Jep jep. Ollaan tilanteessa missä liigan kakkosena oleva joukkue joutuu toivomaan, että ei kohtaa pleijareissa sijoilla ynnämuut olevaa Bluesia, joka pyyhkii fyysisempänä nippuna toistuvasti HIFK:lla jäätä. Positiivista on se, että ollaan kakkosena. Mutta pelkästään se, että tässä joutuu aidosti toivomaan, että vastaan ei tule Blues
tai
Lukko, merkitsee sitä että joukkue ei ole huippuhyvin koottu. Fyysinen ilkeä elementti puuttuu kokonaan, se on fakta. Nyt on kysymys enää siitä, kannattaako tällainen riskinotto? Jos kaaviot menevät hyvin, HIFK saattaa hyvinkin kohdata finaalissa Kärpät, joka ei ole mahdoton vastustaja ollenkaan. Jos taas juututaan alkukierroksilla pitkiin sarjoihin fyysisiä joukkueita vastaan, heikkoudet rupeavat näkymään. Yhtenä esimerkkinä taito-osastomme loukkaantumisriski. Mua säälittää nämä 50-kiloiset Goldit ja kumppanit. Heille on luvassa karua kohtelua playoffeissa. HIFK on rakennettu riskin päälle. Muistan meiltä aiempia kausia, jolloin on liki tietoisesti otettu riskiä veskariosastolla ja toivottu, että kävisi silti tsägä ja mentäisiin pitkälle. Tällä kaudella on otettu tietoinen riski jättämällä fyysisyys ja ilkeys pois. Tosielämässä pisimmälle menevät kuitenkin ne joukkueet, joilla ei ole heikkouksia. En usko, että tällä Kalpa-HIFK:lla nostellaan kannua, mutta ei se mahdotontakaan ole. Jos finaalipari on HIFK-Kärpät, tämä Helsingfors Kalpa saattaa jopa napata kultaakin.
Jonka
jälkeen Nyba & co toteavat, että fyysisyys on kuollut ja sitä ei enää tarvita.
Olen tosi paljon kamrat Inge Glidin linjoilla. Lätkä on ennenkaikkea viihdettä ja syyttäkää sitten puusilmäksi, mutta pelkkä kliininen pisteidenkerääminen ei riitä mulle huippuviihteeksi. Tunne-elementti puuttuu nyt käytännössä kokonaan ja HIFK on kuin laadukas tv-sarja,
jonka
catch on pikkuhiljaa kadonnut. Nyt on menossa sarjan yhdeksäs kausi ja periaatteessa
kaikki
on kuten ennenkin, mutta jotain puuttuu. Jotain sellaista, jonka vuoksi tallentaisin joka ainoan jakson edelleen. House tv-sarjan kanssa mulla kävi esimerkiksi näin.
Kaikki
oli vitun ookoo siinäkin loppuun asti, mutta ydin oli kadonnut viimeisillä kausilla. No, siltikin se oli tv-draamana huippulaadukas. Niin tämäkin 2014/2015 HIFK on.
Huomauttaisin, että menestyksestä huolimatta HIFK on myynyt hallin täyteen tasan yhteen (1 kpl!) otteluun! Pidän sitä selkeänä signaalina siitä, että ei tämä jengi wanhan liiton HIFK-fania puhuttele. Yhdellä sanalla sanottuna joukkue on
tasokas. Mutta onko joukkue
myös
viihdyttävä? Ei ole. Helvetti tota Stögöä, miksi sen pitää olla niin pirun hyvä keräämään pisteitä kiltillä, pikkukivalla jääkiekolla? Tässäpä dilemmaa isossa kuvassa. Mutta siltikin lakkia päästä valmentajalle, joka tekee ensisijaisesti tulosta. Minulla ja hänellä on linjaerimielisyys, mutta se ei estä mua kunnioittamasta hänen ammattitaitoaan.
Arkisempaan pelaaja-asiaan. Puustinen vs. Rask viivapelaajana menee mielestäni selkeästi Raskille. Ymmärrän hyvin, miksi Pudea ei tässä hommassa käytetä. Rask on parempi kahden suunnan pelaaja ja osaa
myös
jotenkuten puolustajan hommat. Puustinen olisi liian iso riski viivassa kiekonhallinnan menettäessään. Grillfors on vitun hyvä pakki! Eilen hän vastasi suunnilleen ainoasta HIFK:n taklauksestakin ja jumalauta, että Ihmiskyrpä Sailio sai kyytiä. Pikkaraisen saama
koko
kauden diili on hiinä ja hiinä. Hyvin pelatessaan Hank on ainoa yyveen hyvin osaava HIFK-pakki. Oman maalin edustalla on hän on laiskanpulskea 15-vuotias labradorinnoutaja, joka saattaa katsoa vihaisesti kun vastustaja rymyää. Sääli, että luonto ei ole luonut Mobergille enempää massaa. Hän varmasti käyttäisi fyysisyyttä, jos sitä olisi. Sen verran tunnollisesta pelaajasta on kyse. Teppo ja Moberg ovat tulevaisuuden nimiä. En muuten usko, että HIFK:n peli muuttuisi taikaiskusta fyysisemmäksi vaikka sieltä Melart tai vastaava alakertaan tulisi. Kyse on
koko
joukkueen peli-ilmeestä ja HIFK on tehty kiekkoa pitäväksi taitavaksi joukkueeksi. Miten taklaat ja haastat, jos omalla joukkueella on koko ajan kiekko? Mua vituttaa myös sekin, että HIFK on aikamoinen pikkutappara keskittyessään nyt lähinnä kahvaamiseen ja muuhun mailahäirintään. Katsomossa äärimmäiset tämän kauden HIFK:n ystävät voivat hyvinkin digata taidosta ja luistelusta (joka puuttui eilen kokonaan), mutta kun siirretään vinkkeli vastustajan kannalle, HIFK on aika yksioikoinen ja tarvittaessa helpostikin pysäytettävä nippu. Vastustaja pystyy keskittymään rikkomiseen ja fyysisyyteen, kun tietää, että HIFK ei vastaa tähän. Jos joukkue olisi monipuolisempi ja siinä olisi myös fyysistä presenssiä, se olisi vastustajan kannalta hankalampi.
edit: Ai niin pronssista ja pronssiottelusta. Kyseessä on tosi laimea
asia
ja mä en näe suurta eroa siinä voittaako vai häviääkö joukkue pronssiottelun. Sheddenin HIFK viihdytti helvetin paljon paremmin kuin Aran HIFK, vaikka jäikin neljänneksi ja Aran HIFK voitti sen yhden yksittäisen pronssiottelun. Mielestäni on aikamoista hurskastelua ja hiustenhalkomista nostaa pronssisija selvästi neljännen sijan ohitse arvoasteikossa sarjassa, jossa kaikki tähtää finaalipaikkaan ja pronssi pelataan yhdessä matsissa ihan säälistä. En ole kertaakaan käynyt katsomassa HIFK:n pronssiottelua, enkä aio käydäkään. Mulle sillä ei aidosti ole mitään merkitystä. Olenko ainoa?