Pelitapakeskustelu

[perunii]

Eli siis, pystytkö osoittamaan tilastoinnista jotain mihin erityisesti kannattaisi kiinnittää huomiota, jos oletus on, että ottelua ei ole nähnyt?

Pystyykö hvp tilastoinnista osoittamaan yhtään mitään yhtään mitenkään?
Jos en ole peliä nähnyt niin tilastoissa olisi hyvä heti alkuun kertoa pelin maalit, torjunnat (ettei tarvi heti alkaa teksti-tv:stä katsomaan) ja jäähyt erä kohtaisesti.
1.erä 10+10+10 2.erä 6+6+6 ja 3.erä 5+5+5 AHAA, tilastointi on numeroita, ja noista luvuista ei selviä tuliko pelistä 6-0 vai 0-6 ja tärkeää olisi tietää miksi toiseen erään lukemat muuttuivat ja mitä siitä seurasi. Voipa olla, että 1.erässä kolmos ketju menetti kiekon omissa kuusi kertaa, jolloin valmentaja päätti lisätä nopeutta tälle ketjulle, vai oltiinko muutenvaan unessa koko eka erä ja päästettiin pari maalia ja siksi haluttiin nopeasti pois omista.

Mielestäni olisi viisasta tilastoida:

1. Karvaus. Kiekon riistot hyökkäyspäässä

2.1 Nopeat hyökkäyksiinlähdöt. Kiekon riistot+plus irtokiekot omille muualla kuin hyökkäysalueella
2.2 Näistä riistoista saadut hyökkäykset
2.3 Vastustajalle kertyneet hyökkäykset, omalla tai keskialueella johtuneesta kiekon menetyksestä

3. Hitaat lähdöt. Ja myös näistä lasketaan monestiko päästiin hyökkäämään yli vihollis sinisen ja monestiko vastustaja pääsi hyökkäämään kun kiekko menetettiin ennen vihollis sinistä

4. Läpisyötöt.

Ja nämä kun tilastoidaan ketjuittain erä erältä, niin varmasti saa jo aikapaljon irti, ja voi vetää johtopäätöksiä, olisiko jonkun tietyn ketjun kannattanut hyökätä nopeampaa toisessa erässä ja olisiko ykkösketjun takatukat pitänyt viltittää kun sai vain kolme hyökkäystä ja vihulainen sai takatukkia vastaan 15 hyökkäystä kahteen ekaan erään.

Saattaa olla että jotain oleellista tästä ideasta puuttuu kun hätäsesti mietein mitkä tilastot ovat tärkeitä jos peliä ei itse ole sattunut näkemään.

 

[perunii]

NHL vs Sm-Liiga

Suurin syy pelitapa eroissa on varmasti kaukalon koko mutta myös pitkäkiekko sääntö vaikuttaa aivan halvatusti.

Sm-Liigassa kun ennen lyötiin pitkää, jotta päästiin vaihtoon, niin nykyään aloitetaan hidastelut, jottei vaan tarvi pitkää lyödä (eihän tuomarit enää edes vihellä pitkää juuri koskaan, luulevat varmaan itse joutuvansa ajanpeluusta jäähylle).
Siitähän se paniikki sitten tulee kun väsynyt viisikko koittaa syötellä oman maalin takana ja vaihtaa pelaajiaan kun vihulaisella jo tuoreet ukkelit iskee kolmella karvaamaan.
Sveitsihän löi MM-kisoissa roikkuja keskialueelle kun vaihtaa piti, siitä hölmö vihollinen välillä palautti vielä alaspäin ja Sveitsi pääsi taas tuoreilla miehillä karvaamaan.

 

[Osmo Rapeli]

Pystyykö hvp tilastoinnista osoittamaan yhtään mitään yhtään mitenkään?

Jos on mukana keskustelussa tällä asenteella, ei edes lopputuloksesta pysty osoittamaan tai päättelemään yhtään mitään.

Kaikkia tilastoja voi käyttää havainnoinnin ja keskustelun tukena. Hyökkäyksiinlähdöt on yksi iso osa sitä. Ei ainoa tai kaiken selittävä. Se kuitenkin vaikuttaa isosti pelin virtaukseen.

 

[perunii]

Jos on mukana keskustelussa tällä asenteella, ei edes lopputuloksesta pysty osoittamaan tai päättelemään yhtään mitään.

Tässähän oli lähinnä kyse siitä, mitä tilastoja haluat tarkastella jos et ole peliä nähnyt. Sinulle siis riittää pelkät HVP tilastot kun suosikkijoukkueesi "Charles Darwin" pelaa P.Sihvosen "Ei ole:tta" vastaan. Vai olisiko mahdollisesti siitä plussaa että HVP tilastojen yhteydessä vielä mainittaisiin edes lopputulos?

 

[siffa]

Tässähän oli lähinnä kyse siitä, mitä tilastoja haluat tarkastella jos et ole peliä nähnyt. Sinulle siis riittää pelkät HVP tilastot kun suosikkijoukkueesi "Charles Darwin" pelaa P.Sihvosen "Ei ole:tta" vastaan. Vai olisiko mahdollisesti siitä plussaa että HVP tilastojen yhteydessä vielä mainittaisiin edes lopputulos?

Minusta otteluista ei kannata täällä esitellä jo muiden tekemiä tilastoita. Ne löytyvät virallisista tilastoista. Mainitsemasi pelin lopputulos löytyy aina virallisista tilastoista ja sen lisäksi paljon muuta. Sen sijaan kannattaa esitellä otteluista tilastoja, joita ei kukaan muu ole tehnyt. Miksi sinäkään et tee tänne mitään tilastoja, vaikka edellisellä sivulla esittelit melkoisen tilastointipaketin? Ainaisen arvostelun sijaan olisi jo vihdoin syytä näyttää mallia siitä, miten tehdä tilastointia (ja tämä ei koske pelkästään sinua).

On erotettav kertakatsomalla tehdyt tilastot jälkeenpäin pelivideoilta tehdyistä tarkemmista pelitilastoista. Kertakatsomalla voi tehdä jokaisesta ottelusta tilastointia, vaikka vähäistäkin. Sen sijaan tarkemman ja monipuolisemman tilastoinnin teko vaatii paljon aikaa, johon esim. minä en tule aikaani uhraamaan kuin poikkeustapauksissa.

 

[perunii]

Minusta otteluista ei kannata täällä esitellä jo muiden tekemiä tilastoita.

Miksi sinäkään et tee tänne mitään tilastoja, vaikka edellisellä sivulla esittelit melkoisen tilastointipaketin? Ainaisen arvostelun sijaan olisi jo vihdoin syytä näyttää mallia siitä, miten tehdä tilastointia (ja tämä ei koske pelkästään sinua).

