Pelitapakeskustelu

  • 611 091
  • 4 179

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Jukka Jalosen mielestä pelissä ei ollut tunnetta ja siksi peli sen näköistä mitä oli. Pelitavassako vika, kun ei ollut tunnetta?

Varmaan tunnetila olisi noussut vähän paremmaksi, jos edes yksi avaussyöttö olisi onnistunut.

siffan ja Johtavan ylistysanalyysia odotellessa...
 
Suosikkijoukkue
Leijonat, Jokerit
Avauspelaaminen oli kyllä todella vaikean näköistä Suomella tänään hitaissa lähdöissä. Siihen kun yhdistää Tshekin ärsyttävän hyvän puolustamisen ja, toisin kuin Venäjää vastaan, myös huonosti sujuneen 0-5 -muurin murtamisen, niin Jalonen teki oikean ratkaisun nopeuttaessaan peliä kolmanteen erään. Se ikään kuin paransi pelaajien hälläväliä asenteen. Valitettavasti se olisi pitänyt tehdä jo toisessa erässä, sillä kyllähän sen nyt näki tyhmempikin (mm. minä), että tänään ei hidas peli pelaajilta onnistunut käytännössä. Riippumatta siitä, olisiko se sopinut Tshekkiä vastaan pelaamiseen teoriassa, niin hidas pelaaminen ei tänään toiminut käytännössä. Liian vaisua tai vääriin asioihin kohdistuvaa pelinaikaista reagointia Jaloselta, vaikka juuri sitä nimenomaan pyrittiin Kurri-kokeilulla parantamaan.

Tämä on jälkiviisastelua, sillä eihän valmentaja pelaajia sytyttääkseen yleensä muutenkaan kajoa tyyliin avata peliä.

Edit. Eikös kiekkokontrollilla ja erityisesti hitaalla pelaamisella pyritä antamaan mahdollisimman vähän maalipaikkoja vastustajalle ja enemmän laadukkaita paikkoja omille kuin vastustajalle? Nyt maalintekopaikat menivät ainakin studion laskujen mukaan aika tasan ja omasta mielestäni vaarallisiakin paikkoja oli aika lailla tasamäärä. Ei toiminut tänään hidas peli, ei.

Tosin pelaajien huolellisuudessa ja sitä kautta asenteessa olivat ne kaikkein suurimmat ongelmat tänään. Ei voi olla syöttäminen ja syötön vastaanotto noin hankalaa maajoukkuetasolla!
 
Viimeksi muokattu:

steepler

Jäsen
Suosikkijoukkue
chelsea, The Ohio State Buckeyes
Tami on kyllä jotenkin sekaisin, tai ainakaan minä en ymmärrä mistä hän puhuu.

Viimeisessä erässä pystyttiin käyttämään kuulemma luisteluvoimaa kun ei lähdetty viiveellä (vaikkakin tosiasiallisesti lähdettiin, ehkä siffa on tilastoinut kuin monta kertaa, plus palautuksia ja hidastuksia oli myös). En ymmärrä miksi Tami tulkitse että jos lähdetään viiveellä niin ei voi käyttää luisteluvoimaa keskialueen läpi, vaikka juurikin yksi ajatus viivelähdössä on että päästään alhaalta pienillä etäisyyksillä rintamana vaudilla josta juuri pitäisi tulla esimerkiksi hyvästä positiosta karvaamista ja kulmapeliä. Ei kai kukaan ole kieltänyt(edes Jukka Jalonen tai Sihvonen) että kun lähdetään viivellä ei saisi luistella.

edit. Tami otti yhdellä katkolla esimerkin Joensuu karvaamisesta ja kyseenalaisti että jos on tälläisiä pelaajia niin miksi joka helvetin kerta lähdetään viiveellä. Totuushan oli toki se että tämä nimenomainen tilanne lähti juurikin viivelähdöstä (toki ei maalin takaa, mutta hidas lähtö se oli joka tapauksessa) jossa Joensuu teki omalla alueella kaarron josta sai hyvän vauhdin luistella kentän läpi ja pääsi päätykiekkoon käsiksi kun se sinne rintamahyökkäyksen yhteydessä pelattiin.

edit. Suomi lähti minun laskujen mukaan viiveellä kolmannessa erässä 9 kertaa (joka on varmaankin aika pitkälle keskiarvotasoa Jaloselle, ehkä jopa hieman yli). Eli mitään merkittävää nopeuttamista ainakaan avauspelaamisen suhteen ei tapahtunut, vaikkakin laatu varmasti parantui. Tamin mukaan Suomi määritti pelin temmon viimeisessä erässä kun lähdettiin heti pystyy, fakta tietenkin on että tämä ei pidä paikkaansa.

Se on sitten eri asia jos viivelähdöt epäonnistuvat tai ovat huonosti organisoituja.

Tamminen hyökkäsi voimakkaasti Jukka Jalosta vastaan, en tiedä olenko koskaan nähnyt näin vahvaa hyökkäystä jotain valmentajaa vastaan tv-studiossa.
 
Viimeksi muokattu:
Suosikkijoukkue
KalPa
Tami on kyllä jotenkin sekaisin, tai ainakaan minä en ymmärrä mistä hän puhuu.

Viimeisessä erässä pystyttiin käyttämään kuulemma luisteluvoimaa kun ei lähdetty viiveellä (vaikkakin tosiasiallisesti lähdettiin, ehkä siffa on tilastoinut kuin monta kertaa, plus palautuksia ja hidastuksia oli myös). En ymmärrä miksi Tami tulkitse että jos lähdetään viiveellä niin ei voi käyttää luisteluvoimaa keskialueen läpi, vaikka juurikin yksi ajatus viivelähdössä on että päästään alhaalta pienillä etäisyyksillä rintamana vaudilla josta juuri pitäisi tulla esimerkiksi hyvästä positiosta karvaamista ja kulmapeliä. Ei kai kukaan ole kieltänyt(edes Jukka Jalonen tai Sihvonen) että kun lähdetään viivellä ei saisi luistella.

edit. Tami otti yhdellä katkolla esimerkin Joensuu karvaamisesta ja kyseenalaisti että jos on tälläisiä pelaajia niin miksi joka helvetin kerta lähdetään viiveellä. Totuushan oli toki se että tämä nimenomainen tilanne lähti juurikin viivelähdöstä (toki ei maalin takaa, mutta hidas lähtö se oli joka tapauksessa) jossa Joensuu teki omalla alueella kaarron josta sai hyvän vauhdin luistella kentän läpi ja pääsi päätykiekkoon käsiksi kun se sinne rintamahyökkäyksen yhteydessä pelattiin.

edit. Suomi lähti minun laskujen mukaan viiveellä kolmannessa erässä 9 kertaa (joka on varmaankin aika pitkälle keskiarvotasoa Jaloselle, ehkä jopa hieman yli). Eli mitään merkittävää nopeuttamista ainakaan avauspelaamisen suhteen ei tapahtunut, vaikkakin laatu varmasti parantui. Tamin mukaan Suomi määritti pelin temmon viimeisessä erässä kun lähdettiin heti pystyy, fakta tietenkin on että tämä ei pidä paikkaansa.

