Kun puhutaan pelitavoista jääkiekossa, tarkoitetaan varsinkin Suomessa joko kiekkokontrollia tai pystysuunnan pelaamista. Hyvin vähän meillä on nostettu esile ns. hybridikiekkoa, joka tarkoittaa pelaamista ottelusta, tilanteesta tai vastustajasta riippuen myös pystysuuntaa ja/tai kiekkokontrollia. Tämä on sikäli mielenkiintoista, että Liigan huippuseuroista ainakin Tappara, Kärpät ja HIFK pelasivat yllä mainittua hybridiä kauden aikana (Kärpät tosin muita selvästi vähemmän), Suomen maajoukkue viime kaudella ja samaa on tekemässä todennäköisesti Suomen maajoukkue Tšekin MM-kisoissa. Silti meillä hybridipelitapaa ja syitä miksi siihen on menty ei ole oikeastaan käsitelty lainkaan. Vaikkapa urheilulehdiltä näin iso ja aivan perustavanlaatuinen asia on mennyt kokonaan ohi siitä huolimatta, että Liigan finaaleissa pelasivat 2014 ja 2015 Tappara ja Kärpät tai Suomi voitti pronssia olympialaisissa ja hopeaa Minskissä.
Hybridillä.
Hybridillä on tilaus ja se tulee puolustuspelin kehittymisen (NHL, Euooppa), sääntötulkintojen muutoksen (NHL, Eurooppa) sekä viivoitusuudistuksen (Eurooppa) ja ns. numeropelin kautta. Pohjois-amerikkalaiset analyytikot ovat laskeneet, että hyvä vastustajan maalivahti päästää keskimäärin yhden maalin per 15 maalille toimitettua laukausta. Ja näistä 15 laukauksesta ehkä viisi saadaan ykkössektorista jos pelataan hyvin. Kun lisäksi iso osa vedoista blokataan, kiekon toimittaminen maalille asti on erittäin tärkeää. Vain siten voi voittaa.
Suomen kohdatessa Venäjän muutama päivä sitten Venäjän maalilla oli Sergei Bobrovsky. Hän oli ensimmäinen venäläinen joka voitti NHL:n parhaan maalivahdin palkinnon 2013. Tässä ottelussa Suomi laukoi kohti Venäjän maalia 40 minuutin aikana 10 kertaa. Nykyaikaisella analyysitavalla tarkastellen se on liian vähän jos ottelu aiotaan voittaa. Olkoonkin, että oma maalivahti on Pekka Rinne. Ehkä sen takia Kari Jalosen Suomi teki kolmanteen erään muutoksia ja Suomi laukoi kolmannessa erässä kohti Venäjän maalia enemmän kuin kahdessa ensimmäisessä yhteensä.
Pelitapamielessä Suomella ei ole ollut näissä eikä edellisissä MM-kisoissa tai viime olympialaisissa yhtä selkeää pelitapaa. Soraääniä on kuulunut joiden mukaan menestyminen ei ole mahdollista ilman että pelillinen identiteetti on kunnossa. Kun Suomi pelasi viime vuonna Kanadaa ja USA:ta vastaan, sekä Kanada että USA pyrkivät tilastojen mukaan pelaamaan enemmän kiekkokontrollia kuin Suomi. Suomi voitti hyvin NHL-tyyppisellä pelaamisella. Samaan Suomi pyrki näissä kisoissa USA:ta vastaan, mutta USA vastasi omilla aseillaan pelaamalla pystykiekkoa eikä tehnyt samaa virhettä kuin viime vuonna.
Suomen menestyminen niin Sotšin olympialaisissa kuin Minskin ja nyt Tšekin MM-kisoissa on vaatinut sitä, että Suomen pelaaminen on muutettu perusteiltaan aivan toiseksi kuin aiemmin. Tärkein syy tähän lienee juuri se, että erilaiset tutkimukset ja numeropelit ovat osoittaneet sen kuinka tärkeä on luoda hyökkäämällä riittävästi maalipaikkoja ja mielellään vähintään kolmannes ykkössektoriin. Tämä tulee tehdä kiekonhallinnankin kustannuksella ellei joukkueen taitotaso ole selvästi vastustajaa edellä. Seuraava kuvitteellinen esimerkki ei liity Suomi vs Venäjä otteluun, mutta jos kiekkokontrolli tuottaa 10-15 laukausta kohti maalia 60 minuutin aikana, ottelu hävitään keskimäärin isolla todennäköisyydellä. Jos pystykiekko tuottaa 12 laukausta kohti maalia kolmannessa erässä, se erä hävitään huomattavasti pienemmällä todennäköisyydellä olettaen että molemmissa vaihtoehdoissa osataan puolustaa samalla tavalla.
On myös huomioitava se, että puolustuspelaaminen on kehittynyt muutamassa vuoden paljon ja sen lisäksi niin NHL:ssä kuin kansainvälisessä jääkiekossa sääntötulkinnat ovat menneet hitusen tai enemmänkin sallivampaan suuntaan. Myös tällä on vaikutusta puolustuspelaamisen onnistumiseen ja toisaalta maalimäärien vähenemiseen (NHL 2010-2015).
Tästä pitkälti on kyse kun pelitapamielessä puhutaan hybridikiekosta. Sen osaaminen on välttämätöntä. Ja siihen on perustunut tällä ja viime kaudella useiden liigaseurojen ja Suomen maajoukkueen pelaaminen. Ilman muuta siinä on ongelmia ja vikoja ja onhan tuo välillä sekavaa pelaamista. Mutta hybridistä luopumisen sijaan ongelmat ja viat tulee ratkaista koska vain sitä kautta suomalainen jääkiekko voi jatkossa menestyä. Yksi iso vaatimus tai mahdollisuus hybridille hyökkäyspelitapamielessä oli tehdyt merkittävät viivauudistukset, joissa keskialue pieneni ja vastaavasti hyökkäysalue suureni.
Meidän suomalaisten pitäisi vähitellen päästä seuraavaan vaiheeseen ja puhua kiekkokontrollin ja pystykiekon sijaan myös hybridistä ja lisäksi joukkueiden puolustustehokkuudesta ja hyökkäystehokkuudesta. Näitä voidaan mitata hyvin luotettavasti jo NHL:n tapaan käyttämällä esimerkiksi Corsia, Fenwickia tai monia muita jääkiekkoon kehitettyjä analysointimenetelmiä.
***
Ja otetaan lopuksi yksi evoluution tulos jalkapallon puolelta. Barcelona hävisi pallonhallinnan molemmissa otteluissa suosiolla Bayern Munchenille. Samoin teki Juventus Real Madridille. Ja finaalissa pelaavat - no, tiedätte kyllä joukkueet.