiekko | Urheilulehti
Tässä kerrotaan, että Urheilusanomissa kirjoitetaan mm. seuraavaa: "Artikkelissa sanottiin, että Jalonen ei olisi ymmärtänyt riittävästi tämän ikäluokan pelaajista – tai ottanut syvällisesti haltuunsa vastustajien pelitapoja ja pelaajia – sekä nuorten arvoturnausten lainalaisuuksia. Jutussa kirjoitettiin kuinka ”Suomi ajatuu seisomaan trapissa, peruuttelemaan, rikkomaan ja pelaamaan etenkin hitaiden lähtöjen kautta.”

Tuommoisesta paskan jauhannasta minun mielestä Urheilusanomat olisi ainakin anteeksipyynnön velkaa. Ei minua ainakaan kiinnosta lukea artikkeleja, joissa puhutaan mitä sattuu. Kyllä minä Urheilulehteä ennemmin luen. Sihvosen tyyli on minun makuuni kuitenkin liian tunteeton ja teoreettinen. Jalonen on myös osoittanut, että peli ei välttämättä ole tylsää, kun pelataan viivelähtöjä.

 

[aceman81]

Lisäksi he ovat arvostelleet Jalosen pelityyliä tylsäksi, Kuten Pekka Virtaakin. Kalpa joutui lähes kaikkia muita heikommalla rosterilla pelaamaan, niin valmennus sai kritiikkiä kun ei tullut tulosta. Nyt kun sitä sitten tulee, niin nyt kehutaan. Samanlaista takinkääntöä on tässäkin Jalosen tapauksessa tapahtunut. Viivelähtöhän heille on ihan kirosana, ja se kuuluu osaksi Jalosen pelikirjaa. Kaiken lisäksi kirjoitetaan munattomasti kritiikkiä ilman nimiä.

Tuommoisesta paskan jauhannasta minun mielestä Urheilusanomat olisi ainakin anteeksipyynnön velkaa. Ei minua ainakaan kiinnosta lukea artikkeleja, joissa puhutaan mitä sattuu. Kyllä minä Urheilulehteä ennemmin luen. Sihvosen tyyli on minun makuuni kuitenkin liian tunteeton ja teoreettinen. Jalonen on myös osoittanut, että peli ei välttämättä ole tylsää, kun pelataan viivelähtöjä.

Pitkälti samaa mieltä, vaikka kyllä Urheilusanomain tyypit omaa ihan riittävän käsityksen jääkiekon lainalaisuuksista. Erikoisuuden tavoittelua ja jonkun oman näkökulman keksimistä ollut tuo. Tosin, aika isolla tykillä ammutaan ohi JJalosen kohdalla, osoittanut omaavansa kyvyt rakentaa joukkue ja pelitapa niin lyhyellä kuin pitkällä tähtäimellä, ehkä all-time top-3 valmentaja Suomessa. Ollut myös Rantanen&Nyholm vieraana vuosien saatossa käsittelemässä näitä pelillisiä asioita. Jos katsovat että on aihetta, joutunevat ottamaan lusikan kauniiseen käteen lähitulevaisuuden netti- ja /tai radiolähetyksessä.

Joo, ehkä täytys erottaa Sihvosen mouhoaminen Urheilulehden tekemisistä. Palomäki, Savolainen, Inki luoneet hyvän ja asiasta perillä olevan formaatin pelaajia ja pelillisiä asioita käsittelevissä videoissaan.

 

[jannet85]

Pitkälti samaa mieltä, vaikka kyllä Urheilusanomain tyypit omaa ihan riittävän käsityksen jääkiekon lainalaisuuksista. Erikoisuuden tavoittelua ja jonkun oman näkökulman keksimistä ollut tuo. Tosin, aika isolla tykillä ammutaan ohi JJalosen kohdalla, osoittanut omaavansa kyvyt rakentaa joukkue ja pelitapa niin lyhyellä kuin pitkällä tähtäimellä, ehkä all-time top-3 valmentaja Suomessa. Ollut myös Rantanen&Nyholm vieraana vuosien saatossa käsittelemässä näitä pelillisiä asioita. Jos katsovat että on aihetta, joutunevat ottamaan lusikan kauniiseen käteen lähitulevaisuuden netti- ja /tai radiolähetyksessä.
.

