Mainos

Pelitapakeskustelu

  • 622 723
  • 4 198

Fordél

Jäsen
Huh huh, olipahan mielenkiintoinen matsi tänääh HIFK:n ja Jokereiden kesken. Erikoisen siitä teki se, että olin katsomassa viime viikolla näiden kahden kohtaamista Jaffalassa ja siihen nähden nämä kaksi jengiä pelasivat ihan eri tavalla. Jaffalassa peli oli paljon avoimempaa ja pelissä oli paljon kovempi intesiteetti. Nyt molemmat pelasivat todella todella tarkkaa, riskitöntä ja varovaista peliä. Molemmat pitivät viisikon tiiviinä ja passiivisena kiekon alla eikä vastustajan pakeille annettu juurikaan paineita. Tilastoin tässä ottelussa vähiten kiekonriistoja mitä olen tällä kaudella eri matseissa tilastoinut. Molemmille alle kymmenen ja niistäkään ei tullut montaakaan maalipaikkaa. JYP veti yhdessä erässä yhtä monta kiekonriistoa.

Hyökkäyksiin molemmat lähtivät hyvin paljon hitailla lähdöillä, joiden määrä oli HIFK:n pelissä poikkeuksellisen suuri verrattuna esim. siihen edelliseen Jaffalan kohtaamiseen. Matikainen on tässä kohdin tehnyt nyt selkeän muutoksen edellisiin otteluihin, joita olen nähnyt HIFK:lta. Mielenkiintoista kuulla siffalta tarkat lukemat, mikäli hän on tästä ottelusta lähdöt tilastoinut. Etenkin HIFK vaihtoi rauhassa aina tuoreen viisikon kentälle, veti viisikon kasaan ja lähti kontrolloituna hyökkäyksiin. HIFK:lla tämä tuotti yli puolet sen saamista kolmen kaistan rintamahyökkäyksistä tasaviisikoin pelatessa. Muutenkin HIFK:n hyökkäyspelissä oli selkeästi enemmän kontrollia, mutta Jokereiden tiiviin viisikon takia maalipaikat jäivät hyvin vähälle.

Jokerit lähti myös paljon hitailla ja kiekotteluilla. Jokerit sai kolmen kaistan rintamahyökkäyksiä yhä enemmän ottelun edetessä. Kolmannessa erässä niitä tuli jo ihan mukavasti (7kpl), mutta ero HIFK:hon tuli siinä, että Jokerit joutui HIFK:ta enemmän pelaamaan kiekon vastustajan päätyyn ilman kontrollia. Siellä ei kuitenkaan voitettu tarpeeksi kaksintaisteluita vaan HIFK:n pakit hoitivat pääasiassa hyvin hommansa.

Kaiken kaikkiaan tästä matsista jäi pelitavoista mieleen se, näin passiivisen ja kontrolloidun pelaamisen johdosta maalipaikat ovat todella kortilla. Tällöin erilaiset erikoistilanteet nousevat todella suureen arvoon, aloituksesta lähtien aina ylivoimiin asti.
 
Viimeksi muokattu:

J.Grönvall

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
Tottakai futiksessa puhutaan taktiikasta ja ryhmityksestä. Voidaan sanoa esimerkiksi että joukkue x lähtee hakemaan matsista 0-0 tulosta 4-5-1 ryhmityksellä. Mutta onko tuon toteaminen jotain pelitapakeskustelua. Minulle pelitapakeskustelu tarkoittaa paljon syvällisempää puhetta pelistä. Sitä ei voi kuitata parilla lauseella. Taktiikka ja pelitapa on täysin eri asioita. Jokainen futisjoukkue tekee erilaisen taktiikan seuraavaan peliin. Kauden aikana pelitapaa ei kuitenkaan paljon muutella.
Nimenomaan tästä taktiikasta puhutaan paljon mutta ei pelitavasta.

Kovin moni jalkapallo/jääkiekko analyytikko ei siihen syvälliseen analyysiin pysty ainakaan Suomessa. Ei Urholla ainakaan paljon puhuta pelitavoista.

Mitäs pelitapa sitten on jos ei taktiikkaa? Futiksen puolella käydään käytännössä aina läpi sekä ryhmitys, että pelitapa/taktiikka. FC Barcelona pelaa vaikkapa lyhytsyöttöpeliä tarkoituksenaan tehdä sillä tavalla tilaa ja vaikkapa Napoli taas hyökkää huikean suoraviivaisesti ja kovaa aina saadessaan pallon. Molemmat ovat sekä pelitapoja, että taktiikkaa.

Taktiset painotukset eivät tietenkään lopu pelitapaan, se on ihan selvä asia. Pelitapa käytännössä kertoo vain, että miten pelataan jotta päästään tavoiteltuun tulokseen. Taktiikkaan sitten kuuluvat toki vielä "match-upit" ottelun sisällä, eli pelaaja vastaan pelaaja joillain kriittisillä alueilla. Toisaalta tähänkin monesti vastataan jo pelitavalla. Mutta yksinkertaisesti asia on vain niin, että Barcelonan pelitapakin on tavallaan kuitattu jo sillä, että sanotaan sen pelaavan lyhytsyöttöpeliä. Toki se on äärimmäisen yksinkertaistettu mutta periaate on edelleen ehdottoman oikea.

Joten kyllä sitä keskustelua käydään ja vaikka meikäläisessä futiksessa on vielä silläkin saralla valtavasti tekemistä, niin siinä asiassa futis on edellä jääkiekkoa. Tietyllä tavalla sekin kulttuuri on matkittu ulkomailta, kun on ajateltu sen kuuluvan "oikeaan" jalkapallokulttuuriin. Jääkiekossa muistaakseni ainakin Kanadassa on hyvin vahva kulttuuri myös pelitapakeskustelun suhteen, nimenomaan mediassa. Sama koskee oikeastaan jokaista Pohjois-Amerikan isoa lajia, varsinkin jenkit suorastaan rakastavat tätä.

