Pelitapakeskustelu

[Fordél]

Kuitenkin tällä pelitavalla on nyt jätetty pelikirjakunkut KalPa ja Pelicans 5 vs 5 -pelissä jalkoihin sekä kiekonhallinnassa että A-sektorin maalipaikkojen määrässä. KalPa oli Hakametsässä täysi vastaantulija, ja Pelicans pääsi tänään vyöryttämään vasta Ilveksen selkärangan katkaisseen 2-0-maalin jälkeen päätöserän lopussa. Kyllä pelitavan toimivuutta pitää arvioida nimenomaan vastustajien peliin nähden.

En nyt sanoisi, että ainakaan tänään Pelicans oliisi jäänyt jalkoihin, mutta nyt on pystytty rakentamaan peliä jo tasapäisesti vastustajan kanssa. Sekin on jo paljon, kun alkukaudesta oltiin järjestään pahasti alakynnessä ja yhtä maalipaikkaa nähden jouduttiin tekemään kohtuuton määrä duunia vastustajaan verrattuna.

Pitäähän pelitapaa arvioida myös sen suhteen, miten se sopii joukkueen materiaalille ja hyödyntää materiaalin vahvuuksia. Tässä Ilveksellä olisi vielä petrattavaa. Esimerkiksi Rajalaa ei pystytty hyödyntämään tänään ollenkaan.

 

[Tarinankertoja]

Eniten tuloksiin vaikuttavat:

1. Tunne ja sydän = johtaminen ja joukkuehenki
2. Tsägä. Se oikea pomppu jatkoajalla juuri siinä oikeassa pelissä.
3. Pelitapa

Joskus riittää jokin noista mainitsemistani, toisinaan taas tarvitaan kaikkia.

JOS puhut yksittäisen ottelun tuloksesta, niin silloin asia voi olla näin.

Sarjassa asia ei ole näin, sillä tunnetila, joka olisi vastustajaa korkeammalla ei pystytä pitämään yllä jatkuvasti. Se on inhimillisesti mahdotonta koska vastustajakin pyrkii tähän. Se siis vaihtelee puolelta toiselle tuo tunnetasoetu. Tsägä on taas sattuma, ja sattumat menevät aina tasan. Se on taas tilastomatemaattinen tosiasia.


joten tuosta sinun listastasi tärkeimmäksi nousee jälleen kerran.. pelitapa

 

[Tarinankertoja]

Kyllä pelitavan toimivuutta pitää arvioida nimenomaan vastustajien peliin nähden.

pitää.

Uusi pelitapa on nostanut Ilveksen materiaalin vahvuudet jälleen esiin. Eli koko junnukaarti on erittäin hyviä luistelijoita. Siis teknisesti erinomaisia käännöksissään, tasapainossaan ja nopeudessaan. Heti kun kiekon kanssa päästään vastustajan alueelle, on vastustaja pulassa nopeiden ilvespelaajien puristuksessa. Mutta pelitavassa on isona puutteena edelleen se, että se ei tuota suoria hyökkäyksiä maalille kiekon kanssa, vaan ne tilanteet on pitkähkön laitapörräämisen tulosta. Ilveksen materiaalin heikkous on voimanpuutteessa, jolla tämmösistä tilanteita tulisi maaleja. Ilveksellä ei ole maalin lähellä tilaa eikä aikaa, koska maalin eteen päästään vasta kun vastustaja on jo puolustusorganisoitunut.

Hyökkäyspelaamisessa Ilveksen pitäisi pyrkiä siihen, että rintamassa tuleva hyökkäys päättyy mahdollisimman nopeasti laukaukseen, kun nyt kiekon hallinta tuntuu olevan tärkeämpi kriteeri, ja ajaudutaan laitaan pörrään. Siellä voimalla ei sitten pärjätä eikä enää päästä tunkeutumaan maalin eteen fressinä ja terävänä.

Eilinen Pelicans peli oli juuri tällästä peliä. Kalpa pelissä useampi hyökkäys päättyi nopeaan maalintekoyritykseen kuin eilen, mutta tuossakin pelissä laitaan ajautuminen ja siellä voimassa häviäminen oli selkeää. Vaikka kiekonhallinta pysyi, maalille ei enää päästy kuin epäedullisista asennoista tai vaihdonlopussa väsyneenä lääppäseen. Laukaisukartat kun ei ikinä kerro sen laukauksen laadusta tai vastustajan liikkeestä kiekon ja maalin välissä… eikä maalivahdin torjunta-asennon valmiudesta. Ilveksen A sektorin paikoista suurimassa osassa maalivahti on jo torjunta-asennossa, välissä on vastustajan pelaaja ja tilanne syntyy 40s vaihdon lopussa.

Tämä oli ongelmana jo viimekaudella, joten jotenkin oletti, että juuri tuohon oltasiin puututtu. Ja ehkä Pajuoja näki ratkaisuksi nopean pystysuunnan kiekon tuota ongelmaa ratkomaan, mutta se toimi oikeastaan vieläkin huonommin johtuen juuri pelaajamateriaalista.