Juu, en epäile yhtään, etteikö riittävää käsitystä löytyisi. On kuitenkin jonkin verran katsottuja pelejä ja kokemusta alasta. Ilmeisesti pitää vaan väkisin rakentaa vastakkainen kanta Urheilulehden kanssa. Sitten keksitään, että peli hidastempoista, kun peli on taktista, vaikka asia ei ole ollenkaan niin. Eihän valmentajia tarviis ollenkaan, jos peli olis epämääräistä kohkaamista päästä toiseen.

Top 3 valmentajat Suomessa ovat minun papereissa Jukka, Erkka ja Ara. Vaikea tietysti on vertailla tässä katsannossa näitä eri aikakausia. Varmasti esim. Kale Numminen ollut pätevä valmentaja ja uudistaja aikanaan.

 

[Cobol]

Juu, en epäile yhtään, etteikö riittävää käsitystä löytyisi. On kuitenkin jonkin verran katsottuja pelejä ja kokemusta alasta. Ilmeisesti pitää vaan väkisin rakentaa vastakkainen kanta Urheilulehden kanssa. Sitten keksitään, että peli hidastempoista, kun peli on taktista, vaikka asia ei ole ollenkaan niin. Eihän valmentajia tarviis ollenkaan, jos peli olis epämääräistä kohkaamista päästä toiseen.

Sen enempää en lähde tähän ketjun aiheestakin sivuun vievään US vs UL kiistaan, mutta oman lukemani ja katsomani perusteella US:n videotuomareista (heidän videot tai artikkelit) ei löydy asiantuntemusta, jolla voitaisiin arvioida valmentajia, valmentajien pelitapoja tai peliä tai pelaamisen tavoitteita eri tilanteissa ja eri vastustajia ja niiden pelitapoja vastaan. Perusasiatkin ovat vällillä aivan hukassa. Tämä US:n tilaajana ja käytännössä kaiken materiaalin läpikäyneenä. US:ssa on kyllä hyviäkin kirjoittajia jotka ymmärtävät pelistä, kuten Sami Hoffren. Sinänsä US:n arvostelu tässä yhteydessä on vähän turhaa, sillä US:n tarkoitus ei ole kehittää ja avata jääkiekkoa pelinä. Sen tarkoitus on avata kuluttajien lompakkoa Sanoman Liigan maksutv:n suuntaan. Kaikki jutut ja videot ja näkemykset suomalaisesta jääkiekosta ovat tälle tavoitteelle alisteisia.

Suomen ja Venäjän U20 finaalin jälkeisen ja koko kisoja kattavan pelitapamielessä hyvän - ja ainoan kaiketi koko Suomessa - artikkelin on tehnyt Jatkoajan Juuso Kokkonen. Kannattaa lukea.

Analyysi: Jälleen maailmanmestaruus Meidän pelin avulla - MAAJOUKKUE - 06.01.2016 - Artikkelit - Jatkoaika.com - Kaikki jääkiekosta

 

[MustatKortit]

...Sinänsä US:n arvostelu tässä yhteydessä on vähän turhaa, sillä US:n tarkoitus ei ole kehittää ja avata jääkiekkoa pelinä. Sen tarkoitus on avata kuluttajien lompakkoa Sanoman Liigan maksutv:n suuntaan. Kaikki jutut ja videot ja näkemykset suomalaisesta jääkiekosta ovat tälle tavoitteelle alisteisia...

En ole muutamaan vuoteen lukenut Urheilulehteä, mutta tuskinpa senkään tarkoitus on kehittää jääkiekkoa pelinä. Eli toteamuksesti sopii aika hyvin kaikkeen urheilumediaan. Aikanaan Sihvosen ja Röngän velmuilut ja provokaatiot olivat omiaan herättämään huomiota ja taitaa olla niin, että herrat ovat tästä itsekin puhuneet.