Se on sitten eri asia jos viivelähdöt epäonnistuvat tai ovat huonosti organisoituja.

Tamminen hyökkäsi voimakkaasti Jukka Jalosta vastaan, en tiedä olenko koskaan nähnyt näin vahvaa hyökkäystä jotain valmentajaa vastaan tv-studiossa.

Täysin samaa mieltä. Alkaa vähän haisemaan, että Tami rakentaa nyt omaa brändiään koska kolmosen viisaitten miesten mukaan sillä saa lisää katsojia maksukanaville. Karjalalippis-kansa haluaa sitä tutinää ja tötinää ja sitä porukkaa kosiskellaan nyt. Tässähän on tämä tangomarkkinat-ilmiö takana, mitä juntimpaa, sen paremmin se myy.
 
Kun kerroit siinä ensimmäisessä viestissäsi, mitä lainasin, erittäin puutteellisesti Tamin 60 minuutin painepelistä, niin minä kirjoitin sitten oman näkemykseni siihen. Varsinaiseen asiaan et nyt sitten ota enää ollenkaan kantaa, vaan kirjoitat asian sivusta. Sillä ei ole mitään väliä, kuka niitä TuTon treenejä vetää, vaan sillä, miten tuota 60 minuutin painepelia harjoitellaan. Niin se oli Vaasassakin, että Kent Westerback veti joskus koko treenit ja Tamin kanssa puoleksi silloin, kun Tami oli paikalla. Eli, kun et tuntenut sitä, mitä Tamin 60 minuutin painepeli on, niin käy katsomassa, miten sitä harjoitellaan TuTon harjoituksissa. Sitä tarkoitin.

Jonkun "keksimästä" koko peliajan karvauksesta ja paineistamisesta (jota joku nimittää myös jonkun henkilö mukaan 60 minuutin paineeksi), jota ei tarvitse montaa riviä kirjoittaa, koska se on helpoin pelitapa opettaa ja valmentaa, kuten tuolla aiemmin olen omana mielipiteenäni kirjoittanut. Ja en tiedä mihin ottaa kantaa, kun en löydä kirjoituksistasi sitä asiaa.

Ja jos et ymmärtänyt edes sitä, että olen nähnyt sitä "harjoitettavan" enemmän kuin tarpeeksi (vuodesta 1981), niin minkäs minä sille mahdan. Ongelma löytyy toisaalta.

Yhtä kaikki, keksin juuri uuden mullistavan lauseen, miksi ei edes tarvitse treenejä zoomailla: "Minulle peli näyttää kaiken." Nerokasta eikö totta? Tuota lausetta saa ilman lupaani lainata täysin vapaasti.
 

Kiekko-Kolli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chicago Blackhawks & KooKoo
Hyökkäyksiin lähdöistä nyt on jauhettu sivu ja vuosi tolkulla, mutta paljon siinäkin vielä on miettimistä. Olen tässä ruvennut miettimään tarkemmin tätä meidän peli konseptia ja mihin sen hehkutettu ylivertaisuus perustuu? Onko asia siis niin, että kiekkokontrolli ja meidän peli ovat paras tapa pelata kiekkoa maailmassa, vai onko se vain paras tapa Suomelle pelata, jos halutaan pärjätä? Tavallaanhan tuon pelitavan ajatus on siis pitää kiekkoa hallussa, jolloin se siis ei ole vastustajalla. Eli puolustusvoittoisuushan siinä on ideana, pidetään maalipaikat minimissä ja intensiteetti&taklaukset myös, niin huonompikin joukkue voi voittaa, jos viimeistely harvoista paikoista on hyvää. Lisätään nyt tähän vielä, että se on helvetin tylsää, mutta se lienee makuasia. Itse nautin eniten pienen lootan päästä päähän kaahailusta, jossa kiekko menee taaksepäin vain vahingossa ja laidat ryskää.

Vertailukohtia vain pitäisi tarkastella hieman laajemmin, täällä ollaan siffan hienon tilastoinnin pohjalta käyty aikapitkälti läpi SM-Liiga jengit&maajoukkue noiden lähtöjen pohjalta, mutta mielellään näkisin vertailupohjaa hieman laajemmin. NHL:ää on joskus hieman käsitelty, mutta nyt kun sitäkään ei pelata, täytyisi etsiä vertailupohjaa muualta. Varsinkin erot pohjoisamerikkalaisen kapean kaukalon ja eurooppalaisen ison kaukalon välillä kiinnostavat. Yleisestihän lähtökohtana pidetään, että pohjoisamerikassa pelataan suoraviivaisemmin kuin euroopassa.

