Pelitapakeskustelu

[Cobol]

Ehkä sen verran @lätkää pakko vielä todeta, että en verranut jääkiekon pelikirjoja suuryrityksen vastaaviin. Vertasin - kuten kirjoitin - erinomaista ajoitusta ja useita samanaikaisia toimintoja vaativa prosesseja jääkiekossa ja erilaisissa portfolio- ja projektipalvelimissa. Pointtina se, että henkinen puoli on läsnä koko ajan kaikessa tekemisessä työelämässä myös jääkiekon ulkopuolella, mutta ilman yksityiskohtaista pätevää pelikirjaa vaativimmissa suorituksissa, tulosta ei tiiminä tule riittävän hyvin.

Seuraavaksi osaltani Suomen pelitavasta MM-kisoissa jotain.

 

[Cobol]

Seuraavaksi osaltani Suomen pelitavasta MM-kisoissa jotain.

Tarkoitus oli kirjoittaa otteluittain Suomen pelitavasta hyökkäyspelaamisen osalta. Hyökkäyspelaamisen osalta pelatusta 120 minuutista noin 20 minuuttia on toiminut. Ne jakaantuvat jotain 10+10 Valko-Venäjää ja Ranskaa vastaan. Suurin ongelma on ollut kuitenkin puolustuspelaamisessa KAPP ja PAPP, jotka osaltaan eivät ole tukeneet ehjää viisikon hyökkäyspelaamista kiekottomana ja kiekollisena. Sen puuttuminen on johtanut sekä kiekon kuskaukseen että huonoon kiekottomaan pelaamiseen. Hyökkäysmaalinedustalla ja keskikaistalla on ollut ne samat ongelmat, joista olen monta kertaa maininnut: keskikaistaa ei pelata oikein, sentterin tai keskikaistalla olevan laiturin maila ei ole jäässä, valmiutta reboundiin ei ole riittävästi jne. Maalipaikkoja on luotu varsinkin Ranskaa vastaan määrällisesti ihan riittävästi, mutta ne eivät tulleet viisikon hyökkäyspelaamisen tuloksena eikä esimerkiksi kakkoskiekkoihin ollut halua riittävästi.

Vaikea tuosta on ainakaan mun enempää sanoa, koska hyökkäyspelaamisen laatu on niin heikkoa.

 

[lätkää]

Noniin kaikki pelitapanörtit ja miksei muutkin!

Kanada - Suomi peli menossa! Juuri se peli mistä täällä on jauhettu. Katsokaa nyt tarkkaan pelissä pelaajien luistelua, ja etenkin vauhtia. Eli kanadalaisen pelaajan luistelu vs. suomalaisen pelaajan luistelu. Eli esim. irtokiekot, kumpi ehtii ensin. Katsokaa tarkasti esim. kanadan alivoimaa, missä yks pelaaja lähtee hyvän liikkumisen avulla paineistamaan suomalaista joka joutuu tekemään ehkä hätiköidyn ratkaisun. Myös katsokaa tarkasti kun kanada karvaa, voivat lähteä maalin takaa karvaamaan, koska vaikka hieman pelaavat itseään ulos, voivat äärimmäisen hyvän liikkeen takia ottaa suomalaiset taas kiinni. Eli pystyvät paineistamaan koko ajan ja pelitapaedut katoavat. Tämän takia heidän ei tarvi pelata mitään träppiä!

Katsokaan myös Ahon vauhtia, hän pysyy kanadalaisten vauhdissa, suurelta osin siksi hän erottuu suomalaisista. Toki aivotkin pysyvät hänellä mukana, mutta ilman loistavaa luistelua hän olisi vain ehkäpä uusi kontiola/viuhkola.

Ja miten Suomi teki toisen maalin. No laukomalla kunnon lämärin! Ei mitään näpertelyjä tai järjestelyjä.

Ja miksei Puljua voisi juuri tässä pelissä kokeilla. Nopeus hänellä riittäisi. Mutta eihän marjamäki semmoisista tajua. Analyysi perustuu shakkinappuloihin.

Noh, toki vaikuttaa suomella edelleen jonkunlainen takalukko joka varmaankin marjamäestä lähtöisin.

 

[Cobol]

Osaltani teen arvion Suomen hyökkäyspelaamisesta jossain vaiheessa kisojen jälkeen. Luistelu on olennaista kuten @lätkää yllä kirjoittaa ja Honka erottuu todella Suomen joukkueesta. Kyllä Ahokin osaa luistella, mutta Honka kenties vielä paremmin. Kun tilanne on tämä, vaaditaan pelitavalta enemmän. Koitan yrittää avata osaltani, mitä vaaditaan altavastaajalta huonommalla materiaalilla voittamiseen kun vastassa on Kanada tai muu vastaava joukkue.

 

[BlackWolf]

Juu.

Ehkä tähän voisi kommentoida osaltani lopuksi, että teimme duunissa jotain 600-sivuisen porfolioiden ja projektien hallinnan ja seurannan pelikirjan, jossa oli kaikki mahdollinen palvelinasennusten suunnittelusta, asentamisesta, tietokannoista, salauksesta, varmistuksesta aina eri roolien käyttöön ja oikeuksiin. Lukuja oli satoja, ja jokaisella useita alakohtia. Dokumentoimme osan kahdeksi tietokirjaksi.

Me koulutimme oman väen noudattamaan eri tilanteissa tarkalleen sitä, mitä pelikirjassa oli. Paineen alla oli kyettävä toimimaan pelikirjan ja vain sen mukaan. Tämä helpotti myös henkilöstöä, koska toisen korvaaminen oli mahdollista, jos siihen oli tarvetta: jatka kohdasta 401.23.1...Jos sähläsi omiaan, koko firma voisi joutua vaaraan mittavien korvausvaatimusten takia. Siksi meistä tuli Suomessa ja myöhemmin myös Ruotsissa lähes ainoita, jotka pystyivät toimittamaan asiakkaille laajan kokonaisuuden sisältäen kaikki porfoliot ja parametrit. Tätä kehiteltiin vuosia, mutta saimme erinomaisen tuotteen, jonka ratkaisu oli pelikirja.

Jos joku olisi tullut sanomaan, että hylätkää nyt nuo tarkat suunnitelmanne ja ymmärtäkää, että paineessa ja loppupeleissä ratkaisu on henkinen tasapaino, olisin pyytänyt sulkemaan oven takanaan. Sillä oikeassa työelämässä homma on niin, että henkinen tasapaino ja voimavarat ovat mukana kaikessa tekemisessä. Mutta ne eivät yksin riitä. Ja kun mennään hyvin vaativille alueille - kuten jääkiekon yksityiskohtaiset pelisuunnitelmat tai nämä portfoliot ja projektit suurfirmoissa - tarvitaan myös yksityiskohtaiset pelikirjat, jotta toteutus kaikissa olosuhteissa onnistuu vaaditulla tavalla.

Eipä tästä osaltani enää muuta, koska pidän asiaa hyvin selkeänä. Jatkossa pelkästään pelitavasta.

On mennyt tämä kirjoitus täysin ohitse ja ei ei voi kuin kiittää ja kumartaa. Erittäin loistavasti kirjoitettu ja aikanaan tuon oivaltajilta toteutettu. Kuten Jukka Jalonen sen aikanaan sanoi, mitä puukätisempi pakki, sitä enemmän sitä pelikirjaa tarvitaan, tai jos pelaajalla on huono ilta, paine, paniikki, pomppii, niin sitä enemmän se pelikirja antaa sitä selkärankaa sille tekemiselle. Sitten kun on se pohja luotu, niin voidaan soveltaa ja silti olla saman pelikirjan samoilla sivuilla.

Mutta näitä juttuja on täällä jauhettu jo hamaan tappiin asti. Se on ihan se ja sama mitä tunteita yms. sinne yritetään heittää sekoittamaan soppaa, kun onnistut, nousee fiilis, kun peli on helppoa nousee fiilis jne. kaikki nämä lähtee siitä että jokainen pelaaja tietää vaikka silmät kiinni missä omat kaverit on menossa niinä hetkinä kun kentällä on kiire ja on pakko toteuttaa nopeasti. Se luo aikaa tehdä valintoja, kun on avoimia syöttösuuntia jne. Joukkue on kuitenkin vain niin hyvä kuin sen heikoin lenkki ja jos koko peli tähtää siihen että kentällä on vain yksi helvetin kova lenkki mitä on vaikea murtaa, niin vaikea sitä on myös voittaa. Se on sitä yhteistyön jääkiekkoa, mitä kaikki muut maat vihaa ja miksi Suomi on ollut se v-mäinen vastustaja viimeiset kaksikymmentä vuotta.

Minä mielelläni vertaisin tätä kaikkea NFL:ään missä on ehkä maailman kovimmat fyysiset vaatimukset ja peli siitä syystä vaatii pelaajiltaan eniten, lisäksi kaikki douppingit päälle yms. Ei kukaan mene siellä sanomaan, että vetäkää tunteella, hyvä siitä tulee. Kyllä siellä reenataan aivan joka ikistä skenaariota uudestaan ja uudestaan. Jos toinen tekee näin, teet noin, jos linja pettää niin pelitapa muuttuu niin ja näin. Vastaavasti puolustuksessa on aina jokin pelikirja millä lähdetään ja sitä sitten lennosta varioidaan eri opeteltujen asioiden mukaisesti, kun tilanteet muuttuu ja kun vastustajan tekeminen muuttuu, eli tunnistetaan tilanne.

Samalla tavalla siellä ne yksilöt omilla teoillaan sitten voittaa 1-1 tilanteita, tekee blokkeja jne. mutta kyllä se kaikki silti lähtee siitä että joka jätkä tietää mitä kaikki muut kentällä lähtee tekemään. Siellä ei millään ihme tunteilla ja vaistoilla voiteta yhtään organisoitua joukkuetta. Täysin sama pätee jääkiekkoon, se on toki hyvä väittää ettei Kanadalla tms. ole muka pelikirjaa ja sitten katsoo kuinka Kanada tekee ne samat reenatut asiat sen 30 kertaa per peli, koska niillä todellakin on se pelikirja. Näitä ei vaan taida moni tajuta.