Eipä silti, kyllä mä itsekin pidän Sihvosta mielenkiintoisena analyytikkona ja ennen vanhaan luin hänen juttunsa UL:stä. Ne oli parhaita ne entiset U-videot, jossa oli vieraana joku valmentaja Liigasta tms.

 

[aceman81]

Sinänsä US:n arvostelu tässä yhteydessä on vähän turhaa, sillä US:n tarkoitus ei ole kehittää ja avata jääkiekkoa pelinä. Sen tarkoitus on avata kuluttajien lompakkoa Sanoman Liigan maksutv:n suuntaan. Kaikki jutut ja videot ja näkemykset suomalaisesta jääkiekosta ovat tälle tavoitteelle alisteisia

Varmasti tarkotus on edistää myyntiä ja markkinoida tuotetta. Samalla on myös todettava, että mitä tulee Liigaan, sen johtoon, toimintatapoihin, tuomaritoimintaan, kurinpitoon, ylipäänsä mihinkään suomalaisessa jääkiekossa niin ovat myös valtakunnan kriittisempää puoliskoa. Ei paljon kuvia kumarrella.

 

[Cobol]

En ole muutamaan vuoteen lukenut Urheilulehteä, mutta tuskinpa senkään tarkoitus on kehittää jääkiekkoa pelinä. Eli toteamuksesti sopii aika hyvin kaikkeen urheilumediaan. Aikanaan Sihvosen ja Röngän velmuilut ja provokaatiot olivat omiaan herättämään huomiota ja taitaa olla niin, että herrat ovat tästä itsekin puhuneet.

Menee toki sivuun aiheesta edelleen, mutta en Urheilulehteä käsitellyt. Jos siitä lyhyesti sanoo jotain, niin ainoa tehtävä on myydä lehteä. Tasoltaan jutut ja nettiversiossa vitun ärsyttävät videot (kun lähes joka juttu on videoana) ovat kuitenkin parempia kuin US:lla olkoonkin, että mua riepoo kun luetaan tiukasti koneelta mitä sanotaan. Kertoo kenties asian hyvin ohkaisesta ymmärtämisestä, että ei uskalleta puhua luontevasti vaan luetaan tekstiä.

Ja @aceman81 sen verran, että nyt puhumme eri asioista. Minä jääkiekosta pelitapamielessä ja sinä US:ta joka ei kuvia kumartele ja leipoo otsikot joissa herrat ja narrit laitetaan ruotuun ja kerran vuodessa uskalletaan jopa Kummolaa arvostella.

Mutta ei tästä nyt enempää kun ei ketjun aiheeseenkaan liity kuin siteeksi.

 

[Fordél]

Mestarivalmentaja Karri Kivi esitti tänään verrattain mielenkiintoisen lausahduksen, kun hän sanoi jotakuinkin niin, että "avauspelaaminen on pelin sydän". Tämä oli siinä mielessä vahva kannanotto, että tietyt tahot niin tällä palstalla kuin myös ennen kaikkea IS:n kiekkotoimituksessa ovat alituiseen olleet kritisoimassa avauspelaamisen ja puolustusalueen hyökkäyspelin ylikorostuneisuutta pelitapakeskustelussa. Kivi tällä kommentilla todella vahvasti asemoi itsensä tähän ns. sihvoslaiseen lahkoon, jossa pelin keskiössä on sen avauspelaaminen.

Ei Kivi asemoinut itseään mihinkään Sihvosen lahkoon. Ei sellaista ole olemassakaan, tuskin edes Sihvosen päässä. Kivi on peluuttanut esim. nuorissa leijonissa Meidän peliä, jota mm. Jalonen on ollut kehittämässä. Jos hän on asemoinut itseään johonkin niin tähän pelitapaan ja sen ajatuksiin. Sihvonen on pelin analysoija ja junnuvalmentaja, mutta eihän ole luonut Meidän peliä tai mitään lahkoa. Sihvonen on pyrkinyt korkeintaan kynällään jakamaan valmentajia eri koulukuntiin.