Edelleen olen alkanut miettiä myös eroja eurooppalaisten sarjojenkin välillä, SM-Liiga siis alkaa olemaan täällä tilastoitu ja analysoitu, mutta nyt kaipaisin infoa esim. Elitserienistä ja KHL:stä. Ja koska noita tilastoja nyt ei taida tähän hätään löytyä, niin ehkä sitten aloitan oman tutkimusmatkan maailman jääkiekkosarjojen erilaisiin pelitapoihin. Tällä hetkellä mulla on aika paljon luppoaikaa töiden puolesta(lomautus), joten lätkää kerkeää hyvin katsoa 2-3 matsia päivässä. Eli koitetaan aloittaa tässä massiivinen urakka, jonka tarkoituksena olisi katsoa mahdollisuuksien mukaan Elitserienistä sekä KHL:stä jokaiselta joukkueelta vähintään yksi koti ja yksi vierasmatsi, koska taktiikat kuitenkin poikkeavat hieman riippuen onko koti vai vieras peli. Koska HVP lähtöjä nyt on suht iisi laskea peliä katsoessa ilman, että se mitenkään häiritsee, niin otetaan sitten se käyttöön. Sillä on myös suht yksinkertaista tehdä suurinpiirtein vertailuja eri joukkueiden välillä. Ja lisätään seurantaan myös AHL:n osalta kaikki joukkueet vähintään 1 koti ja 1 vieras ottelun verran. Heitetään mukaan vielä kanadan junnuliigat WHL,OHL & QMJHL mahdollisimman laajasti, koska niitä jokatapauksessa seuraan. Eli tarkoituksena olisi nyt sitten vertailla eroja joukkueiden omanpään lähdöissä todella laajalla skaalalla ja katsotaan mitä tällä tutkimus matkalla selviää.

Ensimmäinen tilastoitu ottelu AHL:stä viime yöltä. Grand Rapids- Rockford 5-3. Vastakkain siis läntisen konferenssin 5 ja 10 joukkue, kiekkokontrollista tunnetun Detroitin farmi Grand Rapids ja Blackhawksin farmi Rockford. Grand Rapids HVP erittäin: (1+0+1) (0+0+0) ja (0+3+0) Ja Rockfordin vastaavat: (0+1+4) (0+1+1) ja (0+0+2). Todella odotetut lukemat, koska pohjoisamerikassa tahkotaan vain "epäjääkiekkoa" suoraan pystyyn, eikös juu? Mutta tosiaan, ensi yönä(tai aamulla,jos en jaksa herätä) sitten pari-kolme matsia lisää pohjoisamerikasta, niin nähdään, mihin päin tämä rupeaa kääntymään ja kevääseen mennessä sitten julistetaan se paras pelitapa.
 

kimbe66

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Olisi kiinnostavaa kuulla myös se, miten valmentajat laskevat kiekkokontrollin hyödyn eri erien aikana.

Näin maallikkona tuntuu, että 2. erässä säästettäisiin energiaa lyömällä kiekko vastustajan päätyyn vaihdon lähestyessä. Tällöin tuorejalkaisella vaihtopelaajalla olisi lyhyempi matka kiekkoon, kuin hakea sitä omasta päädystä. Joten saattaisi olla ihan aiheellista luopua kontrollista varsinkin 2. erän aikana.

Eli ottavatko kiekkokontrollivalmentajat tällaisia asioita huomioon? Mikä merkitys on vaihtoaition sijainnilla, vai onko sillä merkitystä ollenkaan? Miksi Petteri Sihvonen ei ole puhunut tästä missään? Vai onko?
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Näin maallikkona tuntuu, että 2. erässä säästettäisiin energiaa lyömällä kiekko vastustajan päätyyn vaihdon lähestyessä. Tällöin tuorejalkaisella vaihtopelaajalla olisi lyhyempi matka kiekkoon, kuin hakea sitä omasta päädystä. Joten saattaisi olla ihan aiheellista luopua kontrollista varsinkin 2. erän aikana.

Eli ottavatko kiekkokontrollivalmentajat tällaisia asioita huomioon? Mikä merkitys on vaihtoaition sijainnilla, vai onko sillä merkitystä ollenkaan? Miksi Petteri Sihvonen ei ole puhunut tästä missään? Vai onko?

Tätä ilmiötä, että lähes poikkeuksetta HVP-lähdöt putoavat 2. erässä, on käsitelty jo vuosia sitten täällä ja Urheilulehdessä/P.Sihvonen. Pääasialliseksi syyksi on todettu se, että vaihtomatkat pidentyvät 2. erässä. Esim. kentällisten vaihtoja tehdään 2. erässä vähemmän viivilähdöillä, koska vastustajan tuoreet hyökkääjät tulevat lyhyemmältä matkalta karvaamaan maalin takana seisovaa (usein jo väsynyttä) puolustajaa kuin omat pelaajat pitemmältä matkalta ryhmittyvät viivelähtöä varten. Esim. tänään Suomi-Ruotsi pelin 2. erässä ei kumpikaan joukkue lähtenyt 5vs5 pelissä kertaakaan viivelähdöllä. Tosin 2. erässä oli 5x2min jäähyjä, joten 5vs5 peliäkin oli vain 11 minuuttia, kun Suomi teki erän viimeisellä yv:llä minuutin pelin jälkeen 2-1 maalin.

Kiekko-Kollilta hyvä viesti. Hienoa, kun tutkit AHL-pelejä HVP-mielessä. Tekemäsi parin pelin tilastot osoittavat sen, mikä on ollut yleinen arvelu, että AHL:ssä pelataan nopeaa, pystysuunnan jääkiekkoa. SM-liigan ja Mestiksen lisäksi olen tehnyt HVP-tilastointia NHL:n, KHL:n ja Elitserien peleistä sekä miesten ja juniorien maajoukkuepeleistä. Toivottavasti NHL alkaa pian, niin pääset tilastoimaan NHL-pelejä.
 
Olisi kiinnostavaa kuulla myös se, miten valmentajat laskevat kiekkokontrollin hyödyn eri erien aikana.

Näin maallikkona tuntuu, että 2. erässä säästettäisiin energiaa lyömällä kiekko vastustajan päätyyn vaihdon lähestyessä. Tällöin tuorejalkaisella vaihtopelaajalla olisi lyhyempi matka kiekkoon, kuin hakea sitä omasta päädystä. Joten saattaisi olla ihan aiheellista luopua kontrollista varsinkin 2. erän aikana.

Eli ottavatko kiekkokontrollivalmentajat tällaisia asioita huomioon? Mikä merkitys on vaihtoaition sijainnilla, vai onko sillä merkitystä ollenkaan? Miksi Petteri Sihvonen ei ole puhunut tästä missään? Vai onko?

