Pelitapakeskustelu

[Fordél]

Olit lainannut minun kirjoitustani. Minun oli useaan otteeseen väitetty, mm. sinun toimestasi, korostavan yksin pelikirjan vaikutusta pelin lopputulokseen. Kirjoitin Tamin moneen kertaan toistamat prosenttiluvut sen takia, että olen aina ollut sitä mieltä, että pelaajien vaikutus on ensisijainen menestystekijä. Tamin arvio on yksi arvio ja toiset ovat sitten esittäneen muunlaisia prosentteja. Se on otettava vain ohjeellisena keskimääräisenä Tamin arviona. TPS:n mestaruus Kai Suikkasen johdolla ja sitten täysi floppi Heikki Leimen valmentamana kertoo taas valmentajan suuresta merkityksestä lopputuloksiin.

Valmentajalla on tottakai merkitys lopputulokseen, mutta kuinka suuri niin sitä on mahdotonta sanoa edes Suikkanen vs. Leime -tapauksenkaan jälkeen. Tämä siksi, että TPS:n joukkueessa ei muuttunut vain valmentaja vaan myös moni muu asia. Ja mikä sitten edes meni vikaan Leimeellä? Pelitapa, kesäharjoittelu, johtajuus, henkinen valmennus vai joku muu? Puhumme siis todella monimutkaisista asioista, joita monesti liiaksi yksinkertaistetaan.

 

[eagle]

Pelitapakeskustelussa mielestäni pitää tyytyä analysoimaan sitä pelitapaa ja sen eri ulottuvuuksia. Sen kautta on turha lähteä analysoimaan sen suuruuden merkitystä suhteessa erilaisiin muihin tekijöihin(esim. henkiset asiat, olosuhteet, jnejne). Vaan mielestäni sen pitää rajoittua pitkälti siihen. Näin sitä pystyy oikeasti analysoimaan ja miettimään asiaa.

Se pitää toki suhteuttaa esim. materiaaliin, edellisiin otteluihin, vastustajan pelitapaan jne. mutta jos lähdetään linjalle jossa analysoidaan erään suomalaisen jääkiekkotoimittajan tapaan koko palettia vain pelitavan perusteella, niin silloin unohdetaan aivan liikaa muuttujia.

Vertaan toisen urheilulajin kautta. Kun katson Mourinhon Real Madridia tai Pep Guardiolan Barcelonaa, niin en mieti heidän johtajuuttaan tai sitä kuinka merkittävässä osassa heidän kohdallaan on johtamiskyvyt tms. Vaan ainoastaan katsotaan mitä kentällä tapahtuu. Se on mahdotonta oikeasti sitten analysoida kuinka suuressa roolissa näiden kavereiden taktiset ominaisuudet ovat suhteessa muihin, jne. Voi vain katsoa tuloksia ja sitä mitä kentällä tapahtuu. Koskaan kun ei päästä näkemään täysin miten Mourinho joukkuettaan valmentaa, mitä pelaajien pään sisällä tapahtuu, jne.

Nyt kun tämä on saatu ns. altapois. Niin mielestäni on huomioitava se, että hyvä valmentaja suhteuttaa aina pelitapansa materiaaliin. Se ei välttämättä tarkoita että mullistetaan koko pelitapa, vaan sitä että ainakin niitä nyansseja ja isompiakin linjoja hiotaan sen mukaan. Tämä ei tarkoita etteikö valmentaja voisi lähteä muutamista perusasioista ihan pienistä pitäen mitä haluaa ajaa läpi ja mihin kasvattaa sekä juniorit että aikuiset. Esim. tämä termi kiekkokontrolli. Voidaan lähteä siitä että pelaajat opetetaan pienestä pitäen avaamaan lyhyillä, terävillä avauksilla. Tähän sitten lisänä tuodaan se, että avataan vain kaverille joka liikkuu, jos mahdollista. Tähän sitten se että etsitään tuo syöttö mahdollisuuksien mukaan kaverille jolla on eniten tilaa, joka on keskustassa, jne.

Näin sitten päästään siihen, että pelaajat sisäistävät tietyt perusasiat. Esim. Kanadassa jokainen pelaaja osaa ajaa maalia kohden, melkein kaikki osaavat ajaa taklaukset loppuun(tarvittaessa), Ruotsissa jokainen uskaltaa pitää kiekkoa ja tehdä sillä ratkaisuja, eikä pelkää niin virheitä. Jne. Täten päästään tilanteeseen missä pelaajisto ympäri maan osaa tietyt perusasiat ja niiden linjaukset. Sitten on vain tärkeää, että tuo linjaus on tehty oikein ja älykkäästi. Mielestäni on siis mahdotonta lähteä opettamaan vain yhtä täysin absoluuttista pelitapaa, joka on jokaista vastustajaa vastaan, aina samanlainen ja toimii aina samoin, aikuisissa siis.

Junioreissa sen sijaan voidaan lähteä hyvinkin pitkälti siitä että "kaikki" pelaavat samalla tavalla. Tämä on jopa suotavaa, jos se tapa on vain sellainen että se kehittää pelaajia samalla sekä teknisesti että varsinkin peliälyllisesti että henkisesti. Tätä ei voi olla korostamatta, kun katselee sitä kuinka vähän pelirohkeita pelaajia Suomesta tulee. Kuinka vähän älykkäitä pelaajia tulee ja kuinka vähän isoja pelaajia tulee. Pelitavan pitää siis ottaa huomioon nämä suuret puutteet ja korjata niitä samalla kun se opettaa suomalaisille sopivan tavan pelata kiekkoa. Kun junioreissa opitaan tämä pelitapa, niin sen tehtävä on opettaa se niin että aikuisissa perusasiat ovat täysin hallussa ja voidaankin lähteä sitten tarpeen tullen sitä sopivasti muuttamaan. Vähän isompia asioita ja niitä nyansseja. Kuitenkin kokoajan mennen käsi kädessä niiden perusasioiden kanssa. Eli käytetään meidän yleisesti hyvin liikkuvaa, hyvin joukkueena toimivaa materiaaliamme, samalla tuoden vahvuuksia esiin ja toivottavasti jatkossa myös enemmän yksilötaitoja(jotka toivottavasti ovat kehittyneet 10-vuodessa laajemminkin).

