Pelitapakeskustelu

[Keltainen Jaffa]

Jotain (tavallaan) uutta

Ajattelin kokeilla jotain ihan omaa. Koittakaa vetää näistä jotain johtopäätöksiä. Palautetta ja parannusehdotuksia saa antaa.

Tilastoitu peli oli Karjalaturnauksen peli RUS-FIN. Katselin pelin uudestaan katsomo.fi:stä. Teen saman pelille FIN-SWE, kunhan ehdin.

Muutamien termien selitykset:
Hyökkäys organisoitua puolustusta vastaan = Omalta alueelta lähtevä hyökkäys kohti Venäjän aluetta, jossa on matkalla välissä vähintään 4 organisoidusti puolustavaa venäläistä. EI synonyymi hitaalle lähdölle.

Hyökkäys organisoimatonta puolustusta vastaan = 3 tai vähemmän venäläisiä ehtii organisoida puolustusmuodostelman hyökkäystä vastaan. EI synonyymi nopealle lähdölle.

Tilastot:

1. erä:
Suomi hyökkäsi organisoitua puolustusta vastaan 16 kertaa, joista 4 kertaa oli selvästi nopeita lähtöjä ja viiden aikana vaihdettiin kenttää(=hidas lähtö). Paikkoja syntyi 4 ja aiheutettiin yksi rangaistus. Suomi hyökkäsi organisoimatonta puolustusta vastaan 11 kertaa, paikkoja syntyi 5 ja aiheutimme rangaistuksia yhden. Hyökkäyksiin lähtöjä mokattiin 4 (paitsio tai pitkä kiekko).
Hyökkäyspään aloituksia oli 5 ja niistä syntyneitä paikkoja 2. Keskialueen tai hyökkäyspään riistoja oli 1 ja paikkoja 1.

2. erä:
Organisoitua puol. vastaan hyökättiin 8 kertaa, joista 2 oli selkeästi nopeaa lähtöä ja kahden aikana vaihdettiin kenttää. Paikkoja saatiin 2 ja aiheutettuja rangaistuksia 0. Organisoimatonta puolustusta vastaan hyökättiin 13 kertaa, joista 3 oli selkeästi hitaita lähtöjä. Se synnytti 5 paikkaa ja yhden rangaistuksen venäläisille. Hyök. lähdöissä tuli 2 mokaa.
Hyök. pään aloituksia oli 8 ja niistä syntyi 4 maalintekopaikkaa. Riistoja oli 2 ja niistä syntyneitä paikkoja 1.

3. erä:
Järjestäytynyttä puolustusta vastaan puskettiin 19 kertaa, joista syntyi 7 paikkaa ja kahden aikana vaihdettiin. Järjestäytymätöntä puolustusta vastaan hyökättiin 9 kertaa, joista syntyi 5 paikkaa. Hyök. lähdöissä mokattiin 2 kertaa.
Hyök.pään aloituksia oli 4, joista saatiin 2 paikkaa(1 maali). Riistoja tuli yksi, ei maalintekopaikkaa.

 

[Keltainen Jaffa]

Lisäinfoa

Tilastojen virhemarginaali on +/- 1 per laskettu asia, mutta noissa lasketuissa hyökkäyksiinlähtöjen aikaisissa ketjujen vaihdoissa sanoisin virhemarginaalin olevan jopa +/- 3 pahimmillaan. Ei vain ehdi joka asiaa tajuta.

Päätelmiä:

Suomi sai eniten paikkoja ja maalinkin kolmannessa erässä, jossa kaikista eniten puskettiin Venäjän puolustusmuuria päin. Mitä hittoa? Saattaisiko tämä tukea sitä yleisessä tiedossa olevaa faktaa, että yksilöillä ei pärjätä, vaan järjestäytyneillä hyökkäyksillä?

Puolustusmuuria päin hyökätessä saatiin koko ottelussa 13 paikkaa ja ilman muuria päästiin 15 paikkaan.

Tilastoista voidaan näkemättä peliä päätellä aika tarkkaan, miten kumpikin joukkue pelasi: Suomi hallitsi kiekkoa, Venäjä sumputti. Venäjä ei paljoa mokaillut kiekon kanssa, joista kertoo riistojen vähäinen määrä. Maalinteon tehokkuus oli surkeaa Suomella. Osittain myös paikkojen rakentelu, mutta sitä ei näe ilman vertailumateriaalia suoraan näistä tilastoista.

Lisäksi voisin mainita, että voi saakeli kun olikin Sakari Salminen hyvä jo tuossa ekassa turnauksen ottelussa, kun sen uudestaan katsoi tarkasti.

Edit. Olen nörtti, likainen tilastonörtti. Selvisihän se syy viimeinkin, miksi naisten saaminen on meikäläiselle niin vaikeaa. Seuraavaksi lasken puhelinluettelon nimien määrän.

 

[Askaisten Visa]

Ajattelin kokeilla jotain ihan omaa. Koittakaa vetää näistä jotain johtopäätöksiä. Palautetta ja parannusehdotuksia saa antaa.

Tilastoitu peli oli Karjalaturnauksen peli RUS-FIN. Katselin pelin uudestaan katsomo.fi:stä. Teen saman pelille FIN-SWE, kunhan ehdin.

Muutamien termien selitykset:
Hyökkäys organisoitua puolustusta vastaan = Omalta alueelta lähtevä hyökkäys kohti Venäjän aluetta, jossa on matkalla välissä vähintään 4 organisoidusti puolustavaa venäläistä. EI synonyymi hitaalle lähdölle.