Vain ja ainoastaan siksi voisi mainita edes sen lopputuloksen siinä pelitilasto viestissä, koska jos nyt alan lukemaan tätä ketjua alusta ja joku on tilastoinut vuoden 2004 Unkari-Bolivia ottelun viivelähtöjä niin on aika työlästä löytää googlesta tuon ottelun lopputulos, ja vedellä jotain johtopäätöksiä.

Tilastoja en tee siksi, koska haluan rauhassa nauttia pelistä, lätkä on niin nopea peli että saattaa monta pelin kannalta tärkeää tilannetta mennä ohi juuri kun menet kellariin terottamaan kuulakärkikynää.

 

[Keltainen Jaffa]

Vain ja ainoastaan siksi voisi mainita edes sen lopputuloksen siinä pelitilasto viestissä, koska jos nyt alan lukemaan tätä ketjua alusta ja joku on tilastoinut vuoden 2004 Unkari-Bolivia ottelun viivelähtöjä niin on aika työlästä löytää googlesta tuon ottelun lopputulos, ja vedellä jotain johtopäätöksiä...

Totta kai lopputulos pitäisi löytyä tilastoista, sillä sehän eniten kertoo koko ottelusta ja kaikkien muiden tilastojen arvosta. Muutama viikko sitten tutkin vanhoja tänne laittamiani tilastoja ja kiroilin, kun olin unohtanut laittaa sen lopputuloksen näkyville. Ja nyt taas unohdin sen laittaa näihin FIN-USA-tilastoihin. Lisäsin ne äsken, mutta selvä mokahan se on, jos niitä ei heti laita mukaan.

 

[Sekera]

Samaa pelitapaa voidaan lähestyä eri kanteilta

En ole kaikkia yli 80 sivua tästä ketjusta lukenut, enkä siihen viihtyvyyteni takia alakaan, mutta ihan mielenkiinnosta olen näitä väittelyitä tilastoinneista ja sen eri tavoista seurannut viime aikoina.

Omat tilastot jostain pelistä esitetään ja vastaan ne saavat joko myötäilemistä tai maahantarpomista. Jotkut tilastot ovat melko aukottomia, kylmistä kenttätapahtumista viestiviä ja toiset tilastot hieman tulkinnanvaraisia ja tilastointitapaisesti aikaa vieviä, mahdollisesti jopa vain toisen kentällä olevan joukkeen suoriutuminen huomioon ottavia. Joku nostaa välillä esille tulkinnanvaraisia seikkoja väsymisistä ja jalkojen matkalle jäämisestä, asioita, joita ei aukottomasti pysty osoittamaan muut kuin pelaajat itse.

Tämän ketjun tilastointitavoista huokuu eriävät suhtautumiset jääkiekkoon: toinen tapa painottaa pelin virtauksenomaisuuteen ja jääkiekko-pelin pelaamisen eri tapoihin kytkeytyviä taktisia ilmentymiä, kun taas toinen pyrkii tulosurheilullisen puolen painotuksiin. Nämä linjaukset ovat periaatteellisesti niin eriäväisiä, etteivät niiden edustajat tahdo löytää konsensusta. Tästä kertoo paljon "siffan" kommentti "Minusta otteluista ei kannata täällä esitellä jo muiden tekemiä tilastoita. Ne löytyvät virallisista tilastoista. Mainitsemasi pelin lopputulos löytyy aina virallisista tilastoista ja sen lisäksi paljon muuta. Sen sijaan kannattaa esitellä otteluista tilastoja, joita ei kukaan muu ole tehnyt." Pelin hyökkäyksenvirtaus on tilastoitava asia, mutta siihen ei haluta liittää suoraan tärkeintä eli tulosta mukaan, koska hyökkäyksenvirtaustilastointia ei löydy muualta.

Seuraava kysymys on, että mitä varten jotakin tilastointia loppuviimeksi tehdään?

1) Halutaanko tarkastella peliä pelinä <=> Halutaanko siis tutkia yleisesti jääkiekko-pelin evoluutiota lyhyellä/pitkällä tähtäimellä eri sarjoissa?
- Itse peli on keskiössä ja mielenkiinto urheilun taktista puolta kohtaan on suurta. Miten monin eri tavoin samaa lajia voikaan pelata? Miten pitkälle taktinen kehitys voi edetä ja kuinka peli uudistuu aikojen saatossa?

2) Halutaanko johdatella johtolankoja voitokkaalle pelaamiselle <=> Halutaanko tutkia eri pelaamisen tapoja, jotka parhaiten mahdollistaisivat voitokkaan tuloksen?
- Ammattilaistasolla tulos on merkitsevin asia eikä niinkään se, onko pelitapa nautittavin mahdollinen sen toteuttajille - jos ei ole, silloin ei tosin tuloskaan välttämättä ole paras mahdollinen ja tullaan keskusteluun joukkueen kasaamisen onnistumisesta suhteessa valmennuksen pelitavalliseen tahtotilaan.

Uskon, että nämä keskustelut on tässä ketjussa jossain muodossa käyty, mutta tuoreena ulkopuolisena näkökulmana laatikon ulkopuolelta haluan nostaa nämä silmiinpistävimpinä seikkoina esiin.

Aina, kun esittää epäkohtamielipiteensä jostain asiasta, olisi hyvä kertoa korjausehdotus tms. Se on kuitenkin tässä pelitapaketju-tapauksessa hyvin subjektiivinen mielipide ja riippuu henkilön suhtautumisesta aiempien 1)- ja 2)-kohtien mukaan - haluaako tarkastella yksittäistä ottelua lähtökohtaisesti jääkiekkoilullisena tapahtumana nyansseineen vai löytämään yksinkertaisesti eri seikkojen tukemana kahdesta osapuolesta pelitavallisesti paremman ja helpommin voitokkaamman tuloksen aikaansaavan? Itse kallistun enemmän 2)-kohdan edustajaksi, koska parempi suorittaminen on mielestäni hienompi asia suhteessa esim. hyvään suorittamiseen.

Jäähyllä oleva J.Grönvall on esittänyt ansiokkaan huomion "Jääkiekko on jatkumo", joka sisältää jo oletuksen satunnaistekijöiden vaikutuksesta. Itse allekirjoitan tämän huomion täysin ja olisikin mielestäni mielekästä löytää tämän teeman ympärille käypä tilastointimetodi. Täytyisikö siinä tapauksessa tarkastelu jakaa erikseen yv/av- ja tasakentällispeliin? Hyökkäys- ja puolustuspeli täytyisi saada kytkettyä toisiinsa, miten puolustus reagoi hyökkäykseen ja mitä toisaalta reagoinnista seuraa? Pitemmällä yksittäisen joukkueen tarkasteluvälillä tätä kautta voisi löytää korrelaatioita eri pelitapoja toteuttavien joukkueiden pelaamisen suhteesta seurattavan joukkueen toteuttamaan pelitapaan ja siitä selvittämään esimerkiksi pelitavan kehittymistä kasvuprosessina, tulos siis ympättynä mukaan. Miten pelitapa sopii muiden joukkueiden pelitapoihin, mitä ovat puolustuksen yleisimmät reagointitavat johonkin tiettyyn hyökkäykseen ja voitaisiinko tätä tietoa hyödyntää kehittymisessä?

Yksi selvästi puuttuva detalji sinällään pelitapakeskustelun osalta (suomalaiseen ympäristöön sopivana) on mielestäni laukomisen laadun korostaminen. Tappara-Ässät-finaalisarjan aikana tästä tehtiin eri kirjoittajien toimesta havaintoja, mutta ne eivät löytäneet tietään eteenpäin ao. ketjusta. Laukomisen laatu tilastoitavilta osin sisältää siis ainakin osumatarkkuuden maalia kohti, laukomispaikan sijoittumisen hyökkäysalueelle ja laukomisen tehokkuuden. Siinä mielessä tämä tilastointi on helpompaa kuin pelin virtaukseen liittyvät pelin sisältä jatkuvasti tilastoitavat havainnot, koska laukauskartat ovat useimmissa tapauksissa käytössä laukausten ollessa eroteltuina maalit/maalia kohti/ohi/blokatut.

 

[Keltainen Jaffa]

...Yksi selvästi puuttuva detalji sinällään pelitapakeskustelun osalta (suomalaiseen ympäristöön sopivana) on mielestäni laukomisen laadun korostaminen. Tappara-Ässät-finaalisarjan aikana tästä tehtiin eri kirjoittajien toimesta havaintoja, mutta ne eivät löytäneet tietään eteenpäin ao. ketjusta. Laukomisen laatu tilastoitavilta osin sisältää siis ainakin osumatarkkuuden maalia kohti, laukomispaikan sijoittumisen hyökkäysalueelle ja laukomisen tehokkuuden. Siinä mielessä tämä tilastointi on helpompaa kuin pelin virtaukseen liittyvät pelin sisältä jatkuvasti tilastoitavat havainnot, koska laukauskartat ovat useimmissa tapauksissa käytössä laukausten ollessa eroteltuina maalit/maalia kohti/ohi/blokatut.

FIN-USA -peleistä laskin kaikki Suomen maalipaikat, hyvät ja huonot. Niitähän voisi härskisti peilata IIHF:n laskemiin lukuihin siitä, kuinka monta laukausta meni maalia kohti.

Alkusarjan FIN-USA -pelissä Suomella oli 53 maalipaikkaa, ja SOG (shots on goal) oli 32 vetoa.

Pronssipelissä Suomella oli 3. erän jälkeen 74 maalipaikkaa, ja SOG oli 38.

Tuosta ei kannata mennä suoraan laskemaan vetojen osumisprosenttia, sillä minulla on tilastoissa mukana kaikki löysät maalille ruuhkaan heitot, jäätymiset ja muut paikat, josta olisi mahdollisesti voinut tulla maali, mutta välttämättä itse laukaisuyritystä ei koskaan tullut. Eipä tuosta kannata muutenkaan mitään suurta päätellä, koska ei ole minkäänlaista vertailupohjaa muihin peleihin. Mutta ihan mielenkiintoisia lukuja sinällään.

 

[P.Sihvonen]

H + V + P NHL:n finaalisarjan ensimmäisen pelin kolmannessa erässä

Tekikö kukaan tilastoja NHL:n ensimmäisestä finaalipelistä? Näytti silmämääräisesti, että Chicagon takaa-ajo olisi kolmannessa erässä perustunut rakenteellisesti pitkälti H+V+P -pelaamiselle.

Johtava

 

[MustatKortit]

Tämän lähtökeskustelun keskellä katsausta tulevaan liigakauteen hallitsevan mestarin osalta. Ja ehkä hieman hopea-Tapparastakin.

On mielestäni ihan huippukiinnostavaa nähdä, millaiseksi Ässien pelitapa muotoutuu, tästä saamme varmasti viitteitä jo harjoituskauden ensimmäisissä otteluissa.

On selvää, että a) Virta muokkaa pelitapaa näköisekseen sekä b) Virta ei kuitenkaan peluuta aivan samanlaista pörräyskiekkoa, kuin aikanaan KalPassa. Tällaiselle kiekolla kun Porissa ei ole mitään tulevaisuutta, sen on Virta itsekin useaan otteeseen myöntänyt.

Oliko Petteri Sihvonen, joka käytti Kiven pelitavasta nimitystä "hybridi"? No, joka tapauksessa uskon, että Virrankin pelitavasta jotain tällaista nimitystä voidaan tulevaisuudessa käyttää.

Uskon nimittäin niin, että pelitapa on sekoitus kiekkokontrollia ja perinteisempää porilaista kaksinkamppailupelaamista ja kulmakiekkojen voittamista..

Miten tämä tullaan käytännössä toteuttamaan..no, tietyin painotuksin olen sitä mieltä, että Kiven Ässät toteutti juuri tällaista pelitapaa, joten ehkä Virran pelitapa ei eroakaan niin kovin paljoa Kiven vastaavasta..(?)

Kuinka realistista ja mahdollista on esim tulla pelin alkuihin yhä sillä tutulla ryminällä ja siitä pikkuhiljaa siirtyä kohti kiekollisempia tekoja? Itse en ole valmentaja, joten en osaa sanoa, miten tämä syö pelin laatua.

Toisaalta Ässät onnistui kevään poffeissa varsin monessa tärkeässä pelissä lyömään (jopa ratkaisevat) maalit ensimmäisessä erässä, jonka jälkeen puolustuspeliä tiivistettiin entisestään..


Kuten ylläolevasta käy ilmi, tällä hetkellä ilmassa on paljon auki olevia kysymyksiä. Odotan innolla harjoitusotteluita.

Samoin odotan ainakin nimimerkki J.Grönvallin analyysia Tapparasta, sitten kun harjoituskausi on saatu käyntiin. Jatketaanko Tampereella samalla sapluunalla? Tapparahan ainakin Sihvosen mukaan rupesi muokkaamaan pelitapaansa kesken viime kevään, joka ilmeisesti osoittautui hieman virheelliseksi lähestymistavaksi. Itse en ota tähän kantaa sen tarkemmin, en ole nähnyt tarpeeksi Tapparan pelejä viime runkosarjan osalta..