 

[jannet85]

Ei Kivi asemoinut itseään mihinkään Sihvosen lahkoon. Ei sellaista ole olemassakaan, tuskin edes Sihvosen päässä. Kivi on peluuttanut esim. nuorissa leijonissa Meidän peliä, jota mm. Jalonen on ollut kehittämässä. Jos hän on asemoinut itseään johonkin niin tähän pelitapaan ja sen ajatuksiin. Sihvonen on pelin analysoija ja junnuvalmentaja, mutta eihän ole luonut Meidän peliä tai mitään lahkoa. Sihvonen on pyrkinyt korkeintaan kynällään jakamaan valmentajia eri koulukuntiin.

Ennemmin Kivi on asemoinut itseään nimenomaan Jaloslaiseen lahkoon. Sihvonen ei ole mitään koulukuntaa keksinyt, vaan nimenomaan analysoinut. Tätä Meidän Pelin koulukuntaa taas voi pitää pitkälti Jukka Jalosen aloittamana murroksena. HPK:sta ja pelin uudistamisestahan se kaikki lähti.

 

[aceman81]

Kuuntelen Total Hockey Forever ja Joonas Raskin haastattelu. Materiaalin laajuus, luisteluvoima, raikkaus ja ilmapiiri mainittu. Monien muiden asioiden ohella.

Puhuttiinko Raimo Summasen aikana Poltetun jään taktiikasta, ja mitä se olikaan, mutta jotenkin assosiaationa tuli tuo termi mieleen. Siin on pariin aiempaan, laadukkaaseen finaalisarjaan verrattuna ripaus enempi opportunismia ja rönsyilyä, ripaus vähempi safetyä ja kliinisyyttä, noin pääpiirteittäin. Ohan IFK ottanu jokusen av-hyökkäyksen omiin, ehkä em. syistä johtuen, mutta parhaimmillaan iskee ja pörrää hyökkäyssinisellä ja syvemmälläkin vastustamattomasti kolmella + kiekollisesti ja kiekottomana aktiivisesti vastaan puskevat pakit.

Kuusela 1-1 läpiajosta ja peli olis saanu uuden suunnan, mainittiin myös. Onnistumiset oikeaan paikkaan, paineisti tai ei. Just nyt näyttäs että Tappara ei kuitenkaan maalinteko/luistelukilpailua voita joten pitäskö vielä enempi malttaa, malttaa ja malttaa. Tappaa tunne, vauhti ja olla kliininen. 2-1 voitto lauantain tyyliin. Vai mennäänkö sillonkin väärään suuntaan?

Jotenkin ajattelee, että sarja punnitaan ehkä pelissä #5 -olettaen että Tappara kaapii #4- kun hinkataan sitä yhden maalin ottelua, Tappara iskeekin yhestä paikasta häkin, IFK kotona takaa-ajajana. Säilyykö raikkaus, säilyykö maltti ja rivit suorana, vai löytääkö Tappara sen oman tutun pelinsä ja ytimen, betonisen tiiviin viisikon ja boksauksen omissa, jolla se raastoi ja paketoi Kärpätkin lopulta 7. pelissä.

 

[Vaughan]

Puhuttiinko Raimo Summasen aikana Poltetun jään taktiikasta, ja mitä se olikaan, mutta jotenkin assosiaationa tuli tuo termi mieleen

Ainakin Rauno Korven Tapparan pelistä 80-luvulla käytettiin termiä "poltetun maan taktiikka." Se oli toki puhdasta piruilua muita joukkueita puolustavampaan pelitapaan, joka koettiin jopa epäreilun tiiviinä ja virheettömänä. Vanhoja pelejä katsoessa (esim. Youtuben ottelukoosteet) huomaa helposti, että nykyaikaisesta näkökulmasta silloin pelattiin todella avoimesti, ja paikkoja syntyi liukuhihnalta. Jo se, että kaikki (Tapparan) hyökkääjät eivät ajaneet yhtä aikaa syvälle vastustajan alueelle, oli "hyökkäyspelaamisen tappamista"...

