Tällä kaudella pallonhallintafutis on mielestäni pärjännyt varsin hyvin. Bayern Munchen voittaa Saksan Bundesliigan ylivoimaisesti. Barcelona on kolmen joukossa Espanjan liigassa. Kovia meriittejä molemmat. Mestarien liigassa menestys ei ollut viime vuosien luokkaa.
Se, että Barcelona on kolmen joukossa La Ligassa ei ole meriitti. Ei sitä ole myöskään Real Madridin tämänhetkinen kakkossija. Liigatitteli on näille jättiläisille välttämätön, ja minkäänlaista saavutusta ei saa siitä että ovat toisena ja kolmantena. Ei minkäänlaista. Bayern voitti Bundesliigan, mutta sekin on tavallaan yksinvaltias omatessaan vetovoiman ja resurssit, jolla se pystyy kyykyttämään siirtomarkkinoilla pahimpia kilpakumppaneitaan. Ja se tekeekin niin, jatkuvasti. En näkisi, että nämä sijoitukset ja pelitapafutiksen pärjääminen korreloisivat keskenään, päinvastoin, UCL ja sen finaalikaksikko maalaa aivan toisenlaista kuvaa lajin seuraajille.
Tämän vuoden jalkapallon MM-kisat näyttävät, mikä on Espanjan pallonhallintaan perustuvan jalkapallon tämän hetken ja mahdollisesti myös lähivuosien menestys. Vicente del Bosque on voittanut päävalmentajan Mestareiden liigan kahdesti (Real Madrid 2000 ja 2002). Bosque on vienyt Espanjan Euroopan ja MM-mestaruuksiin pallonhallintaan perustuvalla jalkapallollaan.
Yleensä jos joukkue voittaa titteleitä, on se pallonhallintafutista pelannut. Poikkeuksia esim. Kreikan EM-jengi aikoinaan sekä Di Matteon Chelsea Mestareiden Liigassa. MM-kisat osoittavat toki suuntaa Espanjan kohdalla, mihin tämän pelaajiston kanssa tulisi peliä kehittää. En jaksa uskoa että nykyrungolla lähetään edes huonojen tulosten sattuessa mihinkään vallankumoukselliseen taktiseen modifiointiin, vaan sukupolven vaihdoksen jälkeen saattaa sitten Espanjan senhetkinen päävalmentaja esimerkiksi Realin ja Atléticon pelisysteemien suuntaan muokata La Furia Rojan mokomaa. Henkilökohtaisesti näen, että muiden maiden pelien kehittyessä MM-kisojen aikanakin, Espanjalle tulee hikiset oltavat tikitakansa kanssa. Olen mielelläni väärässä, koska symppaan tätä maata joka arvokisoissa erittäin suurella tunteella.
Esim. millä pelirytmityksillä (4-3-3, 4-4-2 jne) Atletico Madrid pelaa, miten karvaa kentän eri osa-alueilla, miten se avaa hyökkäyksiään kentän eri osa-alueilla, miten se pelaa suunnanmuutospeliä puolustuksesta hyökkäykseen ja hyökkäyksestä puolustukseen koko kentän alueella, minkälaista on linjojen yhteistyö koko kentän alueella, mitkä ovat pelipaikkakohtaiset teemat, erikoistilannepelaaminen.
Pelipaikkakohtaiset teemat ovat ainakin hyvin yksinkertaiset ja yhteneväiset. Diego Simeone vaatii, että jokainen pelaaja kentällä riippumatta pelipaikastaan, pelaavat ns. puukko hampaiden välissä, hampaat irvessä (on kuvaillut filosofiaansa esimerkiksi näin). Häneltä kysyessä joukkueen pelifilosofiasta, tämä lienee sieltä tuleva vastaus.
Tästä mielikuvasta päästään tuohon karvaamiseen, tai kuten futiksen puolella itse mieluummin näen sen, prässäämiseen. Se on ajoittain jopa aivan holtitonta. Jos vertailukohtia haluaa saada niin Mauricio Pochettinon Southamptonin prässi on välillä samankaltaista. Simeonen Atlético toki pyrkii reagoimaan tilanteisiin nopeasti eli holtittomuus saattaa silmänräpäyksessä muuttua järkevämmäksi ryhmittymiseksi. Ei ole väliä suunnasta tai pelitilanteen lokaatiosta, kiinni isketään hyvin usein todella voimakkaasti lähimmän pelaajan toimesta, ja toinen tai kolmas pelaaja säestää ehtiessään tilanteeseen. Tässä esimerkiksi tuo mainitsemasi linjojen yhteistyö näyttelee ainakin ajoittain suurta roolia, sillä Godin tai Miranda saattavat olla katkomassa tilannetta useita metrejä muusta puolustuslinjasta, jolloin esimerkiksi Gabi suojaa linjaa omalta paikaltaan tai ottaa riskin ja tuplaa prässitilanteessa. En kovin tarkkaa linjojen yhteistyöstä ole ottanut selvää tämän kauden matseissa, tai sitten en vain erota omalla silmälläni mitään johdonmukaisuuksia näissä tilanteissa mutta riskejä tuo prässäämistapa sisältää ja joukkueen pelijärkevimmät pelaajat (esim. juuri Gabi) reagoi näissä todennäköisesti intuitionsa mukaan. Gabi pelaa aika tarkkaan samankaltaista peliä keskikentän pohjalla linjaa suojaten kuin Real Madridissa ja Espanjan maajoukkueessa tekee Xabi Alonso.
Atletico ei pelaa mitään itseisarvoista pallonhallintafutista mutta se pyrkii yksinkertaisesti estämään vastustajan pallollisen etenemisen rikkomalla tämän pallollista peliä (toki mahdollisimman puhtaasti, tilanteen mukaan) erittäin aggressiivisella prässillä. En ole tilastoja saanut aiheesta käsiini mutta en ihmettelisi jos Atléti olisi sarjan eniten taklaava jengi. Jos prässi ei pure, kuten se ei aina tällä kaudella esimerkiksi Realia tai Barcaa vastaan ole purrut, Simeone haluaa joukkueensa ryhmittyvän erittäin tiiviisti pallon alle, peittäen jopa syöttösuuntia joita ei vastustajan pallollinen pelaaja ehkä vielä ole ajatellut. Atlétia vastaan on äärimmäisen vaikea löytää tilaa kentällä, viime viikonlopun Valencia-Atlético-ottelussa tämä oli silmiinpistävää ja on se on ollut sitä niin monen monta kertaa aikaisemminkin. Kun se harhasyöttö tulee, pelaa Atlético harjoiteltujen syöttökombinaatioiden (pelaajien liike ja työteliäisyys suuressa fokuksessa tilanluonnissa) erittäin nopeasti palloa vastustajan kenttäpuoliskolle ja pyrkii ratkaisuihin. Se luo erittäin paljon maalipaikkoja suhteutettuna sen pallonhallintaprosentteihin, vähän kuten Real Madridkin.
En ehdi kirjaamaan omia huomioitani tänne tämän enempää, mutta noin kaksikymmentä ottelua nähneenä nuo ovat ensimmäisenä mieleeni tulevia asioita. Toivottavasti joku sai kiinni edes jostain, pahoittelut sekavuudesta.