Mielenkiintoinen kysymys onkin se miksei jääkiekkoon ole sitten samalla tavalla matkittu tuonkaltaista keskustelukulttuuria? Jääkiekkokulttuuri varsinkin mediassa on vieläkin aika nuorta ja Suomessa on varmasti vielä pitkään oppositio jonka mielestä kaikki pelitapakeskustelu on pelkkää höpinää ja matsit ratkotaan kaksinkamppailuilla ja onnella. No niinhän ne ratkotaankin, mutta ei pelkästään niillä.

Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että suurelle yleisölle viljellään tuttuja kiekkolatteuksia mutta ainakin itse haluan lukea ja kuunnella muutakin. Nykypäivänä on suorastaan raivostuttavaa kuunnella jorinoita työnteosta ja liikkeestä ja sen semmoisesta. Joo joo, tiedetään, että niitä tarvitaan ja ne ovat tärkeitä mutta kyllä asiantuntijoiden pitää pystyä puhumaan syvällisemminkin. Pelitapakeskustelua voi käydä esimerkiksi TV:ssä myös kevyemmällä tasolla, ei siinä tarvitse laskea siffan jalanjäljissä HVP-lähtöjä. Tapio Suominen on jo ties kuinka monta vuotta osannut kysyä pelitavallisia asioita Leijonien matseissa ja se on vähintäänkin uroteko, kun miettii miten YLE muuten on mennyt koko ajan sieltä missä rima on matalin. Suominen on minun mielestäni Suomen paras studioisäntä ja tuottaa todella laadukasta ohjelmaa.

Urhollakin käydään pelitapakeskustelua mutta se on enemmän "kasuaalia" jutustelua á la Ismo Lehkonen. Lehkonenkin tiputtelee jatkuvasti pelitapa-asioita ilman, että täytyy erikseen julistaa, että kuunnelkaas nyt kun tässä puhutaan pelitavoista.

Minun haaveeni olisi vielä nähdä pelaajahaastattelu jossa olisi niin taitava haastattelija, että hän saisi oikeasti kaivettua esiin vähän niitä pelitavallisia asioita, eikä "tyytyisi kiekkoa maalille ja kyllä se sieltä"-vastauksiin. Minusta se syventäisi koko jääkiekkokulttuuria aivan hemmetisti, kun ihan jokainen osaisi edes jotain siitä pelistä nimeltä jääkiekko, ja vielä niin, että siihen ei tarvitisisi sen kummemmin panostaa, vaan, että vaihdamme vain tilalle uudet latteudet jotka olisivat kuitenkin kiekkokontrolli jne. Ja kas, kohta koko kiekkoileva Suomi puhuisi telkkarin ääressä siitä kuinka kiekkokontrolli toimii.

Suomessa elää sitkeänä illuusio siitä, että me olisimme urheilukansa. Emmehän me ole sinne päinkään, urheilua kyllä seurataan mutta eihän siitä suuri osa tajua yhtään mitään oikeasti. Edes monet urheilusta kirjoittavat toimittajat eivät viitsi nähdä vaivaa kirjoittaa muuta kuin latteuksia, vaikka tietenkin on myös erinomaisia urheilutoimittajia.

Jos haluamme joskus vahvan jääkiekko-, jalkapallo-, pesäpallo- tai vaikka nyt lentopallokulttuurin niin silloin TV-lähetysten on oltava laadukkaita ja sisällöltään oikeasti myös opettavaisia. Lopulta se on kuitenkin se suuri yleisö joka määrää mitä lähetyksissä tai lehdissä kannattaa sanoa ja kirjoittaa, Englannissa halutaan tehdä laadukkaita jalkapallolähetyksiä, koska siellä on niin vahva jalkapallokulttuuri, että ihmiset todella ymmärtävät jalkapalloa. Muutenhan se olisi sama kuin täällä, että on jotain naurettavia parhaita paikkoja ja muita mitä MTV joskus tarjoili.

Minä en saa keneltäkään tästä palkkaa, kun sanon, että Urheilulehti on ollut aivan eturintamassa 2000-luvun ensimmäisellä kympillä tuon keskustelun edistämisessä. Veikkaaja on aina osannut tehdä hyviä taustajuttuja ja kertoa ilmiöistä ja seuroista mutta itse pelistä se ei ole osannut samalla tavalla kirjoittaa. Analyyseja on tietysti ollut mutta ei lähellekään siinä mitassa mitä Urheilulehti pystyi tarjoamaan. Mielestäni Veikkaajan taso meni surullisesti alaspäin kun se muuttui aikakausilehtikokoon. Urheilulehtikin on menettänyt parasta teräänsä, ainoastaan Gert Remmel alkaa olla pakollinen luettava siitä lehdestä. Sihvonen kirjoittelee jo filosofiaa sun muuta ja Seppänen tuntuu tekevän ihan vasurilla niitä analyytikon töitään. Kupila nostelee sitten joka vuosi samat hiihtäjät ja juoksijat esiin ja kertoo miten taas on reenattu niin perkeleen lujasti mutta mykoplasma ja johonkin väliin tehdään se top 10 tulevaisuuden juoksijat/hiihtäjät.

Halusin vain sanoa, että käydään sitä keskustelua mutta paljon paljon enemmän tarvitaan ja sekin kulttuuri kehittyy vielä, nyt sitäkin vasta harjoitellaan.

EDIT. Loistavaa Fordél!
 
