Sen verran sanon jo nyt, että oli Bylsmalta iso virhe luopua niinkin totaalisesti hitaista kontrollilähdöistä (viiveistä) ja muuttaa ne nopeiksi kontrollilähdöiksi (jalalla nostoiksi) loppupelin ajaksi. Siellä olisi ollut tilaisuuksia myös viiveille, niinkuin Jukka Jalosen toimesta jästipäisesti toteutettiin pelien loppuun saakka.
Kiitos vaan itsellesi. Annat jatkuvasti muille paljon näissä pelitapakeskusteluissa.
Varmaankin asia on näin, kuten lainauksessa toteat, mutta on inhimillistä ajatella, että jotakin on tehtävä, kun vastustaja on horjuttanut ratkaisevasti omaa pelaamista. Itse olen sitä mieltä, että Kanadan taktisen voiton vuoksi mikään (muutos tai muuttamattomuus) ei olisi auttanut USAa riittävästi. Ottelun sisällä ei ollut enää mitään tehtävissä, koska niin totaalisesti maito oli maassa, housut kintuissa ja vielä paskakin punteissa.
Monet ovat kirjoittaneet siitä, että Kanada puolusti voiton USAsta. On ihan totta, että Kanadan puolustuspelinopeus lienee turnauksen paras. Pelkästään tämän varaan Kanada ei kuitenkaan olisi pystynyt rakentamaan, koska USAn hyökkäyspelinopeus ja pelin rytmittäminen olivat myös turnauksen huippua. Lisäksi USAn puolustupelinopeuskin oli aivan riittävä. Näin USA olisi omaa kiekollista peliään jauhamalla ja pelin virtausta hallitsemalla vienyt voiton.
Siksi Kanadan nerokkain taktinen elementti oli tuo vastustajan kiekollisen pelin horjuttaminen. Israel voitti 1967 yksinkertaisen nerokkaalla tavalla materiaalisesti täysin ylivoimaisen hyökkääjäkoalition. Kuuden päivän sodassa se tuhosi vihollistensa ilmavoimat näiden lentokentille. Jääkiekossa vastustajan hyökkäyspelaamisen totaalinen tuhoaminen ei tietenkään onnistu, mutta Kanada horjutti USA:n kiekollisen pelin raiteiltaan kaksivaiheisesti. Se ensinnäkin esti USAn pelin rytmittämisen ja toiseksi horjutti USAn pelin avaamista ja hyökkäyksien rakentamista. Näitä elementtejä ei huippukiekossa tarvitsekaan tuhota totaalisesti, vaan riittää, että niitä horjuttaa rittävästi.
Kanadan vastustajan selustassa ja puolustusalueella pelaaminen on nerokasta, koska siinä se lyö monta kärpästä yhdellä iskulla. Vastustajan kiekollisen pelin tuhoamisen lisäksi pelin painopiste on kaukana omasta maalista ja pitkissä hyökkäyksissä puolustetaan kiekkoa pitämällä. Vastustaja väsyy ja sortuu ennemmin tai myöhemmin virheisiin tai jäähyihin. Itse ihailen sitä, kuinka Kanada pystyy tekemään tämän kaiken säilyttäen niin optimaalisen kenttätasapainon. Selustaprässin vuoksi pelaamisen muut osa-alueet eivät juurikaan kärsi.
Edit: Tamin Sport pelasi lähellä olympiakisojen Kanadan pelikirjalla, mutta pienin eroin. Tami on varmaankin tyytyväisenä katsellut Kanadan peliä. Harmi, kun näyttää siltä, että SM-liigaan ei suurimman katsojakunnan mielestä viihdyttävää Tamin 60 minuutin painekiekkoa ole haluttu tuoda. Kirjoitan näin Jukka Jalosen Meidän Pelin pelikirjan vankkumattomana kannattajana. Tamille olisi ollut paikkansa jossain SM-liigajoukkueessa, piste.