 

[Fordél]

Uusi pelitapa on nostanut Ilveksen materiaalin vahvuudet jälleen esiin. Eli koko junnukaarti on erittäin hyviä luistelijoita. Siis teknisesti erinomaisia käännöksissään, tasapainossaan ja nopeudessaan. Heti kun kiekon kanssa päästään vastustajan alueelle, on vastustaja pulassa nopeiden ilvespelaajien puristuksessa. Mutta pelitavassa on isona puutteena edelleen se, että se ei tuota suoria hyökkäyksiä maalille kiekon kanssa, vaan ne tilanteet on pitkähkön laitapörräämisen tulosta. Ilveksen materiaalin heikkous on voimanpuutteessa, jolla tämmösistä tilanteita tulisi maaleja. Ilveksellä ei ole maalin lähellä tilaa eikä aikaa, koska maalin eteen päästään vasta kun vastustaja on jo puolustusorganisoitunut.

Olen samaa mieltä Ilveksen pelaajamateriaalin vahvuuksista ja siitä, että edelleen saadaan liian vähän aikaan suoria hyökkäyksiä maalille kiekon kanssa. Tämän takia esim. Rajalaa ei pystytä hyödyntämään juuri ollenkaan. Nyt pelataan edelleen liikaa kiekkoa päätyyn, josta pyritään laitapörräämisen kautta saamaan tilanteita aikaan. Se ei sovi Ilveksen vahvuuksiin.

Hyökkäyspelaamisessa Ilveksen pitäisi pyrkiä siihen, että rintamassa tuleva hyökkäys päättyy mahdollisimman nopeasti laukaukseen, kun nyt kiekon hallinta tuntuu olevan tärkeämpi kriteeri, ja ajaudutaan laitaan pörrään. Siellä voimalla ei sitten pärjätä eikä enää päästä tunkeutumaan maalin eteen fressinä ja terävänä.

Tähän pitäisi siis pyrkiä, mutta näihin rintamahyökkäyksiin ei kuitenkaan päästä niin usein kuin pitäisi. Eilenkin tuli ihan liikaa niitä hyökkäyksiä, joissa pakki pelasi laiturille, joka oli seisovin jaloin tai sitten pakki kuljetti itse kiekon alueelle tai punaisen jälkeen tinttasi sen päätyyn. Eteenpäin on ehdottomasti menty, sillä jonkin verran syntyi näitä rintamahyökkäyksiä, joista saatiin ihan hyviä tilanteitakin, mutta niitä saatiin edelleen aikaan liian vähän. Tässä on mun mielestä Ilveksen suurin pelitavallinen ongelma edelleen eikä siksi pystytä hyödyntämään parhaalla mahdollisella tavalla materiaalimme vahvuuksia. Siihen päälle vielä maalintekogorilla ja heikko ylivoima niin katastrofin ainekset ovat käsissämme.

 

[Franchi]

Jos noin on, niin miksi Leijonat on WC 2004, Torino 2006, Vancouver 2010 ja Slovakia 2011 sijoittunut paremmin, mitä pelaajateriaalivertailu osoittaa? Säkällä?

Entä Kanadassa 2008? Ylivertaisella pelikirjalla?

 

[Osmo Rapeli]

Jorma Vuoksenmaa esitti haastelussa mielenkiintoisen kommentin siitä, että hänellä ja heillä oli vedonlyöjänä arvostusta Pentti Matikaista kohtaan aikanaan maajoukkueen valmentajana. The Jormalla etunenässä on ollut tapana antaa vedonlyönnissä paljon painoarvoa valmentajien osaamiselle, eikä vain pärstäkertoimen, vaan myös taktillisen osaamisen ja reagointikyvyn perusteella. Kuinka te arvioisitte Penan pelitavallista osaamista tuon ajan kiekossa? Lähinnä siis maajoukkueessa.

 

[P.Sihvonen]

Edistyksellistä ajanoloonsa

Jorma Vuoksenmaa esitti haastelussa mielenkiintoisen kommentin siitä, että hänellä ja heillä oli vedonlyöjänä arvostusta Pentti Matikaista kohtaan aikanaan maajoukkueen valmentajana. The Jormalla etunenässä on ollut tapana antaa vedonlyönnissä paljon painoarvoa valmentajien osaamiselle, eikä vain pärstäkertoimen, vaan myös taktillisen osaamisen ja reagointikyvyn perusteella. Kuinka te arvioisitte Penan pelitavallista osaamista tuon ajan kiekossa? Lähinnä siis maajoukkueessa.

Se oli ehdottomasti edistyksellistä ajanoloonsa nähden.

Etenkin Leijonien puolustuspelaaminen oli organisoitu loistavasti ja hyökätessä niin kutsuttujen kiekottomien pelaajien rooli alkoi Matikaisen aikana korostua.

Johtava

 

[Fordél]

Tilastoin tänään Blues - KalPa -pelissä viidellä viittä vastaan pelaamisessa syntyneet maalipaikat, joihin laskin maalipaikat maalin ja B-pisteiden muodostamalta kolmiolta. Kategorisoin maalipaikat kuuteen luokkaan:

1. Hyökkäyspään aloitusvoitto
2. Hyökkäyspään kiekonriisto
3. Hyökkäyspään kulmapelin voitto
4. Kontrolloitu hyökkäys 1-2 hyökkääjällä
5. Suora kolmen kaistan hyökkäys
6. Rebound

Molemmat joukkueet pelaavat kiekkokontrolliin nojaavalla pelitavalla, jonka KalPa on vienyt vielä Bluesiakin pidemmälle harrastaen paljon kiekottelua ja palauttelua. Tässä ottelussa KalPa sai hyvällä kiekkokontrollilla luotua enemmän maalipaikkoja. Voitto tuli maalipaikoissa lukemin 21-30 (4-11, 6-12. 11-7).

