Mitähän tästä pelistä nyt sanoisi. Luistin on kulkenu tässä pelissä edellisiä pelejä liukkaammin. Silti viisikkopelaaminen 5 vs 5 pelissä maalipaikkoja karttavaa pörräämistä, joka johtuu siitä, että organisoituihin rintamahyökkäyksiin ei päästä, vaan mennään päädyn kautta tai yhden pelaajan harppuunana. Sitä samaa kiekon räiskimistä, kuin tämän vuoden muissakin peleissä ilman mitään pyrkimystä pelin rytmittämiseen. Hienoa että pyritään pitämään paine koko viisikon voimin, mutta kyllä nyt liian moneen otteeseen Blues pääsi turhista ylipelaamisista 2 vs 1 hyökkäyksiin.
Hyökkäysketjujen rakentaminen on yksi asia, joka tällä hetkellä syö miestä. Kaksi parasta pelaajaamme Ramstedt ja Zaborsky pelaava ilman rittävää ketjukavereidensa tukea. Zaborsky ja Rask pelaavat käytännössä ilman sentteriä. Kuparinen on hyökkäyssuuntaan täysin näkymätön. Ihan kiva juttu, että hoitaa puolustusvelvoitteet, mutta nyt puhutaan tulosyksikön sentteristä. Kolmosessa voisi puolestani pelailla noilla esityksillä. Goldobin taas on ollut nuorten kisojen jälkeen täysin haluton ja näkymätön, vaikka rankkarit taittuu vieläkin. Toisessa laidassa sitten max. nelosketjun jyrä Åsten. Yllättäen Ramstedtin pelaaminen mennyt täysin kiekon kuskaamiseksi. Joutuu tekemään pinnansa ihan täysin yksin.
Fyysisen pelaamisen puuttuminen pistänyt silmään täälläkin. Liivik esim. pisti hienosti Taipaluksen katolleen, vaikka vähän myöhässä tulikin. HIFK:n maalille voi vain mennä, jos niin haluaa.