Kyllä ainakin minun tietämäni keikkokontrolli- ja muutkin valmentajat ottavat tämän huomioon. Se on tavallaan hyvä lyömäase, vaikka kiekon löisikin päätyyn mahdollisesti väsyneelle, pitkän vaihdon pelanneelle vastustajalle, mielellään vielä ristikulmaan aitiosta katsottuna. Toki sinne lähelle pitää saada heti ainakin yhden, mielellään kahden pelaajan ohjaus/paine/karvaus, ettei vastustaja pääse syötöillä tai luistellen helposti pois omista. Jos kiekon päätyyn lyönyt joukkue onnistuu suunnitelmissaan, niin sillä saa helposti pidennettyä vastustajan vaihtopituuksia, joka taas vaikuttaa palautumiseen ja sitä kautta seuraavaan vaihtoon, jne. Eli mielestäni tuolloin peli voi olla tavallaan "omassa" kontrollissa, vaikka kiekko olisi väsyneellä ja hätäilevällä, suorin polvin pelaavalla vastustajan pelaajalla, jolla ei ole turvallista syöttöpaikka ja/tai mahdollisuutta kovaa purkuun. Esim. kiekko jaloissa tai vaikkapa rystyllä jaloissa oman p-alueen kulmassa.
Ja oheinen oli siis oma mielipiteeni, enkä aio sitää alkaa totuutena huudella.
 

Fordél

Jäsen
Petteri Sihvosen ketjussa oli puhetta tunteesta, sen synnystä ja merkityksestä jääkiekossa. Tunnetta peilattiin tämän asian otsikkoon eli pelitapaan.

Kari Jalonen kirjoitti aikanaan MTV3:n internetsivuilla hienosti voittamisen keskeisyydestä Venäjällä, pelitapakeskustelun överiksi menemisestä ja myös henkisen puolen valmistautumisesta. Lainaan Jalosen kirjoituksesta tähän yhden pätkän:

"Minä en henkilökohtaisesti usko sattumaan, vaan teen valmentajana kaikkeni, että valmistautuminen menee valmennuksen puolelta nappiin. Se on avain voittoon. Pyrin varmistamaan, että joukkue on fyysisesti iskussa ja tietää, minkälainen vastustaja on tulossa illalla vastaan ja miten meidän pitää pystyä pelaamaan. Henkisen puolen valmistautuminen on kaikista tärkein asia jääkiekossa. Urheilijan pitää osata valmistautua hyvin, jotta pystyy taistelemaan ja laittamaan kaiken likoon joukkueensa puolesta. Näitä samoja asioita olen käyttänyt Kärpissä ja HIFK:ssa kuin myös täällä Torpedossa. Ne urheilijat, jotka ovat saavuttaneet jotain suurta -- voittaneet maailmanmestaruuden tai Suomen mestaruuksia -- tietävät mistä ihan oikeasti valmistautumisessa on kysymys ja kuinka tärkeä asia se on."


Jääkiekko-ottelun voittamisen kannalta kolme tärkeää asiaa: joukkueen fyysinen tila, pelitapa (oma ja vastustajan) ja kaikkein tärkeimpänä henkinen tila. Ja mitään ei synny sattumalta vaan Jalonen valmentajana johtaa koko prosessia niin, että kaikki nämä kolme asiaa ovat mahdollisimman hyvässä kunnossa. Mun mielestä hyvä tiivistys.

Mitä tulee pelitapakeskusteluun niin täälläkin puhutaan hyvin korostetutusti lähdöistä. Toki se on yksi helppo pelin osa-alue, mutta voisihan sitä jo pikku hiljaa laajentaa keskustelua muillekin osa-alueille.
 
Viimeksi muokattu:

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Oli joo mielenkiintoinen kirjoitus Jaloselta.

Mielestäni Fordél jätit kuitenkin lainaamatta koko kirjoituksen mielenkiintoisimman osuuden:

Lajia kommentoivat kaikentasoiset ja -näköiset kiekkoanalyytikot ja ihmiset, joilla ei ole edes kompetenssia kertoa jääkiekosta. He puhuvat asioista, joita minäkään en meinaa ymmärtää. ”Haetaan tilaa sivusta, edestä tai takaa” tai onko joku lähtö ”viivelähtö” tai ”puolinopea lähtö”. Tällaista keskustelua ei Venäjällä ole lainkaan. Täällä puhutaan pelistä nimeltä jääkiekko ja siinä on ainoana tavoitteena voittaa otteluita.

Omasta mielestäni on aika selvää, kehen Jalonen - yksi Suomen kiistatta parhaista ja asiantuntevimmista valmentajista - tällä pätkällä viittaa. Samoin Jalosen mielipide kyseisestä herrasta on helppo lukea rivien välistä.
 

Fordél

Jäsen
Omasta mielestäni on aika selvää, kehen Jalonen - yksi Suomen kiistatta parhaista ja asiantuntevimmista valmentajista - tällä pätkällä viittaa. Samoin Jalosen mielipide kyseisestä herrasta on helppo lukea rivien välistä.

Jalonen puhuu monikossa eli viittää useaan henkilöön. Mulle ei ainakaan selviä, että keitä hän tuolla viittauksella tarkoittaa.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Jalonen puhuu monikossa eli viittää useaan henkilöön. Mulle ei ainakaan selviä, että keitä hän tuolla viittauksella tarkoittaa.

Varmaan tästä voitaisiin vääntää pidemmältikin, mutta tyydyn toteamaan koko tämän "pelitapaviivelähtöristipisto"-keskustelun henkilöityvän vahvasti sekä hyvässä että pahassa Johtavaan, ja tämän varmasti Jalonenkin tietää.

Toisekseen tuo tapa yleistää, puhua monikossa kaikentasoisista ja -näköisistä kiekkoanalyytikoista on vain kirjallinen ilmaisutapa, jolla yleensä pyritään viestittämään tietyn tyyppistä alentuvaa suhtautumista kohteeseen.

Hyvin yleinen ilmaisukeino muuten myös täällä Jatkoajan loppumattomissa väännöissä.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Lajia kommentoivat kaikentasoiset ja -näköiset kiekkoanalyytikot ja ihmiset, joilla ei ole edes kompetenssia kertoa jääkiekosta. He puhuvat asioista, joita minäkään en meinaa ymmärtää. ”Haetaan tilaa sivusta, edestä tai takaa” tai onko joku lähtö ”viivelähtö” tai ”puolinopea lähtö”. Tällaista keskustelua ei Venäjällä ole lainkaan. Täällä puhutaan pelistä nimeltä jääkiekko ja siinä on ainoana tavoitteena voittaa otteluita.