Hyökkäys organisoimatonta puolustusta vastaan = 3 tai vähemmän venäläisiä ehtii organisoida puolustusmuodostelman hyökkäystä vastaan. EI synonyymi nopealle lähdölle.

Tilastot:

1. erä:
Suomi hyökkäsi organisoitua puolustusta vastaan 16 kertaa, joista 4 kertaa oli selvästi nopeita lähtöjä ja viiden aikana vaihdettiin kenttää(=hidas lähtö). Paikkoja syntyi 4 ja aiheutettiin yksi rangaistus. Suomi hyökkäsi organisoimatonta puolustusta vastaan 11 kertaa, paikkoja syntyi 5 ja aiheutimme rangaistuksia yhden. Hyökkäyksiin lähtöjä mokattiin 4 (paitsio tai pitkä kiekko).
Hyökkäyspään aloituksia oli 5 ja niistä syntyneitä paikkoja 2. Keskialueen tai hyökkäyspään riistoja oli 1 ja paikkoja 1.

2. erä:
Organisoitua puol. vastaan hyökättiin 8 kertaa, joista 2 oli selkeästi nopeaa lähtöä ja kahden aikana vaihdettiin kenttää. Paikkoja saatiin 2 ja aiheutettuja rangaistuksia 0. Organisoimatonta puolustusta vastaan hyökättiin 13 kertaa, joista 3 oli selkeästi hitaita lähtöjä. Se synnytti 5 paikkaa ja yhden rangaistuksen venäläisille. Hyök. lähdöissä tuli 2 mokaa.
Hyök. pään aloituksia oli 8 ja niistä syntyi 4 maalintekopaikkaa. Riistoja oli 2 ja niistä syntyneitä paikkoja 1.

3. erä:
Järjestäytynyttä puolustusta vastaan puskettiin 19 kertaa, joista syntyi 7 paikkaa ja kahden aikana vaihdettiin. Järjestäytymätöntä puolustusta vastaan hyökättiin 9 kertaa, joista syntyi 5 paikkaa. Hyök. lähdöissä mokattiin 2 kertaa.
Hyök.pään aloituksia oli 4, joista saatiin 2 paikkaa(1 maali). Riistoja tuli yksi, ei maalintekopaikkaa.

Kiitos Jaffis tästä. Oli todella ilo lukea jäsenneltyä analyysia jossa myös tulkitaan, miten hyökkäys kutakuinkin päättyy. Itse olen kaivannut tänne juuri tätä, enkä sitä iänikuista lähtölaskentaa, joka ei johda mihinkään. Semminkin, kun mukana tulee aina koko joukko sanoja, jotka eivät tue kokonaisuutta tai sekoittavat tulkitsijan ja korostavat tavalla tai toisella lähtölaskennan tärkeyden ylivertaisuutta.

Myös J.Grönvall toi esiin muutaman näkökulman, joilla pelejä ratkotaan, esimerkkinä vaikka YV-peli. Itse olen kiinnostunut ehkä eniten kahden pelitavan kombinaatiosta, jossa myös pelaajilla on osuutensa pelin virtaukseen liittyvissä eri lähdöissä, ristikulmaan heitoissa yms. Lisäksi lähtöjen määrällä tai laadulla ei ole mitään merkitystä, jos hyökkäyssinisen jälkeen ratkaisumallit loppuvat tai ovat vääriä. Hienosta lähdöstä huolimatta, maali jää tekemättä. Ne kuitenkin lasketaan pisteitä jaettaessa.

En ole koskaan ollut yhden vinkkelin mies, ehkä siksi en jaksa ottaa enää tosissani jankkausta jonkun yhden ja ainoan pelitavan, lähdön tms, autuaaksi tekevästä vaikutuksesta. Se on vähän sama, kun aika ajoin joku väittää joskus Sportin liiganousun olleen yhden tolppalaukauksen päässä. No, jos taas Ässät olisi ko. pelissä käyttänyt kaikki maalipaikkansa, eikä laukonut ohi tai päin veskaria, Ässät olisi voittanut kahdeksalla maalilla. Kaikki riippuu näkökulmasta ja joskus näkökulmaan yhdistyy vielä mielipidekin.

 

[Fordél]

Myös täältä iso kiitos Keltaiselle Jaffalle hienosta tilastoinnista ja raportoinnista! Toi kaivattua lisänäkökulmaa tohonkin matsiin ja aiheuttaa varmasti paljon lisää keskustelua.

 

[J.Grönvall]

Jos minä sitten annan rakentavaa palautetta Jaffalle. Nyt kerroit mitä tapahtui mutta analyysista puuttui miksi ja miten. Nämä ovat oleellisimmat tiedot itselleni. Tuohan on periaatteessa vielä raakadataa.

Itse asiassa tuo on aika lähellä sitä miten olen itse kuvitellut suomalaisen median ymmärryksen pelianalyysista, eli kauhea määrä nippelitietoa samaan läjään. Pitäisi osata ottaa sieltä se olennainen tieto ja sitä ennen miettiä mitä tällä raportilla halutaan kertoa.

Tilastot ja luvut ovat kiehtovia ja mielenkiintoisia mutta ne voivat olla myös todella rasittavia ja sekavia. Jos ajattelemme pelkästään tätä parjattua HVP-tilastoa, niin siinähän on esitelty selkeä tavoite ja myös se mitä tilasto kuvaa. Tämän perusteella on tehty analyysi jonka mukaan joukkue A rytmittää hyökkäyksiinlähdot yhdellä tavalla ja joukkue B toisella tavalla, juuri TÄSSÄ ottelussa.