Kuten Karri Kivi ylivoimaisena kommentaattorina totesi, näissä olympialaisissa on huikeaa nähdä, kuinka lähtökohtaisesti täysin erilaiset pelitavat kohtaavat. Samaa me nähdään taktisesti huomattavan korkeatasoisessa Liigassamme. Minusta esimerkiksi Dufvan Lukko pelaa hyvin samankaltaisilla vahvuuksilla kuin Kanada hienoa ja voittavaa jääkiekkoa.
Itse olen myös vankkumaton kiekkokontrolli-tilantekopelaamisen kannattaja, Pekka Virran ”kasvattama”. Voittavaa jääkiekkoa voidaan kuitenkin pelata hyvin erilaisista peli-ideologisista lähtökohdista käsin. Minusta on typerää Petteri Sihvosen tavoin sulkea silmät tältä todellisuudelta, olkoon se sitten kuinka tarkoituksellisen poleemista tahansa. On hienoa, kun Kanada vie totaalisen taktisen voiton itseni ihannoimasta pelisuunnitelmasta.
Niin kyllähän Suomen pelissä oli selkeitä "90-lukulaisuuden" merkkejä näitä isoja maita vastaan. Ja tämän rosterin puitteissa se onkin ainoa oikea lähestymistapa, jos halutaan nimenomaan menestystä kisoista. Toki aina päästään jossittelemaan olisiko parhailla senttereillä päästy parempaan pelaamiseen laatuun HAHP:n ja KAHP:n suhteen, todennäköisesti olisi päästy.
...
Kanada teki allekirjottaneeseen suuren vaikutuksen Suomea vastaan juuri tuon tilan tekemisen osaamisella. Ennen turnausta ajattelin, että Kanadan suurin haaste tulee olemaan tilan hyödyntäminen isossa kaukalossa ja tietenkin myös päinvastoin, eli eurooppalaisten joukkueiden mahdollisuus oli (ja on) myös siinä.
Kanada on osoittanut kuitenkin kykynsä kehittyä. Loistava kentän koon hyödyntäminen, pitkiä kovia levityssyöttöjä, pakki-pakki-pakki-avauksia ja hyviä rintamahyökkäyksiä tulee solkenaan. Puolustusvalmius on huikea ja siihen päälle yksilöt niin ei ole ihme, että nyt vihdoin Kanada otti finaalipaikan isossa kaukalossa.
...
Ennen kaikkea Kanada näytti Suomelle sitten sen hyökkäyspelaamisen merkityksen, eli alhaalta asti laadukkaasti rakennetut hyökkäykset tuottivat taasen pitkiä myllyjä Suomen päässä. Ja tässä tullaan juuri yhteen avainasiaan: kyse ei ole aina siitä, että saadaan itse tehtyä kaappi vaan estetään vastustajaa tekemästä niitä. Ensimmäinen asia on tietenkin se, että ollaan itse paljon kiekossa mutta ehkä tärkeämpää on miten Suomen oma rytmi sotkettiin aivan totaalisesti, koska väsyneet viisikot eivät kyenneet transitioihin riistojen jälkeen, vaan joutuivat purkamaan ja raahautumaan vaihtoon.
Jos Suomella olisi näissä kisoissa ollut tuo edellämainittu elementti pelissään (kuten oli mm. Torino 2006) niin olympiakulta olisi ollut lähellä, ainoa este olisi ollut Kanada. Väitän, että Mikko Koivu, Valtteri Filppula ja Sasha Barkov pelkästään olisivat nostaneet Suomen sille tasolle. Nimittäin eivät nämä mitkään kovin laadukkaat kisat taktisesti ole olleet.
Relevanttia ja ytimekästä pohdintaa.
Kanadan tilan tekeminen on erilaista kuin eurooppalaisilla joukkueilla, mutta se on varmaa ja tehokasta. Kuten totesit, Kanada yllätys yllätys hyödyntää suuren kaukalon tyylikkäästi ja tehokkaasti. He ovat valinneet pelaajansa kaukalon kokoa silmällä pitäen ja tuloksena on äärimmäisen laadukas ryhmä myös tässä mielessä.
Suomen kärkisenttereiden menettäminen tosiaan näkyi yhä selvemmin pelien kovetessa, ja olihan aivan selvää, että näin siinä käy. Tämä seikka näkyi kaikessa aloituksista lähtien, mutta erityisesti mainitsemillasi osa-alueilla.
Ruotsi voitti ansaitusti paremman pelisuunnitelmansa ansiosta, mutta marginaalit tässäkin pelissä olivat hengästyttävän pienet. Suomi paransi hyökkäyspelaamistaan heittämällä toisen erän alkupuoliskon ajan, mutta tietysti juuri siihen saumaan Ruotsi iski tasoituksen ja viiden minuutin päästä ylivoimalla voittomaalin. Suomen riittämättömällä hyökkäyspelaamisella ei peliä voinut enää voittaa.
Niin pienestä kaikki oli kuitenkin kiinni, että maailman paras Tuukka Rask maalissa olisi ehkä voinut Ruotsin maalit ottaa, ja Suomi olisi vähintäänkin roikkunut johdossa tai tasoissa pitempään. Kari Lehtonen pelasi upean pelin, mutta pienillä marginaalisilla asioilla voi huippu-urheilussa olla ratkaiseva merkitys. Lehtonen selvisi hienosti etenkin karmeaan lähtökohtaan nähden. Olisiko maalivahtikysymys ollut hoidettavissa jollain sivistyneemmällä tavalla? Oli päivänselvää, että Rask ei flunssansa vuoksi voi olla täydessä tikissä. Miksi maalivahtiratkaisua ei tehty ajoissa niin, että Lehtoselle olisi tarjottu kunnon valmistautumismahdollisuus peliin?
Suomi on kuitenkin TAAS käsittämätön ylisuorittaja, koska meidän materiaali ei ole ainakaan viiden parhaan maan tasolla. Voidaan olla jälleen tosi ylpeitä. Turnauksesta toiseen Suomi on pelaajamateriaaliin suhteutettuna taktisesti paras.
Tuosta kisojen taktisesta huonoudesta olen hieman eri mieltä, tai ainakin asian voi nähdä toisinkin. Kuten edellä totesin, nämä kisat ovat olleet poikkeuksellisen mehukas kattaus erilaisten pelitapojen puitteissa. Jos tärkeimmissä peleissä kyetään ottamaan puhtaita taktisia voittoja, kuten tulkitsen Kanadan USAa vastaan tehneen, kertoo se laadukkaasta taktikoinnista.
Venäjä pelasi taktisessa mielessä aivan katastrofaalisen huonosti, se ei tuottanut rintamahyökkäyksiä, ei kunnon kiekkokontrollia, ei oikein mitään. Mitä se teki Suomea vastaan matsin loppupuolella 1-3-tilanteessa? Markov taisi laittaa kolme pitkää kiekkoa putkeen, kun haki täysin epätoivoisia pitkiä avauksia yksinäiselle pelaajalle.
Karmea ammattivirhe Biljaletdinovilta ja Venäjä kaatui jälleen omaan jonkinlaiseen ylimielisyyteensä suhteessa pelikirjoihin. Westerlund tai Jalonen kun olisi Venäjän puikoissa niin puhuttaisiin siitä miten mahdoton heitä on voittaa.
Venäjältä tuntui puuttuvan esimerkiksi roolitus aivan totaalisesti. Okei, siellä on Ovetshkin, Malkin, Kovaltshuk ja Datsjuk mutta tuntui, että jokainen pelasi omia pelejään. Etenkin Ovetshkin oli taas ihan lapanen kansainvälisellä tasolla ja niinkin huikea pelaaja kuin Pavel Datsjuk onnistuttiin pimentämään aika täysin.
Naurettava suoritus Biljaletdinovilta minun mielestäni.
Oliko Biljaletdinov kopioinut vaikkapa Suomen aiempien turnausten pelikirjaa? Venäjä nimittäin pyrki selvästi hyökkäämään hitaasti ja kärsivällisesti viivelähtöjä käyttäen. Ilman kiekkoa pyrittiin olemaan hyvin korostetusti pelin alla. Tämä pelisuunnitelma ei kuitenkaan toiminut ollenkaan, koska pelitavan kopioiminen ei koskaan toimi. Tulos oli karmea, kuten edellä osoitit.
jatkuu...