Mainos
  • Joulurauhan julistus
    Huomenna, jos Moderaattorit suovat, on meidän Jatkoajan armorikas joulupäivä; ja julistetaan siis täten yleinen joulurauha, kehottamalla kaikkia tätä palstaa asiaankuuluvalla kirjoittelulla täyttämään sekä muutoin hiljaisesti ja rauhallisesti käyttäytymään sillä se, joka tämän rauhan rikkoo ja joulurauhaa jollakin laittomalla taikka sopimattomalla kirjoituksella häiritsee, on raskauttavien asianhaarain vallitessa syypää siihen rangaistukseen, jonka Moderaattorit ja säännöt kustakin rikoksesta ja rikkomuksesta erikseen säätävät.

    Toivotamme kaikille Jatkoajan kirjoittajille sekä lukijoille Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2025.

Pelitapakeskustelu

  • 622 496
  • 4 198

Fordél

Jäsen
Hyökkäyksiin lähdöissä on suuri merkitys tälle miten päästään siniselle, mutta minua kiinnostaa se tilasto kuinka usein tullaan keskeltä ja ajaudutaan laidalle tai suoraan maalille ja kuinka usein tullaan laidalta ja ajetaan maalille tai vedetään räniin ja näiden lopputulos. Me saadaan aina tilastoja miltä laukaisusektoreilta maali ollaan saatu, mutta harvoin tilastoja siitä miten sinne on päästy.

Vähän tämän suuntaista tilastointia olen tehnyt. Jonkun aikaa tilastoin sitä miten jengi ylitti hyökkäyssinisen ja mitä siitä seurasi. Tultiinko kontrolloidusti 1-2 pelaajalla, 3 pelaajalla vai heitettiinko kiekko päätyyn. Entä päättyikö tämä tilanne laukaukseen maalintekosektorilta, kulmapeliin vai menetykseen. Ihan mielenkiintoisia tilastoja tostakin tuli ja eroja tuli jengien välille.
 

Fordél

Jäsen
Samaahan voi seurata myös JYPin osalta, kun diivat ovat lähteneet isoille jäille pelaamaan. Tosin, JYPin kohdalla tuskin ongelmaa tulee tämän suhteen, Lukko on häilynyt pelitapansa kanssa koko ajan. Luvassa lienee pystysuunnan lätkän juhlaa!

JYP:n kohdalla en ole kuitenkaan nähnyt näin selkeää variointia pelitavan suhteen kuin Lukolla.
 

P.Sihvonen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ei ole. Antaa urheilun näyttää, kuka kulloinkin on
Onko harjoiteltava "yli" junnuissa?

Minä en oikein osta sitä logiikkaa, että esimerkiksi jalkapallossa tai jääkiekossa kielletään purkukiekot tai pitkät syötöt sen varjolla, että se kehittäisi pelaajaa enemmän. Minusta se on kertakaikkiaan vain väärin, tai väärä johtopäätös.
Tässä kohtaa haastan ajatteluasi. Jos päämääärä on pelata kuten vaikkapa aikuisten Barcelona pelaa, saattaa olla, että lapsena ja nuorena se pallon itsellä pitäminen ja kontrolloiminen pitää viedä yli harjoituksissa ja peleissä. Ehkä.

Toki se tilaa tekevä ratkaisu on haasteellisempi (ainakin usein) mutta miksi se haasteellisuus pitää olla joku itseisarvo tai automaattisesti hyvä asia? Miksi ei opeteta oikeita ratkaisuja sen sijaan, että kiellettäisiin kokonaan ulottuvuuksia pelistä?

Tämä nyt päätään nostava koulukunta, eräänlainen neo-Meidän Pelin porukka ajattelee kai päinvastoin, että sitten kuitenkin se alivoimaisena tapahtuva tilaa voittava ratkaisu on vaikeampi yksilölle kuin tilaa tekevä ratkaisu. En tiedä.

Johtava
 

Powerplay

Jäsen
Suosikkijoukkue
Blues, Jokerit, NHL
Vähän tämän suuntaista tilastointia olen tehnyt. Jonkun aikaa tilastoin sitä miten jengi ylitti hyökkäyssinisen ja mitä siitä seurasi. Tultiinko kontrolloidusti 1-2 pelaajalla, 3 pelaajalla vai heitettiinko kiekko päätyyn. Entä päättyikö tämä tilanne laukaukseen maalintekosektorilta, kulmapeliin vai menetykseen. Ihan mielenkiintoisia tilastoja tostakin tuli ja eroja tuli jengien välille.

Juuri tuota haen. Hyökkäyksiin lähdöillä on toki merkitystä siihen miten siihen siniselle päästään ja kuinka monella pelaajalla (useinhan heitetään ränniin vain vaihtojen vuoksi), mutta mitä sen sinisen jälkeen tapahtuu onkin eri juttu. Blues pyrkii kääntämään nopeasti omalta siniseltä ja tulee kolmelta kaistalta hienosti ja silloin saadaan tilanteita. Kun tullaan kontrolloidusti, niin päädytään pyörittämään kulmiin jolloin se useimmiten jää pyörittämiseksi ja ei välttämättä saada edes laukausta aikaiseksi saatika sitten miestä maalille maskiksi.

edit: Blues tässä toki vain esimerkki.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Miksei siffan tukkimiehen kirjanpitoa h+v+p-tyyliin ole vielä ilmestynyt tänne, siis koskien nuorten mm-finaalia? Näitähän myös P.Sihvonen huuteli nähdäkseen eilen, kertoessaan yllättyneensä USA:n pelitavallisista yhteyksistä MeidänPeliin..?

Toivottavasti mykkäkoulu ei johdu siitä, että finaalissa ei pelattukaan "oikein", vaan enimmäkseen todellista coast-to-coast-kiekkoa, aggressiivisella karvauksella höystettynä(?)

