Minua itseäni jäi vähän mietyttämään, että miten tuo tilastointisi osoittaa ottelun ratkenneen lopulta klassisiin asioihin, kuten maalinteko jne. Tilasto uhkaa jäädä vähän kuriositeetiksi ja ehkä mm. keskialueen riistoihin olisi hyvä lisätä johtuivatko ne jommankumman joukkueen pelitavasta tai taktiikasta.
Aiemmin kun tutkin FIN-RUS pelejä, totesin, että Suomi oli parissa viime pelissä alkanut selvästi saamaan enemmän riistoja rohkeamman, ylempänä olevan karvauksen myötä. Nyt kun USA-pelejä tutkin vain kaksi, en huomannut mitään erikoista syytä riistojen määrille näissä peleissä. Ihan peruskarvausta leijonilta, ja se tuotti perusmäärät riistoja tällä tasolla.
Eli siis, pystytkö osoittamaan tilastoinnista jotain mihin erityisesti kannattaisi kiinnittää huomiota, jos oletus on, että ottelua ei ole nähnyt?
No kun näitä tilastoja peilaa edellisiin, niin järkeviä laukaisuyrityksiä (=maalintekopaikkoja) oli aika isot määrät, mutta pitkiä hyökkäyksiä ja tehtyjä maaleja vähän. Tein ekaa kertaa tilastoja siitä, pyritäänkö kulmaan vai maalille, niin ei ole kokemuksen tuomaa hauista, mutta sanoisin silti, että maalille menoja oli viime vuosiin verrattuna aika paljon. Nämä ovat kaikki suoraviivaisen hyökkäyspelaamisen ja maalinteko-ongelmien merkkejä. YV:stä ja AV:sta ei tietenkään voi 5vs5 -tilastojani katsomalla sanoa mitään, ja erikoistilannepelaamisen surkeuden totesin ihan puhtaasti katsomalla peliä. Myös hyök.pään aloitukset luen periaatteessa erikoistilannepelaamiseksi, ja niiden tilastot osoittavat aika huonoa myös.
Niin ja nämä "joista huonoja" tilastot kertovat aika hyvin sen, millainen erä pelattiin ja miten ottelu eteni. Jos esim. ekassa erässä oli paljon mokia, ja tokassa ei, niin se kertonee joukkueen heräämisestä tai vastustajan väsähtämisestä.
Ehkä se tärkein huomio on kuitenkin se, että tilastoissa merkintöjä on paljon, tai siis lähes kaikki numerot ovat nollaa suurempia. Se tarkoittaa, että kiekko on ollut paljon Suomen hallussa, ja sen takia pelissä ei ole ollut mitään hätää, jolloin kiekkokontrolliin luottavan pelitavan ongelmat ovat ikään kuin poissuljettu vaihtoehto.
Olen samaa mieltä. Täällä ei voi mitenkään käydä keskusteluja tilastoista, jotka sisältävät tulkintaa. Jos tilasto sisältää yhtään tulkintaa, silloin keskustelijoiden on täytynyt nähdä kimpassa sama peli ja kalibroida näkemykset yhteneväisiksi...
Minä pohjimmiltani ajattelisin niin, että nuo minun sanalliset analyysini ja johtopäätelmäni ovat kuitenkin se tärkein asia, joita osittain tulkinnanvaraiset tilastoni ovat vain tukemassa. Nämä analyysithän perustuvat muihinkin asioihin kuin niihin tilastoimiini juttuihin.
Tehän ajattelette ilmeisesti niin, että N+PN+H+V(A)+P+SH-m/kp+SV-m/kp+PK-m/kp tai mikä tahansa HVP on se tärkein juttu ja vedätte siitä välillä liian pitkälle meneviä tulkintoja.
Kumpi on vähemmän väärä tapa on sitten makuasia.
Esimerkiksi pitää päättää, katsotaanko tilanne hieman ennen vastustajan siniviivaa, siniviivalla vai hieman siniviivan jälkeen. Ja on sovittava, millainen takakarva katsotaan sellaiseksi, että sen katsotaan vaikkapa siniviivan jälkeen ajaneen ylivoimahyökkäyksen kiinni tasavoimaiseksi hyökkäykseksi.
Ennen siniviivaa ehdottomasti. Esim. jos Suomi on selvästi lähdössä viisikkona omalta alueeltaan hyökkäykseen, mutta vastustajan kärkikarvaaja katkoo jo sen ensimmäisen avaussyötön ja vastahyökkää, niin se on epäonnistunut organisoitu hyökkäys organisoitua puolustusta vastaan. Jos paperiin merkkaa vain vastustajan siniviivalle asti tulevat hyökkäyksiinlähdöt, niin eihän se kerro kuin osan hyökkäyksiinlähdöistä.
Nämä yli- ja alivoimaisuuden määrittelyt ovat vaikeita asioita, enkä koita esittääkään, että tilastoni olisivat 100% oikeita, mutta ihan tarpeeksi sinne päin ne ovat, että asioista voi keskustella keskustelupalstalla amatööripohjalta.