Pelitapakeskustelussa mielestäni pitää tyytyä analysoimaan sitä pelitapaa ja sen eri ulottuvuuksia. Sen kautta on turha lähteä analysoimaan sen suuruuden merkitystä suhteessa erilaisiin muihin tekijöihin(esim. henkiset asiat, olosuhteet, jnejne). Vaan mielestäni sen pitää rajoittua pitkälti siihen. Näin sitä pystyy oikeasti analysoimaan ja miettimään asiaa.
Se pitää toki suhteuttaa esim. materiaaliin, edellisiin otteluihin, vastustajan pelitapaan jne. mutta jos lähdetään linjalle jossa analysoidaan erään suomalaisen jääkiekkotoimittajan tapaan koko palettia vain pelitavan perusteella, niin silloin unohdetaan aivan liikaa muuttujia.
Vertaan toisen urheilulajin kautta. Kun katson Mourinhon Real Madridia tai Pep Guardiolan Barcelonaa, niin en mieti heidän johtajuuttaan tai sitä kuinka merkittävässä osassa heidän kohdallaan on johtamiskyvyt tms. Vaan ainoastaan katsotaan mitä kentällä tapahtuu. Se on mahdotonta oikeasti sitten analysoida kuinka suuressa roolissa näiden kavereiden taktiset ominaisuudet ovat suhteessa muihin, jne. Voi vain katsoa tuloksia ja sitä mitä kentällä tapahtuu. Koskaan kun ei päästä näkemään täysin miten Mourinho joukkuettaan valmentaa, mitä pelaajien pään sisällä tapahtuu, jne.
Nyt kun tämä on saatu ns. altapois. Niin mielestäni on huomioitava se, että hyvä valmentaja suhteuttaa aina pelitapansa materiaaliin. Se ei välttämättä tarkoita että mullistetaan koko pelitapa, vaan sitä että ainakin niitä nyansseja ja isompiakin linjoja hiotaan sen mukaan. Tämä ei tarkoita etteikö valmentaja voisi lähteä muutamista perusasioista ihan pienistä pitäen mitä haluaa ajaa läpi ja mihin kasvattaa sekä juniorit että aikuiset. Esim. tämä termi kiekkokontrolli. Voidaan lähteä siitä että pelaajat opetetaan pienestä pitäen avaamaan lyhyillä, terävillä avauksilla. Tähän sitten lisänä tuodaan se, että avataan vain kaverille joka liikkuu, jos mahdollista. Tähän sitten se että etsitään tuo syöttö mahdollisuuksien mukaan kaverille jolla on eniten tilaa, joka on keskustassa, jne.
Näin sitten päästään siihen, että pelaajat sisäistävät tietyt perusasiat. Esim. Kanadassa jokainen pelaaja osaa ajaa maalia kohden, melkein kaikki osaavat ajaa taklaukset loppuun(tarvittaessa), Ruotsissa jokainen uskaltaa pitää kiekkoa ja tehdä sillä ratkaisuja, eikä pelkää niin virheitä. Jne. Täten päästään tilanteeseen missä pelaajisto ympäri maan osaa tietyt perusasiat ja niiden linjaukset. Sitten on vain tärkeää, että tuo linjaus on tehty oikein ja älykkäästi. Mielestäni on siis mahdotonta lähteä opettamaan vain yhtä täysin absoluuttista pelitapaa, joka on jokaista vastustajaa vastaan, aina samanlainen ja toimii aina samoin, aikuisissa siis.
Junioreissa sen sijaan voidaan lähteä hyvinkin pitkälti siitä että "kaikki" pelaavat samalla tavalla. Tämä on jopa suotavaa, jos se tapa on vain sellainen että se kehittää pelaajia samalla sekä teknisesti että varsinkin peliälyllisesti että henkisesti. Tätä ei voi olla korostamatta, kun katselee sitä kuinka vähän pelirohkeita pelaajia Suomesta tulee. Kuinka vähän älykkäitä pelaajia tulee ja kuinka vähän isoja pelaajia tulee. Pelitavan pitää siis ottaa huomioon nämä suuret puutteet ja korjata niitä samalla kun se opettaa suomalaisille sopivan tavan pelata kiekkoa. Kun junioreissa opitaan tämä pelitapa, niin sen tehtävä on opettaa se niin että aikuisissa perusasiat ovat täysin hallussa ja voidaankin lähteä sitten tarpeen tullen sitä sopivasti muuttamaan. Vähän isompia asioita ja niitä nyansseja. Kuitenkin kokoajan mennen käsi kädessä niiden perusasioiden kanssa. Eli käytetään meidän yleisesti hyvin liikkuvaa, hyvin joukkueena toimivaa materiaaliamme, samalla tuoden vahvuuksia esiin ja toivottavasti jatkossa myös enemmän yksilötaitoja(jotka toivottavasti ovat kehittyneet 10-vuodessa laajemminkin).