Kieltämättä HIFK on yllättänyt toimivalla hybridipelaamisellaan (jolla minä tarkoitan pystysuunnan kiekon ja kenttätasapainoisen hyökkäämisen toimivaa kombinaatiota ja niihin yhdistyvää tiivistä keskialuetta). Tappara oli mielestäni 3. pelin puoliväliin asti paljon paremmin mukana kuin 1. pelissä, mutta edelleenkään HIFK oman pään pelaamista ei ole päästy testaamaan kunnolla - 2. peli antoi viitteitä, että hyökkäysalueelle päästyään Tappara saa laadukkaita paikkoja ihan riittävästi.

Taktisesti ajateltuna tilanne on selvä: HIFK:lle riittää, että se pitää nykyisen tekemisensä. Tapparan on pakko muuttaa jotain - ja mielellään parempaan suuntaan. (Toki teoriassa on mahdollista, että HIFK:kin parantaa samaan aikaan.) Ilmiselvyyksien jälkeen asia kulminoitunee jälleen kerran keskialueeseen: pystyykö Tappara läpäisemään keskialueen edes vähän useammin niin, että kiekko on omilla vielä hyökkäysalueellakin?

 

[aceman81]

Olen laskenut kaikki takajätöt, ja Tappara johtaa 64-39. Valtaisa ero. Voittaa tai häviää, peli näyttää kaiken. Aika näyttää Tapparan pelityylin, joka hidastaa suomalaisen kiekon kehittymistä.

 

[Ruoppaaja]

Olen laskenut kaikki takajätöt, ja Tappara johtaa 64-39. Valtaisa ero. Voittaa tai häviää, peli näyttää kaiken. Aika näyttää Tapparan pelityylin, joka hidastaa suomalaisen kiekon kehittymistä.

Millä tavalla Tapparan pelityyli hidastaa suomalaisen kiekon kehittymistä? Onko tähän tueksi jotain teoriaa tai visiota?

 

[Sekera]

Olen laskenut kaikki takajätöt, ja Tappara johtaa 64-39. Valtaisa ero. Voittaa tai häviää, peli näyttää kaiken. Aika näyttää Tapparan pelityylin, joka hidastaa suomalaisen kiekon kehittymistä.

Onneksi Tappara sitten nopeutti rytmitystään ja HIFK pelasi jopa Tapparaa enemmän viiveitä jälkimmäisessä kahdessa ottelussa. HIFK myös pelasi rytmityksen osalta hitaimman eränsä kuudennen finaalin kolmannessa erässä. Eli silloin, kun se oli selkä seinää vasten. Oliko tämä pelaajien selkäydinpelaamista vai valmennuksen ohjeistus, sitä on hankala sanoa.

Tapparan kauden keskiarvo nopearytmisten lähtöjen osalta oli noin 68 %. Tappara rytmitti ensimmäiset kolme finaalia vain 65 % nopearytmisillä lähdöillä, mutta nosti sen neljänteen finaaliin 70 %:iin ja viidenteen/kuudenteen jopa 75 %:iin. HIFK pysytteli koko finaalisarjan ajan 75 %:ssa nopearytmisten lähtöjen osalta. Tappara myös lisäsi syöttöpeliä hyökkäyksiinlähdöissä, sillä jalalla nostot vähenivät noin 6 %-yksikköä ja kyseinen osuus siirtyi nopeisiin yhden syötön lähtöihin.

Tappara pelasi keskiarvoonsa verraten enemmän palautuksia finaalien alussa, mutta sitten ne laskivat keskiarvon tasolle tuohon kolmeen viimeiseen finaaliin.

 

[Tarinankertoja]

Vähän on kuollut tämä ketju, vaikka nytkin finaaleissa pelaa kaksi erilaista pelitapaa... ja kuinka Kivi peluutti Tapparan avaukset pois kuleksimasta jne.

Sihvosketjussa näihin aina välillä viitataan, mutta kun siä sitten henkilöidään asoita turhankin kärkevästi...

