Oli se ok tai ei, kaikille niitä tulee ja nyt on edelleen kysymys vain yhdestä turnauksesta. Yhdysvallat ovat jääneet parikin kertaa ulos kahdeksan joukosta 2000 - luvulla, mutta en nyt sanoisi että heidän jääkiekkonsa taso on ainakaan laskussa. Vierastan siis tarpeetonsa paniikkinappulan painelua. Laajemman keskustelun aihe voi olla sen sijaan siinä onko suomalaisen pelaajatuotannon ja kansallisen liigan taso enää riittävä; nämä kisat saattavat olla yksi oire siitä.
Tämä nyt ei kuitenkaan liity pelitapakeskusteluun, yritän olla häiriköimättä enempää.
Joo mutta ei sen tarvitse olla noin, nyt puhutaan jääkiekon suurmaasta Suomen kohdalla. Minusta se ajattelutapa pitää vain yksinkertaisesti muuttaa. Koska meillä on pelaajamassaa vähemmän niin tekemisen pitäisi olla koko ajan aivan huipputasoa.
Venäjä ja Yhdysvallat ovat vielä vähän eri asia, jenkeissä juuri MM-kisat ovat aika marginaalitapahtuma ja lähinnä nuorten pelaajien sisäänajopaikka, Venäjällä taas voisi ainakin olettaa, että yhteiskunnan kaikki muu sekoilu heijasteli aikanaan myös jääkiekkoon. Venäjän kohdalla myös yksilövetoisuus on hankaloittanut menestystä kansainvälisesti, mikä taas ei Suomessa ole koskaan ollut ongelma. Nyt näyttäisi, että esimerkiksi Venäjä pelaa aivan eri tason yhteistyön jääkiekkoa kuin Suomi ja olihan ero keskinäisessä ottelussa aikamoinen, vaikka Suomella toki hyvät hetkensä olikin ennen Jormakkaan kohdistunutta taklausta.
Yksi turnaus ei välttämättä toki kerro muusta kuin yhdestä turnauksesta mutta minusta tämä on samaa jatkumoa, joka on ollut odotettavissa jo vuosikaudet. Nyt se vain konkretisoituu turhan räikeästi pelitapa-asioiden johdosta.
Suomella on kuitenkin Petri Kontiola, Jori Lehterä, Leo Komarov, Jarkko Immonen ja Olli Jokinen jotka ovat jokainen todella peliälykkäitä pelaajia ja pystyvät isolla jäällä tekemään peliä keskustasta. Erik Haula oli ainakin USA-pelissä Suomen paras hyökkääjä tilanteiden tunnistamisessa ja teki tasaisesti hyviä ratkaisuja.
Ja vaikka Sallisen veljekset, Tommi Huhtala, Iiro Pakarinen ja kumppanit ovatkin pelanneet ihan hyvin, niin heitäkin auttaisi varmasti vähän selkeämpi ja kiekollisempi pelitapa. Minusta nyt syödään vähän senttereiltäkin eväät kun kiekkoa ei saa niin paljoa kuin noille kavereille voisi antaa.
Onhan tämä taistelulätkä sekin tavallaan juuri sitä Suomen leipää mutta minusta ns. hybridijääkiekko sopisi tälle joukkueelle parhaiten, eli ei ihan Jukka Jalosen pelin rytmittämiseen mennä mutta piirun verran siitä korkeampaan tempoon.
Sen nyt vielä voin allekirjoittaa, että pelitapa on puolustuslähtöinen, eikä siinä mitään. Ainoastaan se tapa nyt vähän häiritsee, kun on jo useamman vuoden ajan ajettu sisään sitä, että puolustetaan kiekkokontrollin avulla, ei ainoastaan ohjauspelillä ja PAPPilla.
Usein puhe kääntyy sitten siihen, että on maalinteko-ongelma tai ei ole maalintekijöitä. Minusta sekin on vähän puppua sillä olen aivan saletti, että tästäkin joukkueesta sitä osaamista tulisi enemmän esiin, jos maalipaikat olisivat järjestään parempaa laatua.
Tämänkaltainen jääkiekko tuottaa yleensä tietyntyyppisiä maalipaikkoja, nopeita tilanteita joissa vaaditaan nopeaa reagointia. Minusta suomalaiset pelaajat eivät ole näissä parhaimmillaan, pl. Teemu Selänne tai Jussi Jokinen. Yleensä tuo on kanadalaisten vahvuus, koska he ovat tottuneet pienessä kaukalossa siihen, että laukausten on oltava laadukkaita joka tilanteessa.
Suomellahan on tässäkin joukkueessa hyvää hyökkäyspään osaamista ja etenkin Kontiolan ketju pystyy pitämään kiekkoa hyökkäyspäässä ahtaissakin väleissä, ja luomaan sieltä vielä uusia paikkoja. Tuota vain pitäisi ruokkia enemmän sillä, että jo keskialueelta päästäisiin hyvässä rintamassa sisään jne.
Samoin se auttaisi näitä ryminäketjuja huomattavan paljon, kun ainakin teoriassa hekin olisivat ns. pelin päällä suurimman osan ajasta.