 

[Cobol]

Kiitokset @BlackWolf ja jos katsotaan Suomi vs Kanada ottelua, kanadalaiset pelasivat samaa jääkiekkoa, jota parhaat seurat pelaavat NHL:ssä. Eroja toki on, koska kaukalo on pari metriä leveämpi ja viivoitus erilainen. Pelaajille harjoitusten jälkeen peli oli kuitenkin tuttu. Perusajatus on edelleen pelata nopeaa pystykiekkoa kiekkokontrollia hyödyntäen. Jossain ketjussa (oisko HIFK:n pelitapa) kirjoitin, että nykyään NHL:ssä voi nähdä myös sen, että jos kiekkokontrolli vaatii ja eri syistä ei haluta luopua kiekosta, punaviivalta peruutetaan tarvittaessa takaisin syvälle omalle puolustusalueelle, ja rakennetaan hyökkäys uudelleen. Tämä nähtiin myös Kanadan pelissä Suomea vastaan. Noin laajemmin Kanada osoitti taas kerran, että sen pelaaminen perustuu pystykiekon ja kiekkokontrollin osaamiseen ja tämä on heidän vastaus. Kyse on pelitavasta, jossa luistelulla ja pelinopeudella on iso rooli.

 

[Aleksandros]

On mennyt tämä kirjoitus täysin ohitse ja ei ei voi kuin kiittää ja kumartaa. Erittäin loistavasti kirjoitettu ja aikanaan tuon oivaltajilta toteutettu. Kuten Jukka Jalonen sen aikanaan sanoi, mitä puukätisempi pakki, sitä enemmän sitä pelikirjaa tarvitaan, tai jos pelaajalla on huono ilta, paine, paniikki, pomppii, niin sitä enemmän se pelikirja antaa sitä selkärankaa sille tekemiselle. Sitten kun on se pohja luotu, niin voidaan soveltaa ja silti olla saman pelikirjan samoilla sivuilla.

Mutta näitä juttuja on täällä jauhettu jo hamaan tappiin asti. Se on ihan se ja sama mitä tunteita yms. sinne yritetään heittää sekoittamaan soppaa, kun onnistut, nousee fiilis, kun peli on helppoa nousee fiilis jne. kaikki nämä lähtee siitä että jokainen pelaaja tietää vaikka silmät kiinni missä omat kaverit on menossa niinä hetkinä kun kentällä on kiire ja on pakko toteuttaa nopeasti. Se luo aikaa tehdä valintoja, kun on avoimia syöttösuuntia jne. Joukkue on kuitenkin vain niin hyvä kuin sen heikoin lenkki ja jos koko peli tähtää siihen että kentällä on vain yksi helvetin kova lenkki mitä on vaikea murtaa, niin vaikea sitä on myös voittaa. Se on sitä yhteistyön jääkiekkoa, mitä kaikki muut maat vihaa ja miksi Suomi on ollut se v-mäinen vastustaja viimeiset kaksikymmentä vuotta.

Minä mielelläni vertaisin tätä kaikkea NFL:ään missä on ehkä maailman kovimmat fyysiset vaatimukset ja peli siitä syystä vaatii pelaajiltaan eniten, lisäksi kaikki douppingit päälle yms. Ei kukaan mene siellä sanomaan, että vetäkää tunteella, hyvä siitä tulee. Kyllä siellä reenataan aivan joka ikistä skenaariota uudestaan ja uudestaan. Jos toinen tekee näin, teet noin, jos linja pettää niin pelitapa muuttuu niin ja näin. Vastaavasti puolustuksessa on aina jokin pelikirja millä lähdetään ja sitä sitten lennosta varioidaan eri opeteltujen asioiden mukaisesti, kun tilanteet muuttuu ja kun vastustajan tekeminen muuttuu, eli tunnistetaan tilanne.

Samalla tavalla siellä ne yksilöt omilla teoillaan sitten voittaa 1-1 tilanteita, tekee blokkeja jne. mutta kyllä se kaikki silti lähtee siitä että joka jätkä tietää mitä kaikki muut kentällä lähtee tekemään. Siellä ei millään ihme tunteilla ja vaistoilla voiteta yhtään organisoitua joukkuetta. Täysin sama pätee jääkiekkoon, se on toki hyvä väittää ettei Kanadalla tms. ole muka pelikirjaa ja sitten katsoo kuinka Kanada tekee ne samat reenatut asiat sen 30 kertaa per peli, koska niillä todellakin on se pelikirja. Näitä ei vaan taida moni tajuta.

Kiitos laadukkaasta viestistä tähän ketjuun. Näitä ei liikaa täällä näy. Aika harvassa ovat tälläkin palstalla ne nimimerkit, jotka kykenevät ymmärtämään edes näin yksinkertaisia asioita. So sad.

 

[Cobol]

Tässä näin välipäivänä eilisen USA vs Suomi ottelun kommenttini otteluketjusta:

Minusta USA:lla ei ollut mitään asennevammaa, tuskin krapulaakaan. USA:n pelinopeus oli varmaan heiltä kisojen hitainta. Itse asiassa Suomi oli osan ottelua pelinopeampi joukkue. Kun näin alas pudottaa tempoa ja pelinopeutta, USA:n pelistä ei enää vahvuuksia löydy.

Lupasin aiemmin tarkastella Suomen pelitavallisia mahdollisuuksia tilanteessa, jossa vastustajalla on parempi materiaali ja luisteluvoimaa kuten Kanadalla. Eilinen ottelu oli paras esimerkki itsessään.

Nyt kysymys: jos eilinen Suomen pelaaminen oli oiva esimerkki Meidän pelistä ja yhteistyön jääkiekosta, millainen olisi se toinen, nykyisen korvaava pelitapa, jolla Suomi voittaisi altavastaajana ja heikommalla materiaalilla USA:n parhaiten?

Oma näkemys: sellaista ei ole Suomen käytettävissä olleella taito- ja luisteluvoimatasolla.

 

[Väsyneet Kädet]

Oma näkemys: sellaista ei ole Suomen käytettävissä olleella taito- ja luisteluvoimatasolla

Eilen tämä näkyi karusti. Suomi käänsi nopeasti, mutta pelaajien yksilötaito ei vain riittänyt 1vs1-tilanteissa. Toisinpäin taas Ruotsi voitti niitä jatkuvasti ja paine oli jatkuvasti Suomen alueella, Ruotsin pitäessä kiekkoa.

Tämä loputon vinkuminen pelin nopeuttamisesta sai eilen ansaitun näpäytyksen. Yksilöiden pitää olla parempia, jos huippumaita vastaan aikoo pärjätä.

Lisäksi pakiston merkitys kasvaa (toki samalla hyökkääjienkin), Ruotsi näytti eilen hyvin kuinka pakit nousivat jatkuvasti luonnollisesti hyökkäyksiin mukaan, päätyyn astikin. Liigassa Tapparalla oli jo samaa tendenssiä, mikä tullee vahvistumaan ensi kaudelle.
Koko viisikko siis pelaa enemmän yhdessä, pakit nousevat, hyökkääjät tasapainottavat jne. Näiden kukkosjaakolajärvisten aika alkaa olla ohi.

 

[Cobol]

Kuten @Väsyneet Kädet yllä kirjoittaa, yksilöiden pitää todellakin olla parempia, jos Suomi aikoo jatkossa kannusta pelata. Kultaa voittanut Ruotsi sai tärkeitä NHL-pelaajia ja myös huipputason maalivahdin. Toissijainen kysymys on, miksi niin moni suomalainen NHL-pelaaja kieltäytyi. Tärkein kysymys on, miksi ruotsalaiset sekä paineistivat että pelasivat paineen alta niin kauniisti pois, kun verrokkina on Suomen kisoissa pelannut joukkue.

Suomen pelaaminen näissä kisoissa muistutti paljon Jokerien pelaamista päättyneellä kaudella KHL:ssä. Varsinkin alivoimalla molemmat joukkueet pelasivat passiivisesti ja alivoimaprosentitkin ovat samaa erittäin surkeaa luokkaa. Jokerit ja Suomi hapuilivat yhtäläisesti myös suosikkeina ottaen jonkun käsittämättömän tappion vastaan. Jokerit oli kotikaukalossaan ongelmissa joukkueiden kanssa, jotka tulivat Helsinkiin altavastaajina. Jokerien avaus- ja hyökkäyspelaaminen tuhottiin altavastaajien toimesta paineistamalla, jopa kolmella, ja Jokerit menetti tämän seurauksena paljon kiekkoja omalla alueella tai viimeistään keskialueella. Toinen tuhoisa variaatio oli trappi, jota Jokerien systeemi ei saanut murrettua niin, että Jokerit olisi voittanut keskialueelta päätyyn vedettyjä kiekkoja riittävän suurella prosentilla ja joutui usein turvautumaan kiekosta luopumiseen.

Suomen ongelmat olivat samanlaisia. Näkemäni perusteella voi sanoa, että Suomen maajoukkueen Marjamäen ja Jokerien Jalosen - kahden suomalaisen huippuvalmentajan - pelitapa on pitkälti sama ja sen torpedointi tapahtuu jo keskitason MM-maiden ja keskitason KHL-joukkueiden toimesta liian helposti. Pidän mahdollisena, että tällä kaudella on nähty arvokisoissa suomalaisen jääkiekkovalmennuksen tuloksellisen alamäen alkaminen ja se jatkuu, jos ei tehdä mitään.

Mitä pitäisi tehdä? Olen väärä henkilö vastaamaan, koska vastaus vaatii ihan toisenlaisen kompetenssin kuin mitä omaan. Silti sanon, että itse en muuttaisi kovinkaan paljon meidän pelistä ja yhteistyön jääkiekosta. Kisojen aikana huudettiin paljon nopeampaa pelaamista, mutta jo sen huutaminen on väärä vastaus. Kysymys ei ole Ruotsilla tai Kanadalla pelin temposta, vaan pelinopeudesta. On totta, että nämä molemmat maat kykenevät kovaan tempoon yhdistettynä hyvään pelinopeuteen.

Siksi yksi ajatus jota kenties voisi pohtia, olisi meidän pelin ja yhteistyön jääkiekon evoluutio prosessina. Pelin rytmittämistä, kiekkokontrollia, viisikon yhtenäisyyttä ja avun tarjoamista läheltä tai viiveitä ei tule unohtaa. Niiden lisäksi Suomen ja suomalaisten joukkueiden pelitapaan olisi saatava lisää sellaisia elementtejä, jotka tukevat pelillisesti suomalaisten nousua maailman huipulle. Käytännössä toki on niin, että nämä elementit on saatava mukaan junnuvalmennuksen kautta, koska Jokerit tai maajoukkue ovat liian myöhäisiä pysäkkejä niiden opetteluun.

 

[paraspelaaja]

Oma statement yhdessä lauseessa:

Hyökkäyspelinopeuden osalta valokeila tulee siirtymään pelin rytmittämisestä ennen kaikkea (lyhyt)syöttöpelaamisen rakenteisiin.

Pelin rytmittäminen ei tietenkään häviä minnekään - eikä kiekkokontrolli osana suomalaista identiteettiä - vaikka sellaistakin höpöttelyä on jossain ollut. Mutta valokeila tulee siirtymään.

Lisäksi minun on aivan pakko hieman ihailla ruotsalaista - Suomessa paljon ihannoitua ja toisaalta kritisoitua- peli-identiteettiä. Heidän peliin liittyy paljon järjettömyyttä, johon Suomella ei ole toistaiseksi varaa. Mutta sellaista ruotsalaisten tilantekemisen estopeliä tietyiltä osin olen salaa ihaillut. Suomessa ollaan mestareita tilan teossa. Ruotsissa on opittu estämään tilan tekoa. Parhaimmillaan ei ole kyse typerästä, oman puolustuspelaamisen kustannuksella tapahtuvasta pelleilystä, vaan huolella suunnitellusta, taktisesta elementistä, joka onnistuneesti tasapainottelee muiden puolustuspelitavoitteiden kanssa.

Voisiko tilanteon estopelillä olla oma potentiaalinsa tulevaisuuden Meidän pelin(vol2) puolustuspelaamisessa?

 

[Korkin Torpedo]

Mun mielestä KalPa pelasi viime kaudella parhaimmillaan juuri sellaista lätkää jota minä haluaisin nähkä enemmän. Peli perustui kiekkokontrolliin, mutta pelinopeus oli parhaillaan todella hyvää. Kiekko liikkui välillä todella hyvin.

Puolustuspelissä taas oltiin todella aktiivisia kentän jokaisella alueella ja paineistettiin aina kun se oli mahdollista.

 

[lätkää]

Kuten Jukka Jalonen sen aikanaan sanoi, mitä puukätisempi pakki, sitä enemmän sitä pelikirjaa tarvitaan, tai jos pelaajalla on huono ilta, paine, paniikki, pomppii, niin sitä enemmän se pelikirja antaa sitä selkärankaa sille tekemiselle. Sitten kun on se pohja luotu, niin voidaan soveltaa ja silti olla saman pelikirjan samoilla sivuilla.

Mutta näitä juttuja on täällä jauhettu jo hamaan tappiin asti. Se on ihan se ja sama mitä tunteita yms. sinne yritetään heittää sekoittamaan soppaa, kun onnistut, nousee fiilis, kun peli on helppoa nousee fiilis jne. kaikki nämä lähtee siitä että jokainen pelaaja tietää vaikka silmät kiinni missä omat kaverit on menossa niinä hetkinä kun kentällä on kiire ja on pakko toteuttaa nopeasti. Se luo aikaa tehdä valintoja, kun on avoimia syöttösuuntia jne. Joukkue on kuitenkin vain niin hyvä kuin sen heikoin lenkki ja jos koko peli tähtää siihen että kentällä on vain yksi helvetin kova lenkki mitä on vaikea murtaa, niin vaikea sitä on myös voittaa. Se on sitä yhteistyön jääkiekkoa, mitä kaikki muut maat vihaa ja miksi Suomi on ollut se v-mäinen vastustaja viimeiset kaksikymmentä vuotta.

Tämä on just tätä, että on tarkoituksella häivytetty pelaajan henkisen kantin ja luovuuden olemassaolo, josta ilmeisesti "meidän pelin" synty on lähtöisin. Joskus reilu kymmenen vuotta sitten "viisaat" miehet huomasi leirinuotiolla että suomalainen itseluottamus on heikko joten keksitään jokin keino jolla voidaan ohittaa tuo ominaisuus. Tulos on nyt tässä. Henkistä puolta ei voi sivuuttaa. Siitä on meidän pelissä paljon kysymys. Säälittävää. Sm-liiga oli joskus 90-luvun lopulla jopa maailman toiseksi paras liiga NHL:n jälkeen, mutta taktisuuden lisääntyessä viimeisen vuosikymmenen ajan on sm-liiga enää ehkä viidenneksi paras sarja, ainakin jos pelaajien tasoa katsoo. Ainoa tapa saada taas niitä parempia pelaajia on alistaa pelaajat kilpailulle.

Ja kysymys on myös siitä, että mikä olisi sen puukätisen pakin suurin vahvuus, ja pitäisi keskittyä siihen.

Ei edellä lainaamassani toimintatavassa sinällään mitään väärää ole, mutta pitemmän päälle se on tuhoisa, koska se asettaa rajat pelaajien olemassaololle ja luovuudelle ja viime kädessä siihen millaisiin suorituksiin pelaaja pystyy, kuten nyt on nähty.

 

[lätkää]

Ja miten saisimme Suomeen lisää parempia pelaajia?

Suuri ja ehkä paras mahdollisuus on sm-liigan pelitavallinen muutos. Tai oikeammin ei pelitavoilla itsellään suurta merkitystä ole, mutta muutama ehto niille on:

- Pelin on oltava sellaista, joissa pelaajat joutuvat käyttämään mahdollisimman suurta nopeutta mahdollisimman paljon ollessaan kentällä.

- Pelin on oltava sellaista missä tulee määrällisesti ja monipuolisesti mahdollisimman paljon erilaisia maalinteko/maalinesto -tilanteita. Tässä pelikirjat helvetin paljon käyttöön, eli nimenomaan valjastettuna kiekon saamiseksi maaliin/ maalinteon estämiseksi.

- Pelin on oltava sellaista missä tulee paljon 1vs1 tilanteita, jolloin itseluottamuksen merkitys korostuu.

- Valmentajat harrastavat match-up meininkiä, eli skoutataan vastustajan pelaajien heikkouksia ja käytetään omia vahvuuksia niitä vastaan.

Ei riitä, että pelkästään nuorten sarjoissa kehitettäisiin vain yksilöä, äärimmäisen tärkeä rooli on sm-liigalla, itse näen sen niin että moni lupaava pelaaja menee hukkaan sm-liigassa, koska toistomäärissä jäädään jälkeen pelaajan aikuisiän kynnyksellä euroopan muille liigoille, etenkin länsinaapuriin. Ehkä tässä ollaan parannettu ainakin nuorten liigoissa, kun on noita muutamia lupauksia putkahdellut, mutta varaa on vielä parantaa, ja paljon. Etenkin liigassa.

Mutta halutaanko niitä huippupelaajia lisää oikeasti? Kysykää tätä itseltänne.. Jos vastustaa edellä kuvattuja muutoksia, miten ihmeessä voi sanoa, että kannattaa suomalaista jääkiekkoa, suomalaisia pelaajia ja maajoukkueen menestystä?

Jos vastustatte fanitusta, ja pelaajien kehittämistä ymmärrän sen. Suomen maajoukkueen kannattaminen on fanitusta.

Jos joku sanoo, että ne toistot noista maalinteko/maalinesto -tilanteista pitää hankkia omalla ajalla, niin se on sitten hei hei vaan! Silloin annetaan liian iso etumatka muiden liigojen pelaajille toistomäärissä, jos niitä ei peleistä saa. Lisäksi ottelutapahtumassa hankitut toistot ovat parhaimpia.

Saa ottaa talteen.

 

[Fiftie]

Nyt en ihan ymmärrä. Esim. Sebastian Ahohan pelasi Kärpissä Marjamäen alaisuudessa. Ei siitä siltikään tullut huonoa pelaajaa, kuten ei Patrik Laineestakaan, joka pelasi Jussi Tapolan Tapparassa. Meidän pelin keksimisen jälkeenhän nämä nuoret kovat on tullut. Mielestäni on vähän epäreilua sanoa, että nykyinen liigajoukkueiden pelitapa on se, joka on pelaajien kehityksen tyssännyt. Eikö se ole ennemminkin se nuori suomi puuhastelu, joka tämän on tehnyt? Parhaat juniorimme nyt joka tapauksessa lähtee kuitenkin pois aika nuorena SM-liigasta sinne Nhllään tai Khllään.

 

[Walkin]

Nyt en ihan ymmärrä. Esim. Sebastian Ahohan pelasi Kärpissä Marjamäen alaisuudessa. Ei siitä siltikään tullut huonoa pelaajaa, kuten ei Patrik Laineestakaan, joka pelasi Jussi Tapolan Tapparassa. Meidän pelin keksimisen jälkeenhän nämä nuoret kovat on tullut. Mielestäni on vähän epäreilua sanoa, että nykyinen liigajoukkueiden pelitapa on se, joka on pelaajien kehityksen tyssännyt. Eikö se ole ennemminkin se nuori suomi puuhastelu, joka tämän on tehnyt? Parhaat juniorimme nyt joka tapauksessa lähtee kuitenkin pois aika nuorena SM-liigasta sinne Nhllään tai Khllään.

Nämä muutamat poikkeusyksilöt olisivat nousseet pintaan muutenkin oli tuo Liigan pelitapa mikä tahansa, mutta jos Liigassa pelattaisiin vauhtilätkää nykyisen skeidan sijaan niin voisi sieltä nousta vielä enemmän nuoria kavereita NHL:ään? Nyt sinne todellakin tuntuu puskevan vain nämä suurimmat talentit ja vähän takana tulevat puskevat paikoillaan kun taas tuosta länsinaapurista tulee vuodesta toiseen puskista kavereita shown puolelle.

Liiga on muutenkin ollut pääsääntöisesti niin tylsää katsottavaa, että jo ihan viihteen takia toivoisi ettei träppiä ja viivelähtöjä nähtäisi niin paljoa enää.

 

[Cobol]

Nämä muutamat poikkeusyksilöt olisivat nousseet pintaan muutenkin oli tuo Liigan pelitapa mikä tahansa, mutta jos Liigassa pelattaisiin vauhtilätkää nykyisen skeidan sijaan niin voisi sieltä nousta vielä enemmän nuoria kavereita NHL:ään? Nyt sinne todellakin tuntuu puskevan vain nämä suurimmat talentit ja vähän takana tulevat puskevat paikoillaan kun taas tuosta länsinaapurista tulee vuodesta toiseen puskista kavereita shown puolelle.

Liiga on muutenkin ollut pääsääntöisesti niin tylsää katsottavaa, että jo ihan viihteen takia toivoisi ettei träppiä ja viivelähtöjä nähtäisi niin paljoa enää.

Tämä ei sinänsä liitty pelitapaan, mutta kun olen liigaakin seurannut, läheskään kaikki joukkueet eivät pelaa halveksimaasi kiekkokontrollia. Törmäsen HIFK oli paras esimerkki. Mun silmin Liiga suhtautuu estämisiin ja vastaaviin liian suopeasti, ja tämä on yksi ongelma pelaajakehityksessä. Olen ollut tätä mieltä viimeiset 10 vuotta, joten en asiasta lähde vääntämään, koska siitä on väännetty aikanaan ihan tarpeeksi. Riittää kun sanon, että tätä linjaa hyödyntävät kaikki joukkueet ja pari joukkuetta vielä muita paremmin.

Liigan rikkaus olisi, jos siellä pelaisi joukkeita useilla eri pelitavoilla. Mutta nykysäännöillä - kun kiekotonta saa estää liikaa ja kiekollista koukkia myös liikaa - varsinkin vauhtikiekoksi kutsumasi pelitapa on heikoilla. Vauhtia kun ei saa, jos estetään tai koukitaan mahdottomasti.

 

[Carlos]

Nämä muutamat poikkeusyksilöt olisivat nousseet pintaan muutenkin oli tuo Liigan pelitapa mikä tahansa, mutta jos Liigassa pelattaisiin vauhtilätkää nykyisen skeidan sijaan niin voisi sieltä nousta vielä enemmän nuoria kavereita NHL:ään? Nyt sinne todellakin tuntuu puskevan vain nämä suurimmat talentit ja vähän takana tulevat puskevat paikoillaan kun taas tuosta länsinaapurista tulee vuodesta toiseen puskista kavereita shown puolelle.

Nämä kaksi poikkeusyksilöä edustavat juuri sitä mitä kirjoitin juuri tuohon MM-kisaosioon Suomen ketjuun. Siellä on pienestä pitäen kotona päätetty että annetaan lapselle mahdollisuus kehittyä huippukiekkoilijaksi. Koko perhe on sitten puhaltanut yhteen hiileen, mummoja ja vaareja ja kumminkaimoja unohtamatta - siinä ei 1-2 vuotta Liigassa muuta tilannetta mitenkään. Oppii pelaamaan fyysisesti aikuisia vastaan, siihen varmaan träppi sopii jopa hyvin. Sen se vaatii jos nykyään haluaa kirkkaimmalle huipulle päästä. Miksei meillä ole näitä talentteja 10-20 vuodessa? Resursseja siihen on heittämällä, vain tahto puuttuu. Ja se puuttuu nimenomaan siellä kotisohvalla - sieltä tämä kaikki lähtee. Liitot ja seurat tekee sitten vaan mitä jälkikäteen voi.

 

[peterra]

Liigan rikkaus olisi, jos siellä pelaisi joukkeita useilla eri pelitavoilla. Mutta nykysäännöillä - kun kiekotonta saa estää liikaa ja kiekollista koukkia myös liikaa - varsinkin vauhtikiekoksi kutsumasi pelitapa on heikoilla. Vauhtia kun ei saa, jos estetään tai koukitaan mahdottomasti.

Siihen nähden, kuinka paljon kotoisassa Liigassa pelataan puhdasta estopeliä niin luulisi, että pelaajat olisivat sillä tavalla saaneet voimiaan kehitettyä siinä sivussa, että edes yhden rehellisen kaksinkamppailun voittaisivat. Mutta eipä oikein kukaan voittanut yhtäkään koko MM-turnauksessa. Jos et voita niitä kaksinkamppailuja niin sen pelitavan voi tunkea roskikseen. Liigan klassinen "estopeli" luulisi juuri olevan omiaan kehittämään pelaajien voimaominaisuuksia kun koko ajan pidetään kiinni. Kovempaa potkua vaan luistimella.

 

[Rannari]

Siihen nähden, kuinka paljon kotoisassa Liigassa pelataan puhdasta estopeliä niin luulisi, että pelaajat olisivat sillä tavalla saaneet voimiaan kehitettyä siinä sivussa, että edes yhden rehellisen kaksinkamppailun voittaisivat. Mutta eipä oikein kukaan voittanut yhtäkään koko MM-turnauksessa. Jos et voita niitä kaksinkamppailuja niin sen pelitavan voi tunkea roskikseen. Liigan klassinen "estopeli" luulisi juuri olevan omiaan kehittämään pelaajien voimaominaisuuksia kun koko ajan pidetään kiinni. Kovempaa potkua vaan luistimella.

Samankaltaisella ajatusmallilla kotoisen Liigan miesten pitäisi olla luisteluvoimaisimpia pelaajia maailmassa, koska jatkuvalla syötöllä joutuu vetämään perässään 1-2 pelaajaa mukanaan. Luulisi olevan voimatasojen kunnossa.

 

[Cobol]

Hyökkäyspelinopeuden osalta valokeila tulee siirtymään pelin rytmittämisestä ennen kaikkea (lyhyt)syöttöpelaamisen rakenteisiin. Pelin rytmittäminen ei tietenkään häviä minnekään - eikä kiekkokontrolli osana suomalaista identiteettiä - vaikka sellaistakin höpöttelyä on jossain ollut. Mutta valokeila tulee siirtymään.

Näin käy, ja itsekään en näe niitä vastakkaisina. Hyökkäyspelinopeuden kehittäminen edellyttää sekä lyhytsyöttöpeliä että rytmittämistä, ja vasta näiden yhteisvaikutuksella voi saavuttaa tavoitteen. Lyhytsyöttöpelaamisen ja sen kehittämisen etu on siinä, että sen avulla lähestytään riittävää pelinopeutta suhteessa huippumaihin.

Voisiko tilanteon estopelillä olla oma potentiaalinsa tulevaisuuden Meidän pelin(vol2) puolustuspelaamisessa?

Kyllä voisi. Jotainhan Suomen on tehtävä, koska vastustaja luo aiempiin vuosiin nähden maalipaikkoja enemmän. Suomen puolustuspeli on tässä mielessä epäonnistunut ja vastaavasti keskitasonkin vastustajien hyökkäyspelaaminen Suomea vastaan on kehittynyt.

Ei niinkään yllättävää, että samalla konseptilla kuin Marjamäen Suomi pelaava Jalosen Jokerit kohtasi ihan vastaavia ongelmia päättyneen kauden KHL:ssä. Minusta otanta (Jokerit 60 ottelua, Suomi noin 15) tuloksineen on riittävä johtopäätökseen, jonka mukaan meidän pelin pelikirja tarvitsee päivitystä. Niin kiekottoman, kiekollisen, puolustavan kuin hyökkäävän jakson osalta.

 

[lätkää]

Olen tätä täällä jauhanut jo vuosia. Ilman "meidän peliä" tai kiekkokontrollia kiekkokontrollin takia suomalaisia nhl-pelaajia olisi enemmän ja ne olisivat parempia. Ne toistojen suuremmat määrät maalinteko/maalinesto tilanteissa sekä nopeampi luistelu olisivat tosiasioita ilman näitä edellä mainittuja. En tiedä miksi tästä pitää edes vääntää, asiahan on selvä. Tosin taitaa tämän tietää nykyään aika monikin.

Ehkä se myös tarkoittaa minun osalta toistoja eli jauhamiskertoja täällä. :) Edelleen, en tiedä onko tämä paras foorumi tavoittaa mahdollisimman paljon laji-ihmisiä.. Tietääkö joku mikä olisi paras palsta?

 

[Fiftie]

Olen tätä täällä jauhanut jo vuosia. Ilman "meidän peliä" tai kiekkokontrollia kiekkokontrollin takia suomalaisia nhl-pelaajia olisi enemmän ja ne olisivat parempia. Ne toistojen suuremmat määrät maalinteko/maalinesto tilanteissa sekä nopeampi luistelu olisivat tosiasioita ilman näitä edellä mainittuja. En tiedä miksi tästä pitää edes vääntää, asiahan on selvä. Tosin taitaa tämän tietää nykyään aika monikin.

Ehkä se myös tarkoittaa minun osalta toistoja eli jauhamiskertoja täällä. :) Edelleen, en tiedä onko tämä paras foorumi tavoittaa mahdollisimman paljon laji-ihmisiä.. Tietääkö joku mikä olisi paras palsta?

En tiedä ymmärsinkö sua oikein, mutta jos väität, että kiekkokontrolli on pahasta, niin en ymmärrä kyllä sua.

Kyllähän se Xavi ja Iniestakin on futiksessa ollu ihan paskoja, kun on joutunu kontrolloimaan sitä palloa niin paljon. Ois pitäny mielummin menettää pallo ja juosta nopeasti sen perässä.

 

[Wilderness]

Olen tätä täällä jauhanut jo vuosia. Ilman "meidän peliä" tai kiekkokontrollia kiekkokontrollin takia suomalaisia nhl-pelaajia olisi enemmän ja ne olisivat parempia. Ne toistojen suuremmat määrät maalinteko/maalinesto tilanteissa sekä nopeampi luistelu olisivat tosiasioita ilman näitä edellä mainittuja. En tiedä miksi tästä pitää edes vääntää, asiahan on selvä. Tosin taitaa tämän tietää nykyään aika monikin.

Ehkä se myös tarkoittaa minun osalta toistoja eli jauhamiskertoja täällä. :) Edelleen, en tiedä onko tämä paras foorumi tavoittaa mahdollisimman paljon laji-ihmisiä.. Tietääkö joku mikä olisi paras palsta?

Sinänsä hauska asia, että valitat tästä vaikka Suomella on harvinaisen paljon junnuja nousemassa/noussut jo NHL joukkueiden kokoonpanoihin. Nythän näyttäisi nimenomaan siltä, että aikaisemmin tehty virhe (Nuori Suomi?) on korjattu ja Suomen juniorituotanto näyttää paremmalta kuin koskaan.

 

[Fiftie]

Nuori Suomihan tässä se ongelma nimenomaan on ollutkin, että huippu-pelaajia ei tule tarpeeks. Ei se, että maajoukkue yrittää kontrolloida kiekkoa.