Kun nyt jo toisen kerran kyselet HVP-tilastoja, niin alan uskoa, että olet niistä kiinnostunut. Ne siis kertovat sinulle jotain tärkeää pelistä, joten päästän sinut piinasta ja kerron HVP-tilastointini tulokset.

USA pelasi pääosin nopeaa, pystysuunnan jääkiekkoa finaalissa Ruotsia vastaan. Sen HVP-luvut olivat koko ottelussa 1+2+10=13. Pelitapamuutos verrattuna esim. puolivälieräotteluun Tshekkejä vastaan oli selvä. Tshekkipelissä USA:n koko ottelun HVP:t olivat 5+5+14=24. Mitään Meidän Peliin verrattavaa HVP-peliä ei USA esittänyt kisojen aikana. Ruotsi palautteli pelityylilleen ominaisesti finaalissakin paljon, sen HVP-lukemat olivat koko ottelussa 7+5+35=47.

Ruotsin uusi pelityyli on määritelty suoraviivaiseksi, kanadalaistyyliseksi pelitavaksi, jossa hyökkäykset suuntautuvat agressiivisesti maalia kohti. Tein tästä tilastoa ja se tuki aiempia näkemyksiäni Ruotsin pelistä, että se päättää hyökkäyksiä paljon kulmiin ja maalin taakse ja aloittaa siellä kulma- maalintauspyörityksen. Pelistä tekemäni tilasto vahvisti näkemykseni. Ruotsi hyökkäsi suoraan maalia kohti finaalissa 12 kertaa ja kulmiin/päätyyn 30 kertaa. USA hyökkäsi vastaavasti suoraan maalia kohti 19 kertaa ja kulmiin/päätyyn 25 kertaa.

Usein väitetty klisee on, että maalin/kulman takaa ei maaleja tehdä. Näinhän se tietysti on, että kiekko on toimitettava maalille. USA:n Grimaldi teki USA:n ensimmäisen maalin voitettuaan kiekon maalin takana ja noustuaan nollakulmaan maalin sivulle ja iskemällä sieltä kiekon maaliin. Grimaldin toinen maali tuli, kun hyökkäyskulmassa taisteltu kiekko ajautui siniviivalle puolustaja Trouballe, jonka laukaus kimposi Grimaldin kropasta maaliin. Suorista maalia kohti suunnatuista hyökkäyksistä ei finaalissa maaleja tullut. En laske USA:n 3. maalia sellaiseksi, koska se tehtiin tyhjään maaliin ottelun loppuhetkillä.
 

P.Sihvonen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ei ole. Antaa urheilun näyttää, kuka kulloinkin on
Way to go, nimim. siffa!

Ruotsi palautteli pelityylilleen ominaisesti finaalissakin paljon, sen HVP-lukemat olivat koko ottelussa 7+5+35=47.

Ruotsin uusi pelityyli on määritelty suoraviivaiseksi, kanadalaistyyliseksi pelitavaksi, jossa hyökkäykset suuntautuvat agressiivisesti maalia kohti. Tein tästä tilastoa ja se tuki aiempia näkemyksiäni Ruotsin pelistä, että se päättää hyökkäyksiä paljon kulmiin ja maalin taakse ja aloittaa siellä kulma- maalintauspyörityksen. Pelistä tekemäni tilasto vahvisti näkemykseni. Ruotsi hyökkäsi suoraan maalia kohti finaalissa 12 kertaa ja kulmiin/päätyyn 30 kertaa. USA hyökkäsi vastaavasti suoraan maalia kohti 19 kertaa ja kulmiin/päätyyn 25 kertaa.

Suomalaisten pelitapakeskustelujen kannalta, siffa, on äärimmäisen tärkeää tämä, että murrat näitä viime vuosina syntyneitä myyttejä mitä tulee uuteen ruotsalaiseen pelitapaan.

Johtava
 

Powerplay

Jäsen
Suosikkijoukkue
Blues, Jokerit, NHL
Tuosta junnujen kehityksestä tuli mieleen seikka joka meillä tuli ilmi noin 10v sitten. Laitoimme junnut treenaamaan kolmeen ryhmään jossa parhaat pelasivat/treenasivat keskenään ja peruspelaajat ja heikoimmat omiin ryhmiinsä. Ideana oli että jokainen pelaaja sai pitää kiekkoa ja haastetta jotta voisivat kehittyä (pojat alle 10v) ja viihtyisivät kentällä. Otimme kellosta aikaa kuinka paljon pelaajilla oli keskimäärin kiekko ja kuinka paljon olivat liikkeessä. En muista lukuja, mutta tulos oli aika järkyttävä.
 

J.Grönvall

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
Tässä kohtaa haastan ajatteluasi. Jos päämääärä on pelata kuten vaikkapa aikuisten Barcelona pelaa, saattaa olla, että lapsena ja nuorena se pallon itsellä pitäminen ja kontrolloiminen pitää viedä yli harjoituksissa ja peleissä. Ehkä.

Niin tai sitten voi kysyä, että voiko hallita barcamaisesti pelin virtausta, jos ei osaa täydellisesti kuin toisen puolen yhtälöstä (tilan tekeminen)? Minusta se logiikka on väärä mutta toki, jos joku osoittaa, että Barcassa näin tehdään niin olen valmis näyttämään tyhmältä.

Kyllä minun ajatteluni sanoo, että ensin pitää hallita kokonaisuus ja vasta sitten aletaan erikoistumaan, ei päinvastoin.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Kun nyt jo toisen kerran kyselet HVP-tilastoja, niin alan uskoa, että olet niistä kiinnostunut. Ne siis kertovat sinulle jotain tärkeää pelistä, joten päästän sinut piinasta ja kerron HVP-tilastointini tulokset...

Kiitos, totta kai olen näistä kiinnostunut.

Mestaruus siis voitettiin tälläkin kertaa pelaamalla lähinnä nopeasti/puolinopeasti pystyyn.

On tosin selvää, ettei yksittäisessä pelissä - etenkään tällaisessa Suurten Panosten pelissä - niinkään ratkaise palautusten tai vaikkapa lähtöjen lukumäärä, ja ylipäänsä pelitavalliset asiat lienevät sivuroolissa: tärkeintä on valmistautuminen ja latautuminen otteluun sekä "oikeanlaisen" aggressiivisen tunnetilan löytyminen. Sana "oikeanlainen" on tässä lainausmerkeissä, sillä Ässä-fanina tiedän liiankin hyvin, mitä elementtejä yli läikkynyt valpas tunnetila tuo etenkin otteluiden alkuihin.

Finaalista vielä sen verran (en tiedä pystyitkö esim siffa sinä seuraamaan ottelua muutoin kuin lähtöjen osalta), että sen ratkaisut nähtiin kyllä aggressiivisen karvauspelin ja yksilöllisten taitojen kautta.

Ruotsi pelasi erittäin aggressiivisesti jopa alivoimalla ja yllättikin USA:n muutaman kerran housut kintuissa. Sama asiahan kävi Suomekin vastaan, kiekon hautominen ja palauttaminen olivat Suomen pakistolle lähes ylivoimaisia asioita kovan paineen alla, näin karrikoidusti.

Toinen huomio finaalista on se, että vain aniharvoin kumpikaan joukkue ylipäänsä sai kunnon rintamahyökkäyksiä yli keskialueen. Tässä ei nähdäkseni ollut juurikaan eroa sillä, millä tavalla hyökkäystä käynnistettiin, hitaasti, viiveellä, puolinopeasti vai pystyyn. --> Ylivoimaisesti eniten tilanteita, laukauksia sekä kulmapelejä saatiin aikaan heittämällä kiekkoa päätyyn tai tuomalla kiekko kiemurrellen ja lähes seisovin jaloin alueelle. Tässä viimeksi mainitussa korostui juurikin tämä yksilöiden taito, USA:n joukkueesta eritoten Grimaldi kunnostautui tällä saralla.
 
Suosikkijoukkue
Leijonat, Jokerit
Hjälp

Kaivelen vanhoja juttuja ja leikin huvikseni myytinmurtajaa. Tutkin omalla tavallani yleisesti keskustelussa viljeltyä väitettä, että kultaan johtaneissa MM-kisoissa 2011 Suomi olisi takaa-ajotilanteissa lisännyt hidasta pelaamista ja kiekkokontrollia ja kääntänyt sen ansiosta pelit voitoiksi. Tai oikeammin tutkin, miten Suomi pelasi tuolloin takaa-ajotilanteissa.

Just sain analysoitua ja tilastoitua välisarjan ottelun Venäjä-Suomi (EI ilmaveivipeli) jossa Suomi nousi 2-0 tilanteesta 2-3 rankkarivoittoon, mutta sitten tämä mun tutkimustyöni ikään kuin tyssää, sillä minä en löydä netistä tai mistään muita kokonaisia otteluja kuin tuon Venäjä-Suomi -pelin Leijonat.fi:stä. Finaali nyt on totta kai Youtubessa ja sen voisin katsella, mutta mistähän pirusta löytyisi vuoden 2011 MM-kisojen Suomi-Saksa (6.5.) tai Suomi-Tshekki -pelit (4.5.)?
 

J.Grönvall

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
Tarkoitatko, että pitäisi a) antaa valmiita ratkaisuja eri tilanteisiin vai b) opettaa, rohkaista ja haastaa tunnistamaan parhaat ratkaisut itse?

Vaihtoehto B luonnollisesti. Peliä ei opi muuta kuin tekemällä virheitä ja tuntemalla seuraukset konkreettisesti nahoissaan, vastaavasti oikeista ja "vahingossa" tehdyistä ratkaisuista tulisi aina antaa positiivinen palaute heti.

Nuorellakin pelaajalla on muisti ja jos auktoriteetti (koutsi) kehuu niin väitän, että siitä jää muistijälki pitkäksi aikaa, varsinkin tilanteissa joissa pelaaja tuntee itsekin onnistuneensa. Kentällähän on monesti tilanteita joissa tulee fiilis, että teinpäs hyvän ratkaisun mutta ei kuitenkaan ole ihan varma asiasta (siis, että menikö se oikein) ja silloin vähän aina odottaa koutsin palautetta. Se ikään kuin varmistaa asian pelaajalle.

Itse sitä muistaa jotain ohjeita aina jostain G- tai F-junnuista asti, pulpahtavat mieleen aina määrätyissä tilanteissa, muistaa aina sen koutsin naaman ja tilanteen kun se kertoo, että "tässä tilanteessa blaa blaa blaa".

Ja vielä niin, että harjoituksissa voidaan tehdä kaikenlaisia juttuja mutta ne unohtuvat jo seuraavana päivänä, sen sijaan peleissä onnistuminen (myös epäonnistuminen) ja siitä saatava palaute säilyy mielessä pitkään.

EDIT. Esim. omalta junnuajalta muistan erään junnuturnauksen, olikohan jopa välieräottelun. Olimme silloin ihan nassikoita, ehkä H-junnuja ja minut pistettiin maaliin. Johdimme ottelua ihan loppuhetkille, kunnes tuli kukkupallo maalia kohti, epäröin ja pallo pomppasi ylitseni maaliin. Kyllä se pelikavereiden palaute oli jo silloin suht jäätävän oloista :D

Mutta voin kertoa, että tuon jälkeen olen osannut mennä pallolle jo ENNEN sitä pomppua. Draamaa isolla Draalla, mutta ei sitä muuten kehity.
 

P.Sihvonen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ei ole. Antaa urheilun näyttää, kuka kulloinkin on
Kaivelen vanhoja juttuja ja leikin huvikseni myytinmurtajaa. Tutkin omalla tavallani yleisesti keskustelussa viljeltyä väitettä, että kultaan johtaneissa MM-kisoissa 2011 Suomi olisi takaa-ajotilanteissa lisännyt hidasta pelaamista ja kiekkokontrollia ja kääntänyt sen ansiosta pelit voitoiksi. Tai oikeammin tutkin, miten Suomi pelasi tuolloin takaa-ajotilanteissa.

Just sain analysoitua ja tilastoitua välisarjan ottelun Venäjä-Suomi (EI ilmaveivipeli) jossa Suomi nousi 2-0 tilanteesta 2-3 rankkarivoittoon, mutta sitten tämä mun tutkimustyöni ikään kuin tyssää, sillä minä en löydä netistä tai mistään muita kokonaisia otteluja kuin tuon Venäjä-Suomi -pelin Leijonat.fi:stä. Finaali nyt on totta kai Youtubessa ja sen voisin katsella, mutta mistähän pirusta löytyisi vuoden 2011 MM-kisojen Suomi-Saksa (6.5.) tai Suomi-Tshekki -pelit (4.5.)?

Noita pelejä ja niihin johtavia linkkejä odotellessasi voit pyytää nimimerkiltä siffa kyseisten ottelujen eräkohtaiset h+v+p -tilastot.

Johtava
 

Wäinö#16

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Ducks, Red Wings, Griffins
Olen osallisena (taustalla, alan terävimpien ammattilaisten kanssa) pelitapakeskusteluun, jonka ydinkysymyksen haluan muotoilla tännekin mietittäväksi. Olisiko suomalaisessa juniorijääkiekkoilussa sittenkin panostettava yksilötaitojen kehittymisen nimissä enemmän tilan voittamisen tekoihin pelaamisessa kuin pelitilannekohtaisesti rytmitettyyn tilan voittamiseen ja tilan tekemisen vaihtelevaan jääkiekkoon?

Tämä on ihan hyvä kysymys ja itse näkisin, että tietty tasapaino näiden asioiden välillä tulisi löytää. Ideaali pelaaja olisi toki sellainen, jolla on erinomaiset fyysiset ja taidolliset valmiudet haasto- ja kamppailupelaamiseen pienessä tilassa, mutta myös hyvä pelikäsitys.

Itse kallistun siihen, että paino tulisi olla vahvastikin näissä taidollisissa ja fyysisissä elementeissä. Toki tietenkin on aina hyvä, jos harjoituksessa voidaan ottaa huomioon myös tämä ns. älyllinen puoli. Onhan oikeastaan myös pelitavan kehittyminen ja se ns. oikea kiekollinen ratkaisu riippuvainen myös yksilön ja joukkueen taidollisista ja fyysistä valmiuksista. Jollain yksilöllä se oikea pelitavallinen ratkaisu voi olla haasto pieneenkin tilaan, jos vain taitojen puolesta on hyvät mahdollisuudet sen onnistumiseen, kun taas toisella yksilöllä se oikea ratkaisu voi olla palauttaminen.

Oikeastaan taas palataan tietyllä tavalla siihen jo kuuluisaan Suomi-Tanska -peliin. Se on mielestäni hyvä esimerkki ottelusta, jossa tehtiin liikaa näitä tilaa tekeviä ratkaisuita ja jätettiin käyttämättä monta tilannetta, jossa tilaa voittava ratkaisu olisi voinut olla tehokkaampi. Pelitavan hiominen tappiin tietylle joukkueelle ja yksilölle on myös tätä rajankäyntiä, että löydetään ne rajat oikeille ratkaisuille.

Noin yleisesti ottaen olen sitä mieltä, että mitä nuorempi pelaaja on kyseessä, sitä enemmän tulisi painottaa tilan voittamiseen tähtäävien ominaisuuksien harjoittelua.
 
Suosikkijoukkue
Tappara
Kaivelen vanhoja juttuja ja leikin huvikseni myytinmurtajaa. Tutkin omalla tavallani yleisesti keskustelussa viljeltyä väitettä, että kultaan johtaneissa MM-kisoissa 2011 Suomi olisi takaa-ajotilanteissa lisännyt hidasta pelaamista ja kiekkokontrollia ja kääntänyt sen ansiosta pelit voitoiksi. Tai oikeammin tutkin, miten Suomi pelasi tuolloin takaa-ajotilanteissa.

Kuinka paljon noiden hitaiden lähtöjen lisääntyminen on sitten ollut ainoastaan seurausta vastustajan pelaamisesta? Esimerkiksi, jos Venäjä on Suomea vastaan alkanut painottamaan enemmän trappiä pelissään johtaessaan 2-0 tai muuten vain alkanut pelata passiivisemmin. Silloinhan Jalonen ei välttämättä ole ohjeistanut pelaajia hidastamaan lähtöjä vaan se on luonnollinen seuraus, jos pelataan Meidän Peliä, jossa reagoidaan pelitilanteisiin vai pelaako Jalosen Suomi joillakin eräkohtaisilla pelisuunnitelmilla, joissa nämä painotukset muuttuvat. Samoin Ruotsia vastaan yleensä käy niin, että Suomen hitaiden lähtöjen määrä pienenee.
 

Nwoke

Jäsen
Suosikkijoukkue
SAINTS salibandy, Spiral-liiga, Tampere
En ole valmentaja, enkä mikään asiantuntija, joten asioista paremmin perillä olevilta toivoisin kommentteja. Kuinka paljon jääkiekkojuniorit pelaavat sählyä juokkueharjoitusten muodossa? Mielestäni sählyä kannattaisi käyttää isona osana harjoitusmuotoa etenkin junnutasolla, sillä se jos mikä kehittää pelinäkemystä.

Syy on hyvin yksinkertainen - sählyssä tilanteet vaihtelevat niin nopeasti, että toistojen ja pelitilanteiden tunnistamista vaativien tilanteiden määrä nousee paljon suuremmaksi kuin esim jääkiekon vastaavassa 5-5 pelissä.

Sählyssä on paljon samoja ominaisuuksia kuin kiekossa, mutta mikä hienointa niin nämä yksinkertaisimmat taktiikat loistavat poissaolollaan hyvin pitkälti siitä syystä, että roiskiminen ja päädyn kautta pelaaminen eivät sählykaukalossa vain onnistu. Sen sijaan pelin rauhoittaminen, 5-5 hyökkäyksen rakentaminen, keskustan kautta pelaaminen/paineen purkaminen ja nopea vastaiskupelaaminen ovat käytännössä jokaisen sählyjoukkueen taktiikan osia, mutta samaa ei voi puhua jääkiekon puolella.

Näen siis pelissä paljon mahdollisuuksia juuri tämän junioreiden pelisilmän ja pelinlukutaidon kehittämisen parantamiseen. Sen tiedän, että jonkin verran sählyä pelataan, mutta onko se lähinnä vain kunnonkohotus tai lämmittely muoto vai haetaanko pelistä myös näitä hyödyllisiä ominaisuuksia jääkiekkoa varten?
 

P.Sihvonen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ei ole. Antaa urheilun näyttää, kuka kulloinkin on
Kyllä sählyä pelataan

En ole valmentaja, enkä mikään asiantuntija, joten asioista paremmin perillä olevilta toivoisin kommentteja. Kuinka paljon jääkiekkojuniorit pelaavat sählyä juokkueharjoitusten muodossa? Mielestäni sählyä kannattaisi käyttää isona osana harjoitusmuotoa etenkin junnutasolla, sillä se jos mikä kehittää pelinäkemystä.

Kyllä sählyä pelataan, kesäisin. 1) kuntopelinä 2) pelitilanneroolien (hyökkäämässä kiekollisena/(pallollisena), hyökkäämässä kiekottomana, puolustamassa kiekollista, puolustamassa kiekotonta) opetuspelinä, usein pienpeleinä 2vs2 tai 3vs3 3) jääkiekon pelitavan opetuspelinä

Syy on hyvin yksinkertainen - sählyssä tilanteet vaihtelevat niin nopeasti, että toistojen ja pelitilanteiden tunnistamista vaativien tilanteiden määrä nousee paljon suuremmaksi kuin esim jääkiekon vastaavassa 5-5 pelissä.

Käsittääkseni tämä on juuri päinvastoin: pallo pysyy huomattavan kauan sählyssä toisella osapuolella verrattuan siihen, että kiekko pysyy vain kotvan toisella joukkueella.

Sählyssä on paljon samoja ominaisuuksia kuin kiekossa, mutta mikä hienointa niin nämä yksinkertaisimmat taktiikat loistavat poissaolollaan hyvin pitkälti siitä syystä, että roiskiminen ja päädyn kautta pelaaminen eivät sählykaukalossa vain onnistu. Sen sijaan pelin rauhoittaminen, 5-5 hyökkäyksen rakentaminen, keskustan kautta pelaaminen/paineen purkaminen ja nopea vastaiskupelaaminen ovat käytännössä jokaisen sählyjoukkueen taktiikan osia, mutta samaa ei voi puhua jääkiekon puolella.

Kyllä jääkiekossakin pelataan vastaiskuja, tehdään peliä keskustan kautta, pelataan tilaa tekemällä (rauhoittaminen) ja rakennetaan erittäin organisoituja 5 vs 5 -hyökkäyksiä.

Näen siis pelissä paljon mahdollisuuksia juuri tämän junioreiden pelisilmän ja pelinlukutaidon kehittämisen parantamiseen. Sen tiedän, että jonkin verran sählyä pelataan, mutta onko se lähinnä vain kunnonkohotus tai lämmittely muoto vai haetaanko pelistä myös näitä hyödyllisiä ominaisuuksia jääkiekkoa varten?

Sähly on ihan ok peli, jos mietitään jääkiekkoilijoiden pelisilmän, yleisen pallopeleihin liittyvän henkilökohtaisen taktiikan opiskelelemisen ja kunnon kehittämistä. Kohtuullisesti näissä sählyä hyödynnetään jo lätkän puolella. Ja siis kyllä pallopeliperheen kaikista peleistä sähly on lähinnä jääkiekkoilua. Esimerkiksi koripalloa pidettiin jossain kohtaa hyvänä ja jonkinlaisena sukulaispelinä jääkiekolle, mutta sittemmin on tajuttu, että se oli väärää ajattelua - etenkin jos mietiään asiaa hyökkäyskatsannossa.

Johtava
 
Suosikkijoukkue
Leijonat, Jokerit
Noita pelejä ja niihin johtavia linkkejä odotellessasi voit pyytää nimimerkiltä siffa kyseisten ottelujen eräkohtaiset h+v+p -tilastot.

Johtava

Nääh, samalla kun kävin tänään SKA:n toimistolla työhaastattelussa scoutin/tilastoijan paikasta (peukut pystyyn) kyselin näitä tilastoja Jukka Jaloselta. Hetken aikaa kaiveltiin roskakoria ja sieltähän ne löytyi Venäjä-Suomi -pelin osalta. Olivat kuulemma "tosi kivoja lukuja".

Kuinka paljon noiden hitaiden lähtöjen lisääntyminen on sitten ollut ainoastaan seurausta vastustajan pelaamisesta? Esimerkiksi, jos Venäjä on Suomea vastaan alkanut painottamaan enemmän trappiä pelissään johtaessaan 2-0 tai muuten vain alkanut pelata passiivisemmin. Silloinhan Jalonen ei välttämättä ole ohjeistanut pelaajia hidastamaan lähtöjä vaan se on luonnollinen seuraus, jos pelataan Meidän Peliä, jossa reagoidaan pelitilanteisiin vai pelaako Jalosen Suomi joillakin eräkohtaisilla pelisuunnitelmilla, joissa nämä painotukset muuttuvat. Samoin Ruotsia vastaan yleensä käy niin, että Suomen hitaiden lähtöjen määrä pienenee.

Meikäläisen tilastoinnin mukaan tämän yhden, vuoden parin takaisen pelin osalta Suomi pelasi koko ajan tasan tarkkaan samalla tavalla. Kun saatiin kiekko, vedettiin viisikko kasaan ja lähdettiin ikäänkuin joukkueena. Nämä tasakentällisin lasketut viisikko vs. viisikko lukuni vaihtelevat lähinnä jäähyjen määrän mukaan. Suomi tuli selvästi tähän peliin puolustamaan ja hyökkäämään joukkueena, lähes nihilistisyyteen asti, eikä muuttanut tietoisesti mitään, vaikka joutui 2-0 häviölle. Tosin Venäjä nousi 2-0 johtoon jo 5 minuutin pelin jälkeen pikamaaleilla, joten tähän se varaus, että välttämättä heti ekojen minuuttien aikana ei selviä, miten Leijonat yritti pelata koko ottelun ajan.

Silti, Venäjä oli paljon parempi ja hallitsi kiekkoa suurimman osan ajasta. Suomi voitti vain juuri ja juuri, todella monen asian mennessä oikein. Pikamaalien jälkeinen aikalisä+maalivahdin vaihto, Venäjän heikko karvauspeli ja jäähyily, Lassilan huippupeli maalilla, Suomen jäätävän hyvä erikoistilannepelaaminen, ja puhdas tuuri omassa päässä olivat kaikki vähintään yhtä tärkeitä kuin toimiva pelitapa. Noista asioista kun ottaa edes yhden pois, Suomi olisi hävinnyt niin että vieläkin hävettäisi. Niin kova puolustustaistelu tuo oli.

Alla olevasta viestistä selviää, että siffan laskemat HVP-luvut ja erityisesti taaksepäin pelaaminen jopa laski kolmanteen erään (tasatilanne). Tämän ei saa antaa hämätä luulemaan, että se olisi ollut etukäteen päätetty erätauolla, että ikäänkuin takaa-ajossa hidastellaan ja kolmannessa erässä tasatilanteessa oltaisiin taas nopeutettu pelaamista. Nimittäin Suomi pyrki edelleenkin hyökkäämään viisikkona, mutta nyt Venäjän muuttunut, passiivinen peli ja trappiin vetäytyminen mahdollisivat sen, että viisikkohyökkäyksiin voitiin lähteä nopeammin! Tosin epäonnistuneiden yritysten määrä nousi, saatujen maalipaikkojen määrä laski.

Sivuhuomautuksena sanottakoon, että Jalonen ei todellakaan päätä kesken ottelun, että nyt pojat pelataan hitaita 3, palautuksia 5 ja viiveellä 156 kertaa. Penkin takana nimittäin luotettiin paljon yksinkertaisempiin käskyihin: koko hiton ottelun hallissa raikui lähes joka kerta kun Suomi sai kiekon kovaääninen käsky: "RAUHA!! RAUHA!!!!!" Jalonen itseasiassa vahvisti tämän minulle tänään henkilökohtaisesti, kun olin siellä haastattelussa apuvalmentajan paikalle (peukut pystyyn).

Mahtava
 
Viimeksi muokattu:

LaTe_Show

Jäsen
Suosikkijoukkue
Colorado Rockies: 1980-1981.
Käsittääkseni tämä on juuri päinvastoin: pallo pysyy huomattavan kauan sählyssä toisella osapuolella verrattuan siihen, että kiekko pysyy vain kotvan toisella joukkueella.

Salibandyssa, pallo pysyy joukkueella kauemmin kuin kiekossa, mutta peliväline liikkuu pelaajalta toiselle nopeammin.
 
Viimeksi muokattu:
Suosikkijoukkue
Leijonat, Jokerit
Venäjä-Suomi 9.5.2011 - MM-välisarja, ei se ilmaveivipeli

Venäjä-Suomi 2-3 rl. (2-0, 0-2, 0-0, jatkoaika 0-0, Suomi vei rankkarit)

Suomi hyökkäsi viisikkona Venäjän organisoitua puolustusta vastaan:
Yritykset erittäin: 12+6+8, joista epäonnistuneita (=vaarallisia/liian helposti annettuja kiekonmenetyksiä) oli 2+1+4.
Saatuja maalintekotilanteita (mukana myös ohilaukaukset hyvästä vetopaikasta): 4+4+1, joista seurasi hyök. pään aloituksia 1+1+1
Pitkiä hyökkäyksiä: 0+1+0
Aiheutettuja jäähyjä: 0+2min+0


Suomi hyökkäsi viisikkona huonosti organisoitua puolustusta vastaan:
Yritykset: 2+0+3, joista epäonnistuneita 0+0+1
Maalintekotilanteita, 1(huippupaikka)+0+1
Ei aiheutettuja hyök. pään aloituksia tai jäähyjä, mutta toisessa erässä yksi pitkä hyökkäys.


Suomi puski 1-3:lla miehellä huonosti organisoitua puolustusta vastaan:
Yritykset: 3+5+4, joista epäonnistuneita 2+3+2
Maalintekotilanteita: 0+2+2
Aiheutettuja aloituksia: 0+1+1
Ei pitkiä hyökkäyksiä tai venäläisten jäähyjä.


Suomi sooloili viisikkopuolustusta vastaan:
Ei kertaakaan.

Suomi riisti kiekon hyökkäys- tai keskialueella:
Riistot: 6+2+3, joista 2. erässä yksi johti Venäjän vastahyökkäykseen, ja 3. erässä yksi johti todella vaaralliseen Venäjän vastahyökkäykseen.
Maalintekopaikat: 4(joista 1 huippupaikka)+ 1(huippupaikka)+1
Saatuja aloituksia: 2+0+0
Ei pitkiä hyökkäyksiä, aiheutetut rangaistukset venäläisille 0+2min+2min


Venäjän kenttäpuoliskon aloitukset:
Aloitukset: 7+3+2
Maalipaikkoja: 2+0+0
Johti uusiin aloituksiin hyök.päässä: 1+0+0
Ei pitkiä hyökkäyksiä tai jäähyjä.


Suomen puolen aloitukset+keskiviivan aloitukset:
Aloituksia: 10+9+10, joista venäläiset mätti maaleja 2 ekassa erässä
Suomen saamat maalipaikat: 2(1 huippupaikka)+1+0
Saatuja hyök.pään aloituksia 1+1+0
Pitkiä hyökkäyksiä: 1+0+0
Aiheutettuja jäähyjä: 0+2min+0


Jäähyjen jakautuminen:
Suomi: 3x2min eka erä, 2x2min toka erä, 1x2min kolmas erä
Venäjä: 0 eka erä, 3x2min toka erä, 3x2min kolmas erä
Suomi teki yhden ylivoimamaalin ja yhden tasavajaalla pelatessa. Venäjä ei onnistunut erikoistilanteissa.


Siffan H+V+P -lukemat, jotka sain Jukka Jaloselta, kun kävin maajoukkueeseen työhaastattelussa (peukut pystyyn):
1. erä: 1+6+6=13
2. erä: 2+6+5=13
3. erä: 1+6+3=10


Mahtava
 
Viimeksi muokattu:

P.Sihvonen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ei ole. Antaa urheilun näyttää, kuka kulloinkin on
Meidän Pelin viivelähdöt

Kuinka paljon noiden hitaiden lähtöjen lisääntyminen on sitten ollut ainoastaan seurausta vastustajan pelaamisesta? Esimerkiksi, jos Venäjä on Suomea vastaan alkanut painottamaan enemmän trappiä pelissään johtaessaan 2-0 tai muuten vain alkanut pelata passiivisemmin. Silloinhan Jalonen ei välttämättä ole ohjeistanut pelaajia hidastamaan lähtöjä vaan se on luonnollinen seuraus, jos pelataan Meidän Peliä, jossa reagoidaan pelitilanteisiin vai pelaako Jalosen Suomi joillakin eräkohtaisilla pelisuunnitelmilla, joissa nämä painotukset muuttuvat. Samoin Ruotsia vastaan yleensä käy niin, että Suomen hitaiden lähtöjen määrä pienenee.

Kyse on isomman kuvan filosofisesta muutoksesta suomalaisen jääkiekkoilun paradigmassa. Ennen Meidän Peliä ja sen taiteen sääntöjen mukaista toteutusta (eli Jukka Jalosen tulkinta Meidän Pelistä) ei tullut mieleenkään, että takaa-ajossa olisi pelattu viivelähtöjä riippumatta siitä, vaikka vastustaja olisi pelannut miten paljon trapia. Tässä uudessa ajattelussa asia menee niin, että kannattaa hyökätä vähemmän ja kontrolloidusti kuin enemmän ja ilman kontrollia.

Johtava
 

P.Sihvonen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ei ole. Antaa urheilun näyttää, kuka kulloinkin on
50-50 on minimi, mieluusti 55-45!

Nääh, samalla kun kävin tänään SKA:n toimistolla työhaastattelussa scoutin/tilastoijan paikasta (peukut pystyyn) kyselin näitä tilastoja Jukka Jaloselta. Hetken aikaa kaiveltiin roskakoria ja sieltähän ne löytyi Venäjä-Suomi -pelin osalta. Olivat kuulemma "tosi kivoja lukuja".

Tämä kohta ei aukea minulle.



Meikäläisen tilastoinnin mukaan tämän yhden, vuoden parin takaisen pelin osalta Suomi pelasi koko ajan tasan tarkkaan samalla tavalla. Kun saatiin kiekko, vedettiin viisikko kasaan ja lähdettiin ikäänkuin joukkueena. Nämä tasakentällisin lasketut viisikko vs. viisikko lukuni vaihtelevat lähinnä jäähyjen määrän mukaan. Suomi tuli selvästi tähän peliin puolustamaan ja hyökkäämään joukkueena, lähes nihilistisyyteen asti, eikä muuttanut tietoisesti mitään, vaikka joutui 2-0 häviölle. Tosin Venäjä nousi 2-0 johtoon jo 5 minuutin pelin jälkeen pikamaaleilla, joten tähän se varaus, että välttämättä heti ekojen minuuttien aikana ei selviä, miten Leijonat yritti pelata koko ottelun ajan.

Tässä on se uusi jaloslainen nerokkuus ja Meidän Pelin keskeinen pointti! Pelaaminen pystysuuntaan ei lisäänny takaa-ajossa. Näin Leijonat ei ole pelannut koskaan ennen Jukka Jalosen aikakautta. Mutta pelaajat "vanhasta muistista" pelaisivat mielellään takaa-ajossa enemmän pystyyn. Siksi toiset erätauot ovat olleet Jaloselta huikeaa koutsaamista. Erään hänet paremmin koutsina kuin kukaan muu tunteva jääkiekkovalmentaja on alleviivannut, miten voimallisia ohjeiden pitää olla juuri toisella erätauolla, jos mieli saada pidettyä pelaajat aisoissa ja hyökkäämään riittävästi kontrolloituja hyökkäyksiä.

Silti, Venäjä oli paljon parempi ja hallitsi kiekkoa suurimman osan ajasta. Suomi voitti vain juuri ja juuri, todella monen asian mennessä oikein. Pikamaalien jälkeinen aikalisä+maalivahdin vaihto, Venäjän heikko karvauspeli ja jäähyily, Lassilan huippupeli maalilla, Suomen jäätävän hyvä erikoistilannepelaaminen, ja puhdas tuuri omassa päässä olivat kaikki vähintään yhtä tärkeitä kuin toimiva pelitapa. Noista asioista kun ottaa edes yhden pois, Suomi olisi hävinnyt niin että vieläkin hävettäisi. Niin kova puolustustaistelu tuo oli.

Näinhän se on. Venäjällä on niin hurjasti taitoa, että vain kiekkokontrollijääkiekolla sen voi pysäyttää. On minimitavoite pitää kiekkoa 50-50 Venäjää vastaan, jos mielii sen voittaa. Optimi olisi pitää pelivälinettä 55-45 tai jopa 60-40.

Alla olevasta viestistä selviää, että siffan laskemat HVP-luvut ja erityisesti taaksepäin pelaaminen jopa laski kolmanteen erään (tasatilanne). Tämän ei saa antaa hämätä luulemaan, että se olisi ollut etukäteen päätetty erätauolla, että ikäänkuin takaa-ajossa hidastellaan ja kolmannessa erässä tasatilanteessa oltaisiin taas nopeutettu pelaamista. Nimittäin Suomi pyrki edelleenkin hyökkäämään viisikkona, mutta nyt Venäjän muuttunut, passiivinen peli ja trappiin vetäytyminen mahdollisivat sen, että viisikkohyökkäyksiin voitiin lähteä nopeammin! Tosin epäonnistuneiden yritysten määrä nousi, saatujen maalipaikkojen määrä laski.

Tämä kohta sisältää sinulta tulkintaa, joten en ihan luota jokaiseen sanaasi.

Sivuhuomautuksena sanottakoon, että Jalonen ei todellakaan päätä kesken ottelun, että nyt pojat pelataan hitaita 3, palautuksia 5 ja viiveellä 156 kertaa. Penkin takana nimittäin luotettiin paljon yksinkertaisempiin käskyihin: koko hiton ottelun hallissa raikui lähes joka kerta kun Suomi sai kiekon kovaääninen käsky: "RAUHA!! RAUHA!!!!!" Jalonen itseasiassa vahvisti tämän minulle tänään henkilökohtaisesti, kun olin siellä haastattelussa apuvalmentajan paikalle (peukut pystyyn).

Kohtuullisen hyvän viestin voi töpätä kirjoittamalla sekaan tai loppuun turhaa höpöhöpöä ynnä triviaa.

Johtava
 

Osmo Rapeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kuusijuhla - Sex Festival
Esimerkiksi koripalloa pidettiin jossain kohtaa hyvänä ja jonkinlaisena sukulaispelinä jääkiekolle, mutta sittemmin on tajuttu, että se oli väärää ajattelua - etenkin jos mietiään asiaa hyökkäyskatsannossa.

Jaa-a, kyllä ainakin viime viikolla Ässien peli hyökkäysalueella muistutti ajoittain lähinnä koripalloa, jossa pompotellaan laidoissa ja viivalla lähelle 24 sekuntia ja sitten koitetaan heittää kolmosta...nojuu.

*****

Vakavammin sanoisin, että peli kuin peli, niin ihan junioreille on kyllä hyötyä monipuolisuudesta lähinnä sijoittumisen suhteen. Että tajutaan esimerkiksi avausten suhteen sitä, kuinka vapaata paikkaa haetaan, ja kuinka sitä tilaa tehdään. Sitten siitä siirrytään vaihtamaan tempoa ja opitaan se, miten nopeat ja hitaat ratkaisut vaikuttavat pelin kulkuun.
 

Bigmouth

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pata & LAK
Hei, come on! Minun uskottavuuteniko kiinni vähimmässäkään määrin jostakin vastauksesta jollekin nimimerkille!? Et ole tosissasi. Minä olen sentään luonut yhdeksässä vuodessa koko pelitapakeskustelu-genren Suomessa!

Johtava

Sihvosen pelitapakeskustelu on kyllä melkoista gonzo-journalismia, mutta väittäisin kyllä juuri sinun uskottavuutesi olevan hyvin paljon kiinni juuri siitä, miten vastaat yksittäiselle nimimerkille. Tuskin niin tyhmä olet, ettet tätä tajuaisi.
 

Nwoke

Jäsen
Suosikkijoukkue
SAINTS salibandy, Spiral-liiga, Tampere
Salibandyssa, pallo pysyy joukkueella kauemmin kuin kiekossa, mutta peliväline liikkuu pelaajalta toiselle nopeammin.

On totta, että mitä korkeammalle sählytasolla mennään niin sitä taktisempaa peli on ja pallo on erittäin pitkiäkin aikoja toisen joukkueen hallussa. Mutta harjoitusolosuhteissa tästä ominaisuudesta päästään helposti eroon, kun nostetaan vain karvaus riittävän korkealle. Peliin saadaan siten aivan toisenlainen tempo ja toistomäärät saadaan aivan eri lukemiin.

Miesten maajoukkueen harrastama riskitön pallonjauhaminen puolustusviisikon ulkopuolella ilman haastamista on täysin ääripää siihen, millaista harjoitusta nuorille lätkäpelaajille olisin tarjoamassa. Sählypeli, jossa ei karvata korkealta, muuttuu muutenkin äkkiä todella tylsäksi ja taktiseksi jauhamiseksi, jota huippusalibandy nykyään ikävä kyllä liikaa on.
 
Viimeksi muokattu:
Suosikkijoukkue
Leijonat, Jokerit
Kohtuullisen hyvän viestin voi töpätä kirjoittamalla sekaan tai loppuun turhaa höpöhöpöä ynnä triviaa.

No se nyt oli vain pathosta.

Ehkä hainkin tuossa sitä, että valmentaja määrittelee, koska pelataan RAUHASSA!!! (=hitaasti HVP-tavoilla) ja pelaajat määrittävät käytännön tasolla millä tavalla pelataan RAUHASSA!!! reagoimalla kenttätapahtumiin.

Eli matemaattisesti H+V+P=X, jossa pelaajat päättävät muuttujat H, V ja P, mutta valmentaja päättää X:n. Ikäänkuin jääkiekko olisi sekä valmentajien että pelaajien peli, ei vain jompi kumpi.

Mahtava
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös