Pelitapakeskustelu

[DEFENCE]

...Niin ja kyllä tuon täytyy kuluttaa myös hyökkäävää, kiekollinen varsinkin joutuu koville roikkuessaan kiekossa.

Tässähän nopea lähtö perustuu lyhyihin etäisyyksiin ja nopeisiin siirtoihin.
Kuten tuossa toisessa klipissä nänä periatteet tulevat hyvin esiin. Vaikka Bostonin H3 olisi pysynyt pelin sisällä, NYR olisi pystynyt pelaaman painottoman pakin kautta nopeasti ylös.

 

[Osmo Rapeli]

SM-liigaa (verrattuna NHL:ään) vähemmän seuranneena olisi kiintoisa lukea liigan yleisimmistä ylivoimakuvioista. Tokihan ne vaihtelevat jokaisella valmentajalla ja joukkueella omine nyansseineen, mutta eroavatko kuviot ratkaisevasti pohjoisamerikkalaisista? Nähdäkseni kyllä, mutta mikä on asian laita muiden kirjoittajien näkökulmasta? NHL:ssä ylivoimapeli perustuu paljolti siihen, että laitetaan iso rouhija (Moss, Clarkson, jne.) maalille (tai kaksikin) ja ammutaan hanakasti kohti maalia, isketään irtokiekoista tai pedataan paikka sniperille (Stamkos). Tietysti kotimaisessa sarjassa pelataan paljon samoin perusperiaattein, mutta mitkä muut asiat ovat suurimpia eroja verraten eurooppalaista ja amerikkalaista kiekkoa? Siis jo mainittujen seikkojen lisäksi.

En nyt osaa tähän hätään ilman tarkempaa mietintää koko NHL:ää sisällyttää, mutta viime kaudella parasta ylivoimaa pelannut Capitals veti rohkeasti 1-3-1-muodostelmassa. Vain yksi pakki (Green, joskus Carlson), maalin edessä yksi isompi jannu, joka kuitenkin osasi laukoakin nopeasti rannarilla (Brouwer/Ward), vasemmalla puolella Ovetškin laukomassa ranteella ja lämärillä one-timerista, oikeassa laidassa ja oikeassa päädyssä parhaat syöttelijät (Bäckström, Ribeiro, Perreault). Toimi siksi, että se oli pieniltä osasiltaan optimoitu selkärankaan asti. Kiekko sekä miehet liikkuivat toimivina kolmioina ja neliö hajosi aina johonkin suuntaan.

Salaisuus oli siis kolmioissa, jotka pakottivat puolustavaa neliötä liian keskelle. Jokainen pelaaja muodosti kolmion kahden muun pelaajan kanssa, minkä myötä oli aina kaksi selkeää syöttösuuntaa. Toimi parhaiten aktiivista/aggressiivista neliötä vastaan, kiekkoa oli helppo liikuttaa pois juoksevan av-pelaajan alta, kun syöttösuuntia oli aina auki ja syöttöetäisyys oli helppo.

Iso kiekollinen taito tietysti toi ylivoimatilanteessa aina kiekkoa rintamahyökkäyksenä alueelle. Kiekko hallussa alusta asti. Pääty ja viiva liikkuivat ensisijaisesti poikittain, laidat ja keskimies syvyyssuunnassa. Sahasi aina hyvin neliötä levälleen. Välillä laitamies luisteli ristiin keskelle, välillä päätymies sahasi maalin eteen maskiin. Tämä optimoitu liikkumissuuntien tuleminen selkärangasta takasi aina paljon yllätyksellisyyttä, vaikka periaatteessa aina pedattiin paikkaa samoille vetäjille.

Viivalta lauottiin oikeastaan vain silloin, jos neliö saatiin levälleen kiekon liikkuessa poikittain. Päädystä ja oikeasta laidasta, jos sinne avautui selkeä tila. Ei perinteisen "omat miehet maalille ja kiekkoa sinne", vaan enemmänkin "blokkaus pois".

Esimerkkejä:
Troy Brouwer Scores on Powerplay (Washington Capitals vs. Buffalo Sabres - March 15th, 2013) HD - YouTube
1 3 1 Power Play - YouTube
Alex Ovechkin Power Play Goal 5/2/13 - YouTube
Mike Green (1) Overtime Game Winner. New York Rangers 0 Washington Capitals 1. May 4th 2013 - YouTube
Troy Brouwer Power Play Goal 4/13/13 - YouTube

Vasta NY Rangers sai pudotuspeleissä tähän jotain rotia, kun se löi "passiivista" painetta parhaille laukojille. Se siis painotti neliötään niin, että laukojien puoli oli vähän lähempänä kiinni, mutta pysyi tiukasti asemissaan. Jokunen maali tuli, mutta Rangers piti sen tarpeeksi kurissa. Rangers oli passiivinen ja tarkka eikä ryntäillyt, vain painotti ja peitti.