Ei liene yllätys, että KalPa sai eniten luotua maalipaikkoja kolmen kaistan suorista hyökkäyksistä sekä 1-2 hyökkääjän kontrolloiduista hyökkäyksistä. Jälkimmäisten korkea määrä (10 kpl) kertoo kuinka hyvä on KalPan taitotaso. KalPa pääsi hyvin Bluesin pakkeja haastamalla paikkoihin vaikka ei ollut ylivoimahyökkäystä. Tilastoinnissa yllätti, että KalPa ei saanut kuin viisi maalipaikka kulmapelin voitoista, joka on yleensä sen bravuuri. Odotin, että kulmapelin pyörittämisen kautta syntyisi suurin osa KalPan maalipaikoista, mutta Bluesin liike ja asenne riitti puolustamaan nämä hyvin pois.

Bluesilla maalipaikat jakautuivat tasaisesti eikä niistä voi oikein vetää mitään johtopäätöstä pelitavan suhteen. Maalipaikat syntyivät tasaisesti kiekon riistoista hyökkäysalueelle, kulmapelien voitoista, 1-2 hyökkääjän kontrolloiduista hyökkäyksistä ja kolmen kaistan suorisa hyökkäyksistä. Jokaisesta kutakuinkin se viisi kappaletta. Muutama paikka tuli reboundista, joista toisesta tuli Bluesin eka maali. Toinen maali syntyi kulmapelin voitosta.

Täytyy jatkaa tätä tilastointia seuraavissa otteluissa, koska oikeastaan vain yksi tilanne oli sellainen, jonka kanssa ei oikein osannut sanoa mihin kategoriaan se menee.

Otan mieluusti vastaan palautetta siitä onko tilastoinnissa mitään järkeä ja toiseksi kannattaisiko kategorioita jotenkin muuttaa.

 

[Fordél]

On se palaute edelliseen viestiin vaan niin hurjaa...

No mutta suolletaan tännekin esille yksi havainto KooKoon pelitavasta. KooKoohan pelaa Lehkosen johdolla hyvin kiekkokontrolliin nojaavaa pelitapaa, jossa käytetään monipuolisesti erilaisia lähtöjä ja lyhytsyöttöpelillä pyritään ylittämään siniviivojen väli ja saada kolmen kaistan hyökkäyksiä. Palauttelut on suht yleisiä eikä kiekkoa roiskita tai pusketa jos ei tilaa ole. Peliä on viime aikoina tehty pitkälle pakkien kautta eikä senttereillä ole avauspelissä suurtakaan roolia. Johtunee tämän hetkisestä heikosta sentteriosastosta. Harvoin peliä tehdään keskustan kautta sentterin avulla vaan yleensä pakit levittävät laitoihin tai sitten tuovat itse keskeltä jalalla.

No KooKoon pelitapaan Sihvonen heitti Urheilulehden studiossa huomion, että KooKoon viisikko on hyvin tiivis eikä vastustaja pääse täten ylivoimahyökkäyksiin. Kävin läpi keskiviikoisen KooKoo-Jokipojat matsin KooKoon kiekonmenetystilanteet. Niistä aiheutui viidellä viittä vastaan pelatessa tasan yksi ylivoimahyökkäys (3-2 hyökkäys) eikä siitäkään syntynyt maalipaikkaa. Muuten syntyi korkeintaan muutamia 3-3 tai 2-2 tilanne, mutta lähes järjestään Jokipojat joutui puskemaan hyökkäyksiä alivoimalla. Suurimmat ongelmat KooKoolle aiheutui oman pään virheistä kuten heikoista puruista tai syötöistä.

Tämä viisikon tiiveys on mielestäni iso sulka Lehkosen hattuun. Se on yksi niistä syistä miksi KooKoolle ei ole tehty paljoa maaleja. Jos KooKoon pelikuri pysyy yhtä hyvänä kauden loppuun asti ja pakka pysyy tiiviinä niin se lupaa hyvää kautta. KooKoon suurimmat ongelmat ovat edelleen hyökkäyspelaamisen organisoinnissa, mutta ihan hyvällä mallilla sekin on.

 

[dana77]

Fordél, on näitä mielenkiintoista lukea vaikkei kommentteja runsaasti tulisikaan.

Tilastoinnissa yllätti, että KalPa ei saanut kuin viisi maalipaikka kulmapelin voitoista, joka on yleensä sen bravuuri. Odotin, että kulmapelin pyörittämisen kautta syntyisi suurin osa KalPan maalipaikoista, mutta Bluesin liike ja asenne riitti puolustamaan nämä hyvin pois.

Itseasiassa varsinkin edellisillä kausilla pitkistä kulmahyökkäyksistä on maaleja syntynyt erittäin vähän. Kun vastustajalla on 5 pelaajaa omalla alueella, niin maalinteko on erittäin vaikeaa. Tällä kaudella tilanne on parantunut, mutta Blues onnistui puolustamisessaan tuossa pelissä erittäin hyvin.

 

[Fordél]

Itseasiassa varsinkin edellisillä kausilla pitkistä kulmahyökkäyksistä on maaleja syntynyt erittäin vähän. Kun vastustajalla on 5 pelaajaa omalla alueella, niin maalinteko on erittäin vaikeaa. Tällä kaudella tilanne on parantunut, mutta Blues onnistui puolustamisessaan tuossa pelissä erittäin hyvin.

