Paljon onnea joukkueelle pronssimitalista ja iso kiitos! Kun peilaa tätä saavutusta siihen millaisessa maailmassa me kaikki olemme viimeiset n. 14kk eläneet niin tämä mitali tulee nousemaan tulevaisuudessa vielä suurempaan arvoon kuin miltä se ehkä juuri nyt tuntuu ("pronssina muiden joukossa"). Tää kiekkokausi tarjosi hienoja pelejä, onnistumisia ja tarinoita mutta samaan aikaan monien ihmisten elämässä on ollut paljon mullistuksia, menetyksiä, surua, epävarmuutta, ankeutta. Niin myös (IFK:n) pelaajien elämässä luultavasti. Maailmanlaajuinen poikkeustila, yksi kesken jäänyt kausi joka ei tarjonnut kellekään lopulta mitään päätöksiä mihinkään, valmistautuminen kauteen jonka läpiviennistä ei ollut mitään takeita ja nyt kausi joka jollain ihmeen kaupalla onnistuttiin kuitenkin pelaamaan läpi ja jopa mitalit jaettua. Ja vieläpä ilman yleisöä. Iso saavutus, kaikilta.
Ja jos miettii IFK:ta niin erikoisin kausi varmaan koskaan. Loukkaantumissumat, NHL-avut jonka myötä roolit pitkälti uusiksi, Lundellin pitkä poissaolo, koronatauko, TPS-sarjan pettymys, mutta lopulta yhteinen matka saatiin päätökseen positiivisissa merkeissä. Mitalit kaulassa, hymyt huulilla, hyvällä fiiliksellä. Ja hei, ehkä sekin merkkaa jotain että nuijittiin tosiaan vieläpä juuri Tappara maanrakoon 7-1 tässä matsissa... Itse koen ehkä jopa enemmän haikeutta kuin normaalisti kauden päätyttyä, ehkä juuri tämän erikoiskauden vuoksi. Tää on tuntunut poikkeuksellisen pitkältä kaudelta ja Jatkiksessakin tullut roikuttua enemmän kuin normaalisti, varmasti myös koska muuten elämässä tapahtunut niin kovin vähän tämän maailmantilanteen vuoksi. Ja vaikka pronssi tuntuu hyvältä niin kyllähän tästä kaikesta sellainen katkeransuloinen fiilis tässä kohtaa on, olisi toivonut joukkueelle enemmän ja toivonut että juuri tämän porukan tarina olisi voinut jatkua vielä hetken "normaalissa maailmassa". Mutta eteenpäin mennään ja toisaalta erittäin mielenkiintoinen on myös IFK:n tuleva kausi, sen pystyy jo nyt sanomaan kun Peltosta tulossa penkin taakse jne... Uutisia odotellessa :)
Keräsen tunteikkaasta haastattelusta kävi muuten ilmiselväksi kuinka tärkeä peli tämä joukkueelle oli ja kuinka paljon tätä mitalia arvostetaan. Liikuttava haastattelu.
Kiitos vielä IFK 2020-2021 ja tsemppiä tuleviin koitoksiin!
Ja jos miettii IFK:ta niin erikoisin kausi varmaan koskaan. Loukkaantumissumat, NHL-avut jonka myötä roolit pitkälti uusiksi, Lundellin pitkä poissaolo, koronatauko, TPS-sarjan pettymys, mutta lopulta yhteinen matka saatiin päätökseen positiivisissa merkeissä. Mitalit kaulassa, hymyt huulilla, hyvällä fiiliksellä. Ja hei, ehkä sekin merkkaa jotain että nuijittiin tosiaan vieläpä juuri Tappara maanrakoon 7-1 tässä matsissa... Itse koen ehkä jopa enemmän haikeutta kuin normaalisti kauden päätyttyä, ehkä juuri tämän erikoiskauden vuoksi. Tää on tuntunut poikkeuksellisen pitkältä kaudelta ja Jatkiksessakin tullut roikuttua enemmän kuin normaalisti, varmasti myös koska muuten elämässä tapahtunut niin kovin vähän tämän maailmantilanteen vuoksi. Ja vaikka pronssi tuntuu hyvältä niin kyllähän tästä kaikesta sellainen katkeransuloinen fiilis tässä kohtaa on, olisi toivonut joukkueelle enemmän ja toivonut että juuri tämän porukan tarina olisi voinut jatkua vielä hetken "normaalissa maailmassa". Mutta eteenpäin mennään ja toisaalta erittäin mielenkiintoinen on myös IFK:n tuleva kausi, sen pystyy jo nyt sanomaan kun Peltosta tulossa penkin taakse jne... Uutisia odotellessa :)
Keräsen tunteikkaasta haastattelusta kävi muuten ilmiselväksi kuinka tärkeä peli tämä joukkueelle oli ja kuinka paljon tätä mitalia arvostetaan. Liikuttava haastattelu.
Kiitos vielä IFK 2020-2021 ja tsemppiä tuleviin koitoksiin!