 

[Anonymous]

Ei voi kuin huvittuneena lukea näitä pelikirjajeesustelijoiden höpinöitä.

Okei, en kiistä sitä, että jääkiekossa on olemassa pelikirjoja. Tottakai, jokainen joukkue pelaa tietyllä tavalla jne. mutta pelikirjan osuutta jääkiekossa korostetaan julmetusti liikaa.

Jääkiekkopelien voittaminen perustuu näihin asioihin pääosin huipputasolla, esimerkiksi S/M Liiigassa missä jokaisessa joukkueessa riittää hyviä tasaisia pelaajia:

Joukkuehenki + kaikki siihen kuuluvat asiat esim. valmentaja - pelaaja molemminpuolinen luottamus
Joukkueen roolitus
Ketjukoostumukset

Joukkueen pelikirja on tottakai tärkeä: se määrittää millaista jääkiekkoa joukkue aikoo pelata: roiskitaanko aina punaviivan jälkeen päätyyn ja lähdetään tappelemaan irtokiekoista, vaiko pidetään kiekkoa mahdollisimman paljon ja niin edelleen esimerkkejä kyllä riittäisi. Pointtina on kuitenkin se, että viime kappaleessa mainitsemani asiat ratkaisevat kyllä lopullisen tuloksen, sanoitte mitä tahansa. Pelikirja ei ole todellakaan tärkein osa lopputulosta.

Perustelen asiaa sillä, että monikaan joukkue ei ole voinut menestyä, jos joukkue ei ole hitsautunut riittävästi yhteen. Montakaan mestaruutta ei ole voitettu sillä, että joku taktiikkanero "tolkuttaa pelaajien päähän liikkeet, joita pelaajan täytyy noudattaa pelissä".

Joukkueen henki, tahtotila ratkaisee pienissä marginaaleissa sen, voiko joukkue loppupeleissä menestyä. Ei se, että pelataan tai ei pelata esimerkiksi Meidän Pelin mukaan. Henkisen puolen asiat vie voiton pelikirjoista.

Tottakai, pelikirja on menestykseen oltava kunnossa. Mutta koitan sanoa, että millaista jääkiekon pelaamista pelikirja edustaa, ei ole välttämättä mahdottoman ratkaisevaa. Kunhan pelikirja on, se riittää.

 

[P.Sihvonen]

Okei, en kiistä sitä, että jääkiekossa on olemassa pelikirjoja. Tottakai, jokainen joukkue pelaa tietyllä tavalla jne. mutta pelikirjan osuutta jääkiekossa korostetaan julmetusti liikaa.

Väitteesi on mielenkiintoinen. Alan ammattilaisena olen havainnut ihan muuta. En ole havainnut, että pelikirjan osuutta korostettaisiin julmetusti liikaa - ei ainakaan jääkiekkojulkisuudessa. Jääkiekkojournalismissa näyttävät korostuvan ihan muut asiat kuin pelikirjat.

Sitä emme voi tietää, missä määrin suomalaiset huippuvalmentajat painottavat pelikirjan osuuttaa ajattelussaan. Että minkä painoarvon antavat pelikirjalle. Tosin näyttäisi, että parhaat valmentajat peluuttavat säntillistä pelikirjajääkiekkoa, mitä tulee pelin taktiseen puoleen. Ja monet tuntuvat painottavan pelikirjansa sitä osaa, joka liittyy niin kutsuttuun henkiseen puoleen ja erittäinkin ryhmädynamiikaan.

Mutta palatakseni tuohon jääkiekkojournalismiin, niin siinähän pelikirjalla on ihan marginaalinen sivuosa. Etenkin johtava jääkiekkomedia Urheilusanomat (ent. Veikkaaja) suorastaan vieroksuu pelikirja-ajattelua. En sano, että pelikirja on Urheilusanomille kirosana, mutta ei paljon muutakaan. Ja sama virsi on molemmissa iltapäivälehdissä. Ja mitä Leijoniin tulee, niin sekä YLEllä että Maikkarilla ei ole mitenkään painottunut pelikirjakeskeisyys.

Ja noin niin kuin laajemmissa silmänaloissa miettien tuntuu, että Suomessakin koko pelikirjasta on kirjoitettu ja puhuttu vasta noin keväästä 2004 lähtien. Eli ei edes kymmentä vuotta ole käyty (vähäisiä) pelikirjakeskusteluja, vaikka itse peli (jääkiekko) on kymmenien ja kymmenien vuosien mittainen juttu Suomessa.

Itse alan ammattilaisena haluaisin lukea ja kuulla pelikirjakeskusteluja, mutta fakta on, ettei niihin Suomessa juuri törmää. Olisi erittäin mielenkiintoista lukea, miten mikäkin joukkue SM-liigassa, KHL:ssä, NHL:ssä ja MM-kisoissa pelaa. Sen sentään saa aina lukea tai kuulla pelikirjan psyykkisen osion osalta, että mestaruuden voittaneessa joukkueessa oli kuulemma hyvä henki. Olen ollut mukana vuodesta 1975 jääkiekkoilussa, eikä vielä kertaakaan mestaruutta ole voittanut joukkue, jossa ei olisi ollut hyvä henki. Tohdin ennustaa, että ensi kaudella SM-liigassa kannun vie joukkue, jossa on erittäin hyvä henki. Veljeni Toni Sihvonen on paljastanut minulle, että TPS:ssä 1995, HIFK:ssa 1998 ja Kärpissä 2005 oli joukkueissa erinomainen henki. Uskon Tonia, koska hän on veljeni.

P.Sihvonen, pelikirjanälkäinen nimimerkki

 

[Fordél]

Sen sentään saa aina lukea tai kuulla pelikirjan psyykkisen osion osalta, että mestaruuden voittaneessa joukkueessa oli kuulemma hyvä henki. Olen ollut mukana vuodesta 1975 jääkiekkoilussa, eikä vielä kertaakaan mestaruutta ole voittanut joukkue, jossa ei olisi ollut hyvä henki. Tohdin ennustaa, että ensi kaudella SM-liigassa kannun vie joukkue, jossa on erittäin hyvä henki. Veljeni Toni Sihvonen on paljastanut minulle, että TPS:ssä 1995, HIFK:ssa 1998 ja Kärpissä 2005 oli joukkueissa erinomainen henki. Uskon Tonia, koska hän on veljeni.

Kyllä, yhteistä voittaneille joukkueille on siis hyvä henki, ei esim. tietty pelitapa. Koko prosessin johtamisessa ja läpiviennissä on onnistuttu, mikä on tuottanut yhtenäisen hyvähenkisen joukkueen. Se, että kaikissa mestaruusjengeissä on ollut hyvä henki, ei vähennä yhtään tämän asian painoarvoa, päinvastoin. Se ei myöskään kerro sitä, että tämän tekijän suhteet kaikki joukkueet olisivat samalla viivalla. Ei, kaikki joukkueet eivät ole yhtä hyvähenkisiä ja yhtenäisiä, joten tälläkin asialla on mahdollista tuottaa selkeää kilpailuetua muihin seuroihin nähden.

 

[P.Sihvonen]

Kyllä, yhteistä voittaneille joukkueille on siis hyvä henki, ei esim. tietty pelitapa. Koko prosessin johtamisessa ja läpiviennissä on onnistuttu, mikä on tuottanut yhtenäisen hyvähenkisen joukkueen. Se, että kaikissa mestaruusjengeissä on ollut hyvä henki, ei vähennä yhtään tämän asian painoarvoa, päinvastoin. Se ei myöskään kerro sitä, että tämän tekijän suhteet kaikki joukkueet olisivat samalla viivalla. Ei, kaikki joukkueet eivät ole yhtä hyvähenkisiä ja yhtenäisiä, joten tälläkin asialla on mahdollista tuottaa selkeää kilpailuetua muihin seuroihin nähden.

Totta, sanasta sanaan. Olen samaa mieltä.

Jääkiekkojournalistina kysyn: Miten esimerkiksi Ässien hyvästä joukkuhengestä kaudella 2012-2013 pitäisi kirjoittaa? Mistä siitä saa pitävää tietoa? Kysynkö hyvin tuntemiltani henkilöiltä Karri Kiveltä, Pasi Kaukorannalta ja Aki Uusikartanolta? Entä jos herrojen todistus poikkeaa kovasti toisistaan, että miten se henki syntyi? (Voin sen verran livauttaa, että päävalmentajan ja apuvalmentajan näkemys kaikesta poikkeaa kuin yö ja päivä.) Mitä minun olisi tehtävä? Uskoa molempia vai ei kumpaakaan? Vai vain toista? Vai otanko lukuun Antti Raannan subjektiivisen näkemyksen? Vai pitäisikö minun kysyä asiaa tuntumalta seuranneelta Juha Jyrkkiöltä - jonka näkemystä saattaa värittää se, että hänen poikansa ei enää pelaa Ässissä?

Ja toki olen yrittänyt perehtyä siihen, miten Jukka Jalonen loi "ilmapiirinsä" HPK:hon. Jalosen mukaan se tapahtui yhdellä tapaa, Timo Lehkosen mukaan toisella tapaa ja Jaska Lahden mukaan kolmannella tapaa. Kenen spekulaatioita uskoa?

Tarkoitan, että ainoa esillä paljaasti oleva prosessi on tämän ketjun otsikko: pelitapa. Voimme nähdä prosessista vain pelitavan, koska meitä tuskin päästetään koko kaudeksi sinne valmentajakopille, pukukoppiin ja vaihtoaitioon pelien ajaksi tarkkailemaan osallistuvan havainnoin keinoin (tieteellinen menetelmä), mitä joukkueen sisällä tapahtuu.

Lupaan toki kirjoittaa myös joukkuehengestä Urheilulehdessä, kunhan joku kertoo, miten siitä kirjoitetaan. Miten siihen päästään käsiksi.

Johtava

 

[Fordél]

Jääkiekkojournalistina kysyn: Miten esimerkiksi Ässien hyvästä joukkuhengestä kaudella 2012-2013 pitäisi kirjoittaa? Mistä siitä saa pitävää tietoa? Kysynkö hyvin tuntemiltani henkilöiltä Karri Kiveltä, Pasi Kaukorannalta ja Aki Uusikartanolta? Entä jos herrojen todistus poikkeaa kovasti toisistaan, että miten se henki syntyi? (Voin sen verran livauttaa, että päävalmentajan ja apuvalmentajan näkemys kaikesta poikkeaa kuin yö ja päivä.) Mitä minun olisi tehtävä? Uskoa molempia vai ei kumpaakaan? Vai vain toista? Vai otanko lukuun Antti Raannan subjektiivisen näkemyksen? Vai pitäisikö minun kysyä asiaa tuntumalta seuranneelta Juha Jyrkkiöltä - jonka näkemystä saattaa värittää se, että hänen poikansa ei enää pelaa Ässissä?

En näe miten tämä eroaisi siitä miten kirjoitat pelitavoista. Ihan samalla tavalla teet siinä analyysia siitä, mitä tapahtuu pelissä. Teet varmasti myös taustoittavaa työtä eli käyt dialogia niin valmentajien kuin pelaajien kanssa. Vaikka peli näyttää kaiken, tuskin teet kaikki analyysisi vain ja ainoastaan sen perusteella mitä kaukalossa tapahtuu. En usko, että pystyt sulkemaan kaiken saamasi muun tiedon pois.

Ja ihan samalla tavalla et tiedä sen paremmin sitä koko prosessia pelitavankaan kehittämisen suhteen. Et ole mukana koko prosessin ajan ja et tiedä kaikkea mitä siellä on tehty ja tavoiteltu.

Eli omien havaintojesi (niitäkin voit saava vaikka mistä) lisäksi esimerkiksi haastattele valmentajia, pelaajia ja muita, jotka ovat olleet prosessi mukana. Johan sekin on jo hyvä jutun aihe, että vaikka Ässien tapauksessa päävalmentaja ja valmentaja näkevät asiat eri tavalla. Journalistina sinun ei tarvitse lyödä lukkoon jotain totuutta vaan tehtäväksi riittää tuoda esiin eri näkemyksiä. Lukija voi tehdä sitten omat johtopäätöksensä.

 

[P.Sihvonen]

En näe miten tämä eroaisi siitä miten kirjoitat pelitavoista. Ihan samalla tavalla teet siinä analyysia siitä, mitä tapahtuu pelissä. Teet varmasti myös taustoittavaa työtä eli käyt dialogia niin valmentajien kuin pelaajien kanssa. Vaikka peli näyttää kaiken, tuskin teet kaikki analyysisi vain ja ainoastaan sen perusteella mitä kaukalossa tapahtuu. En usko, että pystyt sulkemaan kaiken saamasi muun tiedon pois

Ja ihan samalla tavalla et tiedä sen paremmin sitä koko prosessia pelitavankaan kehittämisen suhteen. Et ole mukana koko prosessin ajan ja et tiedä kaikkea mitä siellä on tehty ja tavoiteltu...

Sen verran voin sanoa, etten ikinä kysy keneltäkään valmentajalta, miten aiotte ja yritätte pelata. Asetelma on metodologinen puoleltani: olen havainnut, että valmentajat yrittävät puhua omasta puolestaan, kaunistella asiaansa. Puhuvat usein etu- ja jälkikäteen muuta, mitä peli näyttää.

