Itse olen vähän jopa liian kärkäs kommentoimaan tiettyjä juttuja HIFK:n pelissä. Tämä johtuu siitä, että kokemus on osoittanut karulla tavalla sen, että mikäli HIFK:n pelaamisessa tai materiaalissa on selkeitä epäkohtia, niin viimeistään pudostuspeleissä ne potkivat kiville ja kovaa. Pikkarainen on nyt vetänyt tätä laivaa aika kauan ja ne samat ongelmat ovat jatkuneet koko tämän ajan. Hyvänä esimerkkinä pelillisistä puutteista voisin ottaa Petu Matikasen kauden 2011-12. Loppukaudesta HIFK kohtasi Helsingissä runkosarjaa johtaneen JYP:n ja tuo maalirikas peli päättyi HIFK:n voittoon. Pelin jälkeen HIFK:ta pidettiin varmimpana mestarisuosikkina. Muistan sen siitä, että olin tuon pelin jälkeen todella huolestunut siitä miten paljon HIFK antoi JYP:lle laatupaikkoja hyökkäämisen kustannuksella. Ilman Endrasin torjuntoja JYP olisi vienyt sen pelin selkeästi. Pudotuspeleissä Jokerit veti keskialueen tukkoon ja HIFK hakkasi päätään seinään ja HIFK ei missään vaiheessa löytänyt mitään eväitä sen purkamiseen. Ei ollut mitään pelillistä ratkaisumallia edelliskauden tapaan, johon olisi voitu nojata.
Pikkaraisen HIFK:n pelaamisessa on vaikiovaiheet, jotka leikkisästi olen itse nimennyt:
1. Tehoton hallintavaihe:
Etenkin kotipelit alkavat yleensä tällä ja saattaa kestää koko erän. HIFK hallitsee kiekkoa suvereenisti ja pyörii vastustajan alueella suurimman osan erästä. Laukaukset murskaavasti HIFK:lle, mutta loppujen lopuksi laukaisukarttaa tutkimalla ei kauhean montaa laatusektorin paikkaa löydy. Erän jälkeen on sellainen mielikuva, että hyvin HIFK pelasi ja olisi ansainnut enemmän, mutta sellaiset selkeät paikat kuitenkin puuttuvat. Kyllä siellä yksittäisiä laatupaikkojakin saattaa tulla, mutta yleensä vastustajan mv-lämmitetty tulikuumaksi ja samaan aikaan jo pieni turhautuminen on iskenyt pelaajiin, joten niitä paikkoja ei käytetä. Toki joskus saattaa joku maalikin tulla, mutta pahimmassa tapauksessa vastustaja voi jopa voittaa erän. etenkin Tuohimaalla oli paljon pelejä alkukaudesta, että vetoja tuli erään se 3 ja silti 1-2 meni sisään. Tässä pitäisi löytyä kärsivällisyyttä ja vaikka laukausten määrää vähentämällä pystyä murtautumaan laadukaampiin paikkoihin ja sitä kautta saada vs myös rikkomaan.
2. Kaaosvaihe:
Tehotonta hallintavaihdetta seuraa lähes väistämättä kaaosvaihe. Ainakin silloin, kun ei tule tulosta maalien muodossa, vs. tekee maalin tai tapahtuu muuta pakkaa sekoittavaa, kuten jäähy tai huono vaihto. Kaaosvaiheessa HIFK:n pelaamisesta ei suoraan sanottuna tule hevon vittua. Kiekkoa roiskitaan sinne tänne ja pelaamista pyritään kiihdyttämään, jonka seurauksia ovat kiekonhallinnan menetys, kontrolloimattomat hyökkäykset, jatkuvat vastustajan ylivoimahyökkäöykset sekä turhat rännimenetykset omissa. Tämä vaihe pitäisi saada mahdollisimman lyhyeksi, mutta yleensä se kestää HIFK:lla pahimmassa tapauksessa puolet pelistä ja se maksaa HIFK:lle todella paljon pisteitä. Se mitä HIFK:n tässä vaiheessa pitäisi mielestäni tehdä on päinvastainen, kuin mitä se nyt tekee. Pelin kiihdyttämisen sijasta HIFK:n pitäisi hyväksyä se, että nyt joudutaan hetki menemään rauhallisemmin ja tappaa vastustajan hyvä hetki ja oma huono hetki pois pelistä peliä hidastamalla. 4. kiekkokontrollivaihe, joka siis HIFK:lta puuttuu. Kyllä HIFK joskus hidastaa peliä, mutta ei kykene tekemään sitä kaaosvaiheessa ja se riepoo minua suunnattomasti. Tämä vaatii pakeilta malttia pitää kiekkoa ja hyökkääjiltä tukitoimia. HPK teki tätä Jukka jalosen aikana HIFK:lle hyvällä menestyksellä. Toinen joukkue luulee juuri saaneensa momentumin itselleen, niin kiekkokontrollilla tapetaan se pois ja hitaasti kiiruhdetaan takaisin siihen omaan peliin, eli HIFK:n tapauksessa hallintavaiheeseen. Monesti vastustaja saattaa jopa lähteä tyhmästi karvaamaan ja silloin hyvä joukkue iskee vastaan. Voidaan tietysti esittää kysymys, että riittääkö pakiston kiekollinen taito, mutta etenkin Auvitun tulon myötä pitäisi riittää.
3. Tehokas hallintavaihe (NHL HIFK):
Tämä on se HIFK:n tila, jossa kiekonhallinta ja maalinteon tehokkuus yhdistyy. HIFK saattaa painaa kolme maalia 5 minuuttiin ja peli on sen näköistä, että nyt siellä on NHL-joukkue Liigajengiä vastassa ja tuo joukkue ei voi hävitä tässä sarjassa kenellekään. Parasta kiekkoa ikinä. Tätä nähtiin Törmäsen aikana jopa pudotuspeleissä ja on nähty Pikkaraisen HIFK:ssa. Etenkin Oulun Kärpät on tätä herkkua päässyt maistelemaan useampaankin otteeseen tässä viime kausina, kun HIFK on pyyhkinyt oululaisilla jäätä etenkin Raksilassa hyvin suurinumeroisesti. Miksi juuri Kärppiä vastaan? HIFK lataantuu Kärppiä vastaan aina ja Kärpillä on se ihailtava piirre pelaamisessaan, että he haluavat myös viihdyttää ja pelata coast to coastia, jolloin HIFK pääsee iskemään vastaan. Tapparaa vastaan HIFK ei vastaavanlaiseen hurmokseen ole päässyt, koska Tappara haluaa minimoida sellaiset hyökkäykset vastustajalta ja pelin rakenne riittää puolustamaan ja purkamaan paineen. Lukko taas on hankala HIFK:lle koska se haluaa pitää kiekkoa, jolloin HIFK ei pääse jyskyttämään sitä omaa peliään. Tämä vaihehan ei ikinä voi kestää koko peliä, mutta yksi eräkin tätä ja HIFK yleensä voittaa pelin.
Se oppi tässä on myös tullut vuosien mittaan, että ei se pelin paras tila ole se menestyksen merkki vaan se miten heikot hetket pystytään käsittelemään. Heikot hetket pitää saada mahdollisimman lyhyiksi ja niistä pitää päästä yli viimeistään seuraavaan peliin mennessä. Sen pelillisen selkärangan pitää kestää niin, että on aina joku mihin palata, vaikka yksi peli menisi huonosti. Siksi itseäni ärsyttää, kun vieläkin näkyy miten pahasti se on vaiheessa, vaikka projektin viimeistä vuotta vedetään. Viime kauden lopun tappioputki oli hyvä (tai huono) esimerkki siitä, kun peli lähtee laukalle. HIFK:lla tuntuu olevan ikuinen harjoitteluvaihe menossa. Nyt toki tässä lähiaikoina on ollut paljon myös hyvää, mutta katsotaan miten selvitään näistä meille hankalista Lukosta ja Tapparasta. Pidetään Kalpa-peliä kuitenkin tässä vaiheessa harmillisena työtapaturmana, ksoka eihän HIFK ikinä oikein historiassaan ole mittaviin voittoputkiin yltynyt. Lisäksi pitää pystyä voittamaan pelejä erilaisia vastustajia ja pelitapoja vastaan. HIFK:lla monesti tuntuu olevan vaikeuksia samoja joukkueita vastaan. Lisäksi runkosarjassa ei monesti vielä oteta niin paljoa pois vastustajan peliä, kuin mitä pudotuspeleissä. Mikäli sieltä vastustajan pelaamisesta löytyy selkeitä ongelmakohtia, niin kyllä niihin isketään ja kovaa ja niitä HIFK:lta ainakin vielä löytyy.
Materiaalista voi ottaa esimerkkinä muutamankin kevään sarja Tapparaa ja Kärppiä vastaan, kun peli periaatteessa olisi riittänyt sarjasta jatkoon menoon, mutta ratkaisuvoiman leveys on sitten lopulta kääntänyt vaakakupin vastustajalle. Materiaalipuute on voinut olla esim. sentteriosaston ohuus, pakiston kiekollisuuden puute tai maalintekijöiden puute. Yhtenä keväänä kärppiä vastaan muutamakin loukkaantuminen (Rask etunenässä) ja ei vaan löytynyt ratkaisijoita. 2011 keväällä Hamilton tippui sivuun ja oli varaa vielä Ramstedt laittaa filaan, niin riitti leveyttä nelosta myöden.
Sentterosasto on ollut HIFK:n ongelma monta kautta ja nyt vihdoin, kun se osasto on riittävä, niin tuntuu myös ratkaisijoita löytyvän leveämmin ja pelaamisen rakenne on kunnossa (hyvinä hetkinä) myös alemmilla ketjuilla. Näin myös sieltä on mahdollista tulla tuloksellista tukea. Tuo Väänänen on oikeasti ihan napakymppihaku tuohon nelosen keskelle ja väitän esim. Åstenin parempien peliesitysten johtuvan 90%:sesti siitä, kun hyökkäysketjulla on lähtökohtaisesti joku pelillinen selkäranka. Lisäksi hyökkäysketju saa yhteisiä kokemuksia, kun ei koko ajan sielläkään ukot vaihdu saikkujen yms. myötä eikä jouduta peluuttamaan mitään hybridisentteriä, joka ei tosiasiassa osaa pelata tuota pelin vaativinta pelipaikkaa. HIFK on mennyt aikaimpina kausina jopa kahdella sentterillä ja kahdella hybridillä, niin eihän se voi kantaa.
Nyt kun miettii tämän kauden joukkuetta, niin HIFK on kyllä hiipinyt materiaalin puolesta jopa ihan uskottavaksi mestarikandidaatiksi. Tosin HIFK:n tapauksessahan se ei merkitse mitään. Auvitun tulo nosti pakiston kiekollista tasoa ja sehän se heikko kohta on HIFK:lla ollut. Sentteriosasto on paras vuosiin, kun Borgström jäikin ja ja Lundell on ottanut odotetut stepit. Broadhurtsilta odottaisin tasaisen pistetahdin lisäksi sellaista vaikeina hetkinä esiintuloa. Vähän hiipien tehnyt pisteensä, kuten Leskinenkin. Maalivahtiosasto nousee ehkä suurimmaksi kysymysmerkiksi, kun Tuohimaalla tuntuu olevan suuria vaikeuksia punaisissa. Ei ole uusi ongelma tämä. Mestaruustaistoa kun miettii, niin Lukko tietysti vaikuttaa olevan ihan omassa kastissaan, mutta kokemus on osoittanut sen, että heidän kohdallaan se ei kevättä ajatellen merkitse oikeastaan yhtään mitään. Tappara ja Kärpät ne HIFK:lle pahimmat sen jälkeen ovat. Kaikki muut pitäisi näin ylimielisesti ajateltuna hoitua ja näillä kahdella suurella molemmilla tuntuu olevan vähän paletti nyt poikkeuksellisen hukassa. Auki siis on mestaruustaisto, mutta ensin pitää selvittää ne omat pelilliset ongelmat. Muuten ei voiteta yhtään sarjaa.