Kun kauden 2013-2014 playoffseissa HPK pisti Jokerit suoraan 2-0 säälipleijareista lomille ja pääsi puolivälierissä Kärppiä vastaan, Kerhon kannattajat sanoivat tulevien puolivälierien olevan henki (HPK) vastaan materia (Kärpät). Kerho oli saanut kevään aikana hyvän flown päälle. Kärpät pisti kuitenkin Kerhon 4-0 lauluun. Sanoin jo ennen sarjaa, ettei sarja ole henki vastaan materia, vaan henki (HPK) vastaan henki/materia/pelitapa (Kärpät), ja niinhän siinä kävi. Hyvähenkinen Kärpät teki puolivälierissä juuri sen, mikä voittoon tarvittiin.Varsinkin Jokerien liigajoukkueen pitkäaikaisena kannattajana ostaisin mielelläni tämän väitteen. Mutta kun se ei pidä paikkaansa. Ei Liigassa/SM-liigassa, MM-kisoissa tai NHL:ssä. Edes todella ison rahan sarjoissa kuten Premierissä väite ei pidä paikkaansa.
Mutta parhaat pelaajat antavat kyllä selvästi paremman mahdollisuuden voittoon kuin vaikkapa keskitason pelaajat.
Pelitapakeskustelun ongelma on yleensä juuri tämä. Kun perusasiatkin ovat epäselviä, väitteissä ei ole enää järkeä.
Pelitapa arvioidaan usein kaikista olennaisimmaksi menestystekijäksi. Olen tuosta pikkuisen erimieltä. Itsessään "pelitapa" ei ole olennainen tekijä, vaan se, miten koutsit myyvät sen pelaajille ja miten pelaajat sitoutuvat siihen. Kun nuo molemmat tekijät natsaa, joukkue menestyy, jonka jälkeen joukkue (valmentajat ja pelaajat) yhdessä kehittävät kauden edetessä systeemiään. Pelitapauskovaiset kuitenkin usein manaavat tuossa tilanteesssa, että tuo on seuraus pelitavasta. Itse olen tuosta kuitenkin hiukan eri mieltä, kuten edellä esitin. Voihan se olla, että puhun (kirjoitan) nyt eri asiasta ("että perusasiat eivät ole selviä eikä väitteissä ole järkeä"), mutta tuollain tuota minä olen pitkään miettinyt.