Eli omien havaintojesi (niitäkin voit saava vaikka mistä) lisäksi esimerkiksi haastattele valmentajia, pelaajia ja muita, jotka ovat olleet prosessi mukana. Johan sekin on jo hyvä jutun aihe, että vaikka Ässien tapauksessa päävalmentaja ja valmentaja näkevät asiat eri tavalla. Journalistina sinun ei tarvitse lyödä lukkoon jotain totuutta vaan tehtäväksi riittää tuoda esiin eri näkemyksiä. Lukija voi tehdä sitten omat johtopäätöksensä.

Olen ylt'yleensä ja ankarasti pohtinut tuota asiaa, jonka esität. Voin olla väärässä, mutta olen tullut johtopäätökseen, että kyseinen juttuformaatti olisi vain yhden jutun mittainen formaatti. Selviäsi, että Kivi on eri mieltä kuin Kaukoranta ja Uusikartano on kolmatta mieltä. Selviäisi, ettei ryhmädynamiikan synnystä voida olla yhtä mieltä. Olisi sitten ihan turhaa minun tai lukijan olla arpomalla samaa mieltä jonkun noista kanssa. Toki lukijoille olisi hienoa päästä tirkistelemään tuohon maailmaan, mutta sellaista journalismia en tahdo edistää. Seuraavalla kerralla toistaisin vain kaavaa: Lämsä ajattelee eri tavalla kuin Valtonen kuin Virta kuin Harkimo.

Ajattelen, että on vain peli. Sen me kaikki näemme. Ja siitä teen tulkintani. Ja kaikki osalliset ymmärtävät, että tulkintani on omani, ei mitenkään oikea tai väärä.

Samalla on hyvä tietää ja hyväksyä, että muut jääkiekkojournalistit kirjoittavat ja ovat kymmeniä vuosia kirjoittaneet "mestarijoukkueen hyvästä hengestä". Siihen minä en osaa, vaikka kuinka haluaisin, tuoda merkittävää lisäarvoa.

Se on jännittävää, että minulta pyydetään pelitapa-analyysien sijaan kirjoittamaan joukkuehengestä yms. Miksi johtavilta joukkuehenkianalyytikoilta ei pyydetä kirjoittamaan pelitavoista?

Ja sen teen ihan selväksi, että kaikki kaikessa ja tärkein juttu on joukkuehenki, se on paljon tärkempää kuin pelikirjat. (Olkoonkin, että pelikirja sisältää ehdottomasti tuon joukkuehengen.) Mutta onko se jotenkin väärin, että minä osaltani keskityn kirjoittamaan vain siitä, miten joukkueet PELAAVAT?

Suurta suosioita se ei ole saanut valtakunnan jääkiekkojulkisuudessa, että kirjoitan pelikirjoista, pelitavoista ja pelisuunnitelmista. Enemmistön mielestä olen ollut väärässä.

Johtava

PS. Ja on huomautettava, etteivät useimmat valmennustiimit halua edes puhua ammattitasolla asioistaan julkisuuteen. Olisi lyhyt tie kirjoittaa vain muutamista joukkueista. Se olisi epäreilua. On parempi antaa pelin näyttää kaiken. Se on demokraattista.

 

[Fordél]

Sen verran voin sanoa, etten ikinä kysy keneltäkään valmentajalta, miten aiotte ja yritätte pelata. Asetelma on metodologinen puoleltani: olen havainnut, että valmentajat yrittävät puhua omasta puolestaan, kaunistella asiaansa. Puhuvat usein etu- ja jälkikäteen muuta, mitä peli näyttää.

Eli et tiedä millainen on valmentajan pelitapa tai pelikirja vaan tiedät vain miten pelaajat sitä toteuttavat.

Olen ylt'yleensä ja ankarasti pohtinut tuota asiaa, jonka esität. Voin olla väärässä, mutta olen tullut johtopäätökseen, että kyseinen juttuformaatti olisi vain yhden jutun mittainen formaatti. Selviäsi, että Kivi on eri mieltä kuin Kaukoranta ja Uusikartano on kolmatta mieltä. Selviäisi, ettei ryhmädynamiikan synnystä voida olla yhtä mieltä.

Olisiko tuo lihavoimani kohta sinulle joku kauhea asia? Niinhän se tottakai on ja ihan sama asia pätee pelitapaan. Ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa pelata. Ei ole myöskään yhtä oikeaa tapaa luoda toimiva ryhmädynamiikka ja joukkuehenki. Kyse on monimutkaisesta kokonaisuudesta, jota ei voida täysin purkaa osiin ja hallita. Osa kuitenkin hallitsee sen paremmin kuin toisin. Miksi näin? Siitä olisi hedelmällistä lukea esim. sinun kirjoittamana.

Seuraavalla kerralla toistaisin vain kaavaa: Lämsä ajattelee eri tavalla kuin Valtonen kuin Virta kuin Harkimo.

Kenties tai sitten huomaisit, että Jokereilla valmennus ajattelee asiasta hyvin samansuuntaisesti.

Ajattelen, että on vain peli. Sen me kaikki näemme. Ja siitä teen tulkintani. Ja kaikki osalliset ymmärtävät, että tulkintani on omani, ei mitenkään oikea tai väärä.

Kyllä, se on tulkinta, aivan kuten tulkintoja olisivat analyysisi muista pelin osa-alueista. Ilmeisesti osaamisesi tai mielenkiintoisi ei kuitenkaan riitä käsittelemään muita pelin osa-alueita. Eikä siinä mitään, johan pelitavankin analyisoinnissa riittää tonttia yhdelle henkilölle.

Ongelma tulee esiin vain siinä, että teet tämän yhden pelin osa-alueen osalta liian suuria johtopäätöksiä. Arvotat myös asioita jakamalla niitä oikeisiin tai vääriin. Et siis vain tulkitse ja analysoi vaan myös arvotat ja nouset pelin yläpuolelle tuomariksi. Urheilulehteä ja sinun kirjoituksia ei voida pitää puolueettomina analyyseina vaan olette molemmat ikään kuin puoluelehtiä ja sitoutuneet tiettyyn linjaan tai ideologiaan. Se on mielestäni hyvin surullista. Sama kun politiikantoimittaja analysoisi politiikan tapahtumia hehkuttaen koko ajan vaikka demareiden linjaa. Se ei olisi mielestäni hyvää journalismia.

Se on jännittävää, että minulta pyydetään pelitapa-analyysien sijaan kirjoittamaan joukkuehengestä yms. Miksi johtavilta joukkuehenkianalyytikoilta ei pyydetä kirjoittamaan pelitavoista?

Keitähän nämä johtavat joukkuehenkianalyytikot ovat?

Ja sen teen ihan selväksi, että kaikki kaikessa ja tärkein juttu on joukkuehenki, se on paljon tärkempää kuin pelikirjat. (Olkoonkin, että pelikirja sisältää ehdottomasti tuon joukkuehengen.) Mutta onko se jotenkin väärin, että minä osaltani keskityn kirjoittamaan vain siitä, miten joukkueet PELAAVAT?

Vaikka pelikirja sisältäisi joukkuehengen syntymisen kannalta olennaisia toimintatapoja ja sääntöjä, joukkuehenki syntyy vasta yksilöiden välisissä teoissa ja toiminnassa. Eli ratkaisevaa ei tässäkään ole pelikirja vaan se miten sitä toteutetaan käytännössä (esim. johtaminen). Ja tätä käytännön prosessin johtamistahan esim. Jukka Jalonenkin on korostanut. Kuinka hän on kehittynyt siinä viime vuosina ja tämä kehitys oli olennainen osa menestyksen saavuttamisessa. Kun näin on, olisi mukava lukea siitäkin asiasta enemmän laadukkaita kirjoituksia.

Tuohon kohtaan onko väärin, että kirjoitat vain pelitavasta, vastasin jo tuolla yllä. Ei ole väärin, mutta johtopäätökset pitää silloin koskea vain pelitapaa. Ehkä näin onkin ja me tavikset emme vain ymmärrä sitä.

Suurta suosioita se ei ole saanut valtakunnan jääkiekkojulkisuudessa, että kirjoitan pelikirjoista, pelitavoista ja pelisuunnitelmista. Enemmistön mielestä olen ollut väärässä.

Ei vaan enenemmistön mielestä se tapa, jolla esität asioita, on väärä (=puolueellinen ja typerän provosoiva).

 

[P.Sihvonen]

Vaikka pelikirja sisältäisi joukkuehengen syntymisen kannalta olennaisia toimintatapoja ja sääntöjä, joukkuehenki syntyy vasta yksilöiden välisissä teoissa ja toiminnassa. Eli ratkaisevaa ei tässäkään ole pelikirja vaan se miten sitä toteutetaan käytännössä (esim. johtaminen). Ja tätä käytännön prosessin johtamistahan esim. Jukka Jalonenkin on korostanut. Kuinka hän on kehittynyt siinä viime vuosina ja tämä kehitys oli olennainen osa menestyksen saavuttamisessa. Kun näin on, olisi mukava lukea siitäkin asiasta enemmän laadukkaita kirjoituksia.

Totta, olisi mukava lukea aiheesta pätevää tekstiä.

Vaan, mitenköhän niitä yksilöiden välisiä tekoja ja toimintaa joukkuehengen syntymisen osalta pääsisi tarkastelemaan vaikkapa jokaisen 14 SM-liigajoukkueen osalta? Tähän kun joku antaa vastauksen, kirjoitan oikein mielelläni 14 laajahkoa artikkelia ryhmädynamiikasta.

Pelitapa on eri asia, se on esillä. Pelitavan osalta näkee senkin, että mihin pyritään, vaikka ei aina onnistuttaisikaan.

Ja oikeastaan kriitikkona kiinnityn siihen samaan koulukuntaan, jonka esimerkit ovat elokuvan, teatterin ja kirjallisuuden kritiikkilaitoksissa. Näemme vain elokuvan, näemme vain teatteriesityksen, voimme lukea vain valmiin romaanin. Emme anna painoa sille, että mikä Kansallisteatterissa oli henki, kun tekivät sen ja sen esityksen. Kun maineikas edesmennyt Seppo Heikinheimo kiitti jotain konserttiesitystä, en muista hänen koskaan kiittäneen orkesterin henkeä. Mistä himputista hän olisi sen hengen tiennyt!?

Tekijäporukan "henkeen" on suhteellisen mahdoton päästä ulkopuolisen käsiksi, jos ei ole lupa olla läsnä jokaikisessä palaverissa, harjoituksessa ja esityksessä (pelissä) vuoden ajan. - Ja mites sillä aikaa 13 muuta SM-liigajoukkuetta, nekö jätettäisiin aivan kesannolle?

Johtava

 

[steepler]

Tottakai, pelikirja on menestykseen oltava kunnossa. Mutta koitan sanoa, että millaista jääkiekon pelaamista pelikirja edustaa, ei ole välttämättä mahdottoman ratkaisevaa. Kunhan pelikirja on, se riittää.

Höpö höpö, kyllä nimenomaan ratkaisee se millainen pelikirja on. Joku pelikirjahan voi kutsua sellaisia ratkaisuja suorittamaan jotka ovat täysin toimimattomia. Penguins esimerkiksi, ainakin minun tulkinan mukaan, kaatui täysin pelikirjaansa, kun pelasivat koko ajan vastustajan siniviivalla seistä töröttäville hyökkääjille pitkiä syöttöjä. Ok, en minä tietenkään tiedä onko siellä henki jollain tavalla huono joka myös tähän vaikutti, mutta epäilen että kyllä tuo oli ihan harjoiteltu pelitapa.

Voiko hengellä korjata jonkun huonon pelikirja, vähän vaikea arvioida, mutta sanon että pirun vaikeaa se on. Tahitin jalkapallojoukkue kun lähtee Espanjiaa vastaan pelaamaan selvästi huonommilla pelaajilla ja itsemurhapelikirjalla (joka kutsuu puolustuslinjaa pelaamaan hyvinkin ylhäällä) niin ei siinä välttämättä paljon henki auta. Kuinka paljon parempi henki Tahitilla olisi pitänyt olla jotta oltaisiin voitu kompensoida Espanjian etu pelaajissa ja pelitavassa?

 

[P.Sihvonen]

Höpö höpö, kyllä nimenomaan ratkaisee se millainen pelikirja on. Joku pelikirjahan voi kutsua sellaisia ratkaisuja suorittamaan jotka ovat täysin toimimattomia. Penguins esimerkiksi, ainakin minun tulkinan mukaan, kaatui täysin pelikirjaansa, kun pelasivat koko ajan vastustajan siniviivalla seistä töröttäville hyökkääjille pitkiä syöttöjä. Ok, en minä tietenkään tiedä onko siellä henki jollain tavalla huono joka myös tähän vaikutti, mutta epäilen että kyllä tuo oli ihan harjoiteltu pelitapa.

Suoraan sanottuna teki kyllä pahaa katsoa Penguinsin touhua. Rivissä oli taitoa, varmaankin enemmän kuin kenelläkään muulla.

Heh, heh. Sovitaanko, että hävisivät, kun henki joukkueessa oli niin huono?

Paremmalla hengellä ne vastustajan siniviivalla seisoneet hyökkääjät olisivat varmaankin jollakin maagisella konstilla ylittäneet luonnonlait ja päässeet maan vetovoimasta välittämättä paremmin liikkeelle, kun se pitkä syöttö napsahti lapaan.

Johtava

 

[P.Sihvonen]

Johtava,

Kuinka paljon saat "ytimestä" tietoa SM-liigajoukkueiden ja -pelaajien fyysisistä/huippu-urheilullisista valmiuksista? Se on mielestäni sellaista tietoa, joka ehdottomasti syventää myös pelitapa-analyysiä. Tiedän ihan lähivuosilta parikin esimerkkiä SM-liigajoukkueista, joissa fysiikkaharjoittelu ja pelaajien testaaminen ovat jääneet retuperälle, mikä on johtanut siihen, etteivät ko. joukkueet ole pystyneet toteuttamaan pelitapaansa halutulla tasolla. On siis annettu nopeudessa, kestävyydessä ja voimassa vastustajille niin suuri etumatka, että pelitapa sinällään on menettänyt lähes tyystin merkityksensä. Onpa tiedossani jopa tapaus, jossa joukkueen pelaajien rasvaprosenttien keskiarvo on kauden jälkeen lähennellyt puulaakilukemia.

Olen hyvin informoitu tässä suhteessa. Nykyään eroa ei enää synny fysiikkaharjoittelun kautta. Ei voi enää uusi koutsi tulla sisään ja sanoa, että joukkue on ollut rapakunnossa, nyt tulee muutos.

Mutta.

En tiedä viittaatko pariin samaan seuraan, jotka minäkin tiedän 2000-luvulla parin kauden osalta, kun on päässyt käymään niin kun tuossa yllä mainitsit.

Ja periaatteessa kuitenkin niin, että nykyään ero ei synny mitenkään fysiikassa. Aikana, jolloin ajateltiin, että "SM-liiga on maailman toiseksi kovin kiekkosarja", ajatus kohdistui paljolti fysiikka-asioihin. Näin jälkikäteen naurattaa, ettei tuolloin vielä osattu kiinnittää enemmän asioita pelitapa-asioihin.

Johtava

 

[TosiFani]

Olen hyvin informoitu tässä suhteessa. Nykyään eroa ei enää synny fysiikkaharjoittelun kautta. Ei voi enää uusi koutsi tulla sisään ja sanoa, että joukkue on ollut rapakunnossa, nyt tulee muutos...

En tiedä mitä tarkoitat käsitteellä nykyään, mutta Ässissä fysiikkaharjoittelu ammattimaistui vasta Suhosen aikakaudella. Esimerkiksi Matti Kuparinen pelaisi edelleen Ässien kolmosketjussa, ellei Hirvonen olisi tehnyt hänelle ohjelmaa.

Nykyinen systeemi antaa hyvin paljon vastuuta pelaajalle työehtosopimuksen loma määräysten takia. Vähänkin pidemmälle edennyt joukkue harjoittelee kesällä parhaimmillaan kuukauden yhdessä, muuten vastuu on yksilöllä. Ja kyllä SM-liigassa on edelleen laiskoja harjoittelijoita.

 

[erku]

Olen hyvin informoitu tässä suhteessa. Nykyään eroa ei enää synny fysiikkaharjoittelun kautta. Ei voi enää uusi koutsi tulla sisään ja sanoa, että joukkue on ollut rapakunnossa, nyt tulee muutos.

Tämä vähän ihmetyttää. Eikö esimerkiksi HIFK:n kohdalla viime kaudella ollut juttua siitä, että pelaajien luisteluvoima ei ollut riittävällä tasolla. Sen takia kai Summanenkin empi valmennuspestin vastaan ottamista. Jos en ihan väärin ole ymmärtänyt, niin nyt Summanen on laittanut kesällä monet HIFk-pelurit ihan ennen näkemättömään rääkkiin.

 

[MustatKortit]

Tämä vähän ihmetyttää. Eikö esimerkiksi HIFK:n kohdalla viime kaudella ollut juttua siitä, että pelaajien luisteluvoima ei ollut riittävällä tasolla...

Tjaa, itse suhtaudun vähän epäillen tähän asiaan, sillä omien muistikuvieni mukaan tällaisia meriselityksiä alkoi kuulua vasta siinä vaiheessa, kun Summanen oli jo hetken ollut Hifk:n päävalmentajana ja joukkueen suunta suuressa kuvassa ei kuitenkaan ollut kääntynyt oleellisesti paremmaksi.

Tämän jälkeenhän Raato voitti lisäaikaa itselleen (ymmärrän häntä tässä kohtaa täysin) selittelemällä sitä, että joukkueen jalka painoi hänen jouduttuaan uusimaan/lisäämään perusharjoittelua, luistelutreenejä jne..

Tässä on se paradoksi, että mikäli valmentaja on epävarma keltanokka - kuten Soppa ihan kiistatta tällä tasolla oli - niin en usko hänen antavan tasoitusta ainakaan tällä puolella, eli fysiikassa: sehän on helpoin asia pitää kunnossa, vaikka pelitapa ja taktinen puoli olisivatkin aivan lapsenkengissä.

Hifk:n pelaaminen ei omaan silmään parantunut koko kauden aikana ollenkaan, vaikka moni fani ymmärrettävästi halusi näin itselleen uskotella. Saipa kaadettiin monen sattuman summana, joista pienin ei ollut se tosiasia, että Saipa luisteli itseltään jalat alta Lappeenrannan pelin ensimmäisellä puoliskolla.

Tappara-sarjassa Hifk esiintyi aika ajoin ihan pirteästi, mutta silti voitto sarjassa ei ollut missään vaiheessa lähellä. Ortio kannatteli helsinkiläisiä hienosti vaikeilla hetkillä, lisätasoitusta Raadon poppoo sai mielestäni myös Tapparasta, joka jostain selittämättömästä syystä oli kevään korvilla ruvennut muokkaamaan omaa pelitapaansa. Tästä viimeksi mainitusta asiasta on mielestäni kirjoitettu myös Johtavan toimesta (?).

Tapparan peli toimi vielä heppoisia Hifkiä ja Lukkoa vastaan, mutta Ässät oli manselaisille liian iso pala purtavaksi. Oman näkemykseni mukaan juurikin Ässien pelitapa oli superiööri verrattuna Tapparan vastaavaan, Ässät oli koko ajan lähellä voittoa Tampereella, Tappara ei lähelläkään Porissa.