Muutkin joukkueet ovat testanneet tätä 1-3-1-kuviota. Ymmärtääkseni ainakin Canucks on myös käyttänyt tätä menestyksekkääksi jossain vaiheessa. Ongelmaksi useilla muodostuu se, että sahaaminen ja liike ei ole tarpeeksi nopeaa sekä vaihtelevaa. Mielenkiintoista nähdä tilanne taas ensi kaudella.

Suurin ero SM-liigaan on kokonaisuuden osalta yksinkertaisesti taidossa sekä toistaiseksi vaisussa variaatioiden määrässä. Kiekonkäsittely ja etenkin suoraan syötöstä laukominen ei ole taitotasolta lähelläkään NHL:n huippua. Tämä ei kuitenkaan estä sitä, etteikö Suomessakin pitäisi pyrkiä nimenomaan ylivoimaan, jossa syöttöjä annetaan lyhyempinä ja vaihtoehtoja on aina pari.

 

[Cobol]

GA:n vastaukseen voisi jatkaa sen, että pelitapamielessä ylivoiman pelaaminen NHL:ssä ja SM-liigassa on aivan eri asia. Niitä ei voi suoraan verrata koska puitteet ovat niin erilaiset:

1. YV-alueen leveys NHL:ssä on 26 metriä ja SM-liigassa 28-30 metriä.
2. YV-alueen syvyys (vastustajan maaliviivalta hyökkäysalueen siniviivalle) NHL:ssä noin 19.5 metriä ja SM-liigassa noin 17.30 metriä.
3. Maaliviivan ja kaukalon päädyn välinen alue on NHL:ssä noin 3.35 metriä ja SM-liigassa noin 4.0 metriä.
4. Keskialue (siniviivalta siniviivalle) joka ylitetään lähdettäessä omalta alueelta yv-peliin vastustajan alueelle on NHL:ssä noin 15.25 metriä ja SM-liigassa noin 17.30 metriä.

Erot ovat käytännössä valtavat niin ylivoimalla kuin 5vs5 ja merkitsevät siksi paljon pelitavan suunnittelussa. Yleisesti ottaen kiekon liikuttaminen yv:llä on paljon helpompaa NHL:ssä kuin SM-liigassa vajaan parin metrin syvyyserosta johtuen. Toisaalta tämä asettaa alivoimaa pelaavalle joukkueelle erilaisen haasteen kuin vähemmän syvän alueen SM-liigassa.

NHL:ssä yv:llä siniviivalla voidaan sahata ja hakea oikeaa paikkaa joko vetoon tai kiekon heittämiseen sopivan korkuisena maalille huomattavasti laadukkaammin koska vastustajan alivoima ei voi nousta samalla tavalla häiritsemään rakentelua kuin SM-liigassa. Jo GA:n mainitsemien esimerkkien lisäksi NHL:ssä nähtiin viime kaudella ylivoimaa, jossa molemmat laitahyökkääjät pelasivat syvällä ja olivat sekä syötettävissä että valmiina sen jälkeen joko jatkosyöttöön, kiekon toimittamiseen maaliruuhkaan tai vetoon tai olivat valmiina siirtymään maskiin kun yv:tä viivalla pyörittänyt pelaaja antoi merkin ennen laukaustaan.

 

[J.Grönvall]

Taisin ilmaista itseäni hieman huonosti, siis NHL:ssä muutamat joukkueet (esim.Senators ja Capitals) ovat pelanneet PAPPia jo muutaman kauden ylimiehittämällä (ja kaäsittäkseni ainakin Luulaja Elitserienissä). Myös Vancouverin olympialaisissa Kanada ja USA ylimiehitti. Tavoitteena nimen omaan hyökätätä nopeasti...

esimerkit youtuubista
D ZONE COVERAGE SENATORS ++ - YouTube
DZ Cover to Break Out to 4 Man Attack - YouTube

Miten usein noissa käy niin, että tuohon Rangersin esittämään vastaiskuun ei päästä pelaajien rintamasuunnan vuoksi? Vai onko erityinen painotus tuon "defensive awarenessin" kanssa niin, että tätä tilannetta ei päästetä syntymään? Joku kanukkikoutsi käytti termiä "split vision" mikä kuvaa tosi hyvin sitä kuinka puolustavan pelaajan pitää sijoittua, jotta nopeat vastaiskut riistosta ovat mahdollisia. Eli toinen puoli näkökentästä seuraa kiekkoa ja toinen pelaajaa.