Sekään ei ota kantaan sitten siihen miksi näin on tapahtunut, tai mitä lähdön jälkeen tapahtuu. Eikä edes siihen miten ne on toteutettu. Eikä se itse asiassa ota kantaa edes siihen pitäisikö noin edes pelata. Nämä kaikki Jatkoajan keskustelussa esiin nousevat asiat ovat muiden kirjoittajien omia päätelmiä.

Pieni mutta tavallaan hyvin arvokas tieto, kun sen osaa käyttää oikein.

 

[siffa]

Hyvää tilastointia Keltaiselta Jaffalta. Niinkuin kaikille selvisi, KF teki tilastoinnin katsomalla uudestaan pelin videon. Näinhän joukkueiden videovalmentajat toimivat, kun he tutkivat tulevan vastustajan pelitapaa ja valmistavat sen pohjalta aineiston joukkueen tai pelkästään valmentajien käyttöön. Itse teen HVP-tilastoni suorasta tv-pelistä kertakatsomisella. Niinkuin olen useaan kertaan kirjoittanut, niin minulla ei ole ollutkaan tarkoituksena seurata muuta kuin se, kuinka paljon joukkueet lähtevät omista HVP-hyökkäyksiä. Se kertoo valmentajien pelikirjoista sen, rytmitetäänkö ja kuinka paljon omalta puolustusalueelta lähteviä hyökkäyksiä HVP-lähdöillä nopeiden ja puolinopeiden hyökkäysten lisäksi. Se miksi jotkut valmentajat käyttävät HVP-hyökkäyksiä on kirjoitettu jo riittävän useaan kertaan tänne. HVP-hyökkäykset ovat olennainen osa Meidän Peliä, joten siltä osin tilastoinnillani selviää aina, pelaako joukkue Meidän Peliä tässä suhteessa.

Nyt meitä on tilastoijia jo Fordél, J.Grönvall, Kiekko-Kolli ja Keltainen Jaffa itseni lisäksi, mutta lisää tarvitaan. Minusta olisi rakentavampaa tehdä omaa tilastointia kuin vaatia sitä muilta.

 

[obi-wan]

Tuo lähtö on ehkä 10 prosenttia tapahtumasta. Pitäisi ottaa huomioon kumpaa laitaa, mitä kenttää vastaan, onko vastaanottava kenttä edes ehjä kentällinen vai vaihdon jäljiltä sekaisin, kuinka pitkän vaihdon vastaanottava on pelannut, missä kohtaa mikäkin syöttö tulee, tekeekö puolustaja "pakottamattoman virheen" jne.

Eli pelitapa ei ole voittava ainoastaan vain koska esim Meidän Peli. Siinä on paljon muuttujia. Ja esim Kanadaa vastaan ne muuttuja sotii aina Suomea vastaan.

Mutta puhutaan toki niistä toinen kaksi vuotta. Mielestäni Jalonen on oikeassa, Kari siis. Kun puhuu kiekon ajattelemista pelinä. Koska kun itse keksii tarkkailtavaa voi sitä soveltaa miten haluaa.

 

[Kiekko-Kolli]

Mielenkiintoista tekstiä Keltaiselta Jaffalta. Mitä useammalta kantilta pelejä seuraillaan, niin sitä parempi.

Pieni oma sivu huomio omasta pohjoisamerikan lätkän kartoituksesta. AHL:ssä viime yönä Houston-Texas 2-4. Houston lätki odotetusti koko matsin pystysuunnan lätkää, mutta Texas yllätti pelaamalla hieman hitaampi tempoista kiekkoa. HVP lukemat erittäin Texasilla (2+3+1) (1+5+2) (2+2+0). Silmiin pisti tuo viivelähtöjen määrä, 10 koko pelissä. Se on aika suuri määrä pohjoisamerikkalaisessa kiekkoilussa. Texasin tarkoitus oli selkeästi ajoittain hidastaa pelin tempoa ja intensiteettiä ja viivelähtöjen määrä olisi takuulla ollut suurempikin, ellei Houston varsinkin kolmannessa erässä takaa ajo asemissa olisi ajanut niin agressiivisesti kokoajan päätyyn asti karvaamaan. Eli löytyy sieltä rapakonkin takaa näköjään joukkueita, joiden pelikirjaan kuuluu hitaat lähdöt. Se, miten se sitten vaikuttaa joukkueen menestykseen vaatii tietysti enemmän seurantaa joukkueen osalta.

 

[Keltainen Jaffa]

Kiitti kaikille kiitoksista.

Jos minä sitten annan rakentavaa palautetta Jaffalle. Nyt kerroit mitä tapahtui mutta analyysista puuttui miksi ja miten. Nämä ovat oleellisimmat tiedot itselleni. Tuohan on periaatteessa vielä raakadataa.

Sen on tarkoituskin olla raakadataa ja epätäydellinen raportti, josta voisi vetää omia päätelmiä itse kukin. Se on eräänlainen kokeilu, jota voisi parantaa täällä ehdotettujen juttujen pohjalta.

Sitäpaitsi, minulla ei riitä kompetenssi kertomaan läheskään jokaisesta laskemastani tilanteesta, miksi tilanne meni niin. Eikä riitä intokaan ilman palkkaa. Parempi kun jokainen painii niitten asioiden kanssa, mitkä varmasti ymmärtää, eikä yritä päteä turhaan.

...Pitäisi osata ottaa sieltä se olennainen tieto ja sitä ennen miettiä mitä tällä raportilla halutaan kertoa...

Tällä raportilla yritetään kertoa auttavasti, millaisista tilanteista saatiin aikaiseksi maalintekotilanteita. On siinä muutakin, lähinnä sen kannalta turhaa tietoa.

