Pelikirjakeskustelu

[Johannes]

Ainoat valmentajat, jotka ovat johtaneet joukkueensa välieriin sm-liigassa molemmilla kausilla 05-06 ja 06-07 ovat Kari Jalonen, Jukka Jalonen ja Doug Shedden. Shedden on menestynyt vielä kahden eri seuran kanssa aloitettuaan työnsä nollapisteestä kauden alussa. Shedden ei siis ole ainakaan fiasko menestysvertailussa pahimpiin kilpailijoihin verrattuna.

 

[Lare]

Jos joku pelikirja takaa sen että oikein toteutettuna 60 % hyökkäyksistä päättyy laukaukseen, niin se tarkoittaa että kolme hyökkäystä viidestä tuo potentiaalisen maalipaikan.

Olennaista on, mikä tuo prosenttiluku on huonommalla pelikirjalla. Näistä keskusteluista saa kuvan, että pelikirjan merkitys on todella, todella suuri, kun taas minä nostan myös muiden tekijöiden merkitystä.

Ja katsot mitä tahansa finaalisarjaa viime vuosilta niin jokaikinen kerta on pelikirjalla ollut ratkaiseva osuus lopputulokseen.

Mikä kristallipallo sinulle tämän on näyttänyt?

Varsinkaan finaaleissa henkisellä puolella ei voi olla niin valtavaa eroa että se ratkaisisi.

Etenkin tähän olisi mielenkiintoista kuulla perusteluja? Millä selität tällaisen "tsekkiläisen mielenlaadun", jossa hyvänä päivänä pelaaja on joukkueen juhlittu sankari, mutta toisena päivänä hän joutaisi istumaan siviilit päällä katsomon puolella? Laskua tapahtuu joukkueen ykkösnimestä joukkueen heikoimmaksi lenkiksi ja ero on nimenomaan pelaajan psyykkisessä tilassa.

 

[Pula-ajan Tretjak]

Olennaista on, mikä tuo prosenttiluku on huonommalla pelikirjalla. Näistä keskusteluista saa kuvan, että pelikirjan merkitys on todella, todella suuri, kun taas minä nostan myös muiden tekijöiden merkitystä.

Aionpas taas kirjoittaa ympäripyöreyden. Edistääkö se keskustelua? En tiedä.

Mutta yksittäisissä peleissä on luonnollisesti sattumalla ja hengellä sekä taistelulla aivan älytön osuus lopputulokseen. Tiestysti on materiaalillakin. Esimerkiksi KalPaa vastaan ollaan pystytty voittamaan ihan pelkällä materiaalilla aivan ilman minkään valtakunnan pelikirjoja. Ainakin surffaus on välillä ollut sen näköistä, että ei ole ollut päätä eikä häntää. Sitten taas koville joukkueille ollaan hävitty "hyvästä" taktiikasta huolimatta. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Mutta kyllähän jokaisen jengin nyanssit pelaamisessa, etenkin ne jotka näkyvät illasta toiseen, ovat niitä eteenpäin vieviä asioita. Nämä ovat niitä asioita mitä harjoitellaan. Jos et pysty näkemään kahta samanlaista suoritusta yhdessä pelissä, voit olla aika varma, että niitä ei olla joko harjoiteltu ollenkaan tai sitten riittävästi. Tämähän se on pelikirjojen/tapojen ydin. Jos valmentaja päätyy siihen, että omalta alueelta on tietyllä tavalla pyrittävä pois ja hyökättävä tietyllä menetelmällä (tietysti olosuhteet ja vastustajan sijoittuminen huomioiden) niin niitä asioita sitten harjoitellaan, koska ei ne toteudu pelkällä fläppitaululla. Maajoukkue turnauksissahan nämä harjoitukset jäävät vähiin ja monesti turnauksien alkupelit mennäänkin hyvin pitkälle yksilöiden kantamina. Turnauksen loppua kohti alkaa näkymään sitten eroja ja ne monesti pudottavat jopa parempia materiaaleja pois. Ei tietenkään aina.

Mutta pointti omassa päässäni on se, että kyllähän pelitavoilla on suuri merkitys. Itse olen vähän Cobolin linjoilla eli miksi pitäisi hyväksyä universaalina totuutena vain yksi pelitapa, sillä niitä on useampia ja niitä kehitetään koko ajan. Joskus näissä on myös vanha vintillä parempi kuin pussillinen uusia. Mutta yhteistä näille on se, että onnistuessaan pelitapa riisuu vastustajan paikka paikoin jopa aseettomaksi ja nostaa oman pelaamisen tasoa.

 

[Lare]

Vertailtaessa viime kauden kultajoukkue HPK:ta ja tällä kaudella mestaruutta lähellä olevaa Kärppien joukkuetta, toteaa J-P Laamanen niissä olevan samaa henkistä voimaa. Toki kaikki vaikuttaa kaikkeen tässäkin, eli pelikirjalla, materiaalin tasolla ja monilla muilla seikoilla on vaikutusta siihen, miten paljon joukkueessa on henkistä voimaa.

Joku kotimainen huippu-urheilija taisi tässä jokunen viikko sitten kummastella jonkin lehden haastattelussa, psyykkisen valmennuksen vähäisyyttä Suomessa. Suomi oli muistaakeni hänen mukaan edellisten yleisurheilukisojen ainoa maa, jolla ei ollut joukkueen psykologia lainkaan. Kisapastori kyllä löytyy, mutta ei henkisen valmennuksen eksperttiä.

 

[J.Grönvall]

Vertailtaessa viime kauden kultajoukkue HPK:ta ja tällä kaudella mestaruutta lähellä olevaa Kärppien joukkuetta, toteaa J-P Laamanen niissä olevan samaa henkistä voimaa. Toki kaikki vaikuttaa kaikkeen tässäkin, eli pelikirjalla, materiaalin tasolla ja monilla muilla seikoilla on vaikutusta siihen, miten paljon joukkueessa on henkistä voimaa.

Minä en nyt tiedä puhummeko me nyt ihan ristiin, mutta olen kanssasi täysin samaa mieltä tästä asiasta. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Mutta se, että pelkällä henkisellä voimalla voitettaisiin mestaruuksia on mielestäni puppua. Jos se olisi jonkinlainen voittamisen avain niin ei kait koko pelikirjakäsitettä olisi olemassa. Ja silloin HIFK:n olisi pitänyt viime kaudella olla suvereeni porukka. Kyllähän se on ikiaikainen asia että joukkueet jotka lähtevät haastamaan "pelkällä" hengellä sellaisia joukkueita, joiden pelillinen rakenne on selvästi parempi ja jotka ovat tottakai myös henkisesti valmiita, häviävät.

Hyväkään pelikirja sinällään ei ole mikään voittamisen tae, mutta ilman sitä menestystä on mahdoton saavuttaa, jos jätetään yksittäiset ottelut pois. Vaikka käytössä on minkälainen materiaali tahansa, mutta pelikirja on mallia "pelataan nyt" niin en usko että voi mitenkään ottaa isoja voittoja. Esimerkiksi Venäjä on tästä loistoesimerkki. Materiaali on sellainen että jopa Kanada saa olla varpaillaan, mutta ilman modernia pelikirjaa tai pelitapaa jää Venäjältäkin suurin potentiaali käyttämättä. Se on se ja sama montako Malkinia ja Ovetshkinia siellä pelaa jos heillä ei kertakaikkiaan ole senttiäkään tilaa, koska vastustaja on jatkuvasti ryhmittynyt optimaalisesti ja nämä taiturit saavat kiekon väärässä paikassa, seisoville jaloille tai joutuvat kuskaamaan sitä itse viiden miehen puolustussapluunan läpi.

Siinä olen kanssasi samaa mieltä että mikäli pelikirjat ovat lähtökohtaisesti tasan, niin silloin alkavat nämä pääkopan sisällä tapahtuvat asiat nousta entistä isompaan osaan. Jos Jokerit ja Kärpät pelaisivat samalla pelikirjalla, näkisimme todennäköisesti supertasaisen ottelusarjan. Nyt näemme vain kuinka Jokerit yrittää tehdä jotain kovalla tsempillä, ja Kärpät pelaa tuhoisan tehokkaasti ja ennenkaikkea helpon näköisesti. Kärpillä on henkinen puoli myöskin rautainen ja kun siihen liitämme pelikirjan joka mahdollistaa painekarvausta, kovia pommeja ja loistavaa hyökkäyspeliä, niin Jokerit on täysin aseeton. Kärpät nimittäin taklaa jopa kovempaa kuin Jokerit tällä hetkellä ja paljolti sen vuoksi että pelaajat ovat oikeassa paikassa jo liikkeessä ja ehtivät antaa näitä pusuja. Jokerit sen sijaan ajaa syvälle päätyyn hakemaan myöhäisiä pommeja, jolloin Kärpät on taas jo menossa keskialueella.

Myös Ässien viime kauden hegemonia oli seurausta tehokkaasta pelitavasta. Kuten Sihvonen kirjoitti osuvasti, niin henki oli seurausta pelikirjasta eikä päinvastoin. Ässät sai hengen päälle kovalla taklauspelillä, jonka taas mahdollisti hyvä keskialueen pelaaminen, jolloin hyökkääjät olivat jo kovassa liikkeessä kohti päätyä ja vastustajan kiekollista pakkia.

Kyllä nämä henkiset asiat ovat osa jääkiekkoa, mutta jos selityksenä on vain että ei saatu parasta irti, niin se ontuu. Miksi ei saatu ? Kun hyvä joukkue voittaa ns. rutiiniesityksellä niin monestihan kyse on vain siitä että pelin rakenne on jo niin hyvä ettei parasta edes tarvitse antaa. Jos samalla rutiiniesityksellä pelaa joukkue jolla ei ole hyvää pelikirjaa, niin tukkaan tulee.

Vaikka pelikirjalla ei siis pelkästään voida selittää jonkun kenttämestarin erikoisen tapahtumista, on niiden väheksyminen jo naurettavaa. Pihahöntsyt pihahöntsyinä.

 

[Snaipperi #16]

On naurettavaa, että toinen joukkue haluaisi voittaa enemmän kultaa. Toki pienet seikat voivat hitsata joukkuetta tiivimmäksi, mutta ei se siihen ratkaise. Kyllähän joka joukkueella on oikeasti pelikirja ja siinä jokunen sivu, toki osa noista sivuista on ihan peruslätkää jonka jokainen junnukin osaa. Toki Petteri näitä asioita liioittelee, mutta se on Urheilulehden linja ja Sihvonen on siinä lafkassa töissä. Sihvosella sentään on dickkiä mennä tv:seen sanomaan mitä mieltä on asioista, kun mukatietäjät spämmäävät bunkkereistaan.

Minusta Sihvonen on hyvä kuppikuntien sotkija suomalaisessa kiekkojournalismissa. Ihan oikein että Kummola saa runtua Sihvoselta, kun junailee omassa saunassaan päävalmentajat.

 

[mjr]

Jotenkin tulee kehäpäätelmän tuntua näihin yltiöpäisimpiin pelikirja-väitteisiin. Seuraukset ja syyt vaihtavat aina tarvittaessa sujuvasti paikkaa. Kukaan tuskin on väittänyt ettei taktiikalla olisi keskeistä merkitystä missä tahansa joukkuepelissä. Tosin taktiikallakaan ei ole arvoa, ellei sitä noudateta. Venäjä on hyvä esimerkki: en todellakaan ole nähnyt leijonan lailla uhrautuvasti taistelevaa Venäjää, joka pelaajat antavat kaikkensa sovittujen kuvioiden mukaisesti horjumattoman kurinalaisesti kuin Siperian karkoituksen uhalla käskyjä noudattaen, mutta törmäten jatkuvasti vain siihen että tämä horjumattomasti noudatettu taktiikka olisi "vanhanaikainen". Vai onko joku tosiaan tälläisen diagnoosin tehnyt Venäjän huonoista turnaus-saavutuksista? Sihvonen?

 

[Wesku]

Enpä nyt kovin syvällisesti rupea upottautumaan tähän massiiviseen pelikirja-vääntöön, mutta tämän nyt voi kyllä tämän illan perusteella todeta ainakin niiden kuuluisien hyökkäyspelikirjojen osalta: K.Jalosen "pelikirja" vs Tahdonvoima + Valitut Palat höystettynä A.Ankan taskukirjalla.

Eihän tuosta Jokerien viritelmästä nimittäin (Jokerien avaukset = kiekko oman maalin takaa tai sivusta jonnekin oman sinisen/ punaisen väliin ja "voi hitto, ku kävis ny kerranki säkä") jäänyt enää mitään muuta puuttumaan kuin pitkä, korkea roikku keskialueelle ja päätä, tai siis kypärää, väliin.

Ei jumalauta jos tällä systeemillä väännetään reilun vuoden kuluttua mömmöm-kisoissa. Todella surkuhupaisaa.

 

[Lare]

Mutta se, että pelkällä henkisellä voimalla voitettaisiin mestaruuksia on mielestäni puppua.

Kuka näin on edes väittänyt?

Hyväkään pelikirja sinällään ei ole mikään voittamisen tae, mutta ilman sitä menestystä on mahdoton saavuttaa, jos jätetään yksittäiset ottelut pois.

Samoin voidaan sanoa monista muistakin osatekijöistä. Ilman motivaatiota olisi mahdotonta voittaa yhtäkään ottelua, koska pelaajat eivät viitsisi edes mennä vaihtoaitiosta kentälle.

Jos Jokerit ja Kärpät pelaisivat samalla pelikirjalla, näkisimme todennäköisesti supertasaisen ottelusarjan.

Mielestäni Kärpät repi eroa nimenomaan materiaalilla ja itseluottamuksella. Materiaalin osalta altavastaajan tehtävä on koittaa tasoittaa puntteja esim. pelitavalla, mutta tässä Jokerit ei onnistunut.

Nyt näemme vain kuinka Jokerit yrittää tehdä jotain kovalla tsempillä, ja Kärpät pelaa tuhoisan tehokkaasti ja ennenkaikkea helpon näköisesti.

Olennaista on miettiä, mistä tämä helppous johtuu. Tärkein asia tässä on pelaajien taitotaso.

Kuten Sihvonen kirjoitti osuvasti, niin henki oli seurausta pelikirjasta eikä päinvastoin.

Nämä syy-seuraussuhteet nyt ovat mahdottoman vaikeita asioita määrittää näin monimutkaisessa tilanteessa kuin jääkiekko.

Vaikka pelikirjalla ei siis pelkästään voida selittää jonkun kenttämestarin erikoisen tapahtumista, on niiden väheksyminen jo naurettavaa. Pihahöntsyt pihahöntsyinä.

Samaa mieltä. En ole missään vaiheessa tarkoittanut väheksyä pelitavan merkitystä. Tällaisessa keskustelussa toiselle osapuolelle voi toki virheellisesti tällainen mielikuva syntyä, kun molemmat tuovat toki esiin vain asian toista puolta.

Eräissä Olempialaisissa tutkittiin peliasun merkitystä eri kamppailulajien otteluissa, jotka olivat ennalta arvioiden tasaväkisiä. Hätkähdyttävänä tuloksena oli, että näissä tasaväkisiksi ennakoiduissa otteluissa puna-asuinen ottelija voitti 60% kamppailuista ja siniasuinen voitti vain 40%. Punaisella asulla varustettu ottelija voitti siis 50% useammin. Tulos tulkittiin siten, että punainen väri edustaa ihmisten mielessä voimaa ja yliotetta, joka jäysti siniasuisen ottelijan takaraivossa. En tarkoita että tätä tulosta voisi suoraan soveltaa jääkiekkoon, mutta tämä osoittaa kuitenkin sen, miten merkittävä vaikutus psyykeellä on niinkin näennäisesti merkityksettömän tekijän kuin asun värin kautta.

 

[Johan]

Ei jumalauta jos tällä systeemillä väännetään reilun vuoden kuluttua mömmöm-kisoissa. Todella surkuhupaisaa.

Se kai se Sihvostakin vituttaa/pelottaa. Jospa Shedden kehittyisi. Onhan K. Jalonenkin saanut muutosta Kärppien pelitapaan, vieläpä lähes samalla materialilla kuin edellisinä kausina. En tarkoita, että Kärpät olisivat pelanneet edellisinä kausina yhtä mielikuvituksetonta ja ennalta-arvattavaa hyökkäyspeliä kuin tämänkauden Jokerit (ainakin) finaaleissa.

 

[OikeaLaita]

Eikös se tänään (ja koko loppuottelusarjassa) näkynyt karmaisevasti tuo pelikirjojen ero ja merkitys?

Itseluottamuksella ei ollut kyllä juuri mitään merkitystä tässä sarjassa. Odotin Sheddeniltä edes jotain reagointia toimimattomaan peliin, mutta loppuun asti Jokerit yritti pitkillä ja epätoivoisilla avauksilla saada peliä aikaiseksi.

Sheddenin palkkaamista maajoukkueeseen en todellakaan ymmärrä muuten kuin, että haluttiin tehdä tulonsiirto liitolta Jokereille. Miksi muuten palkata vuodeksi c-tason valmentaja Kanadasta peluuttaamaan 90-luvun alun kiekkoa, kun joka tapauksessa ensi vuoden jälkeen pelataan taas tämän vuosituhannen pelikirjalla? Tai toivotaan, että Sheddenin rooli on vain symboolinen ja Jalonen hoitaa peliin liittyvät asiat.

 

[mjr]

Enpä nyt kovin syvällisesti rupea upottautumaan tähän massiiviseen pelikirja-vääntöön, mutta tämän nyt voi kyllä tämän illan perusteella todeta ainakin niiden kuuluisien hyökkäyspelikirjojen osalta: K.Jalosen "pelikirja" vs Tahdonvoima + Valitut Palat höystettynä A.Ankan taskukirjalla.

Eihän tuosta Jokerien viritelmästä nimittäin (Jokerien avaukset = kiekko oman maalin takaa tai sivusta jonnekin oman sinisen/ punaisen väliin ja "voi hitto, ku kävis ny kerranki säkä") jäänyt enää mitään muuta puuttumaan kuin pitkä, korkea roikku keskialueelle ja päätä, tai siis kypärää, väliin.

Ei jumalauta jos tällä systeemillä väännetään reilun vuoden kuluttua mömmöm-kisoissa. Todella surkuhupaisaa.

Jotenkin en pysty näkemään "pelikirjaa" esim. materiaalista irrallisena asiana. Sehän ei voi olla materiaalista irrallinen - muutenhan olisi sitä mieltä, että Mestiksen viimeinen joukkue voittaisi Stanley Cupin voittajan, jos se pelaisi "modernimmalla" pelitavalla, vaikka sitten Sihvosen jumalallisen inspiraationsa voimalla sanelemalla pelikirjalla, kun vastustaja joutuisi noudattamaan vaikka Sheddenin "kivikautisia" oppeja. En todella ymmärrä tätä yhden, toki keskeisen, aspektin irrationaalista ja epäloogista fetisointia. Totta kai taktiikka on keskeisen tärkeä asia, mutta se ei ole irrallinen tekijä, ei jossain tyhjiössä vaikuttava. Tämänhän pitäisi olla haukotuttava itsestäänselvyys jokaiselle vähänkin urheilua seuraavalle tai harrastavalle ihmiselle.

 

[KJR_63]

Jotenkin en pysty näkemään "pelikirjaa" esim. materiaalista irrallisena asiana. Sehän ei voi olla materiaalista irrallinen - muutenhan olisi sitä mieltä, että Mestiksen viimeinen joukkue voittaisi Stanley Cupin voittajan, jos se pelaisi "modernimmalla" pelitavalla, vaikka sitten Sihvosen jumalallisen inspiraationsa voimalla sanelemalla pelikirjalla, kun vastustaja joutuisi noudattamaan vaikka Sheddenin "kivikautisia" oppeja.

Ei pidä odottaa liikoja "pelikirjalta".
Asia on kuitenkin niin, että pelissä on tietyt periaatteet, jotka ovat "oikein". Ja oikeanlaisella materiaalilla päästään lähemmäs "optimaalista" peliä.
Esimerkiksi Shakissa on hyvin selkeät periaatteet siitä mikä on "oikea" pelitapa. Samoja lainalaisuuksia löytyy varmasti myös jääkiekosta. Toki "nappuloiden" laatu vaikuttaa taktiikkaan.
Vaikka pelikirja olisikin huono, voi pelin kuitenkin voittaa. Paremmalla systeemillä mahdollisuus voittaa on kuitenkin parempi.

 

[siffa]

Pelikirjakeskustelu etenee

On ollut hienoa todeta, miten pelikirjakeskustelu on lisääntynyt jääkiekkoihmisten puheissa ja kirjoituksissa. Eilinen Canal+:n peli HIFK-Saipa toi yllättävän uuden pelikirjakeskustelijan esille, kun Frank Moberg mainitse puheessaan pelikirja-sanan. Ismo Lehkonen on ansiokkaasti tuonut Canal+:n studiossa esille sen, että jääkiekon pelaamisen ytimessä ovat joukkueiden pelikirjat. Eilen Lehkonen näytti pelikirjan merkityksen joukkueen taklauspelaamiseen. Baxterin hyökkäyspelin täydellinen organisoimattomuus ei tuota IFK:n brändin mukaisia railakkaita ja puhtaita taklauksia.
Täällä JA:ssa pelikirjoihin liittyvät asiat ovat lisääntyneet merkittävästi. Varsinkin Jokereiden ja HIFK:n keskusteluissa niihin on paneuduttu kiitettävästi. Samalla pelikirjoja vähättelevät puheenvuorot ovat loppuneet kokonaan.

 

[Draco]

Pelikirjakeskustelun isä, Petteri Sihvonen, pamauttaa Urheilulehden nettisivujen Ilves-Tappara -ennakossaan, että "Ilves pelaa tällä hetkellä huonommalla hyökkäyspelaamisen rakenteella kuin Kari Elorannan aikana".

Kyllä pelikirjakeskustelua eniten kaivertaa se, että pelikirjakeskustelun isä ei itse tiedä lanseeraamastaan käsitteestä hevon huitulaa. Vaikka historiahan toki tuntee monia muitakin tapauksia, jossa yksi lanseerasi jotain, jonka hienoutta ei itsekään ymmärtänyt ja josta muut sitten pääsivät hyötymään.

Mutta jo Sihvosen kommentit Ilveksestä ja toisaalta siitä, että Uramalla ei ole pelikirjaa melkein tarkoittaisivat, että millään liigajoukkueella ei tätä pelikirjaa ole, kun sarjataulukkoa katsoo. Keskustelu jatkukoon.

 

[J.Grönvall]

Kyllä pelikirjakeskustelua eniten kaivertaa se, että pelikirjakeskustelun isä ei itse tiedä lanseeraamastaan käsitteestä hevon huitulaa. Vaikka historiahan toki tuntee monia muitakin tapauksia, jossa yksi lanseerasi jotain, jonka hienoutta ei itsekään ymmärtänyt ja josta muut sitten pääsivät hyötymään.

Mutta jo Sihvosen kommentit Ilveksestä ja toisaalta siitä, että Uramalla ei ole pelikirjaa melkein tarkoittaisivat, että millään liigajoukkueella ei tätä pelikirjaa ole, kun sarjataulukkoa katsoo. Keskustelu jatkukoon.

Eihän Sihvonen ole käsitettä pelikirja lanseerannut. Kyllä se käsitteenä on ollut esim. jenkkifutiksessa olemassa jo aikoja sitten. Minä en vielä tähän päivään mennessä ole ymmärtänyt miksi se yksi yhdyssana on joillekin niin mahdottoman vaikea niellä. Tai sitten se johtuu vain PS:n tyylistä kirjoittaa, se kun on aika suoraviivainen tai jopa tyly.

Tämä jälkimmäinen asia askarruttaa myös minua. Olen jo sen verran saanut opittua ja taottua päähäni että menestys ratkeaa hyvin pitkälle kombinaation pelaajamateriaali+pelikirja+harjoittelu(pankki)+valmentaja summana. Ja nimenomaan niin että valmentajan pitää paitsi omata voittava pelikirja, niin myös osata se ympäri-ämpäri, ja harjoituttaa sitä oikein. Ei ihan helpoin homma. Ja sitten vielä materiaalin pitää kohdata oikeassa suhteessa tuo pelikirja, eli pelaajia on riittävästi erilaisiin rooleihin ja he ovat niissä hyviä.

Mutta tämä puoli asiasta että huolimatta esim. Sheddenin ilmeisen onnettomasta pelikirjasta, pärjäävät silti Sheddenin joukkueet keväällä hyvin. Sihvonen paukkuu ja venyy kun Jokerit ei pelaa modernia kiekkoa koska sillä on materiaali jolla sitä pitäisi tehdä. Siltikin Jokerit pelaa voittavaa kiekkoa, tai ainakin viime keväänä pelasi. Ja jopa hallitseva mestari kaatui täysin puhtaasti vaikka J.Jalonen koitti siitä syyttää tuomareita ja ties ketä.

Sama koskee nyt Ilvestä jonka pitkäaikaiseen lentoon en tosin itsekään usko. Olisi mahtava saada jonkinlainen selvyys siitä että miksi sitten fiasko-kiekollakin voidaan pärjätä. Tai jos Ilveksen hyökkäyspelin rakenne on ollut huonompaa ja silti voitetaan, niin mistä se nyt sitten kumpuaa ? Kun nimenomaan piti olla niin että se hyvä ja voittava pelikirja tuo sitä itseluottamusta pelaajille. Ilmeisesti voittavia pelikirjoja voikin siis olla erilaisia !

 

[Draco]

Aivan, lienee tämä "pelikirja" siirtolaistermi amerikkalaisesta "playbook" termistä, joka nyt on juurtunut tälläisenä simppelinä yhtenä sanana käsittämään sitten joukkueen pelitapaa ja pelillistä ilmettä.

Mielestäni Sihvoselle voidaan esittää kysymys tästä Rauli Uraman pelikirjaväitteestä, että onko se joukkueen etu, jos kaikki pystyvät heti analysoimaan sen pelikirjan, että noinhan ne pelaa. Eikö tällöin ole aina helpompi laatia toimiva taktiikka tätä pelikirjaa vastaan?

Ja toisaalta - voidaanko SM-Liigan tasoisessa sarjassa, jossa kiekkoa pelataan ammatikseen olla kuuden sakissa ILMAN pelikirjaa?

Tässä ehkä kulminoituukin sitten se, miksi Sihvonen ei nauti allekirjoittaneen kunnioitusta, että kun Tapparan pelikirja ei hänelle avautunut, niin sen olemassaolo piti heti kyseenalaistaa. Jos täytyy ladata noin nopeita johtopäätöksiä mediassa, niin söisi sitten vaikka myös julkisesti sanansa, jos asia ei niin ollutkaan.

 

[Top Gun]

Messias puhuu.

4. Toden totta, jääkiekon taktiikasta ei ole kirjallisuutta juurikaan. Melkeinpä sanoisin, että kiekkoilevan maailman taktinen "kirjallisuus" on yhtä kuin Urheilulehti. Tilanne on aika karmea.

Tässä poiminta päivän annista, kun kaveri kysyy kiekkokirjallisuuden perään!
Karmeaa luettavaa, vai mitä?

 

[siffa]

Kuunneltuani tänä iltana Jukka Jalosta ja Petri Matikaista, tulin siihen johtopäätökseen, että on aika nostaa SM-liigan pelikirjakeskustelu taas esille. Tosin pelikirja/-tapa keskustelua käydään vilkkaasti SM-liigaseurojen osioissa, mutta ehkä täälläkin on kiinnostusta pureutua tähän jääkiekkoon olennaisesti kuuluvaan yhteen menestystekijään.

Petri Matikaisen Blues pudotti tylysti ison HIFK:n ulos välieristä. Tänä iltana Matikainen totesi, että olemme harjoitelleet KOKO TALVEN HYÖKKÄYSPELIRAKENTEITA. Tästä johtuen hyökkäyspeli- ja maalintekovoimaa riittää Bluesilla. Talven mittaan Matikainen on todennut, että Bluesilla on oma pelitapansa, jota pelaajat noudattavat tunnollisesti. Bluesin pelitapa on vyörytetty Matikaisen mukaan myös A- ja B-junioritasoille. A-junioreista ykkösjoukkueeseen nostetun pelaajan on helppo nousta miesten joukkueeseen, kun pelitapa on tuttu.
Jukka Jalonen nosti tänä iltana Canal+:n jääkiekkostudiossa esille Pelicansin Jan Latvalan tasoitusmaalin 4-4 Jokereita vastaa. Moderni rintamahyökkäys lyhytsyöttöpelillä keskustan kautta kenttätasapainolla oli osoitus Aravirran pelikirjan tehokkuudesta.

 

[bozik]

Pakko avata keskustelua aiheesta pelikirja. Pitkän linjan kiekkoihmisenä aina ihmettelin, kun jääkiekkoon tuli sana pelikirja ja palstallamme jopa jaettiin mestaruuksia ja voittoja johtuen siitä, että toisella valmentajalla oli parempi pelikirja.

Ihan OK koutsi Suikkanen Jatkoajan haastattelussa tiivistää sen mitä itse ajattelen pelikirjasta. Tässä Suikkasen näkemys: http://www.jatkoaika.com/smliiga.php?sivu=kolumnit&id=9030

En valitettavasti osaa tuota paremmin linkittää. Pointti on kuitenkin se, että Jatkoajan jutussa Suikkanen toteaa "pelikirja ja pelikirja, sama homma on aina ollut, uutta on vain, että joku on keksinyt sanan pelikirja"

Haastan nyt muut kiekodiggarit siihen, että mitä uuuta pelikirja on tuonut jääkiekkoon ja jos olisit valmentaja, mitä siitä pelikirjasta saisit irti.

 

[RV16]

Ihan OK koutsi Suikkanen Jatkoajan haastattelussa tiivistää sen mitä itse ajattelen pelikirjasta.
...
Suikkanen toteaa "pelikirja ja pelikirja, sama homma on aina ollut, uutta on vain, että joku on keksinyt sanan pelikirja"

Haastan nyt muut kiekodiggarit siihen, että mitä uuuta pelikirja on tuonut jääkiekkoon ja jos olisit valmentaja, mitä siitä pelikirjasta saisit irti.

Koko asian ydin mielestäni tässä tapauksessa onkin se, että ei pidä takertua siihen uuteen tuotuun (Sihvosen tuomaan) termiin, vaan on hienoa että koko pelikirjan sisältämä julkinen keskustelu pelin sisällöistä on ylipäätään viime vuosina syntynyt. Pelikirjahan on siinä keskustelussa vain sopiva termi.

Eli vastaukseni haasteeseen näin lyhykäisesti, että välillisesti pelikirja on uutena tuonut koko keskustelun mediassa ja kiekkoväen keskuudessa, ja varmasti myös syventänyt pelin ymmärtämistä.

Jos pelikirja terminä vanhoja jermuja närästää, niin puhutaan sitten taktiikasta, strategiasta tai jostain muusta. Ei se sitä keskustelun sisältöä sinänsä muuta, eikä sitä, että mielestäni tämä (Urheilulehden synnyttämä) debatti on ollut upea juttu koko kiekkoskenen kannalta, silloin kun pysytään asiassa, luonnollisesti.

Dufvan Ristohan totesi, että hänen mielestään pelikirja käsittää kaiken mikä liittyy JYPiin kentällä ja sen ulkopuolella. Se on ihan mielenkiintoinen näkemys, tai sitten ei.

Itse saisin kyllä pelikirjasta irti ainakin kaikki sivut, jopa kannetkin riippuen vähän miten ne on nidottu. No ne voi heittää sitten kentälle päin Rönnin kakkaisia housuja.

 

[RV16]

Mitä vielä tulee tuohon Suikkasen haastatteluun, että pelaajat siellä kentällä sen pelin tekevät, niin kyllähän sillä valmentajallakin on aika helvetisti vaikutusta kuitenkin. Esimerkkejä ei tarvitse kovin kaukaa hakea, Hanlonin Jokerit tai Baxterin IFK versus Jalosen ajan perunakerho tai vaikka Aravirran Pelicans. No Suikkanen on vanhan liiton mies, ei tee lätkästä mitään ydinfysiikkaa ja hoitaa oman duuninsa sillä toimivalla suorasukaisella tyylillään. Kiekkoväkeä on kuitenkin montaa sorttia, toisille ainoa mittari on ehkä maalimäärä ja taklaukset, toisille ehkä jotkin syvällisemmät sisällöt siellä pelissä.

Sama se on futiksessakin, joku Skotlannin mutapeltojen perseroiskinta versus wengermäinen tähtitiede. Molemmilla voit menestyä suhteessa vastustajiisi, ja sehän se on yksi näiden pelien hienouksista. Pelikirjan myötä on vain, onneksi, nostettu näitä pelin hienouksia enemmän esille: miten pelataan modernia ja voittavaa jääkiekkoa, miten sitä valmennetaan, miten seurojen pitäisi valita valmennusryhmänsä, mikä on suomalaisen jääkiekon identiteetti? Termi itsessään siinä vain välikappaleena.

 

[lihaani]

Itse olen käsittänyt, että pelikirja on erilaisten pelitapojen summa. Jos joku valmentaja osaa hyvin vain yhden pelitavan, vaikkapa koko kentän karvaamisen ja nopeat rintamahyökkäykset, niin ei hyvä heilu.

Kyllä hyvään pelikirjaan sisältyy kaikki pelitavat. On myös osattava ohjauspeliä, jolla saa kiekollisen pelin kulmiin. Samaten viivelähdöt opeteltuine ryhmityksineen kuuluvat nykyaikaiseen pelikirjaan.

Jokaisella valmentajalla on tietenkin erilaiset pelikirjat ja menestys voi niillä kaikilla olla oikein hyvä. Siinä Petteri Sihvonen on oikeassa, että lyhytsyöttöpeli mahdollistaa pitkät syöttöketjut ja samalla kiekon kontrollin. Se myös sopii myös hieman heikommallekkin yksilötaidolle. Aran Pelsuissa Sami Heleniuskin osasi hyvin antaa sen helpon lyhyen avaavan syötön pakkikaverille tai kiekkoa hakemaan tulleelle sentterille.

Sitten taas vaikkapa Venäjän maajoukkueessa on niin valtavasti taitoa, että pitkillä kovilla poikkikentän syötöillä saatiin vastustajan puolustus kahville.

Valmentajan hyvyys mitataan, osaako hän räätälöidä pelikirjan joukkueen taitotason ja fyysisyyden mukaan. Jos on oikein fyysinen mutta ei niin taitava joukkue, niin kovat taklaukset ja yleinen tökkiminen tahtovat viedä vastustajan taitureiden pelihuumoria. Näin saadaan materiaalieroa kavennettua. Ja taas päinvastoin. Fyysisesti köykäinen joukkue taas kovalla taklauspelillä väsyttää lähinnä itseään.

Eihän jääkiekko mitään ydinfysiikkaa ole. Tekee vain yhden maalin enemmän kuin vastustaja. Kuinka siihen päästään, on kaikki kaikessa.

Kyllä jokaisella valmentajalla ja joukkueella pitää olla hyvin harjoiteltu työkalupakki erilaisia pelitapoja. Itsekkäiden taitureiden tila pienenee kentällä koko ajan.

 

[Fordél]

Hyvä ketjun avaus vaikka tottakai tästä on kirjoitettu jo ties kuinka monta sivua eri ketjuissa. Joka tapauksessa Suikkaselta mielestäni ihan hyviä lausuntoja ja pitihän tuosta poimia tavaraa ihan allekirjoitukseenkiin.

Niin tosiaan mitään uuttahan tässä ei ole keksitty vaan annettu vain uusi nimi taktiikalle. Se kattaako pelikirja sitten dufvamaisesti vielä jotain muutakin kuin vain taktiikan, on makuasia ja valmentajakohtaista. Voidaanhan siihen ympätä vaikka joukkueen sisäiset säännöt, tavoitteet jne. mutta mistään uudesta ei ole vieläkään kyse.

Se mikä itseäni tässä keskustelussa vaan hämää on, että pelikirjalle on annettu mielestäni liian suuri ja ratkaiseva asema. Kuten Suikkanen sanoo, kentällä ovat vastakkain joukkueet. Loppupeleissä jokainen pelaaja tekee omat päätöksensä hyvin pienessä ajassa ja tottakai taktiikalla on tässä kohdin suuri merkitys, mutta lopulta se peli on pelaajien käsissä ja niin sen pitääkin olla. Siihen minkä ratkaisun pelaaja kulloinkin tekee, vaikuttaa taktiikan lisäksi motivaatio ja ylipäänsä henkinen puoli, fyysinen kunto jne. Kyse on siis kokonaisuudesta, jossa taktiikka on yksi osa-alue. Tämä tuntuu monelta unohtuvan. Lisäksi kun on olemassa montaa erilaista pelaajatyyppiä, on myös monta erilaista valmentajaa. Suikkasen tapa käsittää asiat on yksi tapa, Sihvosella on oma tapansa ja Jortikalla joku kolmas tapa. Mikään näistä ei ole oikea vaan ratkaisevaa on kuinka tuo kokonaisuus toimii yhdessä.

Niin ja sitten on vielä ne organisaation tekemiset, jotka vaikuttavat...

 

[Halmela]

Pelikirja on ollut vuosia käytössä. Amerikkalaisessa jalkapallossa. Ja siellä se kirja on ihan oikeasti olemassa.

Harmittaa että se kalju tollo toi jenkkifutistermin jääkiekkoon ja jotkut vielä ottivat sen käyttöön.