Tuohan olisi helpompi toteuttaa kun pelataan puhtaasti vain aluetta, mutta miten tuossa tapauksessa, että lähin pelaaja antaa aina kovan paineen kiekolle ja muut kolme tulevat ylimiehittämään kiekkoa. Eikös tuossa ole vaara juuri siihen, että omista ei oikein päästä järkevästi pois?

Rangers-klipissä tosin tilanne on juuri se, että jokainen pelaaja on sijoittunut mielestäni todella hyvin, esimerkiksi pelaaja joka saa kulmapelistä kiekon ja käynnistää hyökkäykseen tulee juuri oikeasta kulmasta riistämään kiekkoa.

Eli pidetäänkö rintamasuunta kiekossa koko ajan, vai parhaimmillaankin ainoastaan "puoliksi"?

 

[DEFENCE]

Tuohan olisi helpompi toteuttaa kun pelataan puhtaasti vain aluetta, mutta miten tuossa tapauksessa, että lähin pelaaja antaa aina kovan paineen kiekolle ja muut kolme tulevat ylimiehittämään kiekkoa. Eikös tuossa ole vaara juuri siihen, että omista ei oikein päästä järkevästi pois?

Rangers-klipissä tosin tilanne on juuri se, että jokainen pelaaja on sijoittunut mielestäni todella hyvin, esimerkiksi pelaaja joka saa kulmapelistä kiekon ja käynnistää hyökkäykseen tulee juuri oikeasta kulmasta riistämään kiekkoa.

Eli pidetäänkö rintamasuunta kiekossa koko ajan, vai parhaimmillaankin ainoastaan "puoliksi"?

Painoton hyökkääjähän voi pelata "puoliksi" ja painoton pakki, joko puoliksi tai siten että luistimen kärjet ovat kohti vastustajan maalia.

Ylimiehittäminenhän tapahtuu useimmiten, kun kiekkoa pelataan laidassa "viiksien" tasolla (half boards) ja usein näkee, kun 1. pääsee iholle niin neliö nopeasti ylimiehittää n. aloitusympyrän kokoiselle alueelle. Riistosta tuki alta ja lähelle kiekkoa, kun kiekko on liikkeessä 3.hyökkäävä pelaaja huolehtii pelin leveydestä ja 4.hyökkäävä tukee keskikaistalla.

Pari hyvää esimerkki lähtöä youtubesta:
Strong Side Support Breakout - YouTube

 

[J.Grönvall]

Painoton hyökkääjähän voi pelata "puoliksi" ja painoton pakki, joko puoliksi tai siten että luistimen kärjet ovat kohti vastustajan maalia.

Ylimiehittäminenhän tapahtuu useimmiten, kun kiekkoa pelataan laidassa "viiksien" tasolla (half boards) ja usein näkee, kun 1. pääsee iholle niin neliö nopeasti ylimiehittää n. aloitusympyrän kokoiselle alueelle. Riistosta tuki alta ja lähelle kiekkoa, kun kiekko on liikkeessä 3.hyökkäävä pelaaja huolehtii pelin leveydestä ja 4.hyökkäävä tukee keskikaistalla.

Pari hyvää esimerkki lähtöä youtubesta:
Strong Side Support Breakout - YouTube

Joo, nyt hiffasin. Eurooppalaiseen kaukaloon tuota voisi ajatella jos olisi joukkue joka on nopea ja fyysinen, fyysisesti kova siis. Vähän sellainen jefun Tampa 2:n tyyppinen pelaajatyyppi. Eli jos tarkoituksena on pelata kovaa "ykköskiekkoon" ja välittömästi ylimiehittää kiekko, sekä siitä ottaa vielä riiston jälkeen vastahyökkäys.

Pystysuunnan joukkueille varmasti hyvä vaihtoehto, kiekkokontrollijoukkueet tuskin tuota ottavat käyttöön, ellei sitä pelata niin, että pelata viivelähtö jne.

 

[P.Sihvonen]

Suoraviivaisuuden sijaan leikkauksia keskialueella NHL:ssä

Näin, kun uusi kausi on pian käsillä NHL:ssäkin, nostan esille hieman uutta (tai oikeammin uus-vanhaa) pelitapaan liittyvää problematiikkaa.

Kyse on keskialueen ylittämisestä.

Tuossa alla esittämääni asiaa voi ja kannattaa tarkastella NHL:n osalta ihan silmämääräisesti, vaan eihän sekään ole pahasta, jos joku innostuu tilastoimaan tätä aihetta.