Viimeksi muokattu:

steepler

Jäsen
Suosikkijoukkue
chelsea, The Ohio State Buckeyes
Tänään oli Urholla mielenkiintoinen toinen erätauko kun haastateltiin Hanno Möttölää joka ei tyytynyt ihan puhtaaseen urheilujargoniin vaan esimerkiksi totesi että tuntematta tarkemmin jääkiekon pelikirjoja niin hänen mielestään koripallo on taktisempi laji. Ika Lehkonen ei tätä ihan purematta niellyt vaan omassa osuudessa totesi että ei ole samaa mieltä, vaan että jääkiekossa ollaan vain taktiikan suhteen vielä alussa. Sanoi myös että hän ottaa paljon vaikutteita koripallon puolelta.

Jos nyt taas ajatellaan näitä tv-lähetyksiä, niiin tuossakin erätauolla oli kummallinen tilanne. Lehkosella oli hyvin juttua, mutta Klinga koko ajan pälyili muualle sen näköisena että tämä juttu pitää kohta loppua. No kun puheenvuoro loppui niin Urhotv siirtyi näyttämään inserttiä jossa soitetiin musiikkia, näytettiin kun cheerleader lapioi jäähilettä maalin takaa ja kun joku fani tanssi katsomossa. Tätä ohjelmaa siis tarjottiin sisältökeskustelun sijaan, no ei tuo insertti pitkä ollut mutta silti aika koomista.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Huh huh, olipahan mielenkiintoinen matsi tänääh HIFK:n ja Jokereiden kesken. Erikoisen siitä teki se, että olin katsomassa viime viikolla näiden kahden kohtaamista Jaffalassa ja siihen nähden nämä kaksi jengiä pelasivat ihan eri tavalla. Jaffalassa peli oli paljon avoimempaa ja pelissä oli paljon kovempi intesiteetti. Nyt molemmat pelasivat todella todella tarkkaa, riskitöntä ja varovaista peliä. Molemmat pitivät viisikon tiiviinä ja passiivisena kiekon alla eikä vastustajan pakeille annettu juurikaan paineita. Tilastoin tässä ottelussa vähiten kiekonriistoja mitä olen tällä kaudella eri matseissa tilastoinut. Molemmille alle kymmenen ja niistäkään ei tullut montaakaan maalipaikkaa. JYP veti yhdessä erässä yhtä monta kiekonriistoa.

Olen täsmälleen Fordélin kanssa samaa mieltä, että tänään nähtiin mielenkiintoinen ja hyvätasoinen ottelu. Viisikoiden tiiveys johtui siitä, että omista lähdettiin liikkeelle hyökkäyksiin kiekkokontrollilla ja tiivein viisikoin. Molemmilla oli tiivis puolustusvalmius vastaanottamaan kiekon menetyksen jälkeen vastustajan hyökkäys.

Hyökkäyksiin molemmat lähtivät hyvin paljon hitailla lähdöillä, joiden määrä oli HIFK:n pelissä poikkeuksellisen suuri verrattuna esim. siihen edelliseen Jaffalan kohtaamiseen. Matikainen on tässä kohdin tehnyt nyt selkeän muutoksen edellisiin otteluihin, joita olen nähnyt HIFK:lta. Mielenkiintoista kuulla siffalta tarkat lukemat, mikäli hän on tästä ottelusta lähdöt tilastoinut. Etenkin HIFK vaihtoi rauhassa aina tuoreen viisikon kentälle, veti viisikon kasaan ja lähti kontrolloituna hyökkäyksiin. HIFK:lla tämä tuotti yli puolet sen saamista kolmen kaistan rintamahyökkäyksistä tasaviisikoin pelatessa. Muutenkin HIFK:n hyökkäyspelissä oli selkeästi enemmän kontrollia, mutta Jokereiden tiiviin viisikon takia maalipaikat jäivät hyvin vähälle.

Tämäkin on kirjoitettu juuri niinkuin peli eteni. Matikainen oli varmasti painottanut joukkueelle sitä, että pelisuunnitelmassa on pysyttävä jokaisen, ettei oma peli pääse hajoamaan niinkuin edellisessä HIFK:n urhotv:n ottelussa. Jokerit pelasi jonkin verran vähemmän omasta päästä kiekkokontrollilähtöjä, mutta mihinkään yltiöpäiseen hyökkäyspeliin se ei lähtenyt vaan huolehti myös siitä, että puolustettiin tiiviisti koko viisikolla. Ei ihme, että kaksi erää mentiin 0-0. Ottelu ratkesi HIFK:n Wirtasen hyökkäyspään aloitusvoiton jälkeiseen 1-0 maaliin. HIFK:n 2-0 tuli sitten pahasta ja ottelun lähes ainoasta Jokereiden merkkausvirheestä, kun Kousa pääsi täysin vapaasti tykittämään Wirtasen maalin takaa tulleen syötön vastakiekosta maaliin ottelun loppuhetkillä. Kaiken kaikkiaan peli oli valmentajien pelikirjapeliä parhaimmillaan. HIFK:n HVP-lukemat 5vs5 pelissä olivat 3+6+6=15, 2+2+3=7 ja 3+2+3=8 ja Jokereiden 2+2+3=7, 2+1+2=5 ja 2+2+0=4. Ottelussa nähtiin rauhallisia viivelähtöjä (maalin takana seisomisia) molemmilta eikä niissä turhaan hätäilty vaan pysähdyttiin jukkajalosmaisesti riittävän kauan maalin taakse. Jäähyjä ottelussa oli molemmilla ennen lopun isoja jäähyjä 5x2min eli yhden erän verran pelattiin yv/av-peliä.

Täältä peukku Fordélille hienosta otteluraportista, jonka tasoista en ole nähnyt Suomessa kuin muutaman jääkiekkoasiantuntijan kirjoittamana.
 