Mutta miksi mää tänne tulin kirjotaan, ei ole Liigafinaalit tahi U18 kisat, vaan Pieti Poikolan hyvä kirjotus Suomifutis sivulla.

Kentällä on pallopelistä riippuen kahdesta useaan tusinaan pelaajaa, joiden liikkumista on rajoitettu vain löyhästi. Pallonkäsittelylle on asetettu tietyt säännöt, mutta jo yksittäisessä pallonhallinnassa erilaisten puolustuksen ja hyökkäyksen liikkumiskombinaatioiden määrä lähestyy rajatta ääretöntä.

Huippuvalmentajan puheenvuoro Antti Muurisen kritisoinnista: ”Monet ovat fakkiutuneita taktisten ja teknisten mallien arvostamiseen” « SuomiFutis

 

[Cobol]

Itsehän en ole päivääkään valmentanut, mutta sanon silti, että Pieti Poikola kirjoittaa asiaa. Tai sanotaan, myös asiaa. En ota kantaa hänen käsitykseensä Muurisesta. Mitä tulee kysymykseen pelitavasta ja sen merkityksestä jääkiekossa (jota Poikola ei suoraan käsittele), pelitavan merkitystä edelleen yli- ja aliarvostetaan. Fiksuimmat ymmärtävät kyllä, että paras tulos saadaan kun kolme tärkeintä tekijää ovat mahdollisimman hyviä:

1. Pelaajien tekninen osaaminen,
2. Valmentajien pelitavallinen osaaminen ja sen optimointi pelaajien vahvuuksille ja heikkouksille sekä
3. Valmentajien joukkueen suorituksia parantava henkilöjohtaminen

Nämä asiat ovat myös Poikolan tekstissä.

Pelitapakeskusteluissa ongelma on usein siinä, että samaan keskusteluun tungetaan väkisin kaikki muukin. Aina oikeasta ravitsemuksesta ja levosta alkaen. Kun puhutaan pelitavasta, puhutaan pelitavasta - eikä esimerkiksi henkilöjohtamisestakaan, vaikka pelaajat sitoutuvat toki pelitapaan paremmin, jos valmentajien ohjausdialogi tai palautekäytännöt ovat kunnossa.

Mielestäni perussääntö jääkiekossa pelitavan osalta on edelleen se, että kahden materiaaliltaan samanlaisen joukkueen kohdatessa paremman maalivahdin omaava joukkue voittaa. Jos nekin ovat suunnilleen samaa tasoa, pelitavan merkitys voitossa kasvaa. Yksilöillä on valtava merkitys nykyjääkiekossa, koska peli on aiempaa nopeampaa, mutta on hyvä muistaa pohjois-amerikkalaisen ja eurooppalaisen jääkiekon ero.

Jo pelkkä viivoitus ja kaukalon leveys aiheuttaa sen, että USA:ssa ja Kanadassa pelataan hyvin erilaista jääkiekkoa kuin Euroopassa. Suomessa (Liiga) valmentajat keskittyvät erittäin paljon enemmän pelin joukkuetaktiseen puoleen kuin Pohjois-Amerikassa. Siellä valmistautuminen tarkoittaa myös videopalavereja, mutta ei pelitapamielessä. Pohjois-Amerikassa haetaan jokaiselle pelaajalle hänen roolinsa mukainen vastustaja ja käydään vastustajan heikkoudet ja vahvuudet pelaajatasolla läpi.

Eron voi tiivistää toteamalla, että jääkiekossa Pohjois-Amerikassa valmistaudutaan pelaajatason kaksinkamppailuiden ja taistelumoraalin kautta voittamaan oma ruutu ja sitä kautta vastustaja. Euroopassa ja erityisesti Liigassa mennään enemmän pelitapa ja ylipäätään viisikkopelaamisen suunnittelu edellä ja siten Liigaa voi pitää kenties jääkiekkomaailman (yli)taktisimpana sarjana. KHL oli tässä mielessä aiemmin lähempänä Pohjois-Amerikkaa, mutta nykyään - kenties Jokerien myötä - KHL on siirtynyt lähemmäksi Liigaa.