Käsitellyt tilanteet ovat hyökkäykseen lähtö omalta alueelta, riisto hyökkäyspäässä tai keskialueella, ja hyökkäyspään aloitus. Olisiko vielä joku tärkeä tilanne jolla kulla mielessä? Oman pään tai keskialueen aloitukset eivät mielestäni ole sellaisia, että niitä kannattaisi ottaa mukaan sekoittamaan ajatuksia.

Edit. Jos olisin jääkiekon pelaaja, olisin hyperaktiivisesti koohottava ja älyttömistä paikoista laukova koodinimi "Pihlström pahana/hyvänä päivänä", joten jätän myös ylivoiman käsittelyn rauhaan.

 

[Osmo Rapeli]

Jaffan kanssa siitä eri mieltä, että jos aloituksia huomioidaan, keskialueen aloitukset kannattaa huomioida. Aiemmin linkkasin NHL:stä vastaavaa tilastointia ja siellä oli todettu yllättävän suuri yhteys voitetuilla keskialueen aloituksilla ja laukausmäärissä pärjäämisellä. Enivei hyvää hakua ja tsemppiä kehittelyyn.

Obi-wanin kanssa siltä osin samaa mieltä, että itse ryhmittäytyminen pitäisi kenties pilkkoa tarkemmaksi. Samaan aikaan, ei aina ole pakko hakea kokonaisuutta, vastausta kaikkeen ylikattavasti. Vähän kuin jos ajatellaan jotain terveyteen liittyvää seikkaa, jos esim. mietitään jotain tupakkaan sairastumista. Jos keuhkosyöpään sairastumisen riski on 0,5 prosenttia, ei välttämättä pidä huolestua, mutta keuhkoahtauman 20 prosenttia, kannattaa. Eli tilastoinnissa voi ja pitää hakea yhteyttä lopputulokseen, merkittävyyttä. Ja yleensä esimerkiksi maalipaikoilla ja laukausmäärissä pärjäämisellä on merkittävyytensä lopputulokseen, ja iso sellainen (pitkässä juoksussa).

Itse haaveilen esimerkiksi puolustuspelianalyysistä, keksitään sille vaikka nimi "träppianalyysi". Eli tarkastellaan joukkueiden tapaa ottaa vastaan vastustajan hyökkäys. Tarkastellaan nimenomaan keskialueen osalta. Monellako miehellä ja montako prosenttia vastustajan hyökkäyksistä otetaan vastaan esim. punaviivan ja vastustajan päädyn välillä. Tai pelkästään keskialueella. Jaetaan liigajoukkueet "träpin" mukaan. Tarkastellaan laukaukseen johtavia tilanteita, tarkastellaan maalipaikkaan johtavia tilanteita. Onnistumisprosentit. Vertaillaan sitä sarjataulukkoon ja/tai päästettyjen maalien määrään. Tehdään johtopäätös siitä, millä tyylillä pärjätään tämän hetken liigassa, tai sitä onko sillä suuri tai pieni merkitys sarjassa menestymiseen.

 

[siffa]

Pieni oma sivu huomio omasta pohjoisamerikan lätkän kartoituksesta. AHL:ssä viime yönä Houston-Texas 2-4. Houston lätki odotetusti koko matsin pystysuunnan lätkää, mutta Texas yllätti pelaamalla hieman hitaampi tempoista kiekkoa. HVP lukemat erittäin Texasilla (2+3+1) (1+5+2) (2+2+0). Silmiin pisti tuo viivelähtöjen määrä, 10 koko pelissä. Se on aika suuri määrä pohjoisamerikkalaisessa kiekkoilussa. Texasin tarkoitus oli selkeästi ajoittain hidastaa pelin tempoa ja intensiteettiä ja viivelähtöjen määrä olisi takuulla ollut suurempikin, ellei Houston varsinkin kolmannessa erässä takaa ajo asemissa olisi ajanut niin agressiivisesti kokoajan päätyyn asti karvaamaan. Eli löytyy sieltä rapakonkin takaa näköjään joukkueita, joiden pelikirjaan kuuluu hitaat lähdöt. Se, miten se sitten vaikuttaa joukkueen menestykseen vaatii tietysti enemmän seurantaa joukkueen osalta.

Tämä tilastointisi osoitti jo heti, että mielikuvat pohjois-amerikkalaisesta AHL-tason jääkiekkoilusta olivat ainakin minulla väärät. Siellä on otettu NHL:stä mallia ja hyökkäyksiä rytmitetään omalta puolustusalueelta lähdettäessä ainakin jonkin verran HVP-hyökkäyksillä. Tämä oli tietysti vain yksi peli, mutta kertoo se sen, että Houston pelaa, niinkuin kerrot, nopeasti pystyyn ja Texas lähtee jonkin verran myös HVP-lähdöillä. Texasin HVP-määrät kertovat kuitenkin sen, että pääosin sekin pelaa nopeaa, pystysuunnan jääkiekkoa. Mielenkiinnolla odotan lisätilastointejasi AHL-peleistä. Hyvin pian selviävät sieltäkin nopeat pystysuunnan ja kiekkokontrollijoukkueet. Eri pelitavoilla saatu menestys selviää sitten keväällä, kun massiivisen 30 joukkueen AHL:n pudotuspelit on pelattu. Onhan tuo melkoinen urakka kuitenkin, mutta, kun aikaa on käytettävissä, niin kannustan jatkamaan tilastointiasi. Samallahan tulee seurattua Suomi-kiekon lupausten otteita AHL:ssä.

 

[J.Grönvall]

Eli pelitapa ei ole voittava ainoastaan vain koska esim Meidän Peli. Siinä on paljon muuttujia. Ja esim Kanadaa vastaan ne muuttuja sotii aina Suomea vastaan.

Minusta tämän hokeman voisi jo lopettaa Jatkoajassa. Jokainen tietää tämän ja on ihan perseestä jatkuvasti käydä samaa läpi uudelleen ja uudelleen. Sotkee vain turhaan koko pelikirjahöpinää mitä täällä harrastamme. En sitten ymmärrä miten tästä(kään) asiasta ei pysty keskustelemaan ihan kylmän viileästi, ilman, että joka toisen pitää toitottaa välissä miten ottelu ratkeaa paljon muuhunkin kuin johonkin yhteen osa-alueeseen. No shit.

Sen on tarkoituskin olla raakadataa ja epätäydellinen raportti, josta voisi vetää omia päätelmiä itse kukin. Se on eräänlainen kokeilu, jota voisi parantaa täällä ehdotettujen juttujen pohjalta.

Sitäpaitsi, minulla ei riitä kompetenssi kertomaan läheskään jokaisesta laskemastani tilanteesta, miksi tilanne meni niin. Eikä riitä intokaan ilman palkkaa. Parempi kun jokainen painii niitten asioiden kanssa, mitkä varmasti ymmärtää, eikä yritä päteä turhaan.

No juu, ymmärsin sen mutta ainakin minä koen vähän hankalaksi vetää siitä vielä suoraan mitään johtopäätöksiä. Eri asia toki voisi olla, jos olisin nähnyt matsin.

Tosin, päätelmäsi ovat sikäli hienoja, että kun kerran organisoitua puolustustakin vastaan on luotu lähes sama määrä paikkoja, niin kyllähän Jalosen pelitapakin puolustaa paikkaansa jopa hyvin voimakkaasti.

Jos jotain haluaisin vielä kuulla lisää, niin sen, että miksi lähdettiin nopealla organisoitua puolustusta vastaan, eli poikkesiko Venäjän ryhmitys jotenkin olennaisesti niissä tilanteissa vai tekikö Suomen pelaaja väärän pelitaparatkaisun.

Huomasitteko muuten Tshekki-ottelussa, kun Nummelin syötti Hagmanin läpi ja Tamminen otti odotetusti sen heti esiin, niin siinähän Nummelin käytti ihan huikeasti sen organisoimattoman puolustuksen hyväkseen. Tshekillä oli vaihto kesken ja Suomi iski välittömästi nopealla käännöllä. Lähes heti perään nähtiin Nummelinilta sitten huono suoritus kun roiskaisi lätyn omasta päädystä organisoitua viisikkoa vastaan ja antoi kiekon Tshekille puoli-ilmaiseksi.

Tuossa konkretisoituu se ero milloin sitä nopeaa kääntöä käytetään Jalosen pelikirjassa ja koska taas on parempi vetää liinat kiinni ja pyrkiä tulemaan koko viisikkona alhaalta asti.

EDIT. Nummelinin aiemmin esittämät pelitapakommentit olivat mielestäni muutenkin vähän epäkypsiä, ammattipelaaja osaa sopeutua kaikkeen ja siitä hänelle maksetaan. Pelaaja on suurin piirtein viimeinen ihminen, joka alkaa julkisuudessa kertomaan miten pitää pelata. Juupe Pajuoja joutui nyt vähän hankalaan asemaan ja toivottavasti TPS:n johtoporras on laittanut Nummelinin ojennukseen (taitaa tosin olla turha toivo).

Kuvittelisin, että nämä keskustelut käytäisiin joukkueen sisällä, rehellisesti ja suoraan.

 

[obi-wan]

Minusta tämän hokeman voisi jo lopettaa Jatkoajassa. Jokainen tietää tämän ja on ihan perseestä jatkuvasti käydä samaa läpi uudelleen ja uudelleen. Sotkee vain turhaan koko pelikirjahöpinää mitä täällä harrastamme. En sitten ymmärrä miten tästä(kään) asiasta ei pysty keskustelemaan ihan kylmän viileästi, ilman, että joka toisen pitää toitottaa välissä miten ottelu ratkeaa paljon muuhunkin kuin johonkin yhteen osa-alueeseen. No shit.

Eli jauhetaan yhdestä ainoasta asiasta, liikkeelle lähdöstä tärkeänä osana peliä ja unohdetaan muu? Miksi?

Tuohon Nummelin-esimerkkiin totean sen verran että vahva on uskoni siihen että esim Nummelinilla ratkaisut tulevat kokemuksesta, eivät pelikirjasta. Kaikki mikä kentällä tapahtuu ei mene niin vain koska pelikirja.

 

[J.Grönvall]

Eli jauhetaan yhdestä ainoasta asiasta, liikkeelle lähdöstä tärkeänä osana peliä ja unohdetaan muu? Miksi?

Tuohon Nummelin-esimerkkiin totean sen verran että vahva on uskoni siihen että esim Nummelinilla ratkaisut tulevat kokemuksesta, eivät pelikirjasta. Kaikki mikä kentällä tapahtuu ei mene niin vain koska pelikirja.

Ei vaan, että voidaan kirjoittaa yhdestä nyanssista ilman, että joka välissä täytyy kirjoittaa kaksi sivua siitä miten kaikki muukin on tärkeää ja ilman vasenta ei ole oikeaa.

Kukaan nyt niin idiootti ole, että luulisi joidenkin hyökkäyksiinlähtöjen ratkaisevan koko matsia. Ne vaikuttavat kuitenkin tiettyihin asioihin kentällä ja ne taas johonkin muuhun.

Ja Nummelinilla varmasti tulevatkin kokemuksesta, mikä kielii siitä, että hän on 90-luvun lätkän kasvatti ja lausuntojen perusteella tuntuisi olevan näitä "kiekkoa pelataan yhdellä tavalla, piste"-henkilöitä. Ei tainnutkaan se koon puute olla syynä alkuunsa tyssänneelle NHL-uralle.

 

[Fordél]

Eli jauhetaan yhdestä ainoasta asiasta, liikkeelle lähdöstä tärkeänä osana peliä ja unohdetaan muu? Miksi?

Tuossa taidettiin tarkoittaa sitä ettei jouduttaisi keskustelemaan jatkuvasti siitä, kuinka pelitapa olisi muka ainoa ratkaiseva tekijä voitettaessa pelejä. Pelitapa ei ole ainoa vaan yksi tekijä muiden joukossa ja tämä tunnustetaan pahimpienkin pelitapaintoilijoiden keskuudessa. Näin ollen tuo keskustelu voitaisiin jo pikku hiljaa jättää taakse ja siirtyä eteenpäin.

Tuohon Nummelin-esimerkkiin totean sen verran että vahva on uskoni siihen että esim Nummelinilla ratkaisut tulevat kokemuksesta, eivät pelikirjasta. Kaikki mikä kentällä tapahtuu ei mene niin vain koska pelikirja.

Samaa mieltä. Kokemus yhdistettynä Nummelinin poikkeukselliseen taitoon ja itseluottamukseen antaa tuollainen syöttö. Mutta tottakai se sopi hyvin myös Jalosen pelitapaan.

 

[J.Grönvall]

Samaa mieltä. Kokemus yhdistettynä Nummelinin poikkeukselliseen taitoon ja itseluottamukseen antaa tuollainen syöttö. Mutta tottakai se sopi hyvin myös Jalosen pelitapaan.

Niin mutta huomioikaa tässä, että Nummelinin kokemus myös pisti kokeilemaan lättyä omasta päästä hyökäyssiniselle, ja välissä oli sentään viisi vastustajaa. Sekin kielii jostain...

 

[Askaisten Visa]

En kommentoinut Jaffiksen analyysia siksi, että se olisi ollut täydellinen, koska tiedän sellaisen vaativan aikaa, rahaa ja asiantuntemusta.

Minusta sitä vain oli mielyttävä lukea, koska kaikki oli jäsenneltyä, eikä yhdessä pötkössä, jonka sisäistämiseen tarvitaan seitsemän lukukertaa tai kynää ja paperia.

Yksi seikka on kuitenkin jäänyt vaivaamaan mieltäni HVP-tilastoissa, joita täällä on ansiokkaasti esitetty:
* Miten määritellään lähtö, jossa senhetkinen kiekollinen joukkue on pakotettu vaihtamaan kenttäpelaajia (esim. ylipitkä vaihto tms, jolloin myös vastustaja vaihtaa pelaajia) ja kiekko on puolustajan lavassa oman maalin takana?
Silloinhan se ei ole suunniteltu, vaan siihen on ollut pakottava tarve, omasta palautuksesta (tai vaikkapa huonosta syötöstä h-aluella) tai vastustajan mahdollisesta purkukiekosta, joka ei ole mennyt pitkäksi osuttuaan toisen joukkueen pelaajaan.

Mutta tulipa tähän hämmennykseen vastaus tai ei, väitän silti, että peli ratkaistaan lopullisesti hyökkäyspäässä, maaleja laskemalla.

Osaamme siis jo lähteä erinomaisen mallikkaasti, ehkä ylittää keskialueenkin mutta maalinteko, laukaukset ja ratkaisut h-alueella ovat mielestäni suurempi murheenkryyni kotiaisessa lätkässä. Mainio esimerkki kahden pelaajan yhteistyöstä h-alueella oli siffan mainitsema Koivu-Salminen duon esitys, missä kiekko liikkui kuitenkin jännästi lähes maalintekosektorin laidoilla.

 

[Kiekko-Kolli]

Yksi seikka on kuitenkin jäänyt vaivaamaan mieltäni HVP-tilastoissa, joita täällä on ansiokkaasti esitetty:
* Miten määritellään lähtö, jossa senhetkinen kiekollinen joukkue on pakotettu vaihtamaan kenttäpelaajia (esim. ylipitkä vaihto tms, jolloin myös vastustaja vaihtaa pelaajia) ja kiekko on puolustajan lavassa oman maalin takana?
Silloinhan se ei ole suunniteltu, vaan siihen on ollut pakottava tarve, omasta palautuksesta (tai vaikkapa huonosta syötöstä h-aluella) tai vastustajan mahdollisesta purkukiekosta, joka ei ole mennyt pitkäksi osuttuaan toisen joukkueen pelaajaan.

Kuvailemasi tilanne on ainakin minun tilastoissa selkeästi viivelähtö. Kyllähän näitä tulee joka pelissä, mutta ei se kyllä tuossakaan tilanteessa ole mikään pakottava tarve. Ainakin pohjoisamerikassa arviolta vähintään 90% vastaavista tilanteista hoidetaan niin, että yritetään polkea keskialueelle ja sieltä kiekko päätyyn ja jätkät vaihtoon, tai sitten heitetään norsukiekko sopivan hitaasti ettei mene pitkäksi ja mennään vaihtoon. Yllättävän harvoin siellä edes noissa tilanteissa pysähdytään oman maalin taakse, eli otetaan viivelähtöä.

 

[Tarinankertoja]

Suomi sai eniten paikkoja ja maalinkin kolmannessa erässä, jossa kaikista eniten puskettiin Venäjän puolustusmuuria päin.

Koska ottelussa syntyi vain yksi maali, ei voida tuosta tilastosta vetää johtopäätöstä siitä, millä tavalla maalit syntyvät. Siihen tarvitaan paljon useamman pelin ja ennen kaikkea useamman maalin otanta.

Maalipaikkojen syntyminen kun ei ole mitenkään homogeeninen asia. Toiset maalipaikat johtavat todenäkäisemmin maaliin kuin toiset. Missä vaiheessa vaihtoa maalipaikka tulee, millasen edeltävän tilanteen jälkeen se tulee, maalivahdin asema maalintekotilanteen syntyhetkellä jne.

Se että nyt syntyi maali suoraan voitetusta aloituksesta on oman kokonaisen liigakauden kattavan maalinsyntytapatilaston mukaan aika harvinainen maalinsyntytapa (viimekauden tilastossa 3%, eniten suoraan aloitusvoitosta maaleja tekivät IFK 5,3% ja TPS ja 5,1%)

Joten tuosta on vaikea ehdä johtopäätöstä siitä, että juuri järjestäytyneet hyökkäykset olisivat olleet syy tasoitukseen, vaikka se maali tulikin erässä, jossa näitä oli eniten.

 

[MPN]

Jos jollakin olisi aikaa ja halua, niin olisin erittäin kiitollinen jos tämän päivän HPK-Lukko pelistä saisi tilastoja esille. Itse en pysty Lukon peleissä keskittymään muuhun kuin kannustamiseen, joten en kauheasti noita pysty tekemään. Kuitenkin nämä tilastot tuovat erilaisen näkemyksen pelille ja pystyy helposti vertaamaan omaa perstuntumaa tilastoihin

 

[steepler]

EDIT. Nummelinin aiemmin esittämät pelitapakommentit olivat mielestäni muutenkin vähän epäkypsiä, ammattipelaaja osaa sopeutua kaikkeen ja siitä hänelle maksetaan.

Minäkin ihemettelin näitä kommentteja, mutta Nummelin kuitenkin maaotteluissa malttoi pelata viivelähtöjä ja muita hidastuksia, vaikka muutama hätäinen avaus tulikin. En sitten tiedä mistä nuo puheet kumpusivat mutta ei hän ihan hirttäytynyt nopeaan pelaamiseen kuitenkaan ole.

 

[Fordél]

Minäkin ihemettelin näitä kommentteja, mutta Nummelin kuitenkin maaotteluissa malttoi pelata viivelähtöjä ja muita hidastuksia, vaikka muutama hätäinen avaus tulikin. En sitten tiedä mistä nuo puheet kumpusivat mutta ei hän ihan hirttäytynyt nopeaan pelaamiseen kuitenkaan ole.

Edelleen, eihän yhdestä kommentista voida vetää näin suuria johtopäätöksiä. Täytyy ymmärtää missä konstekstissa se on annettu ja niitäkin on monia:

Konteksti 1: Haastattelu annettu ilmeisesti pelin jälkeen. Kuka voi odottaa siinä vaiheessa pelaajalta jotenkin erityisen laadukasta analyysia koko suomalaisesta kiekkoilusta. Varsinkaan Petu, joka elää kovalla tunteella ja suhtautuu intohimoisesti kiekkoiluun.

Konteksti 2: Itse kyseinen peli. Jokaisessa pelissähän pitää reagoida aina vähän eri lailla, riippuen vastustajan pelistä. Petu on hyvinkin voinut nähdä, että juuri Tapparaa vastaan pitää hyökätä suoraviivaisemmin ja nopeammin kuin mitä lähdettiin tekemään.

Konteksti 3: TPS:n pelitapa Virran aikana. TPS pelasi Virran aikana tietynlaista lätkää eikä se tuottanut tulosta. Petu on hyvinkin voinut nähdä, että pelaamisen yksi ongelmakohta oli sen hitaus ja hierominen, jolloin sitä pitää nopeuttaa ja suoraviivaistaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että pitäisi vain ja ainoastaan pelata koko ajan nopeasti pystyyn.

Konteksti 4: TPS:n ahdinko. Kun pelaaminen kusee, pyritään yleensä yksinkertaistamaan tekemistä. Jätetään turha hierominen pois ja tehdään asiat mahdollisimman yksinkertaisesti. Petu on hyvinv voinut ajaa myös tätä ajatusta takaan lausunnollaan.

Tottahan toki Petu voi myös tarkoittaa ettei todellakaan kannata nykyistä kiekkokontrollipelitapaa, mutta itse en siihen usko.

 

[siffa]

Yksi seikka on kuitenkin jäänyt vaivaamaan mieltäni HVP-tilastoissa, joita täällä on ansiokkaasti esitetty:
* Miten määritellään lähtö, jossa senhetkinen kiekollinen joukkue on pakotettu vaihtamaan kenttäpelaajia (esim. ylipitkä vaihto tms, jolloin myös vastustaja vaihtaa pelaajia) ja kiekko on puolustajan lavassa oman maalin takana?
Silloinhan se ei ole suunniteltu, vaan siihen on ollut pakottava tarve, omasta palautuksesta (tai vaikkapa huonosta syötöstä h-aluella) tai vastustajan mahdollisesta purkukiekosta, joka ei ole mennyt pitkäksi osuttuaan toisen joukkueen pelaajaan.