Vaughan

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Taktiikka ja pelitapa on täysin eri asioita. Jokainen futisjoukkue tekee erilaisen taktiikan seuraavaan peliin. Kauden aikana pelitapaa ei kuitenkaan paljon muutella.
Tässä ehkä kitetyy se, mitä käyttöä on termillä pelikirja. Jotkut ovat esittäneet, että pelikirja olisi synonyymi joko taktiikalle tai pelitavalle. Minä jakaisin ne kuitenkin teoreettisesti erillisiksi käsitteiksi, jolloin niiden yläkäsite on pelikirja (abstraktissa mielessä).

Joukkueella voi olla erilaisia taktisia menetelmiä (taktiikoiita) eri peleihin. Pelitavan muuttaminen ottelusta toiseen onkin vaikeampaa, ja harvoin sitä edes haetaan, vaan joukkueelle muodostuu oma pelitapa, jota voidaan soveltaa useampaan taktiseen vaihtoehtoon (esim. eri taktiikat koti- ja vieraspeleihin).

Jos pitäisi heittäytyä ennustajaksi, niin minä olisin lähellä Ismo Lehkosen (jos tulkitsen oikein) kantaa: Jääkiekko on kehittymässä enemmän koripallon (ja muiden vahvempien pelikirjapelien) suuntaan. En tiedä kuinka paljon uusia taktisia ratkaisuja jääkiekkoon enää keksitään (olisi kuitenkin ylimielistä uskoa, että kaikki on jo keksitty - mitään uutta ei enää tulisi), mutta sen sijaan erilaisten taktisen ratkaisujen sujuva käyttö, ja vaihtaminen tilanteen mukaan, tulee uskoakseni lisääntymään.

Siten hyvällä jääkiekkojoukkueella olisi jatkossa enemmän käyttökuntoon harjoiteltuja taktisia vaihtoehtoja, joiden välillä joukkue pystyy liikkumaan ottelusta toiseen - ja ideaalitapauksessa myös otteluiden sisällä. Toki tätä tapahtuu jo nyt pienemmässä mittakaavassa, mutta esim. suhteessa koripalloon kehittymismahdollisuuksia on paljon.
 
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Tänään oli Urholla mielenkiintoinen toinen erätauko kun haastateltiin Hanno Möttölää joka ei tyytynyt ihan puhtaaseen urheilujargoniin vaan esimerkiksi totesi että tuntematta tarkemmin jääkiekon pelikirjoja niin hänen mielestään koripallo on taktisempi laji.

Tässä täytyy olla Hannon kanssa samaa mieltä. Kun EM kisoja intensiivisesti katseli, niin koripallossa taktisia muutoksia tehdään todella tiuhaan pelitilanteen ja vastustajan mukaan. Aivan eri tiheydellä kuin lätkässä.

Jos pitäisi heittäytyä ennustajaksi, niin minä olisin lähellä Ismo Lehkosen (jos tulkitsen oikein) kantaa: Jääkiekko on kehittymässä enemmän koripallon (ja muiden vahvempien pelikirjapelien) suuntaan.

Tämä olisi ehkä se seuraava ”evoluutio”, jotta koripallontapaisia isoja taktisia, jopa pelikirjallisia, muutoksia kyetään tekemään ottelun sisällä useampaankin otteeseen. Jos koripalloilijat pystyvät sisäistämän erilasia variaatioita harjoittelunkautta käytettäväksi, mikä estää sen lätkässä? Onko vaan valmentajien kyvyttömyyttä harjoituttaa edes yhtä pelikirjaa sisään joukkueeseen, saati useita?
 

Taze

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Red Wings
Provohan se sieltä taas paukahti ja kenties tuhannes kerta kun samaa käytetään. No, leikitään sitten myös. Minkätasoisia NHL-pelaajia joukkueessa pelaisi, minkälaisia Mestis-jannuja joukkueessa pelaisi, miten joukkue voi tässä tapauksessa olla olemassa ilman organisaatiota? Pelaako NHL-joukkue todella kokonaan ilman pelikirjaa (eli ei pelaa ollenkaan) vai tarkoitatko "pihalätkää"? Kerrotko vielä millainen on täydellinen pelikirja, olisin kiinnostunut kuulemaan.

Sekahaut NHL:stä ja Mestiksestä, ei tähdistöjä vaan ns. budjetin mukaiset joukkueet. NHL-jengi vetäisi tietysti tunteella eli juurikin pihalätkä tyyliin, niin mekin D-junnuissa tehtiin, ei siellä mitään pelisuunnitelmaa ollut. Jos kerran ilman oraganisaatiota ei lasketa, niin oletetaan tuo organisaatio sitten ulkojääsarjojen tasolle. Täydellinen pelikirja on tietysti Jalosen Meidän peli ellei Sihvosen takataskussa ole vielä parempaa.

No joo, sinällää typerää ajatusleikkiä, kun tuota ei tietenkään voida käytännössä toteuttaa. Lähinnä ajatus on se, että itse olen huomattavasti enemmän Tamin linjoilla, kyllä se pelaajamateriaalin osuus on varmasti suurin vaikuttava tekijä jääkiekkojoukkueen menestyksessä. Toki silloin kun materiaalit ovat suunnilleen tasavahvoja, muiden asioiden osuus korostuu. Kärjistäen, pelaajamateriaalin osuus on 80%, valmentajan ja pelitavan 10%, organisaation 10%, mutta kun tuo 80% osuus menee noin 95% tasan, niin muiden suhteellinen merkitys kasvaa huomattavasti.
 
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Lähinnä ajatus on se, että itse olen huomattavasti enemmän Tamin linjoilla, kyllä se pelaajamateriaalin osuus on varmasti suurin vaikuttava tekijä jääkiekkojoukkueen menestyksessä.

koska jääkiekkoa pelataan sarjajärjestelmistä, aiheuttaa se sen, että yhden sarjan sisällä pelaajamateriaalien erot eivät ole kauhean suuria. Varsinkaan sarjoissa, joissa on ymmärretty sarjan bisneksen kannalta olevan hyväksi, jos sarja on tasainen (NHL ja palkkakatto ja draft systeemi)

Mutta joka tapauksessa sarjajärjestelmät tasaavat materiaalit erittäin lähelle toisiaan. Sarjan tyven ja kärjen välillä on nähtävissä selvää eroa, mutta ensimmäisen ja neljännen välillä ei...

Joten kun pelaajamateriaalit ovat samalla tasolla, niiden merkitys vähenee suhteessa pelitapaan, taktiikaan ja kertaottelussa tsägään. Tsägä menee pitemmällä tähtäimellä tasan (sattumalla on sellainen ominaisuus) joten kyllä se pelaajamateriaalin merkitys laskee vähintään tuonne esitettyyn 30%. Ja vielä kun ottaa huomioon se, että pelaajamateriaalin paremmuus ei auta, jos pelaajamateriaalia ei ole valittu oikein, toisin sanoen se organisaatio ei osaa rakentaa joukkuetta. Tähtisikermien kohtalo lienee sinullekin tuttu ihan SM liigasta.

Eli jos se Mestis seura pelaisi NHL:ää, sen pelaajamateriaali olis NHL tasoinen, ja jos se NHL joukkue pelasi mestistä, sen pelaajamateriaali olisi Mestis tasoinen. Jos näin EI olisi, en eivät koskaan pelaisi samaa sarjaa.

Joten koko kysymyksenasettelu on pöljä eikä osoita mitään analogiaa reaalimaailmaan .
 

Taze

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Red Wings
Tsägä menee pitemmällä tähtäimellä tasan (sattumalla on sellainen ominaisuus) joten kyllä se pelaajamateriaalin merkitys laskee vähintään tuonne esitettyyn 30%.

Tosin alkuperäisessä väitteessä ei otettu sarjatasoon tms. mitään kantaa, jolloin tuosta välittyy kuva, että esim. Italian (Mestis) ja Kanadan (NHL) kohdatessa A-sarjassa pelaajamateriaalin osuus on edelleen se 30%, mikä luultavasti ei kenekään mielestä pidä paikkaansa.
 

eh

Jäsen
Suosikkijoukkue
Frank Turner Hockey Club
Tosin alkuperäisessä väitteessä ei otettu sarjatasoon tms. mitään kantaa, jolloin tuosta välittyy kuva, että esim. Italian (Mestis) ja Kanadan (NHL) kohdatessa A-sarjassa pelaajamateriaalin osuus on edelleen se 30%, mikä luultavasti ei kenekään mielestä pidä paikkaansa.
Vaikeahan tuota on mitenkään todentaa, kun ei Italialla ole koskaan samantasoista pelikirjaa, (psyykkistä) valmennusta tai organisaatiota kuin Kanadalla.
 

Taze

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Red Wings
Vaikeahan tuota on mitenkään todentaa, kun ei Italialla ole koskaan samantasoista pelikirjaa, (psyykkistä) valmennusta tai organisaatiota kuin Kanadalla.

Yhtä perustellusti voidaan tietysti väittää, että mikään noista ei ole itsenäinen tai kokonaisuudesta erillinen osa, jota voitaisiin yksinään tarkastella. Koko prosenttiosuusjakokin on lähinnä hömppää. Lähtökohtaisesti joukkueen tärkein osa imo on kuitenkin se pelaajamateriaali. Paskoilla pelaajilla ei menestytä, vaikka kaikki muu olisi kunnossa. Hyvillä pelaajilla voidaan menestyä, vaikka kaikki muu jossain määrin sakkaisi vrt. Suomi Vancouverissa.
 

Jyrla

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves.
Paskoilla pelaajilla ei menestytä, vaikka kaikki muu olisi kunnossa. Hyvillä pelaajilla voidaan menestyä, vaikka kaikki muu jossain määrin sakkaisi vrt. Suomi Vancouverissa.

Eli tarkoitat, että minkä tahansa kilpailun tulos jääkiekossa on 80% pelaajamateriaalista johtuvaa? Että Suomella oli Vancouverissa parhaat pelaajat eurooppalaisjoukkueista? Miksi minusta tuntuu, että kukaan ei ollut ennen ko. turnausta sitä mieltä, että niin on?

Missään tapauksessa pelaajamateriaalin merkitys ei ole 80%, vaan vähemmän. Minkä tahansa sarjan pitkäjänteisempi seuraaminen tuo esille niitä muita vaikuttavia seikkoja, joita tässäkin keskustelussa on jo mainittu.
 

Taze

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Red Wings
Eli tarkoitat, että minkä tahansa kilpailun tulos jääkiekossa on 80% pelaajamateriaalista johtuvaa? Että Suomella oli Vancouverissa parhaat pelaajat eurooppalaisjoukkueista? Miksi minusta tuntuu, että kukaan ei ollut ennen ko. turnausta sitä mieltä, että niin on?

Missään tapauksessa pelaajamateriaalin merkitys ei ole 80%, vaan vähemmän. Minkä tahansa sarjan pitkäjänteisempi seuraaminen tuo esille niitä muita vaikuttavia seikkoja, joita tässäkin keskustelussa on jo mainittu.

Onko normaalistikin luetun ymmärtämisessä noin suuria ongelmia? Suosittelen, että pyydät vaikka isää tai äitiä lukemaan tuon edellä kirjoittamani ja sitten pyydät vielä selittämään mitä se tarkoitti, jatketaan sen jälkeen.
 

eleven

Jäsen
Suosikkijoukkue
Montréal Canadiens
Tuo kaikenlaisten prosenttien ilmoille heitteleminen on ihan täyttä nollapuhetta jos ei määritellä ensin että mistä niitä prosentteja edes "lasketaan". Missä on vaikkapa pelaajamateriaalin nollataso tai täydet pisteet -taso? Onko nollataso vaikkapa jossain 7-vuotiaiden pelaajien joukkueessa, jotka auttavasti osaavat luistella ja käsitellä kiekkoa, vai onko nollataso (tai vaikkapa ykköstaso asteikolla nollasta viiteen) esimerkiksi saman liiga heikoin joukkue? Onko täydet pisteet vain maailman teoreettisesti parhaalla joukkueella, vai esimerkiksi kulloinkin käsiteltävissä olevan sarjan parhaalla joukkueella? Miten tuo liukuma siinä välillä määritellään? Nämä ovat myös hyvin subjektiivisia asioita, kumpi on vaikkapa parempi ykkössentteri Henrik Sedin vai Pavel Datsyuk, ja mitkä arvosanat näille pelaajille, tai heidän kentällisilleen voisi antaa?

Sama asia pelikirjassa, valmentajissa, organisaatiossa, henkisessä valmennuksessa, ynnä muussa.

Lisäksi esimerkiksi pelitavan ja pelaajamateriaalin ero on häilyvä kuten todettua. Jääkiekkoilijan kehittyessä paremmaksi pelaajaksi hän oppii paljon pelitavallisiakin asioita, jotka lähtevät myöhemmin selkärangasta. On vaikea ajatella teoreettista täysin "pelitavatonta", mutta muuten loistavaa pelaajaa. Ehkä joku joka on pelannut ikänsä 1 vs. 1 -pelejä, ja hionut siinä samalla kuitenkin muita taitojaan.

Tuossa nyt jonkun verran tuli jo järkevämpää tekstiä siitä, kuinka materiaaliltaan tasaisessa sarjassa pelitavat, ynnä muut asiat korostuvat. Se toteamus ei silti kumoa sitä, etteikö materiaalin osuus voisi olla vaikkapa se 80%, tai yhtä lailla 30%. Nämä ovat täysin nollapuhetta niin kauan kun ei kaikkia asioita ole määritelty. Voihan sitä heitellä ilmaan vaikka mitä prosentteja.
 

Jyrla

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves.
Onko normaalistikin luetun ymmärtämisessä noin suuria ongelmia? Suosittelen, että pyydät vaikka isää tai äitiä lukemaan tuon edellä kirjoittamani ja sitten pyydät vielä selittämään mitä se tarkoitti, jatketaan sen jälkeen.

Niin, kirjoitit itse aiemmin: Kärjistäen, pelaajamateriaalin osuus on 80%, valmentajan ja pelitavan 10%, organisaation 10%, mutta kun tuo 80% osuus menee noin 95% tasan, niin muiden suhteellinen merkitys kasvaa huomattavasti.

Ja jatkoit kohta: Paskoilla pelaajilla ei menestytä, vaikka kaikki muu olisi kunnossa. Hyvillä pelaajilla voidaan menestyä, vaikka kaikki muu jossain määrin sakkaisi vrt. Suomi Vancouverissa.

Joten nimenomaan olet väittänyt, että Suomi oli paras eurooppalainen maa Vancouverissa, koska sillä oli parhaat pelaajat. Jotka siis sanojesi mukaan mudostavat 80% lopputuloksesta.

Olisi hauska kuulla onko joku samaa mieltä sinun kanssasi.

Ai niin, yleensä silloin kun oma sisältö keskusteluun on lopussa tai päätynyt itse aiheutettuun umpikujaan, lähdetään arvioimaan toisen kykyä käydä koko keskustelua sen sijaan että vastattaisiin johonkin mielipiteeseen.
 

Taze

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Red Wings
mutta kun tuo 80% osuus menee noin 95% tasan, niin muiden suhteellinen merkitys kasvaa huomattavasti.

Hyvillä pelaajilla voidaan menestyä, vaikka kaikki muu jossain määrin sakkaisi vrt. Suomi Vancouverissa.

Joten nimenomaan olet väittänyt, että Suomi oli paras eurooppalainen maa Vancouverissa, koska sillä oli parhaat pelaajat. Jotka siis sanojesi mukaan mudostavat 80% lopputuloksesta.

Et ymmärtänyt vielä toisellakaan kerralla?

Tuossa ensimmäisessä osassahan nimenomaan kutistan tuo 80% eron huomattavasti pienemmäksi (tuossa karrikoidussa tapauksessahan pelaajamateriaalin ero jää 4%:iin), siinähän se lukee ihan selvästi. Tämä suhteellinen tasaantuminen koskee niin SM-liigaa kuin Olympialaisiakin, ehkä tuo elevenin teksti tuossa yllä avaa paremmin.

Lisäksi lukutaitosi näkee myös asioita joita ei ole edes kirjoitettu, kuten "Suomi oli paras eurooppalainen maa Vancouverissa, koska sillä oli parhaat pelaajat", jollaista en ole mihinkään kirjoittanut. Suomi pärjäsi hyvillä pelaajilla, vaikka kaikki muu siinä ympärillä olikin enemmän tai vähemmän sekaisin. Pelaajat tuon pronssin hoitivat, luulin että tästä vallitsi jo konsensus Jatkoajassa... mutta se nyt on muutenkin toisen ketjun asioita.

Enempää ratakiskoa ei just nyt löydy.
 

P.Sihvonen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ei ole. Antaa urheilun näyttää, kuka kulloinkin on
Vancouver

Et ymmärtänyt vielä toisellakaan kerralla?