Ok, kiitos selvennyksestä. Itselle on jäänyt juuri toisenlainen kuva, kun on viime vuosien matseja ja koosteja katsonut. Jotenkin niissä KalPa on jäänyt mieleen jenginä, joka laittaa kulmapelin pyörimään ja taikoo niistä parhaat maalipaikat. No, en ole kuitenkaan KalPaa erityisesti seurannut, joten tuo on lähinnä omaa mutua. Täytyy jatkossa kuitenkin seurata KalPaakin tarkemmin, koska sen pelaaminen on todella mielenkiintoista ja jopa persoonallista. Sellaisia jengejä on aina mukava seurata, kun pelaamisessa on selkeä identiteetti.

 

[dana77]

Okei, taustotan tätä vieläkin tarkemmin. Pekka Virran filosofia tähän kulmapeluuttamiseen perustui hieman muuhun kuin suoraviivaiseen maalipaikkojen luomiseen. Vaikka monet eivät sitä tajunneet, Virran pelaaminen kuitenkin lähti pitkälti puolustamisen kautta ja sen takia kiekkoa pidettiin niin paljon. Kun kiekko on omilla niin vastustaja ei maalia tee. Koska kiekkoa ei kuitenkaan ikuisesti voi omalla alueella pitää, niin toiseksi paras paikka sillä on vastustajan kulmissa. Sieltä ei pahoja kiekonmenetyksiä ja nopeita vastaiskuja synny, sillä pienellä häirinnällä omat ehtivät aina vähintään 3-4 miestä kiekon alle saamaan.

Toisekseen Pekka arvostaa erittäin paljon urheilullisuutta ja hyvää fyysistä kuntoa. Hänen joukkueissa oli usein suhteellisen pienikokoisia, hyvin liikkuvia ja hyväkuntoisia pelaajia. Kulmapelit ovat vastustajan raskaille pakeille erittäin rasittavaa pelaamista, joten vetämällä pitkiä vaihtoja joissa omia miehiä vaihdettiin yksi kerrallaan saatiin vastustajan pakit väsytettyä ihan puhki. Erityisesti tämä korostui toisissa erissä kun etäisyydet vaihtoon olivat pitkiä. Usein nähtiinkin että jonkun Saipan tai HIFK:n raskaat pakit olivat loppupelistä jo niin väsyneitä ettei kunnon takaa-ajoa päässyt syntymään. Sellaisesta minuutin-kahden vaihdosta toipumiseen menee helposti loppuerä. Pekka vei tämän jopa niin pitkälle, että itsekäs maalin hakeminen oli välillä lähes kiellettyä.

 

[Fordél]

Kiitos dana77:lle KalPan pelitavan pointtien esilletuonnista. Hyviä pointteja ja vähän erilaisia näkökulmia toit esille pelitavan merkityksestä.

 

[siffa]

Tilastoin tänään Blues - KalPa -pelissä viidellä viittä vastaan pelaamisessa syntyneet maalipaikat, joihin laskin maalipaikat maalin ja B-pisteiden muodostamalta kolmiolta. Kategorisoin maalipaikat kuuteen luokkaan:

1. Hyökkäyspään aloitusvoitto
2. Hyökkäyspään kiekonriisto
3. Hyökkäyspään kulmapelin voitto
4. Kontrolloitu hyökkäys 1-2 hyökkääjällä
5. Suora kolmen kaistan hyökkäys
6. Rebound

Molemmat joukkueet pelaavat kiekkokontrolliin nojaavalla pelitavalla, jonka KalPa on vienyt vielä Bluesiakin pidemmälle harrastaen paljon kiekottelua ja palauttelua. Tässä ottelussa KalPa sai hyvällä kiekkokontrollilla luotua enemmän maalipaikkoja. Voitto tuli maalipaikoissa lukemin 21-30 (4-11, 6-12. 11-7).

Otan mieluusti vastaan palautetta siitä onko tilastoinnissa mitään järkeä.

En ole aiemmin kommentoinut näitä erinomaisia huomioita Blues-KalPa pelistä. Olen odotellut, että näihin varsinaisiin pelitapakeskusteluihin osallistuisi enemmänkin nimimerkkejä, mutta valitettavan hiljaista on ollut.

Tilastointisi on aivan olennaista, kun keskustellaan siitä, mistä maalipaikat syntyvät. Vielä, kun saataisiin nuo maalipaikat yhdistettyä niihin hyökkäyspelin alkutekijöihin, jotka syntyvät omalla puolustusalueella, keskialueella tai hyökkäysalueella.

Itse jatkan vielä jonkin aikaa oman puolustusalueen hyökkäyksiinlähtöjen tilastointia. Parin kauden ajan olen tilastoinut vain omalta puolustusalueelta lähteneet HVP-hyökkäyksiinlähdöt saadakseni selville ne joukkueet, jotka rytmittävät hyökkäyspeliään kiekkokontrollilla aika ajoin. Mikäli näitä HVP-lähtöjä ei joukkueella ole tai niitä syntyy satunnaisesti muutama ottelun aikana, niin joukkue lähtee omista nopeasti tai puolinopeasti (pakki-pakki) ylöspäin. Täytyy yrittää tänään seurata Urholta HVP-lähtöjen lisäksi Pelicans-Kärpät ottelusta myös omalta puolustusalueelta lähtevät nopeat ja puolinopeat hyökkäykset. Huomenna on mielenkiintoinen tv-ottelu canalilla, kun Turussa pelataan TuTo-Sport ottelu, josta seuraan ainakin kevyen HVP-tilastoinnin, mutta siitäkin voisi seurata myös nopeat ja puolinopeat oman pään hyökkäykset, mikäli se ei ole liian raskas kokemus Pelicans-Kärpät ottelusta.