Tähän kysymykseen antaa parhaiten vastauksen pitkäaikainen HVP-tilastointini. Viimeisin erinomainen esimerkki on Turusta, kun tilastoin Urhotv:n suorasta lähetyksestä 27.10.2012 HVP:t ottelusta TPS-Blues. Mielenkiintoisen ottelusta tekivät Petteri Nummelinin lausunnot yhden TPS-pelin jälkeen, että kiekkokontrolli on viety Suomessa liian pitkälle sekä TPS:n valmentajavaihdos. Juha Pajuoja peluutti TPS-Blues pelissä puhdasta nopeaa, pystysuunnan jääkiekkoa. TPS:n HVP-luvut olivat erittäin 0+0+0, 0+0+0 ja 0+0+1. Silloin, kun valmentaja peluuttaa nopeaa, pystysuunnan jääkiekkoa parhaimmillaan ei pysähdytä kertaakaan maalin taakse eikä anneta omalla puolustusalueella kuin korkeintaan yksi poikittaissyöttö hyökkäyksiin lähdettäessä. Vastustaja ei siis pysty pakottamaan näihin kiekkokontrollilähtöihin, vaan pelitavan mukaisesti noustaan aina nopeasti tai puolinopeasti ylöspäin, kun kiekko saadaan omille. Yksi palautus siellä oli TPS:llä 3. erässä. Tämä on ymmärrettävää, koska tuon yhden kerran TPS oli pakoitettu palauttamiseen paineen alla, mutta niinkuin Timo Peltoma ja Jukka Koivu ovat kertoneet tv-lähetyksien studioista (Peltomaa useasti ja Koivu ainakin kerran), että jääkiekossa ei saa palauttaa kiekkoa koskaan taakse päin. Pajuoja peluutti TPS:ää juuri niinkuin Turussa oli päätetty tehdä Pekka Virran potkujen jälkeen.

Mestiksessä menestynyt päävalmentaja Jarno Pikkarainen kuuluu nopean, pystysuunnan jääkiekon valmentajiin. Törmänen peluutti Sportia niinkuin Tamikin, nopealla, pystysuunnan jääkiekolla. Omalla puolustusalueella ei saanut antaa kuin korkeintaan kerran syötön poikittain omille, käsky oli lähteä pääsääntöisesti nopeasti ylöspäin. Pikkaraisen Jukurit ja Törmäsen Sport pelasivat vertaansa vailla olevaa flipperikiekkoa Mestiksen loppuottelusarjassa keväällä 2011. Syöttöketjujen pituudet eivät yltäneet keskim. yhteenkään onnistuneeseen syöttöön. Peli näytti nopealta, mutta tosiassa pelaajat eivät päässeet täyteen vauhtiinsa, niinkuin kiekkokontrollipelissä etenevät omista ylöspäin kiihtyvällä vauhdilla. Nopeassa, pystysuunnan jääkiekossa kiekko kulkee nopeasti edestakaisin flipperissä, mikä antaa väärän vaikutuksen siitä, että peli olisi nopeaa. Suuri yleisö siitä kyllä tykkää, joten sen takia sillä on omat perustelunsa.

Olen odotellutkin Mestistv:stä tämän viikon perjantain ottelua TuTo-Jukurit. Mikäli mahdollista, niin teen siitä HVP-tilastoinnin, koska se kiinnostaa nyt erityisesti. Tamihan peluutti TuTo:lla Kouvolassa 1. erässä 4 viivelähtöä, joista 3 vaihtojen yhteydessä ja toisessakin erässä vielä 2 viivelähtöä. Kolmannessa erässä Tami palasi johtotilanteessa nopeaan, pysysuunnan jääkiekkoon ja siinä ei viivelähtöjä TuTo:lla enää ollut ainuttakaan. Käyhän tilastoimassa perjantaina Kupittaalla joukkueiden HVP:t ja katsotaan, päästäänkö samoihin lukemiin.

Edit: Edellä olevaan keskusteluun Petteri Nummelinin lausunnosta otan kantaa sen verran, että se oli tarkoin harkittu lausunto ja se selvisi minulle TPS-Blues pelin HVP-tilastoinnistani. Petu pelasi hyvin Ossi Väänäsen parina EHT-turnauksessa Meidän Peliä, onhan Väänänen Meidän Pelin ykkösosaaja pakistossamme. J.Grönvall (vai steepler?) oli huomioinut hyvin Numpan nopeat lähdöt, jotka päättyivät suoraan vastustajille, mutta oli siellä myös luisteluja maalin taakse viivelähtöihin. Siitä en ole varma, mutta se kehuttu pitkä syöttö Hagmanille hyökkäyssiniviivalle saattoi tapahtua ylivoimapelissä, joten se ei silloin kuulu 5vs5 pelin hyökkäyksiin lähtöihin.

 

[Fordél]

Edit: Edellä olevaan keskusteluun Petteri Nummelinin lausunnosta otan kantaa sen verran, että se oli tarkoin harkittu lausunto ja se selvisi minulle TPS-Blues pelin HVP-tilastoinnistani.

Valitettavati sinä et tätä tiedä enkä minäkään. Ihan samalla tavalla spekulointia kuin edellä mainitut konteksti-heittoni. Mutta toki sulla on spekuloinnillesi perustelut, ei siinä mitään.

 

[TosiFani]

Nummelin ja myös omien sanojensa mukaisesti myös Erik Karlsson eivät pelaa pelikirjan mukaista peliä vaan pelaavat hyvin pitkälti vaistoilla, he vaan tietävät mikä on oikea ratkaisu. Näitä pelaajia on maailmassa hyvin vähän, eikä heidän lausuntonsa ole mielestäni ratkaisevia.