Omasta mielestäni on aika selvää, kehen Jalonen - yksi Suomen kiistatta parhaista ja asiantuntevimmista valmentajista - tällä pätkällä viittaa. Samoin Jalosen mielipide kyseisestä herrasta on helppo lukea rivien välistä.

Luin nyt tuon Fordélin linkittämän Kari Jalosen blogikirjoituksen. Ilmeisesti Kari Jalosella jäi Suomessa ollessaan huomaamatta se, että Jääkiekkoliitto toi julkisuuteen nuo hyvin yksinkertaiset termit hyökkäyksiinlähdöille. Pääarkkitehteinä toimivat Jukka Jalonen, Erkka Westerlund ja Jukka Rautakorpi. Erkka Westerlund oli 1990-luvulla käyttänyt tuon tyyppisiä termejä, mutta silloin vielä ne eivät tulleet yleisemmin jääkiekkoväen käyttöön. Kari Jalonen heittää huumoria blogissaan vääristellen Jääkiekkoliiton virallisia termejä. Termithän ovat kaikessa yksinkertaisuudessaan tilan voittaminen ja tilan tekeminen. Tilaa voitetaan lähtemällä nopeasti tai puolinopeasti (pakki-pakki) ylöspäin hyökkäyksiin. Tilaa tehdään hidastamalla (pakki-pakki-pakki..), viivelähdöllä maalin takaa tai palauttamalla kiekko taaksepäin. Niinkuin Jukka Jalonen on kertonut, niin eivät uudet Jääkiekkoliiton viralliset termit ole mitään rakettitiedettä. Voin todistaa Jukka Jalosen sanat, sillä olen pystynyt/pystyn poimimaan Kari Jalosen valmentamien jääkiekkojoukkueiden hyökkäyksiinlähdöistä nuo yksinkertaiset hyökkäyksiinlähtötavat. TV-otteluiden studioissa puhutaan yhä enemmän joukkueiden hyökkäyksiinlähdöistä, jopa hyvin kiivaastikin (Tami Tamminen) tai hyvin rauhallisesti analysoiden (Hannu Aravirta). Suomen jääkiekkomaajoukkueen juuri valitut valmentajat Erkka Westerlund ja Lauri Marjamäki ovat perillä Meidän Pelin termeistä, joten ei mikään ihme, että he tulivat valituiksi Jukka Jalosen työn jatkajiksi maajoukkueen valmentajiksi.
 
Luin nyt tuon Fordélin linkittämän Kari Jalosen blogikirjoituksen. Ilmeisesti Kari Jalosella jäi Suomessa ollessaan huomaamatta se, että Jääkiekkoliitto toi julkisuuteen nuo hyvin yksinkertaiset termit hyökkäyksiinlähdöille. Pääarkkitehteinä toimivat Jukka Jalonen, Erkka Westerlund ja Jukka Rautakorpi. Erkka Westerlund oli 1990-luvulla käyttänyt tuon tyyppisiä termejä, mutta silloin vielä ne eivät tulleet yleisemmin jääkiekkoväen käyttöön. Kari Jalonen heittää huumoria blogissaan vääristellen Jääkiekkoliiton virallisia termejä. Termithän ovat kaikessa yksinkertaisuudessaan tilan voittaminen ja tilan tekeminen. Tilaa voitetaan lähtemällä nopeasti tai puolinopeasti (pakki-pakki) ylöspäin hyökkäyksiin. Tilaa tehdään hidastamalla (pakki-pakki-pakki..), viivelähdöllä maalin takaa tai palauttamalla kiekko taaksepäin. Niinkuin Jukka Jalonen on kertonut, niin eivät uudet Jääkiekkoliiton viralliset termit ole mitään rakettitiedettä. Voin todistaa Jukka Jalosen sanat, sillä olen pystynyt/pystyn poimimaan Kari Jalosen valmentamien jääkiekkojoukkueiden hyökkäyksiinlähdöistä nuo yksinkertaiset hyökkäyksiinlähtötavat. TV-otteluiden studioissa puhutaan yhä enemmän joukkueiden hyökkäyksiinlähdöistä, jopa hyvin kiivaastikin (Tami Tamminen) tai hyvin rauhallisesti analysoiden (Hannu Aravirta). Suomen jääkiekkomaajoukkueen juuri valitut valmentajat Erkka Westerlund ja Lauri Marjamäki ovat perillä Meidän Pelin termeistä, joten ei mikään ihme, että he tulivat valituiksi Jukka Jalosen työn jatkajiksi maajoukkueen valmentajiksi.

Onnistuin poimimaan Kari jalosen lausunnosta sen, että jotkut laskee maaleja, jotkut viive- ym. lähtöjä. Pointtini on siis se, että löytyykö lähtöjen tueksi myös hyökkäysten päätös? Vaikka lähtö olis 7 kertainen viivelähtö extrakierteellä ja megapalautuksella, niin jos kiekko päätyy hyökkäysalueelle Turakaisen lapaan, rystypuolelle laidan viereen, niin olisiko samaan tilanteeseen päädytty vaikka oltaisiin lähdetty vähän nopeammin.

Ja lisäksi siffan tekstiin 12 virkkeestä onnistuin poimimaan 7 eri valmentajan nimet:
Kari Jalonen (4 kertaa), Jukka Jalonen (4), E.Westerlund (3), Tamminen, Aravirta, Rautakorpi ja Marjamäki (kukin 1 kerta)
Ei hassumpi tilasto, vaikka itse sanonkin.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Minä teen tilastoja siitä, miten valmentajat valmentavat ja peluuttavat joukkueitaan lähtemään hyökkäyksiin omalta puolustusalueelta. Kiekko-kolli tekee sen AHL:n osalta, mikä on loistojuttu. Tami Tammisen yksi teesi on ollut, että neljällä syötöllä ohitetaan vastustajan puolustusmuuri ja hyökkäyksen päätteeksi pyritään tekemään maali. EHT-turnauksen päättäneessä Suomi-Ruotsi ottelussa Ossi Väänänen luisteli oman maalin taakse (P), seisahtui ottelun ensimmäiseen viivelähtöön maalin taakse, nousi maalin sivulle ja antoi pelitapa-syötön sentterille keskustaan (1. syöttö Mikko Koivulle), Koivu syötti oikeaan laitaan Sakari Salmiselle (2. syöttö Salmiselle), Salminen luisteli hyökkäysalueelle ja jätti kiekon sentterille (3. syöttö Koivulle). Koivu luisteli kiekon kanssa hyökkäysalueen oikealle kaistalle ja syötti poikittain hyökkäysalueen vasemmalle puolelle maalin takaa luistelleelle Salmiselle (4. syöttö salmiselle), Salminen laukoi suoraan suoran hyökkäyksen 4. syötöstä maalin. Siinä oli Meidän Pelin maali kaikilla mausteilla. Hannu Aravirta näytti ja selosti studiosta koko viivelähtöhyökkäyksen alusta alkaen. Tami nurkkauksestaan kehui nopeaa pystysyöttöä Koivulta laitaan ja jätti tarkoituksella Väänäsen ratkaisevan osuuden hyökkäyksestä pois. Tämä johtui siitä, että Tami oli haukkunut nämä Messukeskuksen parkkipaikalta vauhtia haetut viivelähdöt aiemmissa peleissä. Viivelähtöpelaamista moititaan hitaaksi pelaamiseksi. Jokainen voi ottaa sekunttikellon käteensä ja mitata aika siitä, kun Väänänen syöttää 1. syöttönsä Koivulle siihen, kun Salminen tekee 4. syötöstä maalin. Aikaa siihen kului mahdollisimman vähän, kun lyhytsyöttöpelillä edettiin keskialue kiihtyen hyökkäysalueelle ja päätettiin hyökkäys maaliin.

Mikäli edellä kuvattu viivelähtö olisi päättynyt vastustajan kiekon riistoon, niinkuin lähes aina tapahtuu, niin viivelähdöllä organisoitu tiivis viisikko olisi iskenyt välittömästi vastustajan kiekolliseen kiinni, jolloin puolustusvalmius olisi ollut optimaalinen.

Jukka Jalonen kertoi arvostelijoilleen, että Meidän Peli on toiminut menestyksekkäästi jo 10 vuoden ajan, niin miksei se toimisi jatkossakin. Kummolakin sen on ymmärtänyt ja siksi Jukka Jalosen seuraajina ovat Meidän Pelin taitajat Erkka Westerlund ja Lauri Marjamäki. Omalta puolustusalueelta lähtevien hyökkäysten rytmittämisen tulen seuraamaan jatkossakin HVP-tilastoinnilla, koska peli näyttää kaiken ja tilastoinnin avulla totuus tulee dokumentoiduksi.
 

obi-wan

Jäsen
Suosikkijoukkue
Hammarby IF, HC Andersen, HC Jatkoaika
Jukka Jalonen kertoi arvostelijoilleen, että Meidän Peli on toiminut menestyksekkäästi jo 10 vuoden ajan, niin miksei se toimisi jatkossakin. Kummolakin sen on ymmärtänyt ja siksi Jukka Jalosen seuraajina ovat Meidän Pelin taitajat Erkka Westerlund ja Lauri Marjamäki. Omalta puolustusalueelta lähtevien hyökkäysten rytmittämisen tulen seuraamaan jatkossakin HVP-tilastoinnilla, koska peli näyttää kaiken ja tilastoinnin avulla totuus tulee dokumentoiduksi.

Otin tähän muutaman esimerkin viimeisen 10 vuoden ajalta MM-tasolta:

6.5.2004 Kanada 5 – Suomi 4
8.5.2005 Kanada 3 – Suomi 3
15.5.2006 Suomi 2 – Kanada 4
13.5.2007 Kanada 4 – Suomi 2
12.5.2008 Kanada 6 – Suomi 3
4.5.2009 Kanada 3 – Suomi 4 (RL)
11.5.2012 Suomi 3 – Kanada 5

Jos yksi joukkue on täysin ylitsepääsemätön niin koen että ei se pelitapa ole autuus ja toisaalta, reagointi- ja muuttumiskyky on aika nollassa.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Jukka Jalosen Meidän Pelin saavutukset viimeisen 11 vuoden ajalta ovat vakuuttavat:

2002 SM-liiga, runkosarja HPK 2., HPK voitti pronssiottelussa TPS:n 3-1
2003 SM-liiga, runkosarja HPK 1., HPK voitti pronssiottelussa Jokerit 3-0
2004 SM-liiga, runkosarja HPK 4., HPK hävisi pronssiottelun HIFK:lle 3-1
2005 SM-liiga, runkosarja HPK 3., HPK voitti pronssiottelussa Lukon 4-3ja.
2006 SM-liiga, runkosarja HPK 3., HPK voitti SM-liigan loppuotteluissa Ässät voitoin 3-1
2007 SM-liiga, runkosarja HPK 3., HPK voitti SM-liigan pronssiottelussa Bluesin 7-2

Vakuuttavasti toimi HPK:n valmentajien Jukka Jalosen ja Timo Lehkosen kehittämä Meidän Peli SM-liigassa kuuden vuoden ajan.

Olympia- ja MM-sijoitukset Jukka Jalosen ollessa maajoukkueen valmentajana:
2008 Suomi MM-pronssia, Jukka Jalonen 2-valmentajana
2009 Suomi MM-viides, Jukka Jalonen päävalmentaja ja Timo Lehkonen apuvalmentaja
2010 Suomi Olympiapronssi, Jukka Jalonen päävalmentaja, Timo Lehkonen apuvalmentaja
2010 Suomi MM-kuudes, Jukka Jalonen päävalmentaja, Timo Lehkonen apuvalmentaja
2011 Suomi MM-ykkönen, Jukka Jalonen toistaiseksi ainoa suomalainen MM-mestaruus päävalmentaja
2012 Suomi MM-neljäs, Jukka Jalonen päävalmentaja
 
Viimeksi muokattu:

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
...
2007 SM-liiga, runkosarja HPK 3., HPK voitti SM-liigan loppuotteluissa Jokerit voitoin 3-0
..

Vähän pilkunnussimista tämä, mutta tuona kautena Kerho kyllä hävisi Jokereille 3-0 ja tämä tapahtui välierissä.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Vähän pilkunnussimista tämä, mutta tuona kautena Kerho kyllä hävisi Jokereille 3-0 ja tämä tapahtui välierissä.