NHL:ää olen seurannut jonkin verran. Viime kauden yllättäjäjoukkue Tampa Bay on lisännyt puhtaaseen nopeaan pystysuunnan jääkiekkoon myös HVP-lähtöjä, mutta vielä hyvin vähän. Buffalo-Tampa Bay pelin mielenkiintoisia pelikirjatapahtumia oli, kun Buffalo lähti omista hyökkäyksiin Tampa Bayn jo viime kaudelta tuttua 1-3-1 puolustusmuodostelmaan organisoitua viisikkoa vastaan. Buffalo hyökkäsi 4-1 muodostelmassa yli punaviivan neljältä kaistalta toisen puolustajan jäädessä pari metriä keskelle taakse. Tampa Bayn plus-kuvio luisteli hyvässä muodostelmassa taaksepäin ja Buffalon 4-1 muodostelma läheni myös harjoitellussa kuosissa lähelle hyökkäyssiniviivaa. Näitä hienoja visuaalisia muutaman sekunnin kestäviä "muodostelmaluistelun" kuvioita oli nähtävissä joitakin kertoja toisteisesti, mikä kertoo siitä, miten Buffalo oli harjoitellut hyökkäämistä 1-3-1 puolustusta vastaan. Viime syksynä kiinnitin huomiota NHL:ssä vähenneisiin avojääpommeihin. Nyt näyttäisi siltä, että HNHL:ssä ei anneta kovia ajojääpommeja enää ollenkaan. Peli nopeutuu, kun avojääpommit jäävät pois. Laidoilla ryskyy kyllä entiseen malliin.

 

[Fordél]

Tänään tuli seurattua Pelicans - Kärpät peliä. Ei voi kuin ihastella Pelicansin peliä, joka on jo tässä vaiheessa kautta näin hyvässä kuosissa. Suikkanen on saanut organisoitua hyvin Pelicansin hyökkäyspelaamisen. Pelicans kontrolloi kiekkoa, mutta pelaa aika nopeasti ylös verrattuna esim. KalPaan.

Pelicans sai tänään Kärppiä vastaan 5vs.5 pelissä lähes liukuhihnalta luotua kolmen kaistan rintamahyökkäyksiä. Niitä syntyi monipuolisesti erilaisilla hyökkäyksiinlähdöillä. Vaikka Pelicans käänsi pelin nopeasti, oli kaikki kolme kaistaa silti hyvin käytössä. Sama päti tietysti myös hitaimmissa hyökkäyksissä. Tämä oli musta Pelicansin hyökkäyksissä parasta. Rintamahyökkäyksistä Pelicans pystyi luomaan lähes puolet maalipaikoistaan. Toiseksi eniten syntyi kulmapelien voitosta. Jos jotain toivoisi kehitettävän niin ehkä noista suorista hyökkäyksistä voisi suotaviivaisemmin ajaa maalille. Tosin mikäpäs siinä kun kulmapelikin pyörii ihan hyvin.

Kärppien peli oli puolestaan rahtusen sekaisin. Ensinnäkin peli tökki jo omassa päässä, jossa Pelsujen hyökkääjien paine sekoitti Kärppien hyökkäyksiinlähtöjä. Kun omista päästiin, pelasi Kärpät paljon kiekkoa pitkänä päätyyn ja halukkaat perään -taktiikalla. Kontrolloituja kolmen kaistan rintamahyökkäyksiä se ei saanut aikaan kuin seitsemän (Pelsut yli 20). Maalipaikkoja Kärpät tosin sai luotua yhtä paljon kuin Pelicans, mutta Kärpien paikkoja syntyi eniten kulmapelien voitoista. Maalinteko kuitenkin tökki ja Hovisella oli aika helppo työ napsia suorat laukaukset pois. Sivuttaisliike olisi ehkä avannut Hovisen pakettia.

Pelicansilla toimii myös puolustus- sekä erikoistilannepelaaminen varsin hyvin, joten kaiken kaikkiaan Pelicans on ehkä tällä hetkellä kovin joukkue sarjassa. Mielenkiintoista nähdä pystyykö Pelicans pitämään myös loppukauden pelaamisen yhtä hyvässä kuosissa.

 

[Axbor Nocturne]

Onko joku sattunut näkemään sellaista pientä ruutuvihkoa, missä pitäisi olla HIFK:n pelikirja? Ai ei vai, no kiitos tästä ajasta ja nyt pitääkin lähteä etsimään sitä jostain muualta...

Onko oikeasti jollakin jotain hajua siitä, miten HIFK pyrkii pelaamaan? Eihän tuossa joukkueen pelissä ole järjen hiventäkään, mitä tällä kaudella on joutunut kärsimyksellä katsomaan. Ne ketkä näitä laskelmia tekevät hyökkäyksiin lähdöistä tms., niin voisiko joku ystävällisesti tehdä pienen rapparin HIFK:n pelitavasta. Itselle kun tuo on jäänyt suureksi kysymysmerkiksi tämän kauden osalta.