Tuossa ensimmäisessä osassahan nimenomaan kutistan tuo 80% eron huomattavasti pienemmäksi (tuossa karrikoidussa tapauksessahan pelaajamateriaalin ero jää 4%:iin), siinähän se lukee ihan selvästi. Tämä suhteellinen tasaantuminen koskee niin SM-liigaa kuin Olympialaisiakin, ehkä tuo elevenin teksti tuossa yllä avaa paremmin.

Lisäksi lukutaitosi näkee myös asioita joita ei ole edes kirjoitettu, kuten "Suomi oli paras eurooppalainen maa Vancouverissa, koska sillä oli parhaat pelaajat", jollaista en ole mihinkään kirjoittanut. Suomi pärjäsi hyvillä pelaajilla, vaikka kaikki muu siinä ympärillä olikin enemmän tai vähemmän sekaisin. Pelaajat tuon pronssin hoitivat, luulin että tästä vallitsi jo konsensus Jatkoajassa... mutta se nyt on muutenkin toisen ketjun asioita.

Enempää ratakiskoa ei just nyt löydy.

Suomella oli Vancouverissa huonommat pelaajat kuin Slovakialla, Venäjällä, Tshekillä ja Ruotsilla. Milläköhän Leijonat sitten jätti nuo maat taakseen? Kysymykseni on oleellinen etenkin niille keskustelijoille, joiden mielestä pelaajamateriaalit ovat se ratkaisevin tekijä. Mistä kummasta löytyy sitten se mystinen ja maaginen voima - sen on oltava iso! -, joka marssitti Leijonat kuitenkin ohi noiden maiden, joilla on paremmat pelaajat?

Ja sama pätee Torinon olympialaisiin. Ei Leijonilla sielläkään ollut turnauksen toiseksi parhaat pelaajat. Kuka sen nyt sanoisi ääneen, että millä nuo menestykset ovat tulleet?

Onko se pelaajamateriaali sittenkään joukkueurheilussa se tärkein asia? Jos ei, niin mikä on?

Johtava
 

expertti

Jäsen
Suosikkijoukkue
Brodeur, Hughes bros., Dawson Mercer, NJD, HPK
Onko se pelaajamateriaali sittenkään joukkueurheilussa se tärkein asia? Jos ei, niin mikä on?

Johtava

Ei missään nimessä ole tärkein asian. Joskus paskempi voittaa ja that's it.

Eniten tuloksiin vaikuttavat:

1. Tunne ja sydän = johtaminen ja joukkuehenki
2. Tsägä. Se oikea pomppu jatkoajalla juuri siinä oikeassa pelissä.
3. Pelitapa

Joskus riittää jokin noista mainitsemistani, toisinaan taas tarvitaan kaikkia.
 

Fordél

Jäsen
Onko se pelaajamateriaali sittenkään joukkueurheilussa se tärkein asia? Jos ei, niin mikä on?

Mielestäni on. Kuten suitsuttamasi Jukka Jalonen on sanonut: paskasta ei saa konvehtia. Ei edes mainiolla resepti- eli pelikirjalla. Pelaajista kaikki lähtee ja pelaajiin kaikki päättyy. Siinä välillä on kaikkia mielenkiintoisia juttuja ja niiden painoarvoista voimme spekuloida maailman loppuun asti. Silti emme tule (Kalen sanoin) hullua hurskaammaksi, sillä kyse on niin monimutkaisesta kokonaisuudesta ettemme pysty sitä hallitsemaan ja rationalisoimaan. Ja hyvä niin, sillä muutenhan ei tälläkään keskustelupalstalla tekisi juuri mitään. Kenties myös pelikirja-Petterinkin hommat tyssäisi.
 

Kaukosäädin

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves 365 ja Real Madrid
Mielestäni on. Kuten suitsuttamasi Jukka Jalonen on sanonut: paskasta ei saa konvehtia. Ei edes mainiolla resepti- eli pelikirjalla.

Oliko Suomen pelaajamateriaali paskaa noissa olympialaisissa? Oliko vastustajan materiaali suklaata? Mielestäni olympialaisissa ei pelaa kiekkomaata jonka pelaajamateriaali olisi täyttä paskaa. Mm-kisoissa näitä sitten jo löytyy.

Mielestäni huipputasolla, esimerkiksi olympialaisissa, erot ovat kuitenkin sen verran pienet, että tällainen Suomi pystyy napsimaan mitaleja paremmalla pelikirjalla ja paremmalla yhteistyöllä eli viisikkopelillä.

Ei paskaa (Kazakstania tai Unkaria) tietenkään saisi mitaleille millään pelikirjalla.

Mielestäni on tyhmä vertailla kumpi on tärkeämpi, pelaajamateriaali vai pelikirja. Paremmus ratkaistaan kentällä suunnilleen yhtälöllä pelaajamateriaali + kenttäpeli (tähän kuuluu pelikirja, asenne jne.) = lopputulos.

Suomen pelaajamateriaali < Ruotsin pelaajamateriaali

,mutta

Suomen materiaali + kenttäpeli > Ruotsin materiaali + kenttäpeli.
 
Viimeksi muokattu:

P.Sihvonen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ei ole. Antaa urheilun näyttää, kuka kulloinkin on
Mielestäni on. Kuten suitsuttamasi Jukka Jalonen on sanonut: paskasta ei saa konvehtia. Ei edes mainiolla resepti- eli pelikirjalla. Pelaajista kaikki lähtee ja pelaajiin kaikki päättyy. Siinä välillä on kaikkia mielenkiintoisia juttuja ja niiden painoarvoista voimme spekuloida maailman loppuun asti. Silti emme tule (Kalen sanoin) hullua hurskaammaksi, sillä kyse on niin monimutkaisesta kokonaisuudesta ettemme pysty sitä hallitsemaan ja rationalisoimaan. Ja hyvä niin, sillä muutenhan ei tälläkään keskustelupalstalla tekisi juuri mitään. Kenties myös pelikirja-Petterinkin hommat tyssäisi.