Parhaat hyökkäyskolmikot ja -kaksikot eivät välttämättä enää hyökkää keskialueen yli "suoraviivaisesti". Kaava ei ole enää yksioikoisesti: kiekko keskeltä syöttäen laitaan, keskikaistalta mies (usein sentteri) maalille, kiekko laidasta sisään ja painoton laita kolmannelta kaistalta sisään - ja siitä joko syöttö painottomalle tai kiekon toimitus maalille tai pieni "zippi" sentterille tai päätykiekko tai vyörytys rännin kautta painottomalle. Tämähän se kaava on pitkälti ollut.

Katsokaapa vain, niin ensi kaudella tuo kaava rikkoutuu yhä useammin ja useammin.

Tullaan näkemään "kiekollisen laiturin ja kiekottoman sentterin leikkaus, jossa laituri suorittaa 'jättösyötön' sentterille".

Nähdäkseni tähän tapaan pelata tämä pelitilanne liittyy kaksi syytä.

Ensinnäkin, laituri leikkaa kiekon kanssa - joko ennen vastustajan siniviivaa tai heti sinisen jälkeen - keskelle sen tähdän, että hän on omalta alueelta lähdettäessä huomannut sentterin jääneen rintaman kyydistä pois. Pieni sivuttaisliike keskelle antaa sentterille aikaa tulla rintamaan mukaan.

Toiseksi, kyseessä olevalla leikkauksella odotellaan mukaan myös toista aaltoa eli toista tai joskus jopa molempia pakkeja. Tällöin leikkaus tavallaan haastaa vastustajan takakarvan ja KAPP:n ja PAPP:n merkkaus- ja täyttöpelaamisen.

Nähdäkseni tässä esittämäni tematiikkaa ei ole vielä isossa mitassa valmentajien pelikirja-asia NHL:ssä, ja etenkin puodotuspeleissä asiaa näki niukalti. Mutta, ainahan se menee niin, että johtavat pelaajat keksivät pelin virtausta edistääkseen omia niksejään - ja siitä sitten parhaat valmentajat abstrahoivat pelitapa-asioita pelikirjoihinsa.

Johtava

PS. Oleelista tässä on se, että kukaan ei leikkaa aloitteellisesti mihinkään ILMAN KIEKKOA (kuten Teemu Selänteen synti on ollut). Ensin leikkaa kiekollinen pelaaja, ja sitten kiekoton pelaaja täyttää tyhjäksi jäävän kaistan.

 

[Cobol]

Parhaat hyökkäyskolmikot ja -kaksikot eivät välttämättä enää hyökkää keskialueen yli "suoraviivaisesti". Kaava ei ole enää yksioikoisesti: kiekko keskeltä syöttäen laitaan, keskikaistalta mies (usein sentteri) maalille, kiekko laidasta sisään ja painoton laita kolmannelta kaistalta sisään - ja siitä joko syöttö painottomalle tai kiekon toimitus maalille tai pieni "zippi" sentterille tai päätykiekko tai vyörytys rännin kautta painottomalle. Tämähän se kaava on pitkälti ollut.

Katsellaan tulevalla kaudella tarkemmin, mutta tuohon voisi lisätä ainakin parempien joukkueiden osalta yhden tavan: kiekko pakilta laitaan tai sentterille, syöttö ja pääosin laidasta sisään, painoton laita kolmannelta kaistalta sisään ja usein laiturin syöttö neljättä kaistaa nousevalle pakille jolta - ja tämä ei ole täysin harvinaista - valelaukaus ja syöttö pakille viivaa pitkin josta kiekon toimitus maalille. Toki viimeinen kuvio jää usein pois, mutta NHL:ssä vähintään yksi pakki on SM-liigaa paremmin tukemassa hyökkäyksiä ja nopeissakin pakki usein on mukana. Jos kiekko saadaan pidettyä hyökkäysalueella, nähdään myös kärkikolmiossa laiturit maaliviivan tuntumassa laidoillaan ja sentteri 5-6 metriä maalin edessä ja pakit hieman porrastetusti viivalla.

Katsokaapa vain, niin ensi kaudella tuo kaava rikkoutuu yhä useammin ja useammin. Tullaan näkemään "kiekollisen laiturin ja kiekottoman sentterin leikkaus, jossa laituri suorittaa 'jättösyötön' sentterille".

Nähdäkseni tähän tapaan pelata tämä pelitilanne liittyy kaksi syytä.

Ensinnäkin, laituri leikkaa kiekon kanssa - joko ennen vastustajan siniviivaa tai heti sinisen jälkeen - keskelle sen tähdän, että hän on omalta alueelta lähdettäessä huomannut sentterin jääneen rintaman kyydistä pois. Pieni sivuttaisliike keskelle antaa sentterille aikaa tulla rintamaan mukaan.

Toiseksi, kyseessä olevalla leikkauksella odotellaan mukaan myös toista aaltoa eli toista tai joskus jopa molempia pakkeja. Tällöin leikkaus tavallaan haastaa vastustajan takakarvan ja KAPP:n ja PAPP:n merkkaus- ja täyttöpelaamisen.

Joskus jo vuonna 2008 tai 2009 ainakin Chicago pelasi 5vs5 jossa omalta alueelta pakki-pakki syöttö eteenpäin ja siitä syöttö senterille keskustaan joka leikkasi laitaan, ajoi syvään ja jättösyöttö joko pakille tai laiturille tai toisin päin eli laituri leikkaa keskustaan josta ajo yli sinisen ja taas jättösyöttö josta kiekon toimitus maalille.

 

[Osmo Rapeli]

Nähdäkseni tässä esittämäni tematiikkaa ei ole vielä isossa mitassa valmentajien pelikirja-asia NHL:ssä, ja etenkin puodotuspeleissä asiaa näki niukalti. Mutta, ainahan se menee niin, että johtavat pelaajat keksivät pelin virtausta edistääkseen omia niksejään - ja siitä sitten parhaat valmentajat abstrahoivat pelitapa-asioita pelikirjoihinsa.

Ainakin Washington Capitals Adam Oatesin kanssa käytti tätä keskialueen leikkauskuviota viime kaudella, jahka joukkue tottui uuden valmentajansa kuvioihin. Ihan alussa pelaajat jopa törmäilivät ja hiihtivät väärällä kaistalla. Joukkue myös alkoi voittaa runkosarjassa heti, kun pelitapa sisäistyi.

 

[P.Sihvonen]

Detroit...

Joskus jo vuonna 2008 tai 2009 ainakin Chicago pelasi 5vs5 jossa omalta alueelta pakki-pakki syöttö eteenpäin ja siitä syöttö senterille keskustaan joka leikkasi laitaan, ajoi syvään ja jättösyöttö joko pakille tai laiturille tai toisin päin eli laituri leikkaa keskustaan josta ajo yli sinisen ja taas jättösyöttö josta kiekon toimitus maalille.

Totta. Ja tuota samaa, sen eräänlaista variaatiota Detroit on viljellyt jo vuosia. Esimerkiksi Datsjuk leikkaa keskeltä kiekon kanssa laitaan jo heti oman siniviivan paikkeilla, samalla Zetterberg tulee sieltä laitakaistalta keskikaistalle, jonne D antaa pienen viistottaisen kis-kis -syötön Z:lle. Nämä ovat mielenkiintoisia hyökkäyksiä, joissa Detroitin viisikko pysyy erittäin hyvin kasassa etelä-pohjois -suunnassa. Samalla viisikossa on myös länsi-itä -suunnassa kenttätasapainoa. Hyökkäys vyöryy viideltä kaistalta. Mielenkiintoiseksi tämän hyökkäystavan tekee se, että kyseessä ei ole sen enempää nopea kuin hidas hyökkäys, mikä tarkoittaa, että vastustajan takakarva ehtii hätiin - mutta silti siellä vastustajan maila- ja luistinviidakossa Detroit kykeni syöttämään lyhyitä syöttöjä lavasta lapaan. - Ja sanomattakin on selvää, että tuossa tilanteessa Detroitilla on hirmuinen puolustusvalmius, jos kiekko menetetään. Siellä kiekonmenetyspaikan ympärillä on kaikki viisi omaa pelaajaa. Eli toteutuu tarvittaessa lyhytsyöttöpelaamisen valtava puolustupotentiaali.

Ja se vielä, että kun alunperin otien tuolla aiemmassa viestissäni puheeksi nämä leikkaamiset (vastustajan siniviivan lähellä), kyse on pitkälti siitä, että viisikko voi lähteä toteuttamaan tilan voittamista myös silloin, kun lähtökohtana näyttäisi olevan alivoimainen hyökkäys vaikkapa 2vs3. Kiekollinen pelaaja, useimmiten laituri, päättää lähteä kiekon kanssa pystyyn, mutta hänellä on aie leikkauksellaan odottaa muuta viisikkoa mukaan ja parhaimmillaan asetelmasta syntyy sellainen 3v3 (tai 4vs4 rajoilla oleva, kun takakarva otetaan lukuun) tasavoimainen hyökkäys, vaikka lähtö oli alivoimainen.

Johtava

 

[Mänizeri]

Ja se vielä, että kun alunperin otien tuolla aiemmassa viestissäni puheeksi nämä leikkaamiset (vastustajan siniviivan lähellä), kyse on pitkälti siitä, että viisikko voi lähteä toteuttamaan tilan voittamista myös silloin, kun lähtökohtana näyttäisi olevan alivoimainen hyökkäys vaikkapa 2vs3. Kiekollinen pelaaja, useimmiten laituri, päättää lähteä kiekon kanssa pystyyn, mutta hänellä on aie leikkauksellaan odottaa muuta viisikkoa mukaan ja parhaimmillaan asetelmasta syntyy sellainen 3v3 (tai 4vs4 rajoilla oleva, kun takakarva otetaan lukuun) tasavoimainen hyökkäys, vaikka lähtö oli alivoimainen.

Johtava

Eikös Tsekit ole harrastaneet tätä Euroopassa jo vuosia? Useimmiten siten, että oikealta sisään ja odototetaan muut mukaan. Kun puhutaan että he ovat hyviä vastahyökkäyksissä, niin kaippa siinäkin toistuu tietyt perusasiat miten nämä vastahyökkäykset päätetään.

(Tavallaan kuvio on melko tuttu mm. futiksen puolelta, jossa ei kannata nopeaa hyökkäystä aina väkisin survoa eteenpäin, vaan viedään pallo ensin riittävän pitkälle laidassa, pysäytetään / hidastetaan, saadaan puolustuslinja pysähtymään/hidastamaan vauhtia, ja toinen aalto tulee mukaan. Osa juoksee kohti puolustuksen selustaa ja osa jää "takamieheksi" pelattavaksi jne.)

 

[Jyty]

Eikös Tsekit ole harrastaneet tätä Euroopassa jo vuosia?

On, ja SM-liigassakin on tätä harrastettu jo 80-luvun loppupuolella. Se oli aikaa kun Matti "Mölli" Keinonen valmensi Lukkoa, niin silloin kaistanvaihto hyökkäyssinisen läheisyydessä oli muotia. Vieläkin muistan elävästi, kun Esa Tommila ja Arto Heiskanen taas kerran tulivat näin hyökkäysalueelle. Kuului helvetillinen pamaus, kun poikien ajolinjat osuivat yhteen hyökkäyssinisen päällä. Onneksi kumpikaan ei loukkaantunut.

90-luvun alkupuolella Mölli tuli takaisin Lukkoon Porin visiitiltään, mutta silloin oli jo enemmän suoraviivainen hyökkäys kunniassaan, eikä näitä leikkauksia enää näkynyt.

 

[choose_life]

On, ja SM-liigassakin on tätä harrastettu jo 80-luvun loppupuolella. Se oli aikaa kun Matti "Mölli" Keinonen valmensi Lukkoa, niin silloin kaistanvaihto hyökkäyssinisen läheisyydessä oli muotia. Vieläkin muistan elävästi, kun Esa Tommila ja Arto Heiskanen taas kerran tulivat näin hyökkäysalueelle. Kuului helvetillinen pamaus, kun poikien ajolinjat osuivat yhteen hyökkäyssinisen päällä. Onneksi kumpikaan ei loukkaantunut.

Samoin KalPa 80-90-luvun taitteessa. Etenkin Darius Rusnakin johtama ykkös/yvkoostumus järjesti em. tavalla erinäisen läjän vaarallisia tekopaikkoja ja maaleja. Homman viimeisteli usein Peter Slaninan suhteellisen painava pommi siniseltä toisesta aallosta, ennen kuin vastustajat oppivat pelaamaan kuvion pois tai ainakin häiritsemään sitä, mutta kauan siihen meni.
Vähemmän taitaville ja peliälykkäille jätkille tosiaan sattui sivutuotteena näitä vastapalloja etenkin harjoituksissa, mutta rapatessa roiskuu.
(Sivuhuomautus: erittäin elävä muisti/mielikuva Toni Mäkiahosta ja Jani Hassisesta keräilemässä itseään hyökkäyssinisen päällä HPK:n aamujäillä. Arvatkaa kumpaan sattui enemmän?:)

 

[MustatKortit]

Tänään YLElle antamassaan haastattelussa EHT-turnaukseen muun joukkueen mukana valmistautuva Sami Lepistö kuvaili Westerlundin hyökkäyksiinlähtöjä erilaisiksi verrattuina Jalosen vastaaviin.

Suora lainaus:

Lähdetään ehkä nopeammin hyökkäyksiin, eikä jäädä makaamaan maalin taakse...

Jää nähtäväksi, mitä Lepistö täsmälleen ottaen tarkoittaa, mutta kyllähän tuo viittaa siihen, että Westerlundin alaisuudessa joukkue tulee avaamaan vähemmän hitaasti ja palauttaen.

Ennakoin valtavaa paskamyrskyä erään jääkiekkoanalyytikon taholta syksyn aviiseihin, mikäli suurin piirtein näin tulee käymään.

 

[siffa]

Tänään YLElle antamassaan haastattelussa EHT-turnaukseen muun joukkueen mukana valmistautuva Sami Lepistö kuvaili Westerlundin hyökkäyksiinlähtöjä erilaisiksi verrattuina Jalosen vastaaviin.

Suora lainaus:

Lähdetään ehkä nopeammin hyökkäyksiin, eikä jäädä makaamaan maalin taakse...

Jää nähtäväksi, mitä Lepistö täsmälleen ottaen tarkoittaa, mutta kyllähän tuo viittaa siihen, että Westerlundin alaisuudessa joukkue tulee avaamaan vähemmän hitaasti ja palauttaen.

Ennakoin valtavaa paskamyrskyä erään jääkiekkoanalyytikon taholta syksyn aviiseihin, mikäli suurin piirtein näin tulee käymään.

Erkka Westerlund on Suomen jääkiekon pelikirjaprofessori, jonka tavoitteena on päivittää omaa pelikirjaansa aina, kun siihen on tarvetta. Miten Erkan maajoukkueen pelitapa eroaa Jukka Jalosen Meidän Pelistä, jää maajoukkueen peleistä nähtäväksi. Tilanne on mielenkiintoinen niille, jotka ovat jääkiekon pelikirjoista kiinnostuneita. Huomenna on ensimmäinen tilaisuus nähdä piirteitä maajoukkueen mahdollisesta uudesta pelitavasta, johon tänä aamuna TV1:n urheiluruudussa viittasi myös Leo Komarov.

 

[J.Grönvall]

Jää nähtäväksi, mitä Lepistö täsmälleen ottaen tarkoittaa, mutta kyllähän tuo viittaa siihen, että Westerlundin alaisuudessa joukkue tulee avaamaan vähemmän hitaasti ja palauttaen.

Ennakoin valtavaa paskamyrskyä erään jääkiekkoanalyytikon taholta syksyn aviiseihin, mikäli suurin piirtein näin tulee käymään.

Helppo on myös ennakoida sitä valtavaa selkääntaputtelun määrää pelaajien ja yleisön taholta hyvin menneen avausturnauksen jälkeen.

"Pelitapamme on aiempaa selkeämpi!"

"Minä tykkään tällaisesta jääkiekosta. t: pelaaja X"

"No nyt ei ainakaan peruutella!"

 

[LeonJ#21]

Helppo on myös ennakoida sitä valtavaa selkääntaputtelun määrää pelaajien ja yleisön taholta hyvin menneen avausturnauksen jälkeen.

"Pelitapamme on aiempaa selkeämpi!"

"Minä tykkään tällaisesta jääkiekosta. t: pelaaja X"

"No nyt ei ainakaan peruutella!"

Silti se ei ole se ainoa oikea, kaikille kelpaava :)

 

[Mänizeri]

Helppo on myös ennakoida sitä valtavaa selkääntaputtelun määrää pelaajien ja yleisön taholta hyvin menneen avausturnauksen jälkeen.

"Pelitapamme on aiempaa selkeämpi!"

"Minä tykkään tällaisesta jääkiekosta. t: pelaaja X"

"No nyt ei ainakaan peruutella!"

Mahtaisiko tuosta porukasta keneltäkään löytyä rohkeutta sanoa julkisesti, että "mielestäni olemme ottaneet askeleita taaksepäin pelitavallisesti"? Se tietäisi isoa riskiä putoamiselle, jos ei nyt Sothsin joukkueesta, niin ainakin tulevista MM - kisoista.

 

[LaTe_Show]

Helppo on myös ennakoida sitä valtavaa selkääntaputtelun määrää pelaajien ja yleisön taholta hyvin menneen avausturnauksen jälkeen.

Onko tämä sitä kun puhutaan, että "väärin voitettu", vai miksi ei saisi taputtaa selkään hyvän tuloksen jälkeen?

 

[J.Grönvall]

Mahtaisiko tuosta porukasta keneltäkään löytyä rohkeutta sanoa julkisesti, että "mielestäni olemme ottaneet askeleita taaksepäin pelitavallisesti"? Se tietäisi isoa riskiä putoamiselle, jos ei nyt Sothsin joukkueesta, niin ainakin tulevista MM - kisoista.

Ei kun epäilen, että Suomi ehkä jopa voittaa turnauksen ja jos on yksikin viivelähtö vähemmän niin rinkirunk... iloinen mieli valtaa alaa. Sitten se unohdetaan keväällä jos ja kun Sotshissa menee heikommin.

 

[choose_life]

Olympialaisissa tulee olemaan ihan eri tason jätkät sekä Suomen että vastustajien joukkueessa. Reaalimaailmassa ja maailman kovimmassa turnauksessa pelataan niillä palikoilla, joita on. Jos ja kun löytyy käsiä ja päätä ihan erilaisiin ratkaisuihin (kuten hyvin tod. näk. löytyy), totta helvetissä niitä käytetään.
Pelitapa elää pelin ja käytettävissä olevien pelaajien ehdoilla, ei koskaan toisinpäin. Jännittävää kyllä, lisäksi siellä Sotshissa(kin) pelataan voitosta eikä (hyvin pienen, etten sanoisi olemattoman) "rinkirunkkauksen" teoreettisista tyylipisteistä.
Se, että jokainen normaali kiekkoihminen toivoo Suomelle hyvää ihan riippumatta siitä, kuka krakakaula penkin takana kulloinkin seisoo, on myös yhtä itsestäänselvää. Useimmille.

 

[J.Grönvall]

Olympialaisissa tulee olemaan ihan eri tason jätkät sekä Suomen että vastustajien joukkueessa. Reaalimaailmassa ja maailman kovimmassa turnauksessa pelataan niillä palikoilla, joita on. Jos ja kun löytyy käsiä ja päätä ihan erilaisiin ratkaisuihin (kuten hyvin tod. näk. löytyy), totta helvetissä niitä käytetään.
Pelitapa elää pelin ja käytettävissä olevien pelaajien ehdoilla, ei koskaan toisinpäin. Jännittävää kyllä, lisäksi siellä Sotshissa(kin) pelataan voitosta eikä (hyvin pienen, etten sanoisi olemattoman) "rinkirunkkauksen" teoreettisista tyylipisteistä.
Se, että jokainen normaali kiekkoihminen toivoo Suomelle hyvää ihan riippumatta siitä, kuka krakakaula penkin takana kulloinkin seisoo, on myös yhtä itsestäänselvää. Useimmille.

Heikko provo.

Tiivistän kirjoitukseni tähän yhteen termiin (tuttu myös tavalliselle jääkiekkoihmiselle): kuherruskuukausi.

 

[TosiFani]

Heikko provo.

Tiivistän kirjoitukseni tähän yhteen termiin (tuttu myös tavalliselle jääkiekkoihmiselle): kuherruskuukausi.

Mielenkiintoista, miten Westerlundin pelitapa tuomitaan yhden satunnaisen haastattelun perusteella. Lepistö antaa valmentajasta positiivisen lausunnon ja sinä maalailet jo piruja seinille.

Jääkiekkoa voi edelleen pelata monella tavalla ja Westerlund tuskin muuttaa Suomen pelaamistä puhtaaksi pystysuunnankiekoksi. SM-kultaa voitettiin keväällä hybridikiekolla (taitaa olla P. Sihvosen termi), miksi Suomi ei voisi menestyä vastaavalla tavalla.

J. Jalosen aika on ohi ja nyt alkaa E. Westerlundin ja K. Jalosen aika, annetaan heille nyt edes mahdollisuus!

 

[J.Grönvall]

Mielenkiintoista, miten Westerlundin pelitapa tuomitaan yhden satunnaisen haastattelun perusteella. Lepistö antaa valmentajasta positiivisen lausunnon ja sinä maalailet jo piruja seinille.

Jääkiekkoa voi edelleen pelata monella tavalla ja Westerlund tuskin muuttaa Suomen pelaamistä puhtaaksi pystysuunnankiekoksi. SM-kultaa voitettiin keväällä hybridikiekolla (taitaa olla P. Sihvosen termi), miksi Suomi ei voisi menestyä vastaavalla tavalla.

J. Jalosen aika on ohi ja nyt alkaa E. Westerlundin ja K. Jalosen aika, annetaan heille nyt edes mahdollisuus!

Heh, ei uponnut tämä minun vitsailuni kohdeyleisöön.

Laitanpa sitten minäkin näin:

Erkka Westerlund on huippuvalmentaja ja on mielenkiintoista nähdä millaista pelikirjakiekkoa hän peluuttaa alkavalla kaudella.

 

[TosiFani]

Heh, ei uponnut tämä minun vitsailuni kohdeyleisöön.

Laitanpa sitten minäkin näin:

Erkka Westerlund on huippuvalmentaja ja on mielenkiintoista nähdä millaista pelikirjakiekkoa hän peluuttaa alkavalla kaudella.

Täytyy kyllä myöntää, etten löytänyt sinun kolmen viimeisimmän viestin joukosta tuollaista mielipidettä. Ja mikäli vitsailit, niin aika katkeran oloista on, mielipide näyttää olevan paalutettu.