 

[Fordél]

Ilves ja kahden pysähdyksen taktiikka

Laitetaas tännekin ketjuun havainto Ilveksen pelitavasta. Toki tämä ei ole mikään tuore havainto, sillä sama ongelma on ollut Ilveksen pelissä koko alkukauden ajan.

Eli normaalistihan ppyritään pelaamaan pysähdyksen taktiikalla, jossa ensimmäinen pysähdys tulee esim. omassa päässä, mutta sen jälkeen edetään nopeasti keskialueen yli ja mielellään kolmella kaistalla. Esimerkiksi Pelicansilla tämä toimi tämän viikon Pelsut - Kärpät -ottelussa erinomaisesti. Se pääsi hienosti yhdellä pysähdyksellä vastustajan maalille, mutta mitä tekee Ilves?

Ilves pelaa hienolla (vähintään) kahden pysähdyksen taktiikalla, jossa peli pysäytetään ensimmäisen kerran keskialueelle. Sen sijaan, että Ilves menisi heittämällä keskialueen yli, se joutuu heikkojen syöttöjen ja jatkuvan puskemisen takia taistelemaan keskialueela uudestaan kiekosta. Jos Ilves voittaa tämän taistelun, lähdetään yhdessä kasassa taas kohti vastustajan maalia. Yleensä joudutaan heittämään kiekko päätyyn (kun vauhtia ei ole) ja pysähtymään siellä vielä toistamiseen sekä käymään uusi kaksintaistelu. Sen sijaan, että pystyttäisiin pitämään peli keskialueella vauhdikkaana ja leveänä, Ilves tekee ihan päinvastoin.

En ymmärrä miksi Ilves pelaa näin eli hinkuaa koko ajan nopeasti ylös, koska tuloksena on paljon harhasyöttöjä keskialueelle ja näitä pysähdyksiä. Tänäänkin luistin liikkui ihan kivasti, mutta Ilveksen peli ei ole aidosti nopeaa vaan näennäisesti nopeaa, sillä peli ei oikeasti etene. Sen sijaan, että rauhassa katsottaisiin hyvä syöttöpaikka tai vähän kiekoteltaisiin alhaalla, pelataan koko ajan ylös, jolloin seurauksena on tuon kahden pysähdyksen lisäksi paljon harhasyöttöjä tai parhaimmillaan kun päästään hyökkäysalueelle, ollaan saatu alivoimahyökkäys aikaan.

Ilveksellä olisi mahdollisuus pelata kontrolloidummin, sillä meillä on hyviä kiekollisia pakkeja, jotka voisivat välillä rakentaa rauhassa peliä. Toisella kannattamallani seuralla eli KooKoolla tämä toimii, mutta Ilveksellä ei. Tässäkin kohdin riittää Raipella paljon tehtävää, mutta aika näyttää jatketaanko vielä pitkäänkin tällä samalla tavalla.

 

[Tarinankertoja]

En ole ammattivalmentaja, mutta kaiken oman kokemukseni perusteella lähtisin rakentamaan Ilveksen tilanteessa olevan joukkueen pelitapaa siten, että se tukisi mahdollisimman hyvin pelaajien itseluottamuksen kasvua.

Samaa mieltä tästä kaikesta.

Ilveksen ensimmäinen ongelma on olematon itseluottamusta. Sen korjaaminen on ensimmäinen tehtävä. Ilman sitä on täysin turha kuvitella, että joukkue kykenisi noudattamaan minkään valtakunnan taktiikkaa.
Itseluottamusta pitäisi tukea kaikella muulla toiminnalla, myös pelitavalla. Että jätkät sais pitää kiekkoa, kokea pikkuonnistumisia pelin sisällä (kuten kirjoitat). Pelitavan tehollakaan niin väliä, kunhan se itseluottamus palautuisi. Siitä oli mielestäni merkkejä Juupen viimeisissä peleissä, joissa kiekoteltiin omiin päin.

ei, ei tuonut voittoja tuo pelitapa, mutta sen asioista alkoi pelaajien uskallus nousta. Selkeästi uskalleltiin tehdä ratkaisuja ja suunnaksi tuli enemmän maali kuin kulma. Nyt se itseluottamus karisee entisestään kun onnistumiset on kortilla. Kuronen oli hyvä esimerkki siitä, että miehen itseluottamusta ei ole vielä viety, joten rohkeutta yrittää löytyi kiitettävästi. Rajala poikkeusyksilönä osaa olla rohkea, mutta sielläkin se apina roikkuu ja sen huomaa laukaisutilanteista. Tonia nähneet ymmärtävät tämän kyllä hyvin, se laukauksen laatu ei ole kohdallaan ja tiedetään että se on ollut.

Vaikka itseluottamusta voidaan korvienvälinhoidollakin parantaa, niin mun mielestä sen todelliseen vapautumiseen ei ole muuta keinoa kuin onnistumiset itse pelitilanteessa. Nykyinen tapa (vaikka toimiessaan olis maailman paras) ei siihen kuitenkaan johda…

Ilves on syvällä, joten kaikkia pelitapa asioista kiinnostuneen onkin hyvä seurata miten peli kehittyy, sillä taatusti noin epäselvästi ei voi koko kautta pelata (eihän?), vaan joku punainen lanka siihen porukkaan ajetaan kauden mittaan. Mitenkä tollanen oppimisprosessi toteutuu konkretiana on mielenkiintoinen huolimatta siitä, vaikka se olisi pelitapana antiikkinen ja huono. Yleensä kun nämä asiat tapahtuvat harjoituskaudella yleisöltä piilossa…

.. kas hieno markkinointipuhe katsoa Ilveksen pelejä ;-)

 

[siffa]

Tässä on oleellisin Leijona-kysymys juuri nyt - "Pakko toimia heti" | Jääkiekko | Urheilulehti.fi

Yllä on linkki Jukka Jalosen Meidän pelin hyökkäyspelikirjaan, jota päävalmentaja Jukka Jalonen käy perusteellisesti läpi Urheilulehden nettiversion videokeskustelussa toimittaja Petteri Sihvosen kanssa. Videon kesto on yli 14 minuuttia, joten siinä ehditään käydä läpi hyökkäyspelikirjan oleellisimmat elementit. Tämä on erittäin tärkeä lisä Meidän pelin JA:n keskusteluihin, joissa noista nyt hyvin esille tulevista asioista on yritetty kysellä ja vastata. Jalonen avaa hyökkäyspelikirjaansa päävalmentajaksi yllättävän avoimesti tavalla, johon en ole aiemmin koskaan törmännyt. Jalosen pelikirja-analyysi jatkuu vielä Urheilulehden netissä kolmena jaksona ennen Karjala-turnauksen alkua.

 

[Fordél]

Esim. Oikea analyytikko näkee yhtenä syksyn huippupelinä HIFK-Jokerit, joka päättyi 3-0, mutta miten koki pelin katsoja. Kun peli ns. "paranee", niin häviääkö siitä jotain aitoa ja alkuperäistä. Onko tälläkään asialla mitään väliä, voi tietysti kysyä. Peliä pelataan tietysti sen takia, että voitetaan aina seuraava ottelu ja lopulta mestaruus.

Jep, tätä samaa kysymystä olen miettinyt itsekin ja taisi olla juuri tämän ko. ottelun kohdalla. Muistaakseni se oli se ottelu, jossa Jokerit pelasi passiivisella viisikolla ja HIFK hyökkäsi järjestään kontrolloidusti ja paljon viiveillä.

Tosiaan, jotain aitoa ja alkuperäistä siinä voi sanoa häviävän. Pelistä puuttui reagointi, "pelinomaisuus", yllättävyys ja jopa leikki. Kaksi jengiä oli organisoitu todella hyvin ja molemmat toteuttivat pelitapaansa todella kurinalaisesti. Mikään erityinen nautinto se ei ollut tällaiselle tavalliselle katsojalle, mutta kenties valmentajat pitivät siitä. Pelitavan analysoinnin mielessä se oli myös hyvä matsi, kun pelitavat jotenkin erottuivat niin selvästi.

Kuitenkin kun kyse on lopulta pelaajien pelistä niin mielestäni keskeisin ja mielenkiintoisin kysymys olisi tietää miten pelaajat suhtautuivat tuohon otteluun? Nauttivatko he siitä erityisen paljon?

Tietysti kun kaikki on tässä bisneksessä valjastettu voiton ja rahan alle niin tuollaisen kysymyksen esittäminen on monen mielestä varmasti lapsellista ja naivia. Otan mieluusti sen viitan kuitenkin harteilleni.

Ps. täytyykin tutustua tohon kirjaan tarkemmin. Meinasi jo unohtua koko teos, mutta hyvä kun Johannes nosti sen täällä esiin.

 

[Tarinankertoja]

Pelistä katoaa luonnetta, kun se saa voittavan muodon, meidän pelin, jota toistamalla voitetaan esim. MM-kultamitalit Suomen pelaajamateriaalilla.

Tosiaan, jotain aitoa ja alkuperäistä siinä voi sanoa häviävän. Pelistä puuttui reagointi, "pelinomaisuus", yllättävyys ja jopa leikki.

Tämähän ei ole pelitapaongelma, sillä peliähän pyritään voittamaan. Jos voittoon pääsee ”robottikiekolla” sitä käytetään.

Jos halutaan, että pelejä ei voiteta ”robottikiekolla” edellyttää se sääntömuutoksia, eli pelin muokkaamista.

Jos haluaa, että peli palautuisi pitkälti 1:1 tilanne pelaamiseen, tulis miettiä millaisilla sääntöuudistuksilla sellaiseen päästäisiin?

Kaukalon kaventaminen ja hyökkäysaleen isontaminen NHL tyyliin? keskiviivanpaitsion palauttaminen? maaliviivan siirto eteenpäin? taaksepäin? vaihtosääntöjen tiukentaminen, esim ei vaihtoa paitsion jälkeen?

Yllä on linkki Jukka Jalosen Meidän pelin hyökkäyspelikirjaan, jota päävalmentaja Jukka Jalonen käy perusteellisesti läpi

Mainio video. Perusasioiden yksinkertainen selvitys ja meidän pelin ajatus. Joka siis on, että kiekko pysyy omalla joukkueella.
Hienosti tässä tulee esiin myös se, miten Jalosen meidän peli eroaa esim Pekka Virran pelaamisesta, joka ottaa sen Jaloseen välttelemän riskin syötellä paljon omassa päässä poikittain.

Maalit tulee pääsääntöisesti suorista hyökkäyksistä jotka päättyy laukakseen kohti maalia. Jalonen toteaa sen nykytotuuden kulmapelistä kahvauksen poistuttua:
”Hyökkäysalueen hyökkäyspeli muutenkin on itsessään erittäin tehoton tapa tehdä maalia”

 

[Fordél]

Tässä on oleellisin Leijona-kysymys juuri nyt - "Pakko toimia heti" | Jääkiekko | Urheilulehti.fi

Erittäin hyvä haastattelu. Jalonen avasi selkeästi sitä tapaa, jolla Leijonien hyökkäyspeli rakentuu. Hyvin mielenkiintoista kuultavaa.

Itse ihmettelin vähän sitä kuinka Jalonen ei antanut kovinkaan suurta arvoa kulmapelille maaliteon kannalta. Itse kun olen vähän maalipaikkojen syntyä tilastoinut niin kyllähän kulmapelistä saadaan rakennettua paljon laukaisupaikkoja parhaalle sektorille. Toki ne eivät ole monestikaan yhtä laadukkaita kuin suorasta hyökkäyksestä tai riistosta saadut maalipaikat, sillä esim. suorissa hyökkäyksissä on yleensä mahdollisuus syötöllä saada veska poikittaisliikkeeseen. Kuitenkin lukumäärällisesti paikkoja syntyy ihan mukavasti. Tosin Jalonenhan totesi, että hyvää joukkuetta vastaan kulmapeli ei tuota paljoa maalipaikkoja. Osa jengeistä osaa siis puolustaa paremmin kulmapeliä kuin toiset.

Jalosen pelikirja-analyysi jatkuu vielä Urheilulehden netissä kolmena jaksona ennen Karjala-turnauksen alkua.

Hieno homma. Täytyy katsoa seuraavatkin jaksot.

 

[Tarinankertoja]

Itse ihmettelin vähän sitä kuinka Jalonen ei antanut kovinkaan suurta arvoa kulmapelille maaliteon kannalta. Itse kun olen vähän maalipaikkojen syntyä tilastoinut niin kyllähän kulmapelistä saadaan rakennettua paljon laukaisupaikkoja parhaalle sektorille.

Laatu on tärkeämpi kuin lukumäärä... Ilveksen puolella tästä jo puheltiinkin…

Erilaisista maalipaikoista syntyy erilaisella prosentilla maali.

Vaikuttavia tekijöitä:

Ollaanko millä etäisyydellä maalista, onko maalin ja laukojan välissä puolustavaa pelaajaa, onko maalivahdin torjunta-asento valmis, onko maalivahdilla näkymä kiekkoon?

Onko ampujan taitotaso, itseluottamus ja vireystila hyviä, vai onko hän väsynyt. Millaisesta liikkeestä vai paikaltaan hän ampuu, ampuukos suoraan syötöstä, kuljetuksesta vai syötön haltuunoton jälkeen.


Näin ollen voidaan helposti jo tuosta luettelosta päätellä (ja konkreettisesti pelissä havaita), että niistä maalipaikoista jotka tulevat vaihdon alkupäässä (hyvä vireystila) ja jotka ammutaan suoraan poikittaissyötöstä (maalivahdilla ei valmista torjunta-asentoa) ilman että välissä on vastustajan puolustajaa (on hyökätty kolmella kaistalla kahta pakkia vastaan) syntyy toenäköisemmin maali kuin siitä, että ollaan 40 sekuntia painittu kulmassa kiekon kanssa ja vääntäydytään maalintekosektorille valmiina odottavan maalivahdin eteen koittaan kiekkoa pohkeiden läpi pakin hakatessa mailalla käsille.

Eli siis vaikka se laukaisukartassa ja tilastossa näkyy samalla tavalla, kun P pisteen sisäkaarelta pääsee laukomaan kohti maalia, on kulmapelinjälkeisenä syntynyt tilanne useammin jälkimmäisen kaltainen, kun suorasta hyökkäyksestä se on useammin ensimmäisen kaltainen.

 

[Keltainen Jaffa]

Onko Sihvosen journalismi pelkkää vittuilua - "Ennakkoluulot hälvenee"

Taas pitää antaa harvinaista kiitoksen sanaa UL:lle ja Sihvoselle. UL:n sivuilla on alkanut ilmestymään videohaastattelusarjaa, jossa itse Jukka Jalonen vastailee hämmästyttävän avoimesti kysymyksiin pelaajavalinnoista ja pelitavasta. Alla olevassa linkissä Sihvonen puhuu Jalosen kanssa puolustamisesta ilman minkäänlaista oman agendan ajamista tai provokaatiota, mitä nyt otsikko on taas kerran ärsyttävä ja ampuu vähän omaan jalkaansa muuten kunnioitettavassa saavutuksessa.

Onko Jukka Jalosen jääkiekko pelkkää hyökkäämistä - "Harhaluulot pois"

 

[Wäinö#16]

Ihan mielenkiintoista juttua Jaloselta ja Sihvoselta Suomen pelitavasta, tosin aika lailla vanhan kertausta, sillä onhan Suomen peli ruodittu aika kattavasti jo aiemminkin Urheilulehden toimesta. Mielenkiintoista olisi ollut kuulla tarkemmin muutoksista Suomen pelitapaan sitten MM-kisojen vai mennäänkö aivan identtisellä tyylillä. Ehkä siitä tosin oli jotain puhetta, kun en ihan koko pätkää ehtinyt vielä kunnolla kuuntelemaan.