Pelitapakeskustelu

[Askaisten Visa]

Ensin pitäisi määritellä mitä tarkoitetaan paineella. Puhutaan median luomasta paineesta, yleisön luomasta paineesta tai jonkin muun luomasta paineesta. Sinänsä outoa koska jokaiselle urheilijalla ja joukkueella oikeastaan pitää olla painetta jotta tulosta tulee. Paine on välttämätöntä.

Mitä tulee mainitsemaasi eiliseen peliin Suomen ja Venäjän välillä niin minun silmin Venäjä kaatui huonoon pelitapaan, väsymykseen sekä valmennuksen kehnoon etukäteispäätökseen maalivahdin osalta että kehnoon reagointiin pelin sisällä.

Olen varmasti pienessä vähemmistössä väittäessäni että syyttämällä paineita peitellään samalla todellisia syitä ottelun häviämisestä. Suomalaiset ovat tietenkin kohteliaita jälkikäteiskommenteissaan ja ottavat osaa puhumalla Venäjän hienoista pelaajista ja heidän isoista paineistaan. Ei passaa meidän sanoa että Venäjän pelitapa oli moneen kertaan scoutattu eikä kiekkoa kuskaamalla ja pitkiä pystyyöttöjä hakemalla ollut mitään mahdollisuuksia paremmin levännyttä ja nykyaikaista joukkuepelaamista harjoittavaa Suomea vastaan ainakaan siinä tapauksessa kun Venäjä laittoi vielä Varlamovin maaliin huippumaalivahti ja NHL:n parhaaksi maalivahdiksikin valitun Bobrovskin sijaan.

Puhutaan mistä tahansa ulkopuolisesta paineesta.
Et ole vähemmistössä, sillä syy se on tekosyykin.
Olen kanssasi tismalleen samaa mieltä kanssasi Suomen voittoon johtaneista syistä, mutta:
Kuvitellaan lisää: Venäjä on myös scoutannut, levännyt, pelaa joukkueena tasaisia vaihtoja, noudattaa pelitapaa...yms, yms.
Eli taito, taktiikka, vireystila...jne, ovat tasan.

Eli ottaako joku enemmän henkisiä paineita kuin joku muu vai meneekö sekin haluamisen lisäksi tasan? Ja vaikuttaako se lopputulokseen?

Onko lamaantuminen kiinni omasta nupista vai vastustajan paremmuudesta?
Vai uskosta, että: "Ei perkele, nyt ne tulee rinnalle ja ohi", vaikka kuinka haluaisi muuta. Jos oma toiminta ei määrätyssä vaiheessa enää riitä, eikä esim. pelitaktisiin muutoksiin ole aikaa tai mahdollisuutta.

 

[Scissors]

Yksi selkeä ero verrattuna Jukka Jalosen Suomeen näyttäisi olevan että viivelähdöt pelataan hieman eri tavalla, tai sellaisia maalin takaa lähteviä viivelähtöjä pelataan aika vähän, varsinkin sellaisia joissa hyökkääjät hakevat hyökkäyksen aivan alhaalta. Hidas lähtö pelataan ylempänä kenttää niin että pakit seisovat maali edessä ja hyökkääjät hakevat suurin piirtein oman sinisen kohdalta. No kun tulee kovempia vastustajia niin saa nähdä miten pelataan, esim. Kanadaa vastaan mielestäni kannattaisi kyllä pelata syvältä lähtö koska kyllä tuo ylempää pelaaminen on mielestäni vähän riskialttiimpaa kun kuitenkin siinä hyväksi käytettävä tila pienenee.

Hyvin pitkälti lainatusta samaa mieltä. Itseäni ainakin Venäjä-ottelussa hämmensi että oltiin siinä kohtalaisen lähellä Venäjän karvausta avaamassa, eli toisin sanoen muualla kuin maalin takana. Siitä toki on mahdollista varioida avauksia enemmän eli pelata myös välillä tehokkaammin pystyyn (todennäköisyydet avauksen perillemenosta ovat paremmat) kun paikka on. Onkohan tämä Erkan pelikirjassa ihan tarkoituksella alleviivattua?

Suomen maalin taakse Venäjä ei tullut kuin ehkä kolmannessa erässä kun alkoivat tajuta ajan loppuvan kesken, mutta siihen asti johtoasemassa pelin rauhoittaminen, sekuntien pelaaminen pois ja vielä enemmän organisoitujen lähtöjen suorittaminen olisivat olleet mielestäni hyviä juttuja. No, tulos oli tällaisenaankin loistava eikä siinä mitään mutta jos sitä karvausta nyt alkaa tulla vielä kovempaa ihan pelin alusta saakka niin nämä lähdöt maalin takaa toisivat ainakin itselleni jollain tavalla turvallisemman olon.

Pakko ottaa vielä kantaan todella omituiseen tekstinpätkään:

Edit: Alpo Suhonen liittyi näihin harvoihin pelitapojen asiantuntijoihin, kun mainitsi naisten Suomi-Ruotsi ottelun 1. erässä Suomen lähteneen Meidän Pelin viivelähdöllä maalin takaa hyökkäykseen. Jospa nyt nopean pystysuunnan jääkiekon asiantuntijakannattajatkin, joita on enemmistö asiantuntijoista, edes joskus mainitsisivat kommentoijina tai studioasiantuntijoina joukkueen lähteneen/lähtevän viiveellä hyökkäyksiin. Tai vaikka hitaalla kontrollilähdöllä, niinkuin Kivi viivelähdön määrittelee.

Eli Alposta tuli asiantuntija koska mainitsi Meidän Pelin? Toisin sanoen 4-vuotias kummipoikanikin, jolle opetin lätkämatsia katsoessa mitä tämä termi tarkoittaa, on nyt asiantuntija koska hokee sitä jatkuvasti.

En ymmärrä miksi noita viivelähtöjä tarvitsee mainita, jotta nostaisi jotain pisteitä sinun silmissäsi? Sinäkin varsin hyvin kykenet analysoimaan peliä keskenäsi, joten mihin tarvitset esimerkiksi jonkun Risto Dufvan maininnat viivelähdöistä? Miksi se on niin hemmetin tärkeää että kuulee lähetyksessä x määrän näitä tiettyjä termejä? Kuullostaa todella teennäiselle.

Jatkokysymyksenä, jos esim. Laura Ruohola sattuu mainitsemaan jonkun termin Meidän Pelistä niin tuleeko hänestä asiantuntija? Tai Kaj Kunnaksesta? Pitääpä lyödä #kisastudio:on joku twiitti joka houkuttelisi Ruoholan lukemaan sen, jotta saadaan Laurakin osaksi Meidän Pelin asiantuntijakonsortiota.

 

[Wäinö#16]

Eihän siitä ole kuin vajaa kaksi vuotta, kun Jalosen valmentama Suomen suht saman tasoinen maajoukkue tai jopa materiaaliltaan parempi, hävisi kotikisojen välierässä ihan pystyyn Venäjälle 6-2. Mielestäni henkinen valmistautuminen otteluihin on aivan avainasemassa, varsinkin isoissa peleissä. Westerlundkin on tainnut sanoa, että henkinen valmentaminen on jotain 90% koko valmistautumisprosessista. Kokonaisuus koostuu kuitenkin monesta osa-alueesta, joista pelitapa on yksi tärkeimmistä. Pelitapa yksinään ei kuitenkaan riitä, ellei pelaajat pysty sitä kentällä toteuttamaan. Jälkikäteen on helppo sanoa, että Venäjän pelaajat kärsivät aivan liian suurista paineista, eikä valmennusjohto pystynyt tilannetta juurikaan helpottamaan. Marginaalit on aina yksittäisessä ottelussa pienet, mutta se joka pystyy hallitsemaan pelitavan ja henkisen tilan kokonaisuuden parhaiten, on aina vahvoilla. Kokemuksesta on myös aina hyötyä ja se tuo itseluottamusta myös nuoremmille.

 

[siffa]

Tulikin yllättävältä taholta tukea viivelähtöjen havaitsemiseen. Todistettavasti niitä eivät ole määrätyistä SM-lligapeleistä havainneet Esa Tikkanen, Kimmo Kuhta ja monet muut 4Pro2:n asiantuntijat. Tiki kertoi erään pelin 1. erätauolla, että nyt ei jääty makaamaan viivelähtöihin kertaakaan. Itse laskin niitä olleen yhteensä molemmilla joukkueilla 11. Kimmo Kuhta mainitsi samoin erään pelin 1. erätauolle, että määrätty joukkue ei lähtenyt ainakaan kertaakaan viiveellä liikkeellä. Molemmat kehuivat pelin intensiteettiä ja nopeutta. Eivätkä nämä viivälähtöjä näkemättömät ansiotuneet pelaajat jää Tikiin ja Kibeen, mutta tässä riittänevät esimerkeiksi.

Olen itsekin testannut sitä, että pystyykö tavallinen jääkiekon katsoja näkemään pelistä viivelähdöt. Ei tarvitse vedota enää Pihtiputaan mummoon vaan Nurmon Kertunlaakson mummusta on tullut melkoinen viivelähtöasiantuntija, vaikka ei ole koskaan pelannut jääkiekkoa. Esimerkkinä Ketunlaakson mummu havaitsi, että Suomen naisjoukkue ei lähtenyt olympiakisojen alkupeleissä viiveellä, mutta sijoitusottelussa Venäjää vastaan se teki 3-0 tai 4-0 maalin suorasta viivelähdöstä. Testasin aiemmin myös myllykoskelaisella entisellä jalkapallon sarjapelaajalla, että näkisikä hän viivelähdöt jääkiekosta, kun ei itse ole jääkiekkoa pelannut. Jo vuosia Myllykoskelta on tullut puhelinkeskustelujen yhteydessä tarkkoja viivelähtömääriä maajoukkue- ja SM-liigapeleistä. Niinkuin on sanottu, ei tämä ole todellakaan rakettitiedettä. Viivelähtö on Jukka Jalosen antama nimitys Meidän Pelin hitaasta kontrollilähdöstä, mitä nimitystä käyttää toinen maestro Karri Kivi.

 

[TosiFani]

Eihän siitä ole kuin vajaa kaksi vuotta, kun Jalosen valmentama Suomen suht saman tasoinen maajoukkue tai jopa materiaaliltaan parempi, hävisi kotikisojen välierässä ihan pystyyn Venäjälle 6-2. Mielestäni henkinen valmistautuminen otteluihin on aivan avainasemassa, varsinkin isoissa peleissä. Westerlundkin on tainnut sanoa, että henkinen valmentaminen on jotain 90% koko valmistautumisprosessista...

Henkinen valmistautuminen on eri asia kuin henkiset paineet. Henkinen valmistautuminen tarkoittaa keskittymistä olennaiseen, juuri siihen hetkeen. Kotikisoissa on ollut ongelmia tämän valmistautumisen kanssa, kun on pitänyt tavata kavereita ja sukulaisia, järjetellä lippuja näille ja antaa juttuja medialle. Henkisesti huonosti valmistautunut pelaaja ei välttämättä tunne minkään näköisiä paineita kotiyleisöstä, mutta ajatus karkaa liiaksi pelistä ja tulee helppoja virheitä.

 

[Street Clinton]

Hyvin pitkälti lainatusta samaa mieltä. Itseäni ainakin Venäjä-ottelussa hämmensi että oltiin siinä kohtalaisen lähellä Venäjän karvausta avaamassa, eli toisin sanoen muualla kuin maalin takana. Siitä toki on mahdollista varioida avauksia enemmän eli pelata myös välillä tehokkaammin pystyyn (todennäköisyydet avauksen perillemenosta ovat paremmat) kun paikka on. Onkohan tämä Erkan pelikirjassa ihan tarkoituksella alleviivattua?

Suomen maalin taakse Venäjä ei tullut kuin ehkä kolmannessa erässä kun alkoivat tajuta ajan loppuvan kesken, mutta siihen asti johtoasemassa pelin rauhoittaminen, sekuntien pelaaminen pois ja vielä enemmän organisoitujen lähtöjen suorittaminen olisivat olleet mielestäni hyviä juttuja. No, tulos oli tällaisenaankin loistava eikä siinä mitään mutta jos sitä karvausta nyt alkaa tulla vielä kovempaa ihan pelin alusta saakka niin nämä lähdöt maalin takaa toisivat ainakin itselleni jollain tavalla turvallisemman olon.

Ottamatta kantaa mikä olisi paras tapa pelata ottelun lopputuloksen kannalta niin onhan tuota Westerludin joukkeen peliä todella mukava katsoa. Siihen maalin takana seisoskeluun kyllästyy todella nopeasti.

Eli Alposta tuli asiantuntija koska mainitsi Meidän Pelin? Toisin sanoen 4-vuotias kummipoikanikin, jolle opetin lätkämatsia katsoessa mitä tämä termi tarkoittaa, on nyt asiantuntija koska hokee sitä jatkuvasti.

En ymmärrä miksi noita viivelähtöjä tarvitsee mainita, jotta nostaisi jotain pisteitä sinun silmissäsi? Sinäkin varsin hyvin kykenet analysoimaan peliä keskenäsi, joten mihin tarvitset esimerkiksi jonkun Risto Dufvan maininnat viivelähdöistä? Miksi se on niin hemmetin tärkeää että kuulee lähetyksessä x määrän näitä tiettyjä termejä? Kuullostaa todella teennäiselle.

Jatkokysymyksenä, jos esim. Laura Ruohola sattuu mainitsemaan jonkun termin Meidän Pelistä niin tuleeko hänestä asiantuntija? Tai Kaj Kunnaksesta? Pitääpä lyödä #kisastudio:on joku twiitti joka houkuttelisi Ruoholan lukemaan sen, jotta saadaan Laurakin osaksi Meidän Pelin asiantuntijakonsortiota.

Tätä olen minäkin ihmetellyt. Jääkiekkossa olisi varmasti tuhansia taktisia asioita joita asiantuntija voisi tuoda esille, mutta ainoa merkitsevä asia tuntuu hidas lähtö. Ja kuten Siffa kirjoitti, Kertunlaakson mummokin pystyy ne näkemään. Miksi jonkun asiantuntijan pitäisi niistä mainita?

 

[Scissors]

Olen itsekin testannut sitä, että pystyykö tavallinen jääkiekon katsoja näkemään pelistä viivelähdöt. Ei tarvitse vedota enää Pihtiputaan mummoon vaan Nurmon Kertunlaakson mummusta on tullut melkoinen viivelähtöasiantuntija, vaikka ei ole koskaan pelannut jääkiekkoa. Esimerkkinä Ketunlaakson mummu havaitsi, että Suomen naisjoukkue ei lähtenyt olympiakisojen alkupeleissä viiveellä, mutta sijoitusottelussa Venäjää vastaan se teki 3-0 tai 4-0 maalin suorasta viivelähdöstä. Testasin aiemmin myös myllykoskelaisella entisellä jalkapallon sarjapelaajalla, että näkisikä hän viivelähdöt jääkiekosta, kun ei itse ole jääkiekkoa pelannut. Jo vuosia Myllykoskelta on tullut puhelinkeskustelujen yhteydessä tarkkoja viivelähtömääriä maajoukkue- ja SM-liigapeleistä. Niinkuin on sanottu, ei tämä ole todellakaan rakettitiedettä. Viivelähtö on Jukka Jalosen antama nimitys Meidän Pelin hitaasta kontrollilähdöstä, mitä nimitystä käyttää toinen maestro Karri Kivi.

My point exactly. Joten mikä on tämän meuhkaamisen pointti? Mikä relevanssi on sillä että naapurin tankotanssijabimbokin osaa määritellä viivelähdön? Vastasit tässä epäsuorasti kysymykseeni, mutta en edelleenkään oikein tahdo ymmärtää että mihin näillä pyritään? Tässä on melkein jopa klikkihuorauksen piirteitä kun simppeleistä määritelmistä mainitaan aina jos joku sellaiseen ottaa tavalla tai toisella kantaa. Jonkun juomapelinkin tästä voisi saada. Sillä twistillä että ne hörpyt otetaan aina kunnioitettavaan sävyyn kun joku sanoo "viivelähtö". Helvetin siistiä!

 

[MustatKortit]

Tämä on mennyt täysin absurdiksi tämä keskustelu lähdöistä, niiden tilastoiminen ja raportoiminen palstalle.

Nimimerkki siffa kysyi minulta Tshekki-Slovakia-pelin jälkeen, näinkö ottelun loppua ja sitä, miten Tshekki rupesi pelaamaan Slovakian kavennettua pelin kolmannessa erässä.

En ollut peliä nähnyt, mutta toki oli helppo arvata, että Tshekki oli pelannut aikaa, eli pitänyt kiekkoa omissa, pelannut pitkiä hyökkäyksiä sekä palautellut omille pakeille alaspäin. Sama taktiikka toimii myös konsolipeleissä.

Minusta tuossa ei ole mitään mullistavaa, yllättävää tai ylistettävää eikä sellaista mihin "YLEn studion tulisi puuttua ja kommentoida".

Normi meininki. Ennen puhuttiin vain suoraan ajanpeluusta tai "pelin jäädyttämisestä".

 

[siffa]

Kerroin, että entiset huippupelaajat ovat maininneet studiossa, että viiveitä ei ole ollut. Lisänä on usein ollut, että peli on ollut hyvää, kun viiveitä ei ole ollut. Kuitenkin juuri näissä otteluissa ko. erissä on viiveitä ollut jukkajalosmaiset määrät. Siis studioasiantuntijat ovat puhuneet viiveistä ja minä olen siihen puuttunut, koska Kertunlaakson mummukin näkee ne paremmin pelistä kuin nämä studioasiantuntijat.

 

[Scissors]

Kerroin, että entiset huippupelaajat ovat maininneet studiossa, että viiveitä ei ole ollut. Lisänä on usein ollut, että peli on ollut hyvää, kun viiveitä ei ole ollut. Kuitenkin juuri näissä otteluissa ko. erissä on viiveitä ollut jukkajalosmaiset määrät. Siis studioasiantuntijat ovat puhuneet viiveistä ja minä olen siihen puuttunut, koska Kertunlaakson mummukin näkee ne paremmin pelistä kuin nämä studioasiantuntijat.

En edelleenkään ymmärrä minne haluat tätä keskustelua viedä ja miksi.

Yleisesti ottaen nimim. MustatKortit niputti yllä osuvasti sen mitä itsekin ajan takaa. Tämä päteminen ei perustu mihinkään ylirationalistiseen tai maatamullistavaan, ja normaali lätkänseuraaminen saa jo ihan liiallisia ideologisia piirteitä. Mitä relevanssia on sillä käyttääkö YLE:n Sotshin studioissa vierailevat henkilöt n kertaa termejä x ja y?

EDIT. Tämä ettei viestejä lainata ei muuten, parahin siffa, edesauta pointtisi perillesaamista juuri ollenkaan. Päällepäin vaikuttaisi ainoastaan sille että toistat samoja juttuja viesti toisensa jälkeen ilman että vastaat mihinkään, mitä sinulta yritetään kysyä.

 

[Red Machine]

Siis studioasiantuntijat ovat puhuneet viiveistä ja minä olen siihen puuttunut, koska Kertunlaakson mummukin näkee ne paremmin pelistä kuin nämä studioasiantuntijat.

Tässähän voi olla sellainenkin yksinkertainen juttu, että kyseiset pelaajat(Kibe ainakin) kokevat viivelähdöt eritavalla koska heille on opetettu/ovat olleet mukana silloisen aikakauden v-lähdöissä. Lisäksi on todettava ettei yksikään lätkäpelaaja jaksa loputtomiin miettiä oliko edellinen lähtö viiveellä vai nopeasti.

Oli miten oli, itse diggaan Erkan 'v-lähtöisestä' pelistä paljon enemmän kuin JJalosen jo pelkästään sen takia, että se on katsojaystävällisempää nopeudellaan ja intensiteetillään. Lisäksi Erkan jengi omaa fyysisen pelin omassa sapluunassaan, asia mitä kaipasin aina JJalosen jengeiltä. Enkä tarkoita pelkästään taklauksia vaan ihan sitä rouhimista ja maalinedustalle menoa/oloa.

 

[siffa]

Tämä on mennyt täysin absurdiksi tämä keskustelu lähdöistä, niiden tilastoiminen ja raportoiminen palstalle.

Normi meininki. Ennen puhuttiin vain suoraan ajanpeluusta tai "pelin jäädyttämisestä".

Sinulla ja kaikilla muillakin on mahdollisuus nostaa keskustelun tasoa haluamaasi suuntaan. Ei vain tapahdu keneltäkään mitään ilmeisesti kompetensiin puutteen vuoksi. Kun Fordél on ollut pois täältä, niin muut eivät ole pystyneet ottamaan hänen jättämäänsä aukkoa. Kun jatkuvasti arvostelet rankasti minun tilastointiani, niin alat olla velvollinen esittämään omat, paremmat tilastosi peleistä. Yllytän sinua vielä mainitsemalla, että tuskin pystyt jääkiekon tilastointiin ja analysointiin. Näytä sinä minulle, että olen sinun suhteesi väärässä.

Ennen oli ennen. Nyt ovat eri ajat. Erkka Westerlund, Raimo Summanen ja Jukka Jalonen ovat olleet pelikirjojen kehittelijöitä. Tuon täällä pahamaineisen ja kirotun jääkiekon termin, viivelähtö, lanseerasi Jukka Jalonen koskemaan Meidän Pelin pelikirjansa yhtä hyökkäyspelaamisen osaa. Ei tarvitse paljoa käydä tustumassa eri SM-liigajoukkueiden ketjuja, kun havaitsee, miten suuressa osassa keskustelua ovat viivelähdöt. Esim. HIFK-keskusteluissa Pasi Sormusen viivelähdöt haukuttiin pystyyn, mutta tilalle tulleen Raimo Summasen viivelähdöistä ei ole mainittu sanaakaan, ainakaan pahalla. Aivan samanlainen tilanne on Jokerit-keskusteluissa. Lämsän viivelähdöt olivat syvältä sieltä itsestään, mutta Valtosen käskyttäminä ne hyväksytään.

 

[siffa]

Oli miten oli, itse diggaan Erkan 'v-lähtöisestä' pelistä paljon enemmän kuin JJalosen jo pelkästään sen takia, että se on katsojaystävällisempää nopeudellaan ja intensiteetillään. Lisäksi Erkan jengi omaa fyysisen pelin omassa sapluunassaan, asia mitä kaipasin aina JJalosen jengeiltä. Enkä tarkoita pelkästään taklauksia vaan ihan sitä rouhimista ja maalinedustalle menoa/oloa.

Erkkahan on perustanut ja perustaa pelinsä hyvään koko viisikon puolustuspelaamiseen ja sen takana hyvään maalivahtipelaamiseen. Sitä viihdyttävyyttä saatiin nähdä mielin määrin eilen Venäjä-pelissä. Suomen viisikot puolustivat urheasti, nopeasti ja intensiteetillä omalla puolustusalueellaan voiton Venäjästä. Arvelen, että puolustuspelaamisen viihdyttävyyttä saamme nähdä myös jäljellä olevissa kahdessa ottelussa. Vastustaja hyökkää ja Suomi puolustaa, noin suuressa katsannossa.

 

[MustatKortit]

... Kun jatkuvasti arvostelet rankasti minun tilastointiani, niin alat olla velvollinen esittämään omat, paremmat tilastosi peleistä. Yllytän sinua vielä mainitsemalla, että tuskin pystyt jääkiekon tilastointiin ja analysointiin. Näytä sinä minulle, että olen sinun suhteesi väärässä...

Minä en arvostele tilastointiasi, päin vastoin uskon kyllä niiden laatuun.

Sen sijaan minua ihmetyttää, miksi pitää googlen hakukoneen tavoin merkata ylös jokainen asiantuntija, joka mainitsee/jättää mainitsematta termit viivelähtö, Meidän peli, kiekkokontrolli.

Lätkä on varmasti "pelikirjapeli", jos tuota termiä haluaa käyttää, mutta tuskin mitään avaruustiedettä kumminkaan.

Miksi minun pitäisi alkaa tilastoimaan lähtöjä tai maalipaikkoja tai jotain muuta? Seuraan lätkää rakkaudesta lajiin.

 

[Street Clinton]

Erkkahan on perustanut ja perustaa pelinsä hyvään koko viisikon puolustuspelaamiseen ja sen takana hyvään maalivahtipelaamiseen. Sitä viihdyttävyyttä saatiin nähdä mielin määrin eilen Venäjä-pelissä. Suomen viisikot puolustivat urheasti, nopeasti ja intensiteetillä omalla puolustusalueellaan voiton Venäjästä. Arvelen, että puolustuspelaamisen viihdyttävyyttä saamme nähdä myös jäljellä olevissa kahdessa ottelussa. Vastustaja hyökkää ja Suomi puolustaa, noin suuressa katsannossa.

Perustaa pelinsä hyvään maalivahtipeliin? Näyttää ottavan koville Westerlundin ja Suomen menestys, mutta niin kai se menee Sihvosten klaanissa. Suomen hyökkäyspelaamista ei ole haitannu ollenkaan M.Koivun, S.Koivun, Filppulan ja Barkovin poissaolot...

 

[Askaisten Visa]

Jospa nimim. siffa onkin valevalmentaja!
Laskee pelistä toiseen itsestäänselvyyksiä (joihin pystyisi ilmeisesti kuka vaan?), mutta numeroiden takaa löytyy vain tyhjyyttä, sillä mitenkään en ole havainnut nimim. siffan analysoineen vaikkapa sitä, että onko esim. kiekkokontrolli suhteessa joukkueen materiaaliin, sarjasijoitukseen, pelitilanteeseen...jne, verrannollinen vaikka siihen, millä sarjatasolla tai mikä ikäluokka peliä (vaikkapa jääkiekkoa) pelaa?

Laitan tähän lopuksi taikasanat: Ymmärrän Meidänkin peliä.
Näin minuakin voi tästä eteenpäin kutsua asiantuntijaksi, kuten mummojakin.

 

[Katto]

Näyttää ottavan koville Westerlundin ja Suomen menestys, mutta niin kai se menee Sihvosten klaanissa.

Sotsin pelikirja tiivistäen: yhyy, ihan tyhmät kisat kun kaikki joukkueet eivät seiso vain maalintakana. Crosbykin on ihan paska, koko NHL on ihan paska. Ylen selostajatkaan eivät mainitse viivelähtöjä selostuksissaan, ovat niin ymmärtämättömiä etteivät tajua. Erkkakaan ei saisi pärjätä kun sen piti olla Stalin. Yhyy.. Unohdinko mainita valevalmentajat ja sen ettei tänne pitäisi kirjoitella kun ammattimiesten.

 

[Jack of Spades]

Kaiken kokenut Neuvostoliiton aikainen maajoukkuepelaaja ja Venäjän entinen maajoukkuevalmentaja, yleensä hyvinkin niukkasanaisena kivikasvona tunnettu Vjatšeslav ”Slava” Bykov otti kantaa ja kehui Teemu Selännettä & Suomen joukkuetta ja sen pelitapaa & taktista osaamista.

"- Selänteen esimerkki osoittaa, että vanha hevonen ei kyntövakoa sotke, Bykov sanoo käyttäen venäläistä sanontaa, joka viittaa siihen, että kokemus ja iän myötä karttuneet taidot ajavat monta kertaa nuoruuden innon edelle."

"- Nostan hattua hänen edessään. Hän on hyvin viisas pelaaja, Bykov sanoi."

"- Mutta Suomi pelasi hyvin ja maalivahti myös. Kaikki heidän pelaajansa olivat kuin yhtä yhtenäistä mekanismia, Bykov kuvaili Championat.ru:lle."

"Venäläistoimittaja kysyy haastattelussa Bykovilta myös, miksi juuri Suomi tuntuu olevan Venäjälle kompastuskivi ja erityisesti Erkka Westerlundin johdolla."

"- En usko, että kyse on ainoastaan valmentajasta, vaikka on toki hänestäkin. Perustana on kuitenkin suomalaisten koko kiekkokonsepti, Bykov sanoi."

"- Suomalaiset eivät kurkottele tähtiä taivaalta, mutta he ovat hyvin järjestäytynyt ja kurinalainen kansa, mikä näkyy myös kiekossa, Bykov kuvaili."

"- Suomalaisille heittäytyminen peliin ei ole ollut koskaan ongelma, mutta nyt olen vaikuttunut heidän taktisesta ja teknisestä osaamisestaan."

"- Pidin siitä, miten he tulivat alueelle ja pelasivat ylivoimaa. Siinä, miten he asettuvat jäälle, näkyy luova prosessi. Aina voi piirrellä kaavioita, mutta joinakin tiettyinä hetkinä voi toimia tilanteen mukaan, ja nyt suomalaiset valitsivat tämän toisen tien, Bykov sanoi."

IS - Punakoneen legenda Selänteen esimerkistä: "Vanha hevonen ei kyntövakoa sotke"

Kaksinkertainen olympiavoittaja ja viisinkertainen maailmanmestari & pari Kanada-Cupia ja valmentajana pari maailmanmestaruutta & muut himmeämmät mitalit päälle saavuttanut Bykov tietää mistä puhuu.

Aina voidaan piirrellä kaavioita ja pelikirjoja johon perustaa joukkueen yhtenäinen organisoitu pelitapa, jollainen mm. Venäjältä on pitkään puuttunut. Mutta.. kuitenkin lopulta ratkaisevilla hetkillä tulee jääkiekon kaltaisessa nopeassa pelissä esille yksittäisten pelaajien pelaaminen vaistojensa varassa ja heidän selkärangasta tulevat ratkaisunsa. Esim. jollain Juha-Matti Aaltosella tuskin oli hirveästi pelikirjat mielessään veivatessaan tärkeässä tasoitusmaalissaan venäläispuolustajia kahville.

 

[Cobol]

Siffa valitteli pelitapaa koskevan keskustelun vähäisyyttä Jatkoajassa. Ihan en ole samaa mieltä. Esimerkiksi Jokeri-osiossa on käyty koko syksyn ja talven keskustelua Lämsän pelitavasta, pelitavasta yleensä ja Valtosen pelitavasta ja sen mekittävimmistä eroista suhteessa Lämsän pelitapaan. Samoin ollaan keskusteltu terminologiasta viimeksi tänään aamulla kun pohdittiin mikä ero on pelitempolla ja pelinopeudella.

Ja pakko on mainita sekin, että Jokerien osiossa on useita hyviä nimimerkkejä jotka osaavat nähdä oleellisimman pelissä. Keskustelu siellä pitää samalla huolen siitä, että erilaiset vänkäämiset kuten tuleeko hulluus ennen pelitapaa tai mikä on kunnon, halun tai paineen vaikutus jäävät sivuun. Ei niistä kukaan viitsi vääntää koska jokainen tietää niillä olevan merkitystä mutta ulkopuolisen on mahdotonta sanoa missä tilanteessa, kuinka paljon ja mihin suuntaan.

Pelitapa näyttäytyy katsojalle jokaisessa ottelussa.

 

[Vartaloharhautus]

Suomen hyökkäys- ja puolustuspelistä

Erkkahan on perustanut ja perustaa pelinsä hyvään koko viisikon puolustuspelaamiseen ja sen takana hyvään maalivahtipelaamiseen. Sitä viihdyttävyyttä saatiin nähdä mielin määrin eilen Venäjä-pelissä. Suomen viisikot puolustivat urheasti, nopeasti ja intensiteetillä omalla puolustusalueellaan voiton Venäjästä. Arvelen, että puolustuspelaamisen viihdyttävyyttä saamme nähdä myös jäljellä olevissa kahdessa ottelussa. Vastustaja hyökkää ja Suomi puolustaa, noin suuressa katsannossa.

Otat tässä viestissäsi hyvin kiinni Suomen puolustuspelin olemukseen. Itseäni on kahden edellisen ottelun aikana ihmetyttänyt Suomen puolustuspelissä se seikka, miksi kaksivaiheinen karvaus ei toimi suurmaita vastaan. Suomi antoi etenkin Venäjää vastaan painetta erittäin ylhäältä Venäjän pakkeihin. Useasti painetta annettiin (mielestäni virheellissesti) jopa maalin taakse asti, vaikka kiekko oli puolustajan kontrollisessa. Hyökkäysalueella tämä karvaus tuotti muutamia hyviä taklaustilanteita ja riistoja, mutta keskialueella Suomen puolustuspeli ei toiminut erityisen hyvin. Keskialueen puolustuspeli tuotti tulosta vasta pelin lopussa, jolloin Venäjä luopui pelillisestä identiteetistään ja alkoi roiskia ylipitkiä syöttöjä. Tähän pelin loppuun ei mielestäni kannata Suomen puolustuspeliä peilata, vaan pelin ensimmäiset 50 minuuttia osoittavat puolustuspelin todellisen tilan. Suomi luovutti oman siniviivan erittäin kevyesti Venäjälle, vaikka suurin osa vastustajan hyökkäyksistä perustui kohtalaisen pitkiin kuljetuksiin. Kaistojen puolustaminen keskialueella ei ollut mielestäni onnistunutta, minkä vuoksi Suomi joutui mainitsemaasi PAPP-asetelmaan. PAPP toimi hyvin, mikä mahdollisti vähäisen maalimäärän.

Jos Ruotsalaiset hyökkäävät tulevassa pelissä runsaasti alivoimaisessa asemassa, niinkuin saattaisi odottaa, on keskialueen puolustaminen mielestäni voiton avain Suomen näkökulmasta. Jos keskialueen puolustuspeli ei onnistu, joutuu Suomi samantyyppiseen asetelmaan, jossa se oli Kanadaa vastaan: Oman hyökkäyspelin määrä tulee olemaan hyvin vähäinen, koska puolustajien kiekkovarmuus ei tule antamaan montaakaan riistomahdollisuutta. Kanada-pelissä en merkinnyt yhtään Kanadan pakkien antamaa harhasyöttöä tai pakkien toistuvaa ajautumista liian pieniin syöttökulmiin, mikä olisi mahdollistanut riistokiekot hyökkäysalueella tai pelin tehokkaan kääntämisen keskialueella.

Hyökkäysten rytmittäminen on voimakkaasti suhteessa vastustajan peliin, kuten tässäkin ketjussa on usein tuotu esiin, ja uskon, että Suomi olisi pelannut Venäjää vastaan enemmän "puhtaaksi viljeltyjä" viivelähtöjä, jos venäläishyökkääjät eivät olisi antaneet jatkuvaa yhden tai kahden hyökkääjän painetta Suomen puolustajia vastaan. Venäjän karvaus pakotti Suomen pelaamaan pakki-pakki -syötöillä kiekkoa kierrättämällä, mutta edelleen kiekkokontrollin säilyttäen. Suomi ei pyrkinyt pelaamaan pystyyn kuin poikkeustilanteissa, vaan pelin rytmittäminen perustui käytössä olleisiin syöttösuuntiin. Kiekon kontrollointi mahdollisti useita laadukkaita rintamahyökkäyksiä, jossa 2-4 syötöllä luotiin vähintään tasavoimainen tilanne keskialueen ylityksen ajaksi. Ruotsia vastaan puhtaaksi viljeltyjen viivelähtöjen määrä ja niiden tarve tullee kasvamaan, jos ruotsalaisten karvaus ei ole yhtä korkealla kuin venäläiskarvaus. Keskialueelle ei kannata puskea alivoimaisessa tilanteessa tai muutenkaan, jos kenttätasapaino ei ole kunnossa. Viivelähdöt ovat Siffaa kompaten yksi parhaista tavoista hankkia tämä tasavoimainen tilanne ja kenttätasapaino, jos vastustaja ei anna puolustajille voimakasta painetta. Parhaassa tapauksessa Suomi pelaa Ruotsia vastaan tasapainoisen määrän viivelähtöjä, joiden avulla ruotsalaishyökkääjät saadaan "juoksemaan ulos" karvausmuodostelmasta ja karvaajat voidaan lyödä tunnetulla periaatteella 1 syöttä / yksi karvaaja.

 

[Jack of Spades]

Tähdentäisin vielä Erkan aktiivisempaa tyyliä Jaloseen verrattuna peluuttaa hyökkäyspään avainpelaajia myös vaistojensa kautta vastaiskupaikkojen avautuessa.

Tätä "vaistojen varassa" pelaamista ja mm. Jarkko Immosen roolia ykkösketjun sentterinä kommentoi YLE:n haastattelussa laituri Mikael Granlund.

"Hän on monipuolinen pelaaja ja hyvä myös puolustamaan. Hän pystyy tasapainottamaan peliä niin, että me voimme Teemun kanssa antaa välillä mennä.."

"Granlundin mukaan hänellä ja Teemulla ei kuitenkaan ole sen vapaampi rooli joukkueessa kuin kellään muulla."

"- Koitamme pelata Teemun kanssa vaistoillamme ja jos on paikka, niin sitten menemme. Kenelläkään pelaajalla ei kuitenkaan ole erikoisvapauksia joukkueessa. Kaikki pelaamme omilla vaistoillamme Granlund tuumaa."

YLE: Mikael Granlund yhteispelistä Immosen kanssa: ”Voimme Teemun kanssa antaa välillä mennä”

 

[Ruoppaaja]

Tätä "vaistojen varassa" pelaamista ja mm. Jarkko Immosen roolia ykkösketjun sentterinä kommentoi YLE:n haastattelussa laituri Mikael Granlund.



YLE: Mikael Granlund yhteispelistä Immosen kanssa: ”Voimme Teemun kanssa antaa välillä mennä”

Hellyttävää, miten molemmat osapuolet yrittävät takertua mitä erilaisempiin lainauksiin ja tulkitsevat ne musertaviksi todisteiksi ja toisen osapuolen tappioksi.

Pelejä katsova voi huomata, ettei oman pään hyökkäyspeli ole Selänteellä kovin modernia ja Vatanen ei hitaita lähtöjä pelaa. Hienoa variontia sinänsä, koska pelistä tulee vaikeammin tulkittavaa. Tässä joutuu Mikkekin sitten lukea peliä vähän tarkemmin ja onnistuu siinä mainiosti.

On kuitenkin huomattava omilla silmilläänkin, että Suomi pelasi selvästi enemmän kontrolloituja lähtöjä Venäjää vastaan kuin Kanadaa vastaan. Niitä myös harjoiteltiin pelien välissä Lauri Marjamäen - ei Erkka Westerlundin johdolla. Ja tietenkin Erkan käskystä.

 

[P.Sihvonen]

Tuossa ohessa on hienoa pallopeliteoreettista pohdiskelua filosofi Jani Hakkaraiselta. Kannattaa lukea.

Jääkiekko joukkueiden peli | Jani Hakkarainen | Blogit | Iltalehti.fi

Linkki vie Iltalehden blogiin.

 

[Jack of Spades]

Hellyttävää, miten molemmat osapuolet yrittävät takertua mitä erilaisempiin lainauksiin ja tulkitsevat ne musertaviksi todisteiksi ja toisen osapuolen tappioksi.

Niin, itse en yritä musertaa yhtään mitään. Totean vain sen minkä omin silmin olen nähnyt, että Westerlundin peluutus Leijonissa on nopeampaa kiekkoa kontrollilähdöissä ja pystysuuntaankin, kuin mitä oli Jukka Jalosen valmennuskaudella. Molempien valmentajien pelitavoilla on tullut menestystä, mutta henkilökohtaisesti pidän Westerlundin nopeammasta pelitavasta.

Pelejä katsova voi huomata, ettei oman pään hyökkäyspeli ole Selänteellä kovin modernia ja Vatanen ei hitaita lähtöjä pelaa. Hienoa variontia sinänsä, koska pelistä tulee vaikeammin tulkittavaa. Tässä joutuu Mikkekin sitten lukea peliä vähän tarkemmin ja onnistuu siinä mainiosti.

Selänteen hyökkäyspeli ei ehkä ole kaikkein moderneinta, mutta entäs sitten? Mies on tämän olympiajoukkueen henkinen johtaja & maalintekijä ja teki 1+1 tehot Venäjä-pelissä. Hän oli joukkueen kantavia voimia yhdessä Granlundin kanssa, josta on kehittymässä tulevaisuuteen yksi Leijonien peliä tekevistä johtajista. Vatanen on lähtökohtaisesti hyökkäävä puolustaja, jonka parhaimmat ominaisuudet tulevat esiin yv:llä & hyökkäyksissä nousemalla tukemaan niitä

On kuitenkin huomattava omilla silmilläänkin, että Suomi pelasi selvästi enemmän kontrolloituja lähtöjä Venäjää vastaan kuin Kanadaa vastaan. Niitä myös harjoiteltiin pelien välissä Lauri Marjamäen - ei Erkka Westerlundin johdolla. Ja tietenkin Erkan käskystä.

Kyllä pelasi, mutta nuo kontrollilähdöt toteutetaan Westerlundin pelitavassa nopeammalla tempolla, kuin Jalosen aikakaudella, tämä olympiajoukkue ei kovin pitkään ole oman maalin takana kiekkoa leiponut.

Marjamäen velhohan noita Leijonien treenejä välipäivänä veti, Erkan katsellessa lähinnä sivusta, eli hän antaa vastuuta ja luottoa niin valmennustiimille kuin pelaajilleenkin, joka on tärkeä asia joukkueen ilmapiirin luomisessa. Mielestäni luonnollinen jatkumo maajoukkueen peräsimeen olisi Marjamäki-Kivi valmennuskaksikko, Late hoitaisi hyökkäyspään ja Karri puolustuksen peluutuksen.

 

[Mänizeri]

Pelejä katsova voi huomata, ettei oman pään hyökkäyspeli ole Selänteellä kovin modernia...

Teemulla tuntuu muutenkin olevan melko vapaa rooli seikkailla omassa päässä. Pelaa todella lähellä omaa kulmausta ja omaa maalia välillä. Toistaiseksi omissa ei pahemmin ole kolissut, mutta vaikeuttaa kyllä Immosen pelaamista puolustusalueella, kun hänen tehtävänsä olisi pelata pakkien kanssa lähellä omaa maalia, pääsääntöisesti.