Jääkiekko on näennäisestä yksinkertaisuudestaan huolimatta monimutkainen peli sekin. Niinpä jääkiekkoa voi lähestyä pelinä monella eri tavalla ja huomata lopulta, että samaan tulokseen - voittoon - voi päätyä ylipainottamalla jotain kohdista 1-3 tai niiden kaikkien yhdistelmällä.

 

[Viivapelote]

Jotenkin tämä pelitapa keskustelu pyörii aivan liikaa avauspelaamisen ympärillä. Viivelähtö sitä ja meidän peli tätä. Aika harvoin on saanut lukea analyysia puolustamisesta. Tai siis PAPP:stä, träpistähän nyt vinkuu kaikki.

Olen muutenkin sitä mieltä, että pelitapaa korostetaan ihan liikaa. Pelitapojen vertailu paremmuus mielessä on turhaa. Erot tulevat siinä, että kumpi joukkue toteuttaa omaansa paremmin.

 

[steepler]

Erot tulevat siinä, että kumpi joukkue toteuttaa omaansa paremmin.

Ei välttämättä, jos jotain ihan hoopoa pelitapaa toteuttaa niin ei välttämättä auta vaikka sitä tekisikin hyvin, jos esim on helppo neutraloida jollain tietyllä pelitavalla vaikka oliskin hieman heikompi toteutus.

 

[nabaloo]

Olen muutenkin sitä mieltä, että pelitapaa korostetaan ihan liikaa. Pelitapojen vertailu paremmuus mielessä on turhaa. Erot tulevat siinä, että kumpi joukkue toteuttaa omaansa paremmin.

Samaa mieltä tästä. Jos vaikka katsoo NHL:stä viime vuosien mestareita, niin onhan esimerkiksi Kingsin ja Penguinsin pelikirjat kuin yö ja päivä. Futiksessahan se pelitapojen kirjo vasta laaja onkin. Esimerkkeinä käyköön vaikka Atletico ja mikä tahansa Pep Guardiolan joukkue. Ei niistä paljon samaa löydy, mutta oikein toteuttuna molemmilla on tullut menestystä ihan viime vuosina.

Ei välttämättä, jos jotain ihan hoopoa pelitapaa toteuttaa niin ei välttämättä auta vaikka sitä tekisikin hyvin, jos esim on helppo neutraloida jollain tietyllä pelitavalla vaikka oliskin hieman heikompi toteutus.

Harvoin jos ikinä huipputasolla kukaan ajattelee pelistä lähtökohtaisesti niin totaalisen väärin, että peluuttaa joukkuettaan tavalla, joka täydellisestikin onnistuessaan olisi jotenkin huono. Alasarjojen sunnuntaikoutsit sitten painivat tietysti omassa sarjassaan.

 

[Viivapelote]

Ei välttämättä, jos jotain ihan hoopoa pelitapaa toteuttaa niin ei välttämättä auta vaikka sitä tekisikin hyvin, jos esim on helppo neutraloida jollain tietyllä pelitavalla vaikka oliskin hieman heikompi toteutus.

No toki ja tiedän, että hieman kärjistin. Yleensä kuitenkin puhutaan pelitapa vs pelitapa vaikka yleensä ero tulee toteutuksessa. Ei Tapparan viime vuosien pelitapa nyt mitenkään ihmeellinen ola vaikka voittoja on hyvin napsunut. Pelaajat toteuttaa vain pelitapaa niin hyvin, että tulos näkyy taululla. Tappara om kyllä tällä hetkellä finaaleissa tappiolla, että sikäli hieman huono esimerkki. Ja World Cupissa Marjamäen pelitapa oli varmaan ihan hyvä, mutta kun toteutus oli mitä oli niin PA:n junnut pyyhki jäätä simppelillä pystysuunnan lätkällä.

Jääkiekossa myös tehokkuus vaikuttaa aika paljon. Suomen A-maajoukkue voittaa melkein kaikkia vastaan maalipaikat, mutta pelejä ei kuitenkaan.

 

[lätkää]

Jotenkin tämä pelitapa keskustelu pyörii aivan liikaa avauspelaamisen ympärillä. Viivelähtö sitä ja meidän peli tätä. Aika harvoin on saanut lukea analyysia puolustamisesta. Tai siis PAPP:stä, träpistähän nyt vinkuu kaikki.

Olen muutenkin sitä mieltä, että pelitapaa korostetaan ihan liikaa. Pelitapojen vertailu paremmuus mielessä on turhaa. Erot tulevat siinä, että kumpi joukkue toteuttaa omaansa paremmin.

Erot joukkueiden välille tulevat siitä kummalla on paremmat pelaajat. Se voittaa aina, jolla on paremmat pelaajat. Vaikka Kanada pelaisi ilman valmentajaa/ns. "pelitapaa" se voittaisi esim. viimesyksyisen maailmancupin tai vastaavanlaisen best-on-best turnauksen siltikin. Tai vaikka Suomea olisi maailmancupissa valmentanut mikä valmentaja tahansa tai Suomi olisi pelannut millä "pelitavalla" tahansa, olisi Suomi hävinnyt PA:n junnuille silti. Siinä pelitavan merkityksestä. Puhuisin mieluummin pelaajien peliälystä jos on pakko jauhaa jostain "pelitavoista". Meillä on täällä palstalla ja suomessa yleensäkin mennyt överiksi näiden "pelitapojen" merkitys. "Pelitavat" on jääkiekkoa harrastamattomien/median ja "pelitapa-analyytikoiden" pätemistä ja yrittämistä vaikuttaa lajiin, kun oma juna pelaajana meni tai sitä ei ole ollut.

Uskokaa nyt jo "pelitapauskolliset" että jääkiekossa pelitaidot, itseluottamus, peliäly ratkaisee voittajan. Valmentajalla on ehkä n. 8% osuus voitossa, siis ainakin huipputasolla. Hän vain hyödyntää parhaiten pelaajien ominaisuuksia, ts. ottaa selvää mikä on hänen pelaajiensa vahvuudet ja heikkoudet ja käskee heidän pelata niiden mukaan. Voi valmentajan rooli olla huomattavan suurikin jos hän pistää pelaajansa pelaamaan heidän heikkouksillaan eikä vahvuuksillaan. Ehkä jossain sm-liigassa valmentajat näennäisesti hallitsevat, kun pelaajat ovat kohtuullisen kuraa kaikilla. Tosiasiassa mestaruuden voittaneella joukkueella sm-liigassakin on parhaat pelaajat. Aina.

 

[Viivapelote]

@lätkää en jaksa lainata, kun mobiililla kirjoittelen. Olen kanssasi samaa mieltä. Ei ne valmentajat niitä pelejä ratko.

Väitän kuitenkin, että voittajalla on myös jonkinlainen pelitapa aina ollut. Parhaat pelaajat eivät kyllä automaattisesti tarkoita voittoa. En jaksa tarkistaa Venäjän ja Kanadan vuoden 2011 MM jengejä, mutta tuskin siellä huonompia pelaajia oli kuin Suomella.

 

[Cobol]

Erot joukkueiden välille tulevat siitä kummalla on paremmat pelaajat. Se voittaa aina, jolla on paremmat pelaajat.

Varsinkin Jokerien liigajoukkueen pitkäaikaisena kannattajana ostaisin mielelläni tämän väitteen. Mutta kun se ei pidä paikkaansa. Ei Liigassa/SM-liigassa, MM-kisoissa tai NHL:ssä. Edes todella ison rahan sarjoissa kuten Premierissä väite ei pidä paikkaansa.

Mutta parhaat pelaajat antavat kyllä selvästi paremman mahdollisuuden voittoon kuin vaikkapa keskitason pelaajat.

Pelitapakeskustelun ongelma on yleensä juuri tämä. Kun perusasiatkin ovat epäselviä, väitteissä ei ole enää järkeä.