Näin oli. Kiitos korjauksesta. HPK voitti 2007 keväällä Bluesin pronssiottelussa 7-2 eli hienosti Meidän Peli toimi tuollakin kaudella.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Jalonen puhuu monikossa eli viittää useaan henkilöön. Mulle ei ainakaan selviä, että keitä hän tuolla viittauksella tarkoittaa.

Tämä Kari Jalosen blogikirjoituksen linkitys tänne pelitapakeskusteluun oli sinulta hyvä toimenpide. Kari Jalonen kirjoitti sen vuosi sitten sen jälkeen, kun oli ollut jo mukana Hockey Night:n asiantuntijaryhmässä syksyn aikana. Minusta on suomalaisen, korkeatasoisen jääkiekkokeskustelun kannalta erinomainen asia, kun Kari Jalonen ilmoittaa kirjoituksessaan, että Venäjällä ei käydä keskustelua hyökkäyksiinlähtöjen tilan voittamisesta eikä tilan tekemisestä, ei nopeista eikä hitaista lähdöistä. Varmasti näin onkin asian laita. Suomessa noiden termien luoja on kiekkoprofessori Erkka Westerlund, joka jo 1990-luvun pelikirjoissaan käytti niitä ensimmäisenä. Termit ovat tulleet sitten jääkiekon kanssa tekemisissä olevien seurojen valmentajien tietoisuuteen Jukka Jalosen ja Jukka Rautakorven toimesta. Miksi sitten Kari Jalonen suorastaa ivaa blogikirjoituksessaan suomalaista jääkiekkotermistöä ja -keskustelua? Se on mielenkiintoinen asia, mutta sille löytyy varmasti aivan jääkiekkopoliittiset tarkoituksensa. Kari Jalonen ja monet muut ansioituneet jääkiekkovaikuttajat, kuten Tami Tamminen, ovat jääkiekon pelitavallisissa seikoissa eri linjoilla kuin JJ, EW, JR tai vaikkapa Hannu Aravirta, Lauri Marjamäki ja Tomi Lämsä. Minusta on hienoa, että jääkiekossa käydään keskustelua eri koulukuntien välillä.

Kun esität toisessa viestissäsi, että täällä JA:ssa tulisi siirtyä jo eteenpäin tilastoimaan muutakin kuin HVP-lukumääriä, niin olen kanssasi eri mieltä. Erkka Westerlundin ja Lauri Marjamäen kiinnitykset maajoukkueen valmentajiksi Jukka Jalosen jälkeen takaavat mielenkiintoisen keskustelun jatkuvan eri koulukuntien välillä juuri näissä HVP-asioissa. Eli tulen tekemään sitä jatkossakin. Missään muissa medioissa, Urheilulehti poikkeuksena, en ole nähnyt tätä tilastointia tehtävän, mutta uskon vakaasti, että se tulee leviämään täältä Jatkoajasta ja Urheilulehdestä muunkin jääkiekkomedian keskusteluun.
 

Kiekko-Kolli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chicago Blackhawks & KooKoo
Tämäkin palsta on kyllä erikoinen, muutama kaveri koittaa saada keskustelua aikaan pelitavoista ja loput käy täällä irvailemassa. Tottahan se on, että täällä puhutaan korostetusti hyökkäyksiin lähdöistä, mutta ei kai ketään ole kielletty puhumasta muistakin pelin osa-alueista? HVP tilastointi on ainakin minulle tällä hetkellä simppeli tapa tutkia eri joukkueiden tapoja lähteä hyökkäyksiin ja aion sitä tosiaan nyt ruveta suorittamaan esim. juuri AHL:n osalta.

Jääkiekkoa voi kuitenkin seurata niin monella tavalla, itse käyn paikanpäällä katsomassa kaikki KooKoon kotipelit ja varmaan yli puolet vieraspeleistä, eikä mulla niissä tulisi mieleenkään yrittää laskea lähtöjä. Kyllähän se on täyttä fanitusta, eli viihdettä mulle. Mutta kun sitten lisäksi kotona katselen vuosittain satoja otteluja lätkää telkusta, niin kyllä siitä joskus haluaa muutakin irti kuin vain lopputuloksen 4-3 ja toteamuksen "hyvä peli". Lätkä on mulle sen verran rakas & iso osa elämää, että kyllähän siitä haluaa ymmärtää mahdollisimman paljon. Mulle on sinällään saman tekevää, jos joku esim. San Antonio voittaa jonkun Portlandin AHL:ssä, joten tuohan se matsiin oman mausteen, kun koittaa seurailla vaikka sitten näitä lähtöjä. Jos joku haluaa seurata siitä jotain muuta, niin siitä vain. Ja lisätään nyt se, että tuo lähtöjen laskeminen on vain bonus, toki seuraan pelin kaikki muutkin tapahtumat, mutta toistaiseksi lasken vain noita. Jos joku keksii jonkun muun tavan helposti tilastoida pelitavallisia asioita, niin ei muuta kuin ideoita kehiin vain.

Edelleenkin korostan, että itse nautin eniten päästä päähän pelattavasta suoraviivaisesta lätkästä, mutta koska kiekkokontrolli ja viivelähdöt on nyt niin kovasti täällä Suomessa kartalla, niin tottakai haluan ymmärtää miksi? Helppohan sitä olisi vain räksyttää(niin kuin muuten usein tekisi mieli), että tää viivelähtö paska on ihan perseestä eikä siitä ole mitään hyötyä, mutta eipä sillä ole mitään pohjaa ilman asian tarkempaa tutkimista. Eli itse jatkan nyt tällä valitsemallani tiellä ja myöhemmin tänään kattelen jonkun viime yön AHL matsin ja kirjaan lähdöt ylös. Jos joku haluaa jotain muuta tilastointia peleistä, niin vinkkiä vaan tulemaan. Pelejä&aikaa mulla riittää, joten ei se siitä ole kiinni. Toki sitä mielellään opiskelee vaikka useampaa pelin osa-aluetta yhtä aikaa.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Mun mielestä keskustelu on vaan liian suppeaa.

