Kevät 2013 Ässät-Tappara SM-liigan finaalisarja (6 ottelua)
-Ässät nopeasti 55% ja hitaasti 45% (päävalmentaja Karri Kivi)
-Tappara 53% / 47% (päävalmentaja Jukka Rautakorpi)
MM-kisat kevät 2013 Suomi (10 ottelua)
-52% / 48% (päävalmentaja Jukka Jalonen)
Olympiakisat Sotshi 2014 Suomi (6 ottelua)
-72% / 28% (päävalmentaja Erkka Westerlund)
Kevät 2014 Kärpät-Tappara finaalisarja (7 ottelua)
-Kärpät 60% / 40% (päävalmentaja Lauri Marjamäki)
-Tappara 59% / 41% (päävalmentaja Juka Rautakorpi)
MM-kisat kevät 2014 Suomi (10 ottelua)
-67% / 33% (päävalmentaja Erkka Westerlund)
Luvut ovat vertailukelpoisia keskenään, koska tilastointini on tehty samoin kriteerein jokaisesta ottelusta.
Ihmeellisen hiljaisesti nämä luvut on otettu vastaan vaikka kyseessähän on valtava muutos pelitavassa yhden kauden aikana. Ja tämä ei koske ainoastaan maajoukkuetta vaan myös seuroja. Kun Rautakorven Tappara pelasi toissa kaudella omalta alueelta 53 prosenttia nopeita ja puolinopeita hyökkäyksiä ja 47 prosenttia kiekkoa kontrolloiden, vastaavat lukemat olivat tällä kaudella 59-41. Uskon että sama suuntaus on näkynyt läpi Liigan. Suurin muutos on ilman muuta maajoukkueessa jossa Westerlundin ja Jalosen ero on iso. Ilman isompaa otantaa uskaltaa yleistää: Liigassa ja maajoukkueessa on tapahtunut pelitavallinen vallankumous mitä tulee omalta alueelta hyökkäämiseen.
Mihin tämä on sitten johtanut? Siihen ei löydy vielä parasta mahdollista vastausta, mutta jotain voidaan jo nyt sanoa. Kun Suomi hyökkäsi nopeasti tai puolinopeasti omalta alueelta Sotshin pronssiottelussa USA:ta vastaan lukemin 88-12 eli kiekkoa pyrittiin kontrolloimaan todella vähän ja kääntämään peliä nopeasti, tulos oli kiekkokontrollia Sotshin kisoissa Suomea enemmän pelannutta USA:ta vastaan murskavoitto 5-0. Tokikaan pronssimatsi ei jenkkejä kiinnosta samalla tavalla, mutta pelitapamielessä tuo ottelu oli lähes käsittämätön USA:n pyrkiessä ainakin alkuun pelaamaan kuten Suomi aiemmin eli kiekkokontrollia ja Suomen pelatessa kuten pohjois-amerikkalaiset joukkueet usein pelaavat eli nopeita ja puolinopeita hyökkäyksiin lähtöjä.
Samalla konseptilla Suomi voitti MM-kisoissa Minskissä puolivälierässä Kanadan. Lukemat olivat 71-29. Välierässä Suomi kohtasi Tsekin ja lukemat olivat siinä ottelussa 68-32. Myös finaalissa Venäjää vastaan nähtiin Westerlundin ajan normilukemat eli 70-30. Toisin sanoen, Suomi pelasi EHT:n 2013-2014 (jonka voitti ylivoimaisesti), Olympialaiset ja MM-kisat aiempaa selvästi vähemmän kiekkokontrollia ja menestyi vähintäänkin kohtuullisesti.
Mitä tästä seuraa jatkossa? Westerlundin esimerkki näytti seurajoukkueille että kun pelitapa saadaan kohtuulliseen kuntoon, nopeita ja puolinopeita lähtöjä omista voidaan nostaa selvästi yli sen mitä Kärpät ja Tappara tällä kaudella esittivät. Käytännössä tämä saattaa tarkoittaa sitä, että lukemat ovat luokkaa 65-35/70-30 ensi kaudella ainakin kärkiseurojen osalta. Maajoukkueen uusi valmentaja Nokka Jalonen totesi jo aiemmin peluuttavansa samanlaista kiekkoa kuin Westerlund. Aika näyttää mutta jos näin käy, Suomi on siirtynyt aivan erilaiseen pelitapaan.
Jos muutos on pysyvä ja laaja kuten nyt näyttää, taustalla on todennäköisesti ajatus siitä, että nopeutettu hyökkäyspelaaminen oikein toteutettuna (jolloin se ei hidasta peliä) kehittää paremmin pelaajien henkilökohtaisia taitoja paremmin ja luo täten pohjaa suomalaisille uusille huippupelaajille myös NHL:ssä.