Jos noin on, niin miksi Leijonat on WC 2004, Torino 2006, Vancouver 2010 ja Slovakia 2011 sijoittunut paremmin, mitä pelaajateriaalivertailu osoittaa? Säkällä?

Johtava
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:

Taze

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Red Wings
Jos noin on, niin miksi Leijonat on WC 2004, Torino 2006, Vancouver 2010 ja Slovakia 2011 sijoittunut paremmin, mitä pelaajateriaalivertailu osoittaa? Säkällä?

Lyhyessä turnauksessa ja yksittäisissä peleissä sattuman osuus korostuu, toivottavasti tämä ei ollut johtavalle uutinen. Vancouverissa Suomella kävi tuuria ja saatiin pronssia, peli itsessään oli lähinnä täyttä kuraa huipentuen välierässä myös maalivahdin epäonnistumiseen. Sen sijaan esim. Slovakiassa Suomi pelasi turnauksessa hyvin, nousujohteisesti ja hyvällä pelikirjalla ja ansaitsi sitä kautta voittonsa.

Suomi on myös hyvällä pelillä joutunut häviämään esim. Lillehammerissa Suomi oli turnauksen paras joukkue (yksi hävitty erä), mutta silti jäätiin pronssille.
 

Fordél

Jäsen
Jos noin on, niin miksi Leijonat on WC 2004, Torino 2006, Vancouver 2010 ja Slovakia 2011 sijoittunut paremmin, mitä pelaajateriaalivertailu osoittaa? Säkällä?

Sitä on mahdotonta sanoa tyhjentävästi, koska kyse on hyvin monimutkaisesta kokonaisuudesta. Jo pelkkä pelaajamateriaalivertailukin on kaikkea muuta kuin yksiselitteistä. Vielä kun on kyse lyhyestä turnauksesta niin vertailu on ehkä vieläkin vaikeampaa. Joku yksittäinen asia kuten helkkarin hyvä maalivahtipeli voi olla jo normaalia merkittävämmässä roolissa.

Tottakai lähtökohtaisesti Suomella ei ole yhtä taitavia yksilöitä, mutta onko materiaalin ero muihin jengeihin kuinka suuri niin sitäkin on mahdotonta sanoa, koska meillä on toisaalta todella hyviä veskoja ja roolipelaajia. Lisäksi meillä on motivoitunut ja tervehenkinen joukkue, joka taistelee loppuun asti ja on yleensä (ei aina) sitoutunut joukkueelle sopivaan pelitapaan. Taustalla on siis varmasti paljon myös hyvää johtamista. Ja sitten on vielä oma osuutensa tuomarilinjalla ja sillä tuurilla...

Jotain tällaisia elementtejä on mielestäni Suomen menestyksen takana, mutta edelleen on mahdotonta sanoa mitkä on eri juttujen painoarvo. Pelitavalla on tottakai iso merkitys enkä sitä kiistä missään nimessä.
 

Fordél

Jäsen
Oliko Suomen pelaajamateriaali paskaa noissa olympialaisissa? Oliko vastustajan materiaali suklaata? Mielestäni olympialaisissa ei pelaa kiekkomaata jonka pelaajamateriaali olisi täyttä paskaa. Mm-kisoissa näitä sitten jo löytyy.

Suomen materiaali ei ollut paskaa eikä suklaata. Tarkoitus oli vain tuoda esiin se, että huonosta materiaalista ei saa pelitavalla hyvää. Toisaalta hyvästä materiaalista voidaan saada paskaa, jos pelitapa ei toimi tai sitä ei noudateta. Siihen päälle vielä lukuisa määrä muita muuttujia niin aika sekava ja hallitsematon soppahan tästä tulee. Mun aivokapasiteetilla on mahdotonta selittää sen sopan reseptiä tyhjentävästi.
 

Fordél

Jäsen
Raportoidaan vielä vähän Ilveksestä tänne eli nyt se on ominkin silmin nähty, että Pajuoja on tehnyt selkeän muutoksen Ilveksen pelitapaan. Ilveksen pelaamisessa on kuitenkin edelleen se erityispiirre, että senttereitä ei hyödynnetä samalla tavalla kuin monella muulla jengillä. Ilveksellä on annettu vastuu hyökkäyksien käynnistämisestä ja rakentalusta pakeille kuten Järventielle, Peltolalle ja Koistiselle. Pakit joko levittävät peliä laitaan tai sitten kuljettavat itse kiekon siniviivalle, josta vievät sen sisään itse tai laittavat päätyyn.

Jotenkin tämä pelitapa ei miellytä mua eikä se tuota tarpeeksi kontrolloituja hyökkäyksiä, jossa esim. laituri saataisiin pelattua vauhdilla kiekon kanssa sisään alueelle. Ilveksellä olisi kuitenkin hyväliikkeisiä ja taitavia laitureita, joita pitäisi pystyä paremmin hyödyntää. Nyt he ovat edelleen liian usein seisovin jaloin. Ongelmia ajoitusten kanssa? Toisaalta nämä pakkien kuskaamiset riskeeraa mun mielestä liikaa pelaamista ja luovat huonon kenttätasapainon. Kun kiekonmenetys tulee, on edessä heikosti organisoitu puolustus ja kenties vain yksi pakki eli se, joka ei ole ajanut sisään alueelle.

Toki Ilveksen pelaamisessa on menty eteenpäin ja Ilveksen pelaaminen on nyt kontrolloidumpaa ja helpompaa. Paljon on kuitenkin edelleen tehtävää. Aika näyttää tehdäänkö se työ Pajuojan vai jonkun muun valmentajan kanssa.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös