Mitä tapahtui Kärpille neljän ensimmäisen pelin jälkeen? Noissa peleissä ykkösketju oli täysin pitelemätön ja yleisilme koko joukkueessa oli itsevarma. Miten on mahdollista, että joukkueen suorituskyky ja varsinkin ykkösketjun pelaaminen romahtaa kuin sormia näpsäyttämällä?
Mielestäni on syytä huomauttaa, että ensimmäisistä neljästä pelistä kolme pelattiin vieraissa. Kärpäthän, jostain syystä, peluuttaa tiiviimpää viisikkopeliä vieraissa. Ainakin puolustuksen osalta. Jotain positiivista on siinäkin, että on tajuttu, että vieraissa ei pystytä lähtemään tuohon kotipelin rallatteluun. KooKoo -kotimatsin suhteellisen hyvän suorituksen laittaisin Lassen jäähyväispelin ansioksi. Joukkueen taisteluilme oli parasta, mitä ollaan tällä kaudella toistaiseksi nähty.
Kyllä minä olen taipuvainen nostamaan esille urheilun henkistä puolta. Isoin muutos aiempiin Mannerin kausiin on se, ettei pukukopissa ole enää Lasse Kukkosta. Lasse oli kaikkien aikojen johtaja ja kapteeni. Tyhjä aukko Lassen paikalla on valtaisan ammottava.
Henkinen puoli on auttamatta iso asia, ja sieltäkin löytyy yksi siemen Kärppien tämän hetken kyntämiselle. Lassen puuttuminen toi odotetun puutteen johtamispuolelle, mutta se näkyy jo liiankin karulla tavalla. Siellä on kuitenkin kokeneita kavereita mm. Speden, Jusan ja Heshkan johdolla. Mutta kukaan ei heistä käsittääkseni ole järin äänekäs persoona. Valmennuksestakaan ei näitä kovan vaatimustason ylläpitäjiä (K. Jalonen mm.) löydy.
Kovasti täällä haetaan syytä Mannerista ja pelitavasta. Ymmärrän nämä näkemykset. Minä en kuitenkaan usko, että kiihkomielinen jääkiekkomies olisi mukavoitunut ja jättäytynyt laiskottelemalla pois jääkiekkotietämyksen aallonharjalta. Tietoa on sekä taitoa siirtää teoria käytäntöön. Tämän Manner on meille todistanut. Mannerhan on nimenomaan taktikko.
Tämä on sitten taas aikamoista hölynpölyä, ja fanipojan puhetta. Eilenhän Manner juuri Kalevan haastattelussa ilmoitti epäonnistuneensa Kärppien pelitavan suhteen. Tietoa ja taitoa varmasti löytyy, sen olemme nähneet. Mutta Manner ei voi itselleen mitään. Hän haluaa peluuttaa sitä jääkiekkoa, mistä itse tykkää. Tai siis on ainakin tähän saakka. Nyt näytämme olevan päätepysäkillä.
Aikanaan tälläkin palstalla häntä siitä ylistettiin, vaikka nyt kirjoitellaankin, ettei Manner koskaan mikään pelikirjavalmentaja ole ollut. Pyh, sanon minä. Manner mullisti liigakiekkoilun pelikirjallaan vain kolme vuotta sitten.
Manner mullisti koko liigan pelitapa-ajattelun yhden runkosarjan ajaksi. Sitten siitä pystysuunnan hokista luovuttiinkin välittömästi pudotuspelien alkutaipaleella. Se siitä mullistuksesta sitten.
Kuka on väittänyt, että Manner ei ole pelikirjavalmentaja? Kuten jo aiemmin sanoin, Manner osaisi ja pystyisi, mutta hän on jääräpää.
Koska Manner on hyvä valmentaja ja koska Kärppien materiaali on täysin kilpailukykyinen. On syytä tarkastella henkistä puolta ja johtajuutta. Kurittomuus, jota eilen nähtiin on selvä ulkoinen merkki siitä, ettei joukkue voi parhaillaan henkisesti hyvin. Jos Mannerin kyvykkyyttä kyseenalaistaa, onkin syytä pohtia nimenomaan johtajuutta ja erityisesti henkilöjohtamista.
Alamme olla ytimessä. Manner on hyvä valmentaja, jos hän HALUAA olla. Kurittomuus johtuu nimenomaan siitä, että joukkue on turhautunut saamattomuuteensa. Tämä on syy ja seuraus niin pelitavallisista, kuin henkisistäkin asioista. Kun pelitapa ei tue joukkuetta, syntyy saamattomuuden tunne, mikä johtaa lopulta turhautumiseen.
Itse siis näen asian niin, että kyseessä on varsinainen noidankehä. On naiivia sinultakin väittää, että Mannerin pelitavassa ei ole mitään puutteita. Että kaikki on vain siitä kiinni, että joukkue on henkisesti lukossa. Varmasti on, kun tarpeeksi kauan hakkaa päätä seinään (lue: vastustajan trappiin).