Muistan viime kaudella Sihvosen tekemät muutamat U-studiot, joissa oli todella virkistävästi tuotu muita teemoja, kuin nämä lähdöt. Käsittelyssä oli muun muassa aloitukset sekä toisessa jaksossa yhdistetty mies- ja paikkapuolustus. Näitä katselin ilolla ja ne toivat itselleni uutta tietoa ja infoa jääkiekkoon liittyen.

Samanlaista materiaalia toivoisin mielelläni lisää, sillä pelkillä lähtöjen tilastoinnilla ei voi saada kuin hyvin hataraa ja suuntaa antavaa tietoa siitä, kuka pelin voittaa ja miksi.

En sitten tiedä johtuuko tämä koko keskustelu ja väittely lähtöihin liittyen lähinnä siitä, että kaikki osapuolet ovat liian syvillä poteroissaan ja eivät lapsellisesti osaa tulla mielipiteissään vastaan.

Tällä siis en oikeastaan viittaa täällä JA:ssa käytyyn pelitapakeskusteluun, vaan ihan ammatti-ihmisten toisilleen jatkuvasti heittämiin piikkeihin, joiden merkitystä syystä tai toisesta tällä palstalla halutaan vähätellä, jättää huomiotta tai olla tahallisesti ymmärtämättä.

Ainakin itsestäni olisi todella mielenkiintoista tietää vähän syvemmin näistä K. Jalosen motiiveista kirjoittaa siten kuin kirjoittaa tuossa Fordélin linkittämässä jutussa.
 

J.Grönvall

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
Itse koen, että vasta nyt on alettu pikkuhiljaa keskustella itse pelistä. Enää ei vain hymistellä ja todeta, että joo, näin sitä kiekko pitää pelata, vaan käydään sitä avointa keskustelua.

Jukka Jalonen, Lauri Marjamäki ja vaikka Petteri Sihvonen sanoo jotain ja taas Kari Jalonen, Juhani Tamminen tai Alpo Suhonen jotain. Kaikki intohimoisia jääkiekkoihmisiä ja kaikilla on myös substanssia asiaan liittyen. Mielestäni tämä on ihan pirun hienoa.

Täällä Jatkoajassa on nyt roikuttu hyökkäyksiinlähdöissä varmaan viimeiset kaksi vuotta, kun on pikkuhiljaa lopetettu taistelu siitä, että onko kiekkokontrolli jääkiekkoa. Kiekkokontrollin suurin osa jo varmasti mieltää yhdeksi tavaksi pelata "modernia" jääkiekkoa ja sitä kautta on voitu siirtyä pienempiien nyansseihin, kuten HVP-lähtöihin.

Jossain vaiheessa tulee taas uusi asia framille, onko se sitten keskialueen pelaaminen, hyökkäyspelaaminen vai mitä, niin aika näyttää. Se on vuorenvarma, että se vaatii taas sen yhden rohkean joka lähtee kohti sitä tulevaa paskamyrskyä.

Itse haluaisin kaikista eniten kuulla juuri puhtaasti hyökkäysalueen pelaamisen rakenteista ja nyansseista, ja miksen tietysti itsekin koittaa keskusteluun osallistua. Jotain raameja on täälläkin jo piirrelty mutta miten saadaan se samalle yksityiskohtaiselle tasolle kuin mainitut lähdöt.

Lähtöjen osalta analyysi syvenee, milloin tehtiin mitäkin, paljonko oli peliaikaa, kuka johti, monesko erä jne. Rautakorven Tappara ottaa uuteen hyökkäykseen tuoreen kentän ja viivelähdön, tekeekö vaikkapa Dufvan Lukko tai Ahon JYP jatkuvasti eri lailla. Kaikkea tällaista nippelitietoa.

Sitten voisi tietysti pyrkiä arvioimaan miten hyökkäyspeli toimii kun se avaussyöttö on saatu annettua, päästiinkö rintamassa, tultiinko keskeltä vai laidasta, tuliko laukaus, kuka sai irtokiekon. Kyllähän sitä työmaata olisi vaikka kuinka paljon.

Jos nyt lähdetään siitä, että tämä on amatööripuuhastelijoiden jääkiekkopelikirjahöpinä-ketju niin kaiken tasoiset yritykset ovat varmasti tervetulleita. Palautetta varmasti saa mutta siitähän pitää vain tehdä omat johtopäätökset ja pyrkiä oppimaan.

EDIT. Ja suoraan sanoen, kaipaan välillä myös puhdasta puolustuspelianalyysia. Itse väitän, että osaan kohtuullisesti nähdä pelin aikana miten hyvin tuntemani Tappara hyökkää ja puolustaa mutta tekemistä on toki senkin kanssa.

Niinhän se futiksessakin menee, että pelistä puhutaan monella eri tasolla. Valmentajakurssilla kuulemma jossain vaiheessa otteluanalyysissa lasketaan yhden pelaajan syöttöjä ja syöttösuuntia mutta mediassa voidaan puhua sitten vaikkapa hyökkäämisestä laajemmassa mittakaavassa.
 
Viimeksi muokattu:

Fordél

Jäsen
Kun esität toisessa viestissäsi, että täällä JA:ssa tulisi siirtyä jo eteenpäin tilastoimaan muutakin kuin HVP-lukumääriä, niin olen kanssasi eri mieltä. Erkka Westerlundin ja Lauri Marjamäen kiinnitykset maajoukkueen valmentajiksi Jukka Jalosen jälkeen takaavat mielenkiintoisen keskustelun jatkuvan eri koulukuntien välillä juuri näissä HVP-asioissa. Eli tulen tekemään sitä jatkossakin. Missään muissa medioissa, Urheilulehti poikkeuksena, en ole nähnyt tätä tilastointia tehtävän, mutta uskon vakaasti, että se tulee leviämään täältä Jatkoajasta ja Urheilulehdestä muunkin jääkiekkomedian keskusteluun.

Niin muutakin. En ole missään nimessä kieltänyt niiden tilastointia ja niistä keskustelua. Teenhän itsekin sitä. Mutta myös muuta tietoa ja keskustelua tarvitaan ettei pyöritä vuodesta toiseen yhden pelin osa-alueen ympärillä. Esimerkiksi niinkin ratkaiseva asia kuin ylivoimapelaaminen on jäänyt aika vähäiselle keskustelulle. Saati sitten niinkin iso kokonaisuus kuin puolustuspelaaminen.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös