Pallonhallintafudiksen kausi saattaa olla vielä hyvinkin menestyksekäs. Pep Guardiola sanoi Real Madridille kärsityn 0-5 tappion jälkeen, että joukkue ei toteuttanut pallonhallintaan perustuvaa pelitapaansa riittävän hyvin. "Minulla on ideani, ja minun täytyy saada pelaajat sen puolelle. Tappion jälkeen uskon pelifilosofiaani yhä enemmän", sanoi Guardiola.
Mielestäni se kertoo enemmän kuin mikään muu, että pelaajat eivät ole sataprosenttisesti tuon filosofiansa takana. Lisäksi suuri pettymyshän tämä kausi oli Bayernille, sillä maailman parhaan jalkapalloseurajoukkueen päätavoite on, ja tulee aina olemaan, Mestareiden Liigan voittamisessa. Tällä kaudella ei Bayern lopulta ollut edes lähellä finaalipaikkaa.
Sen lisäksi, että Bundesliiga voitetaan ylivoimaisesti pallonhallintafudiksella, on Barcelonalla mahdollisuus voittaa La Liiga. Mestaruus on Barcelonan omissa käsissä. Voitot kahdesta viimeisestä ottelusta takaavat mestaruuden varmasti, mutta vähempikin saattaa riittää, kun Madridin joukkueet ovat kompuroineet viime kierroksilla.
Tämä on totta, omat kommenttini olivat vähän ennenaikaisia. Mutta vedätkö nyt vähän liian suoria paralelleja menestyksen ja "menestyksen" välillä? Kilpailutilanne etenkin Saksan ja Espanjan pääsarjoissa on mennyt siihen, että tämä oman maan kilpailun voittaminen on enemmän välttämättömyys kuin saavutus. Nimenomaan Bayernille se on välttämättömyys. Mestareiden Liigassa kyyti oli tikitaka-jengeille kylmää. Barca on tällä kaudella ajoittain ollut jopa niin surkea tuon hinkkaamisensa kanssa, etten edes epäile Atleticon voittoa päätöskierroksella sen vuoksi. Ainoa syy epäillä
Los Colchonerosin pytynnostelua on, ja tulee aina olemaan seuraan pinttynyt häviämisen kulttuuri ja kalkkiviivoilla sulaminen. Kasetin heikkous saattaa tälläkin kaudella vielä realisoitua molempien jäljelläolevien kilpailujen kakkossijoiksi.
Minusta on ennenaikaista puhua barcelonamaisen pallonhallintafudiksen katoamisesta huippujalkapalloilusta. Brasilian MM-kisat näyttävät suurten liigojen ja UCL:n lisäksi, missä pallonhallintafudiksen suhteen huipulla mennään.
Vedät tässä mutkia suoriksi, vähän samalla tavalla kuin tuossa jääkiekkopuolen keskustelussakin, mutta ei se mitään.
Pallonhallintafutis itsessään ei suinkaan ole mikään Barcelonan tai Pepin Bayernin yksinoikeus, ei sinnepäinkään. Olisi ehkä rehellisempää keskustelulle jos puhutaan vaikkapa tikitakasta kun näiden jengien peliä kuvataan tästä eteenpäin? Ja sorit Bayern-kannattajille, tuo varmasti sattuu. :-)
Jos olet katsellut muitakin futismatseja tällä kaudella kuin edellämainittujen, pääset varmasti sinäkin siihen lopputulemaan että useimmat Euroopan huippujengit dominoivat pallollista peliä liki kaikissa otteluissaan. Sitten kun pelaavat vastakkain, on kuitenkin ihan validia miettiä onko tuo pallon yliampuva hinkkaaminen sittenkään strategisesti ainoa lähtökohta. Real Madrid osoitti UCL:n välierissä että pelin monipuolisuus on kaiken a ja o. Real Madrid on alleviivannut tätä asiaa tällä kaudella voittamalla otteluita joissa se tärkeillä hetkillä on pelannut räjähtävän suoraviivaisesti ja taktisesti kypsästi. Se on myös hävinnyt ja pelannut tasan otteluita joissa se on pyrkinyt syöttelemään pallon vastustajan maaliin, kuten tuoreet esimerkit osoittavat:
- Sevilla-ottelussa pallonhallinta liki 70%
- Valenciaa vastaan 60%
- Valladolidia vastaan 62%)
Tämä on omasta mielestäni ainoa syy siihen, miksi tikitaka on kuolemassa. Se ei ole tarpeeksi altis evoluutiolle. Sitä vastaan on taktisesti helppo pelata. Diego Simeonen Atléti on esimerkki joukkueesta, jota vastaan ei ole samalla tavalla helppo pelata. Ja vaikka miten koetat osoittaa liigatitteleillä (Barcan sitäpaitsi vielä kaikkea muuta kuin varma) asiaa muuksi, on Euroopan huipulla tällä hetkellä Real Madrid ja Atlético Madrid, modernin jalkapallon ja pelillisen evoluution lippulaivat. Tikitaka oli modernia futista 2010, mutta se ei ole sitä enää.
MM-kisoissa Espanja saattaa pelata tikitakaa vaikka valmentajansa tiedostaisikin evoluution tarpeen. Syy tähän on se, että viimeistä kertaa parrasvaloissa oleva keskikenttämiehitys Xavin johdolla on todennäköisesti kykenemätön noudattamaan muita pelifilosofioita. Muutosvastarinta olisi suuri jos Del Bosque lähtisi painottamaan pelin kääntönopeuden merkitystä tai pitkien puolenvaihtojen, laadukkaiden kaukolaukausten ja suorien pallojen merkitystä. Kun maajoukkueessa sukupolvenvaihdos on käsillä, on muutokselle tilausta ja uskon sen onnistuneeseen sisäänajoon.
Diego Costan mukanolo saattaa kuitenkin viimeisellä hyökkäyskolmanneksella tuoda piristävää muutosta tuohon pelaamiseen. Costa ei ole omimmillaan kun palloa vitkutellaan keskiympyrässä, vaan elää siitä että hänelle pelataan useita kertoja läpisyöttöjä niin läheltä kuin kaukaakin. Kykenee pääpeliin myös, joka on poikkeuksellista Espanjan maajoukkueessa.
Viime EM-kisoissa Espanja oli niin steriili ettei tuloksellisesti yksi heikompi matsi olisi ollut mahdottomuus. Saa nähdä kantaako MM-kisoissa enää pitkälle se, että hallitset palloa 70% mutta et saa luotua järkeviä maalipaikkoja ja voitat otteluita paremman maalivahtipelin turvin. Eurooppalaisen jalkapallon kehitys on mennyt siihen suuntaan viime kausien aikana, etten ihmettelisi jos muut maat jo osaisivat Espanjaa vastaan pelata.