 

[Wäinö#16]

Pelitavan tulisi mielestäni aina olla riippuvainen käytettävistä pelaajista ja heidän taitotasostaan. Osaava valmennus ottaa sen aina huomioon ja pyrkii kehittämään pelitapaa taitojen ehdoilla. Westerlund sanoi joku aika sitten, että yksilön kehittämisessa on se suurin potentiaali. Se on myös se suurin työsarka. Mitä kovempi taito-tempo-taso joukkueella on, sitä monipuolisempia pelitapoja joukkue myös pystyy toteuttamaan. Toisaalta valmennuksen pitää olla koko ajan hereillä ja tuoda uusia elementtejä peliin jos pelaajien taidot sen mahdollistavat. Ei niin kuin Venäjä, jossa mitään pelitapaa ei tunnu edes olevan, vaikka pelaajilla olisi huikea potentiaali.

MM-finaalissa olin huomaavinani, että Ruotsin pelaajilla oli parempi potentiaali toteuttaa vaativampaa pelitapaa ja erityisesti tämä näkyi ajoittain kun taitavat pelaajat pystyivät sahaamaan Suomen keskialueen hienosti lyhyillä syötöillä. Ruotsilla on tulossa todella hyviä pelaajia ja Suomen pitää tehdä kovasti töitä, jotta jatkossa pystytään haastamaan ruotsalaiset.

 

[Vellihousu]

MM-finaalissa olin huomaavinani, että Ruotsin pelaajilla oli parempi potentiaali toteuttaa vaativampaa pelitapaa ja erityisesti tämä näkyi ajoittain kun taitavat pelaajat pystyivät sahaamaan Suomen keskialueen hienosti lyhyillä syötöillä. Ruotsilla on tulossa todella hyviä pelaajia ja Suomen pitää tehdä kovasti töitä, jotta jatkossa pystytään haastamaan ruotsalaiset.

Niin, kyllähän Mm-kullan ja sen juhlinnan varjoon on jäänyt se fakta että Suomi oli finaalissa kaksi erää alakynnessä Ruotsin toteuttaessa erinomaisesti kiekollista pelitapaansa. Myös pelirohkeus oli korkealla tasolla, oliko Rundblad se pakki joka kertaalleen kuskasi kiekon Ruotsin päädystä Suomen päätyyn. Finaalia Suomi ei mielestäni voittanutkaan pelitavan vaan selvästi kokeneemman ja siten henkisesti vahvemman pelaajamateriaalinsa ansiosta. Pelin suuri käännekohta oli Immosen tasoitusmaali jonka vuoksi Suomi sai henkisen yliotteen joka näkyi selvästi kolmannen erän alussa. Voittoon vaadittuja maalejakaan ei tehty "jaloslaisella" kiekolla vaan aika suoraviivaisesti jyräten. En tiedä oliko tämä syy vai seuraus, mutta hyvä esimerkki tämä oli joka tapauksessa siitä kuinka pelitapaa voi ja nimenomaan pitääkin tuunata tilanteen vaatimusten mukaan.

Kisojen jälkeen on riemuittu Jalosen pelitavan voitosta, mutta toivottavasti tähän ei mestaruushuumassa tuudittauduta liikaa. Opettelemisen varaa on edelleen.

 

[siffa]

Suomen MM-kulta oli Jukka Jalosen pelitavan, jota pelaajat noudattivat tunnollisesti kapteeninsa Mikko Koivun johdolla, voitto. Jokainen maali, minkä Suomi teki, tuli Suomen pelitavan seurauksena. Jalosen pelitavassa hyökätään nopeasti ja puolinopeasti ja puolustetaan agressiivisesti karvaten hyökkäyspäätyyn tai keskialueella. Hyökkäyksiä rytmitetään HVP-hyökkäyksiinlähdöillä silloin, kun nopeisiin hyökkäyksiin ei kannata lähteä. Jalosen pelitavassa puolustetaan hitaammin ja vetäydytään ohjauspeliin silloin, kun ei kannata karvata nopeasti hyökkäyspäässä tai keskialueella. Jalosen oman puolustusalueen puolustuspeli on tarkoin suunniteltu ja siinä elementteinä ovat mies-mies-puolustus, aluepuolustus ja niiden yhdistelmä. Jalosen pelitavassa erikoistilanteet (alivoima, ylivoima, aloitukset ja ilman maalivahtia pelaaminen) ovat merkittävässä roolissa. Jalosen pelitavassa pelinopeus on olennaisessa roolissa. Jalosen pelitavassa on tärkeää, että pelaajamateriaali ja sen roolittaminen mahdollistavat parhaalla mahdollisella tavalla pelitavan toteuttamisen.

Mielenkiintoista on nähdä ensi kauden SM-liigajoukkueiden käyttämät pelitavat, jotka ovat nähtävissä joukkueiden peleistä. Joukkueiden menestyksille tärkeintä tekijää eli pelaajamateriaalia ollaan vahvistamassa varsinkin suurseurojen toimesta jo hyvissä ajoin, vaikka valmentajina toimivat Erkka Westerlund, Petri Matikainen, Hannu Aravirta ja muut kokeneet valmentajat.

 

[Vellihousu]

Suomen MM-kulta oli Jukka Jalosen pelitavan, jota pelaajat noudattivat tunnollisesti kapteeninsa Mikko Koivun johdolla, voitto.

Oli kyllä, mutta kuten totesin, finaali voitettiin ihan muilla avuilla kuin pelitavalla. Ylipäätään Mm-kultaa on pakko pitää vähintään yhtä paljon onnistuneen lätkäjätkäjohtamisen kuin pelitavan voittona.

 

[msg]

Ja on hyvä muistaa, että Suomessa kaksi korkeinta sarjatasoa voitettiin jollain ihan muulla tavalla kuin 'meidän pelillä'. Mutta kuka siitä voittamisesta niin välittää paitsi tietenkin niissä poikkeustapauksissa kun 'meidän leiriläinen' sattuu jotain voittamaan vaikka sitten pelitavan sulaessa kuin jätski auringossa.

 

[siffa]

Tämän sinänsä ansiokkaan summauksen informatiivinen arvo on hieman kyseenalainen, sillä tuollaisena se sopii kuvaamaan lähes minkä tahansa huippujoukkueen pelitapaa. Kaikki luettelemasi elementit kuuluvat nykyaikaisen jääkiekkojoukkueen pelitapaan. Itse asiassa tulit juuri tiivistäneeksi viisikkopelaamisen olennaiset perussäännöt muutaman rivin kappaleeseen.

Slovakian MM-kisojen Kanadan ja täällä kovasti arvostettujen Saksan ja Norjan pelitapoihin ei kuulunut rytmittää hyökkäyksiä HVP-lähdöillä. Vaasan Sport ja Mikkelin Jukurit pelasivat myös pelkkää nopeaa pystysuunnan jääkiekkoa. NHL-joukkueista Tampa Bay pelaa lähes puhdasta nopeaa pystysuunnan jääkiekkoa, johon HVP-lähdöt eivät kuulu kuin poikkeustapauksissa.

HVP-tilastointi on sen takia erittäin merkittävä tilastointi, että joukkueiden pelitavat eroavat juuri HVP-lähtöjen suhteen eniten. Sitten ovat erot vielä siinä, kuinka usein HVP-joukkueet lähtevät omista hyökkäyksiin hidastamalla (pakki-pakki-pakki..), viiveellä (maalin taakse seisahtamalla) tai palauttamalla kiekkoa kuljettaen taaksepäin tai syöttäen kiekkoa taaksepäin.

 

[siffa]

Oli kyllä, mutta kuten totesin, finaali voitettiin ihan muilla avuilla kuin pelitavalla. Ylipäätään Mm-kultaa on pakko pitää vähintään yhtä paljon onnistuneen lätkäjätkäjohtamisen kuin pelitavan voittona.

Kyllä, lätkäjohtajuutta oli Slovakian MM-joukkueessa. Joukkueesta löytyi pelaajistosta johtajuutta, mikä korosti jokaisen pelaajan vastuuta pelata Jukka Jalosen pelitavan mukaan. Ei turhaan Jukka Jalonen korostanut heti MM-kullan ratkettua, että kyseessä oli ennen kaikkea Mikko Koivun joukkue. Mikko Koivu painotti kisojen alusta alkaen sitä, että pelataan Jukka Jalosen pelitavan mukaisesti ja näin teki koko joukkue myös Tuomo Ruudun esimerkkiä noudattaen. Slovakiassa oli tärkeässä roolissa Jukka Jalosen ja kokeneiden NHL-pelaajien täydellinen keskinäinen luottamus.

 

[13th Forward]

Ja on hyvä muistaa, että Suomessa kaksi korkeinta sarjatasoa voitettiin jollain ihan muulla tavalla kuin 'meidän pelillä'. Mutta kuka siitä voittamisesta niin välittää paitsi tietenkin niissä poikkeustapauksissa kun 'meidän leiriläinen' sattuu jotain voittamaan vaikka sitten pelitavan sulaessa kuin jätski auringossa.

SM-liigan tuomarilinja ei ole viime vuosina taas nollatoleranssia nähnytkään. Nollatoleranssi oli nimenomaan se muutos, mikä ajoi kohti kiekollisen pelitavan menestystä. Nykyisellä tuomarilinjalla repimistä, estämistä ja muita anti-jääkiekon elementtejä katsotaan läpi sormien ja täten ollaan valitettavasti palaamassa takaisin siihen 90-luvun jääkiekkoon. Tietenkin joidenkin mielestä se ei välttämättä ole "valitettavaa", mutta ainakaan omasta mielestäni koukut ja sun muu repiminen eivät kuulu tähän lajiin.

 

[siffa]

HVP:t ovat kaikilla näilläkin joukkueilla piirrettyinä ja harjoiteltuina. Ne eivät kuitenkaan yleensä käytä niitä kuin pakon edessä tai johtoasemassa peliä jäädyttääkseen. Pelkkä hitaiden lähtöjen mainitseminen ei siis kerro pelitavasta vielä mitään, koska ne todellakin kuuluvat kaikkien huippujoukkueiden repertuaariin. Se, että linjaa niitä viljeltävän paljon tai käytettävän vain aniharvoin, sen sijaan antaa jo jonkinlaista kuvaa siitä, millaista hyökkäyspelifilosofiaa joukkue toteuttaa.

Nopean pystysuunnan jääkiekon joukkueet lähtevät HVP-lähdöillä omasta päästä vain yv-hyökkäyksiin. Niillä ne kuuluvat pelikirjan erikoistilannetilanne-osioon. Olen tilastoinut joukkueiden HVP-lähdöt juuri sen takia, että ne kertovat niiden hyökkäyspelifilosofiasta yhden tärkeän osa-alueen. Keskialueen ja hyökkäysalueen hyökkäyspelin tilastointi antaa sitten kokonaiskuvan siitä, miten joukkueet hyökkäävät.

Ensi yönä on mielenkiintoinen pelikirjapeli, jossa kauden NHL-yllätysjoukkue Tampa Bay kohtaa Boston Bruinsin. Tampa on nopean pystysuunnan joukkue, joka pelaa lähes pelkkää nopeaa ja puolinopeaa hyökkäyksiinlähtöä omalta puolustusalueelta. Boston viljelee HVP-lähtöjä ja ylitettyään keskiviivan lyö pääosin pitkän päätyyn ja pyrkii karvaamalla saamaan kiekon hyökkäyspäässä itselleen aloittaen hyökkäyspään hyökkäyspelin pääty- ja kulmapyörityksellä. Tampa lähtee nopeisiin hyökkäyksiin ja usein syöttöpaikkaa tarjoava pelaaja kuljettaa itse kiekon hyökkäysalueelle pyrkien ylivoimahyökkäykseen ja suoraan maalipaikkaan. Tampan 1-3-1 ohjauspeli on tullut jo käsitteeksi NHL:ssä ja useat joukkueet ovat yrittäneet eri tavoin murtaa sen. Ensi yönähän peli on nähtävissä ja toivottavasti Suomen asiantuntevin jääkiekkoselostaja Antti Mäkinen on selostusvuorossa.

 

[P.Sihvonen]

Gert Remmel

Olen jääkiekosta lomalla - mutta en jalkapallosta. Kehotan kaikkia pelitapa-asioista kiinnostuneita jatkoaikalaisia lukemaan sanasta sanaan Urheilulehden tämän viikon lehdestä (UL 21/2011) jalkapallovalmentaja/-toimittaja Gert Remmelin artikkelin Barcelonan joukkueesta. Remmelin otsikko kuuluu: Luova kone.

Artikkeli on informaatioarvoltaan ja todistusvoimaltaan huikea. Remmel osoittaa aukotta, mitä on yksilön ja joukkuepelaamisen luovuus jalkapallossa.

On kiintoisaa saada tietää, ettei Barcelonan pelaamisessa ole mitään luovaa sanan siinä merkityksessä, mitä me Suomessa viljelemme. Aivan kaikki syöttösuunnat esimekiksi ovat sovittuja ja harjoiteltuja - kyse on "automatisoidusta jalkapallosta".

Edelleen on kiintoisaa se, että näiden Barcelonan taiturimaisten pelaajien taidot on hankittu seuran omassa junioriakatemiassa La Massiassa, jossa lapsesta asti harjoittelu perustetaan niin kutsutulle pelitapaharjoittelulle (tästä taas todistaa hienosti Topias Kauhalan hieno artikkeli Urheilulehdessä muutaman kuukauden takaa).

Remmel luettelee La Massian nuorisoakatemian canteran hedelmät: Xavi, Andres Iniesta, Gerard Pique, Pedro, Sergio Busquets, Carlos Puyol ja myös Lionel Messi.

Remmel osoittaa hienosti myös sen, miksi Messi oli heikko MM-kisoissa Maradonan pelikirjattomassa jalkapallossa ja että miksi hän on maaginen Barcelonassa.

Yritän saada Jukka Rönkää julkaisemaan Remmelin tekstin myös netissä, koska lehteä on niukalti myynnissä irtonumerona. Tarkoitukseni ei ole tällä edistää Urheilulehden myyntiä, vaan tuoda julki maailman tärkeintä pallopelitotuutta. Se sopii hyvin tähän pelitapaketjuun.

Minulla meni kylmät väreet, kun luin Remmelin tekstiä. Kannattaa lukea!
Johtava

 

[J.Grönvall]

Artikkeli on informaatioarvoltaan ja todistusvoimaltaan huikea. Remmel osoittaa aukotta, mitä on yksilön ja joukkuepelaamisen luovuus jalkapallossa.

On kiintoisaa saada tietää, ettei Barcelonan pelaamisessa ole mitään luovaa sanan siinä merkityksessä, mitä me Suomessa viljelemme. Aivan kaikki syöttösuunnat esimekiksi ovat sovittuja ja harjoiteltuja - kyse on "automatisoidusta jalkapallosta".

Edelleen on kiintoisaa se, että näiden Barcelonan taiturimaisten pelaajien taidot on hankittu seuran omassa junioriakatemiassa La Massiassa, jossa lapsesta asti harjoittelu perustetaan niin kutsutulle pelitapaharjoittelulle (tästä taas todistaa hienosti Topias Kauhalan hieno artikkeli Urheilulehdessä muutaman kuukauden takaa).

Remmel luettelee La Massian nuorisoakatemian canteran hedelmät: Xavi, Andres Iniesta, Gerard Pique, Pedro, Sergio Busquets, Carlos Puyol ja myös Lionel Messi.

Remmel osoittaa hienosti myös sen, miksi Messi oli heikko MM-kisoissa Maradonan pelikirjattomassa jalkapallossa ja että miksi hän on maaginen Barcelonassa.

Yritän saada Jukka Rönkää julkaisemaan Remmelin tekstin myös netissä, koska lehteä on niukalti myynnissä irtonumerona. Tarkoitukseni ei ole tällä edistää Urheilulehden myyntiä, vaan tuoda julki maailman tärkeintä pallopelitotuutta. Se sopii hyvin tähän pelitapaketjuun.

Minulla meni kylmät väreet, kun luin Remmelin tekstiä. Kannattaa lukea!
Johtava

En tiedä menenkö nyt taas johonkin miinaan mutta eihän tuossa nyt varsinaisesti mitään uutta tai mullistavaa tule esille. Tuon luovuusasian olisi voinut lukea jo tuolta Petteri Sihvonen-ketjusta jossa sitä joskus nopeasti käsiteltiin.

Gert Remmel on toki loistava kirjoittaja ja omassa kastissaan kyseisessä aviisissa. Toivottavasti niitä tekstejä tulee jatkossakin!

 

[steepler]

Tuon luovuusasian olisi voinut lukea jo tuolta Petteri Sihvonen-ketjusta jossa sitä joskus nopeasti käsiteltiin.

Tästähän tosiaan keskusteltiin kesällä, tai joskun alkusyksystä, Sihvosen ketjussa kun Sihvonen itse otti tämän esille jossain artikkelissaan, tai siis taisi olla Espanjian pelaamisesta kyse eikä Barcan mutta se nyt on melkein sama juttu. Silloin minullekin yritettiin väittää että Espanjian pelaaminen oli juurikin luovaa.

No yhtä kaikki kyllä tuo Remmelin juttu oli ihan mielenkiintoinen vaikka itse kyllä olen jo ollut aiemminkin sitä mieltä että Barca, tai Espanjian MM-kisoissa, peli ei ole mitään luovuuspeliä.

 

[msg]

Eihän tuosta markkinointipäällikön jalkapalloaiheisesta mainosviestistä jäänyt puuttumaan kuin tilauksen hinta ja ohjeet miten lehden voi tilata. No onhan tuo toki halvempaa verrattuna siihen, että ostaisi tilaa tuosta mainosbannerista ja lisäksi mainos tavoittaa myös AdBlockin käyttäjiä.

 

[Wäinö#16]

No yhtä kaikki kyllä tuo Remmelin juttu oli ihan mielenkiintoinen vaikka itse kyllä olen jo ollut aiemminkin sitä mieltä että Barca, tai Espanjian MM-kisoissa, peli ei ole mitään luovuuspeliä.

Riippuu siitä kuinka luovuus määritellään. Ns. luovaan pelitapaan tarvitaan mielestäni luonnostaan luovia pelaajia, joita pelitapa optimaalisesti tukee. Luonnostaan luova pelaaja on sellainen, jolla on hyvä pelisilmä. Toki voi kai sitä Barcan pelityyliä opettaa puusilmillekin, mutta iäisyys siihen menisi ja ei taitaisi sekään riittää.

 

[Vellihousu]

La Masia-lätkän pelitapa Suomen jääkiekolle ja koulutus junioreista alkaen, hyvä ajatusrakennelman alku.

Suosittelen ehdottomasti tutustumaan myös Sihvosen mainitsemaan Topias Kauhalan La Masia - artikkeliin "Majatalon lapset" (UL 10/11), jossa paikan päällä vieraillut toimittaja käy kattavasti läpi La Masian filosofiaa ja toimintaperiaatteita.

Itse kiinnitin ko. tekstissä huomiota erityisesti siihen kuinka La Masiassa pyritään kasvattamaan paitsi hyviä pelaajia, myös hyviä ihmisiä. Alle puolet akatemian kasvateista päätyy ammattipelaajiksi, ja ne jotka eivät päädy, ovat pääosin menestyneet elämässä muuten. La Masian päiväohjelmassa käydään koulua kuusi tuntia ja harjoitellaan futista vain kaksi tuntia päivässä ja akatemien filosofian mukaan pelaajien siviilipersoonilla on aina yhteys siihen pelitapaan mitä he toteuttavat kentällä.

Voisikohan tällainen ajattelu toimia Suomessa?

Ajatukseen La Masia - lätkästä suhtaudun itse hieman skeptisesti. Olisi toki hienoa ja täysin oikein että olisi olemassa malli jota kohti pyritään, mutta toisaalta pidän lätkää niin paljon enemmän kontaktipelinä etten näe yhden ylivertaisen pelitavan ideaa mahdollisena. Muokkaamisen varaa pitää olla lajin luonteesta johtuen.

 

[choose_life]

One of a kind

Suosittelen ehdottomasti tutustumaan Topias Kauhalan artikkeliin "Majatalon lapset" (UL 10/11), jossa paikan päällä vieraillut toimittaja käy kattavasti läpi La Masian filosofiaa ja toimintaperiaatteita.

Itse kiinnitin ko. tekstissä huomiota erityisesti siihen kuinka La Masiassa pyritään kasvattamaan paitsi hyviä pelaajia, myös hyviä ihmisiä. Alle puolet akatemian kasvateista päätyy ammattipelaajiksi, ja ne jotka eivät päädy, ovat pääosin menestyneet elämässä muuten. La Masian päiväohjelmassa käydään koulua kuusi tuntia ja harjoitellaan futista vain kaksi tuntia päivässä ja akatemien filosofian mukaan pelaajien siviilipersoonilla on aina yhteys siihen pelitapaan mitä he toteuttavat kentällä.

Voisikohan tällainen ajattelu toimia Suomessa?

Ajatukseen La Masia -lätkästä suhtaudun itse hieman skeptisesti. Olisi toki hienoa, että olisi olemassa malli jota kohti pyritään, mutta toisaalta pidän lätkää niin paljon enemmän kontaktipelinä etten näe yhden ylivertaisen pelitavan ideaa mahdollisena. Muokkaamisen varaa pitää olla lajin luonteesta johtuen.

Hyvä juttu (joka osoitti taas kerran eron kunnon taustatyöllä, kirjoitustaidolla ja asiaan paikan päällä perehtymällä tehdyn journalismin ja seiskatyrkkyilyn välillä) ja hieno idea, mutta La Masia on niin viimeisen päälle vuosikymmenten työllä ja kulttuurilla hiottu, ettei sellaisenaan toimi kuin juuri noissa oloissa. Lajierojen ja seuran valtavien resurssien lisäksi jo valintaprosessi on niin massiivinen, että erehtymisen mahdollisuus jää paljon normaalia pienemmäksi. Tarjokkaat seulotaan ei vain Espanjan, vaan puolen maailman lahjakkaiden juniorien joukosta; Barcalla, kuten muillakin suurseuroilla, toimii kykyjenetsintä kolmella eri mantereella. Ja silti ammattilaisia ei tosiaan tule edes 50 prosentista.

"Hukkaprosentista" ei kylläkään voi puhua, ja tämä on asia, joka tekee Barcan touhut vielä urheilusaavutuksiakin hienommaksi - ja vaikeammaksi. Ajatus lasten ja nuorten kasvattamisesta kokonaisvaltaisesti tolkun ihmisiksi huippu-urheilun porteillakin kun vaatisi sen sortin sivistystä, vaivannäköä, kokonaisuuksien ymmärtämistä, rohkeutta ja rohkaisua itsenäiseen ajatteluun ja koko lähestymistavan mullistamista, että suomalaisesta urheilu-ja varsinkaan lätkämaailmasta ei taida ihan heti toteuttajia löytyä. Valitettavasti.

 

[J.Grönvall]

"Hukkaprosentista" ei kylläkään voi puhua, ja tämä on asia, joka tekee Barcan touhut vielä urheilusaavutuksiakin hienommaksi - ja vaikeammaksi. Ajatus lasten ja nuorten kasvattamisesta kokonaisvaltaisesti tolkun ihmisiksi huippu-urheilun porteillakin kun vaatisi sen sortin sivistystä, vaivannäköä, kokonaisuuksien ymmärtämistä, rohkeutta itsenäiseen ajatteluun ja koko lähestymistavan mullistamista, että suomalaisesta urheilu-ja varsinkaan jääkiekkomaailmasta ei taida ihan heti toteuttajia löytyä. Valitettavasti.

Se on kyllä todella vaikea uskoa, että noista pokaaliintörmäilijöistä ja nilkkavaivaisista sankareista saataisiin ihmisiä kasvattamaan nuoria. Eikös ne olleet niitä katujätkiä? Ja totta puhuen, kyllähän lätkäkundit ovat usein juuri niitä ns. "kovia jätkiä" koulussa ja sen ulkopuolella. Mutta se siitä, jätetään se asia nyt jo.

La Masia on jotain aivan ainutlaatuista siinäkin mielessä, että se edustaa tietynlaista toimintakulttuuria ja paikalliset ihmiset ovat hirvittävän ylpeitä FC Barcelonasta - "Mes que en club" pitää todellakin kutinsa. Kun vierailin Barcelonassa niin eräs paikallinen vanhempi nainen valotti innoissaan tuota maailmaa ja hänkin oli sentään Argentiinasta muuttanut! Vaikea olisi uskoa, että Tampereella tulisi vastaan vaikkapa Venäjältä muuttanut kirkossa käyvä nainen joka olisi aivan liekeissä Tapparasta. FC Barcelona on kaikkien katalonialaisten seura ja ihan eri planeetalta monessa mielessä muihin futisjätteihin verrattuna. Suorastaan ainutlaatuinen seura nykymaailmassa jossa rahalla saa ja pääsee.

Tokihan esimerkiksi Englannissa on vahvaa yhteisöllisyyttä mutta se mikä Barcan sitten erottaa vaikka Tottenhamista on silkka mittakaava, se kun on maailman isoimpia jalkapalloseuroja ja siitä huolimatta tavallaan hyvinkin nöyrä seura imagoltaan.

Lätkään ajateltuna tuo ajatus olisi mielenkiintoinen, tulee mieleen 80-luvun Punakone ja se mitä olen siitä KUULLUT, koska olin silloin niin pieni taniainen etteivät ne hienoudet kauheasti avautuneet. Miksei tuo teorian tasolla voisi toimiakin, ongelma on juuri siinä, että lätkä on niin erityyppinen laji lähtien ihan pelialustasta ja pelialueen koosta ja jatkuen aina siniviivan rajoittavaan tekijään, eli koko kenttää ei voi hyödyntää kuten jalkapallossa.

Mitäs mieltä olette siitä voisiko jääkiekko siirtyä enemmän koripallon suuntaan, eli se muuttuisikin "staattiseksi" hyökkäys-puolustus-lajiksi?

 

[Vellihousu]

Ajatus lasten ja nuorten kasvattamisesta kokonaisvaltaisesti tolkun ihmisiksi huippu-urheilun porteillakin kun vaatisi sen sortin sivistystä, vaivannäköä, kokonaisuuksien ymmärtämistä, rohkeutta itsenäiseen ajatteluun ja koko lähestymistavan mullistamista, että suomalaisesta urheilu-ja varsinkaan jääkiekkomaailmasta ei taida ihan heti toteuttajia löytyä. Valitettavasti.

Olen tästä - valitettavasti - pitkälti samaa mieltä. Mm-kultajuhlat ja niihin liittynyt keskustelu on viimeisin todiste siitä miten lapsenkengissä Suomessa näissä asioissa ollaan. Koko keissin viesti oli: "On vain sama millainen olet muuten kunhan teet kentällä tulosta". Tuskin on sattumaa että Barcelonan itse kasvattamat huippupelaajat ovat hyvin harvoin olleet mukana missään skandaaleissa. Ero vaikkapa brittiläisiin akatemiakasvatteihin on pöyristyttävä.

Joku voi tietysti sanoa ettei nämä asiat kuulu pelitapakeskusteluun, mutta mielestäni juuri Barcelonan esimerkki todistaa päinvastaista. Ei pelitapoja missään tyhjiössä opiskella, ne ovat sidoksissa myös ympäröivään kulttuuriin.

 

[choose_life]

La Masia on jotain aivan ainutlaatuista siinäkin mielessä, että se edustaa tietynlaista toimintakulttuuria ja paikalliset ihmiset ovat hirvittävän ylpeitä FC Barcelonasta - "Mes que en club" pitää todellakin kutinsa. Kun vierailin Barcelonassa niin eräs paikallinen vanhempi nainen valotti innoissaan tuota maailmaa ja hänkin oli sentään Argentiinasta muuttanut! Vaikea olisi uskoa, että Tampereella tulisi vastaan vaikkapa Venäjältä muuttanut kirkossa käyvä nainen joka olisi aivan liekeissä Tapparasta. FC Barcelona on kaikkien katalonialaisten seura ja ihan eri planeetalta monessa mielessä muihin futisjätteihin verrattuna.

Tämäpä, ja samantapaisia juttuja olen päässyt todistamaan useita kertoja kaupungissa (mahtipaikka, menkää:) käyneenä. Se on juuri sitä mm. Espanjan lähihistoriasta kumpuavaa lajia ja seuraa isompaa asiaa, jonka tajuaminen on jotain ihan muuta kuin jaarittelua syöttösuunnista (vaikka ne itse pelissä tietty tärkeitä ovatkin).

Lätkään ajateltuna tuo ajatus olisi mielenkiintoinen, tulee mieleen 80-luvun Punakone ja se mitä olen siitä KUULLUT, koska olin silloin niin pieni taniainen etteivät ne hienoudet kauheasti avautuneet. Miksei tuo teorian tasolla voisi toimiakin, ongelma on juuri siinä, että lätkä on niin erityyppinen laji lähtien ihan pelialustasta ja pelialueen koosta ja jatkuen aina siniviivan rajoittavaan tekijään, eli koko kenttää ei voi hyödyntää kuten jalkapallossa.

Tämäpä II. Mutta kiitä onneasi, että olet vain kuullut; lisätiedot edelleen esim. Larinovin Igor:). Mutta joo, alkaa mennä turhan ot:ksi.

 

[Vellihousu]

Lätkään ajateltuna tuo ajatus olisi mielenkiintoinen, tulee mieleen 80-luvun Punakone ja se mitä olen siitä KUULLUT, koska olin silloin niin pieni taniainen etteivät ne hienoudet kauheasti avautuneet. Miksei tuo teorian tasolla voisi toimiakin, ongelma on juuri siinä, että lätkä on niin erityyppinen laji lähtien ihan pelialustasta ja pelialueen koosta ja jatkuen aina siniviivan rajoittavaan tekijään, eli koko kenttää ei voi hyödyntää kuten jalkapallossa.

Punakone pelasi lätkäänsä aivan toisessa maailmassa kuin tämä nykyinen on. Kuvanauha vaikkapa vuoden 86' Mm-kisoista on hämmentävä: pelaajat näyttävät jääpalloilijoilta ja kaukalo on kuin lentokenttä. Kelpasi siinä kuskata ja rakentaa syöttöketjuja.

Mitäs mieltä olette siitä voisiko jääkiekko siirtyä enemmän koripallon suuntaan, eli se muuttuisikin "staattiseksi" hyökkäys-puolustus-lajiksi?

Ei, koska lätkässä on kiinteät laidat ja päädyt, jotka pitävät peliä liikkeessä. Jos koripallossa antaa harhasyötön tai heittää korin ohi, menee tilanne poikki ja pallo siirtyy vastustajalle. Lätkässä taas laidoista ja päädyistä pomppivat kiekot voivat hyvinkin olla uuden tilanteen alkuja.

Niin, ja tietysti koriksen lainalaisuudet pätevät osin futikseenkin.

 

[siffa]

Ensi yönä on mielenkiintoinen pelikirjapeli, jossa kauden NHL-yllätysjoukkue Tampa Bay kohtaa Boston Bruinsin. Tampa on nopean pystysuunnan joukkue, joka pelaa lähes pelkkää nopeaa ja puolinopeaa hyökkäyksiinlähtöä omalta puolustusalueelta. Boston viljelee HVP-lähtöjä ja ylitettyään keskiviivan lyö pääosin pitkän päätyyn ja pyrkii karvaamalla saamaan kiekon hyökkäyspäässä itselleen aloittaen hyökkäyspään hyökkäyspelin pääty- ja kulmapyörityksellä. Tampa lähtee nopeisiin hyökkäyksiin ja usein syöttöpaikkaa tarjoava pelaaja kuljettaa itse kiekon hyökkäysalueelle pyrkien ylivoimahyökkäykseen ja suoraan maalipaikkaan. Tampan 1-3-1 ohjauspeli on tullut jo käsitteeksi NHL:ssä ja useat joukkueet ovat yrittäneet eri tavoin murtaa sen. Ensi yönähän peli on nähtävissä ja toivottavasti Suomen asiantuntevin jääkiekkoselostaja Antti Mäkinen on selostusvuorossa.

Kauden viimeinen Tampa Bayn peli on nähty. Bostonin pelit jatkuvat finaaliotteluina Vancouveria vastaan, kun se voitti Tampan 1-0. Mitään yllätyksiä joukkueiden käyttämiin pelitapoihin ei vime yön pelissä näkynyt. Tampa pelasi niinkuin se on pelannut koko loistokkaan kautensa. Hyökkäyksiin se lähti nopeasti. Muutama HVP-lähtö omalta puolustusalueelta nähtiin Tampaltakin, koko ottelun HVP oli 4+3+5 eli kyllä Tampaltakin löytyi aineksia hitaisiin kiekkokontrollilähtöihin. Suurin osa Tampan nopeista lähdöistä päätyi keskialueelle ryhmittyneelle vastustajalle. Pitkiä päätykiekkoja Tampa löi koko ottelun aikana 7 kertaa. Tampan 1-3-1 keskialueen ohjausmuodostelma määritteli pitkälti Bostonin hyökkäyspeliä. Boston keräsi organisoitua Tampan puolustusta vastaan jatkuvasti viisikon kasaan omalle puolustusalueelle. Bostonin puolustajat kuljettivat kiekon usein punaviivan yli ja löivät kiekon päätyyn, jonne hyökkääjät karvasivat rintamana ja kiekon saatuaan aloittivat pääty- ja kulmapelin. Mielenkiintoista oli se, että ottelun ainoa maaliin johtanut hyökkäys lähti hitaasti omalta alueelta, mutta sillä kertaa puolustaja Andrew Ference syöttikin yllättäen sentteri David Krejcille keskustaan ja tämä vei kiekon hyökkäyspään vasemmalle puolelle, josta syötti maalille edenneelle Nathan Hortonille, jolla oli helppo työ ohjata lapaan tullut syöttö maaliin. Tampan 1-3-1 ohjauspeliin organisoituneelle viisikolle tuli ilmeisesti yllätyksenä, kun Boston poikkeuksellisesti ei lyönytkään kiekkoa päätyyn vaan mursi 1-3-1 asetelman koulukirjamaisella syöttöpelillä. Boston pelasi pitkää päätyyn koko ottelun aikana 20 kertaa. Se lähti omalta puolustusalueelta HVP-lähdöillä koko ottelun aikana 8+2+17 kertaa. Molemmat joukkueet puolustivat oman maalin edustansa tarkasti ja se oli suurin syy siihen, että ottelussa tehtiin vain yksi maali. Maalivahtien torjunnat Tampan Roloson 38 ja Bostonin Thomas 24 kertovat sen, että Boston hallitsi kiekkoa enemmän jäähyttömässä ottelussa.

Tampa Bay pelasi muista NHL-joukkueista poiketen koko kauden nopeaa pystysuunnan jääkiekkoa ja osoitti, että jääkiekkoa voitiin pelata menestyksellä myös sen pelitavalla, kun kaikki pelaajat mukautuivat nuoren valmentajan systeemiin ja toteuttivat sitä niin hyökkäys-kuin puolustussuuntaankin. Finaaliotteluissa Boston kohtaa täysin erilaisen pelitavan Vancouverin ja mielenkiintoista on nähdä molempien joukkueiden pelisysteemit.

 

[DEFENCE]

Jalkapallo,rugby, jefu, koripallo, käsipallo ja jääkiekko ovat ns. "invaasiopelejä", joiden perus lainalaisuudet ovat melko universaaleja esim. pelitilanneroolit. Näissä pelissä päämäränä on voittaa tilaa kohti vastusjan maali/maalialuetta tai estää tilan voittamista omaa maalia/maalialuetta kohti. 1. tavoite on tietysti maalinteko mutta yleensä se vaati niin pallolliselta kuin pallottomalta tilan voittoa /tekemistä ensin

Amerikkalainen jalkapallo ja rugby näistä kait selkeimpänä esimerkkinä tilan voitto pelistä, jossa peliä pyritään pelaamaan eteenpäin (silloin tällöin joku puolinopea lähtö ;) )

Jalkapallossa taas esiintyy sitten enemmän tämä "invaasiopelejen" toinen tavoite eli tilan tekeminen, eli kun tilaa eteen päin ei voi voittaa, tehdään tilaa (syöttämällä alas ja/tai sivuille) sille, että voidaan voittaa tilaa eteen päin.

Jääkiekko on kait näiden kahden välimaastossa. Jääkiekossa varsinkin nousee tärkeeksi pelin jatkumo. Tästä ainakin itselleni helpoin esimerkki on viisikon tiiviys/etäisyydet. Eli esim. takakarvaus ei ole tärkeää vain puolustuksen takia vaan tärkeää myös pelin jatkumon kannalta, eli kun kiekko voitetaan takaisin hyökkääjät ovat tarpeeksi lähellä nopeaan tilan voittamiseen tai tilan tekemiseen.

Kun olen saanut nähdä näitä "Meidän Peli" luentoja niin nämä universaalit tavoitteet tai prioriteetit esiintyvät luento materiaaleissa. Ei viive, ei hidastelut ei, puolinopeat yms.jne. Rautakorpi taisi jopa sanoa että "ei ole mitään rytmejä, on vain tilan voittamista tai tilan tekemistä.

No tämä nyt oli tälläistä itsestäänselvyyksien höpöttämistä, mutta ihmiset luulee, että tämä "meidän peli" tarkoittaa pelkkää kiekon läpsyttelyä. Edelleenkin pelin lainalaisuuksien mukaan pyrkimys on pelata nopeasti eteen päin, mutta onkö viisasta pelata nopeasti ylös päin jos tuloksena on 2-4 alivoima hyökkäys? vai ottaa viisikko mukaan ja koittaa hyökätä 5-5. Ja mikä on näiden tilanteiden jatkumo? miten 2-4 saadaan hyvä puolustus jne.

 

[siffa]

Jalkapallossa taas esiintyy sitten enemmän tämä "invaasiopelejen" toinen tavoite eli tilan tekeminen, eli kun tilaa eteen päin ei voi voittaa, tehdään tilaa (syöttämällä alas ja/tai sivuille) sille, että voidaan voittaa tilaa eteen päin.

Karkeasti ottaen niin jalkapallossa kuin jääkiekossakin voidaan pelata aina ylöspäin tilaa voittaen omalta puolustusalueelta ja keskialueelta hyökkäyksiin lähdettäessä.

Kun olen saanut nähdä näitä "Meidän Peli" luentoja niin nämä universaalit tavoitteet tai prioriteetit esiintyvät luento materiaaleissa. Ei viive, ei hidastelut ei, puolinopeat yms.jne. Rautakorpi taisi jopa sanoa että "ei ole mitään rytmejä, on vain tilan voittamista tai tilan tekemistä.

Jääkiekkoliitto on linjannut nämä tilan voittaminen ja tilan tekeminen uusiksi hyökkäystilanteiksi. Ne sisältävät molemmat erilaisia hyökkäystapoja, jotka on hyvä nimetä vielä erikseen. En ole nähnyt Jääkiekkoliiton jakavan tilan voittamista ja tilan tekemistä osa-tilanteiksi. Urheilulehdessä on Petteri Sihvonen jakanut tilan voittamisen kahteen eri tapaan avata hyökkäys: 1) nopea hyökkäys syöttämällä välittömästi ylöspäin tai nostamalla kiekko jalalla välittömästi ylöspäin; 2) puolinopea hyökkäys on pakki-pakki syöttö ja siitä nopeaan hyökkäykseen ylöspäin. Tilan tekemisen on Sihvonen jakanut: 1) hidastelu eli pakki-pakki-pakki.. -kiekottelu ja siitä nopeasti ylöspäin; 2) viivelähtö eli maalin taakse pysähtyminen ja sieltä ylöspäin hyökkäys; 3) palauttelu eli palauttamalla kiekko omalle puolustusalueelle tai omalla puolustusalueella syöttäen tai alaspäin luistellen.

Tilan tekemisen hyökkäystavat nimesin täällä Jatkoajassa HVP-lähdöiksi, joten ne eivät ole Jääkiekkoliiton virallisia määritelmiä, mutta minusta avaavat hyvin tilan tekemisen sisältöä, joka saattaa olla vieläkin monipuolisempi. Esimerkiksi Bostonin voittaessa Tampa Bayn 7. itäisen konferenssin finaaliottelussa maalein 1-0, olisi Jääkiekkoliiton virallinen tilan tekemisen lukema 30. Kun tuo tilan tekemisen lukema tilastoidaan ja ilmoitetaan koko ottelun HVP-lukemina, niin ne ovat 8+2+20, jolloin niiden informaatioarvo on huomattavasti tarkempi.

Jukka Jalosen tekemässä pelikirjassa "Pelitavan rakentaminen ja kehittäminen" on 1. otsikon "Minkälaista peliä haluan joukkueeni pelaavan?" alla kohdat A-L ja kohdassa I on otsikko "Pelin rytmittäminen tilanteen (pelitilanne jäällä ja/tai tilanne tulostaululla) ja sen alla seuraavat tekstit:
-> puolustus: nopea paine vai alue?
-> hyökkäys: nopea vai kontrolloitu hyökkäys

Kirjoitat, että Jukka Rautakorpi TAISI jopa sanoa että "ei ole mitään rytmejä, on vain tilan voittamista tai tilan tekemistä". Hyökkäyspelin rytmittäminen on Jukka Jalosen mukaan juuri tuota, että tilanteen mukaan tilaa voitetaan tai tilaa tehdään.

No tämä nyt oli tälläistä itsestäänselvyyksien höpöttämistä, mutta ihmiset luulee, että tämä "meidän peli" tarkoittaa pelkkää kiekon läpsyttelyä. Edelleenkin pelin lainalaisuuksien mukaan pyrkimys on pelata nopeasti eteen päin, mutta onkö viisasta pelata nopeasti ylös päin jos tuloksena on 2-4 alivoima hyökkäys? vai ottaa viisikko mukaan ja koittaa hyökätä 5-5. Ja mikä on näiden tilanteiden jatkumo? miten 2-4 saadaan hyvä puolustus jne.

Jukka Jalosen "meidän pelissä" ensisijainen tarkoitus on voittaa tilaa eli pelata nopeasti ylöspäin ja karvata agressiivisesti hyökkäyspäässä. Kun ei ole järkevää voittaa tilaa, niin pelaajan on tehtävä tilaa kontrolloimalla kiekkoa hetken ajan, jotta syntyy paikka taas voittaa tilaa.