Olen pelannut naisten maajoukkuetta vastaan C-junnujen pääsarjajoukkueessa. Taklauskiellolla. Voitettiin 11-1.
NMJ sai 4 laukausta kohti maalii. C-sm sarjassa oltiin tuona vuonna 6.
Onneksi olkoon. Tällä kokemuksella voit varmasti perustella aukottomasti hautaan asti, kuinka naisten jääkiekko on ihan luokatonta räpellystä maailmanloppuun asti.
Mikä tässä on itse luotua olkiukkoa?
Ainakin ne huikeat korvaukset, joita naiskiekkoilijat ovat vaatineet. Huikea on toki epämääräinen ja varmaan suhteellinenkin käsite, mutta itse olen ainakin nähnyt ihan maltillisia ja kohtuullisia vaatimuksia. Ja vaatimuksien sijaan oikeastaan enemmän toiveita ja nykyisten olosuhteiden tuomista suuren yleisön tietoon.
Nyt niitä matseja ei taida olla, ettei kellekään tule paha mieli.
Etenkin nyt koronaviruksen aikana Naisleijonat on pelannut maajoukkueleireillä runsaasti eri ikäisiä poikia vastaan, koska naisten maajoukkueiden välisiä turnauksia on ollut vaikea järjestää ja arvokisoihin on silti täytynyt valmistautua jotenkin. Jotkut pelit naiset ovat hävinneet ja jotkut voittaneet. Kaikki pelit ovat silti epäilemättä palvelleet arvokisoihin valmistautumista.
Susanna Tapani ei erottunut B-mestiksessä muista pelaajista kuin ponnarista.
Tapani ei ollutkaan siellä voittamassa pistepörssiä, vaan hakemassa hänelle kovatasoista ja kehittävää ympäristöä. Täällä keskustelupalstoilla vittuilemisen sijaan pitäisi olla vastustajille ja joukkuekavereille kunnia-asia, että saa olla sparraamassa olympiaurheilijaa parhaimpaansa. Kovin moni siellä B-Mestiksessä ei voi edes haaveilla olympialaisissa pelaamisesta.
Moni uhraa elämänsä, omat säästönsä, vanhempien ja isovanhempien säästö (jos saavat) unelmansa eteen jossain toisessa lajissa. Myös pojat jäkiksessä. Miksi siis naisten/tyttöjen ei pitäisi maksaa unelmiensa saavuttamisesta?
Tottakai tyttöjen ja naistenkin pitää maksaa harrastuksesta. Tosin jääkiekkoa harrastavien tyttöjen määrä on niin pieni, että kohtuullisilla maksuilla tai jopa maksuttomalla harrastamisella saataisiin varmasti enemmän tyttöjä tutustumaan ja pysymään lajin parissa. Kuitenkin siinä vaiheessa, kun pelataan korkeimmalla mahdollisella sarjatasolla Suomen mestaruudesta ja yritetään samalla kehittää maajoukkuepelaajia, mahdollisuus keskittyä vain urheilemiseen olisi todella tärkeää. Niillä pelaamisestaan maksavilla pojilla ja divaripelaajilla on kuitenkin aina se mahdollisuus, että olemalla riittävän hyvä, voi päästä SM-liigaan, eurooppalaisiin huippusarjoihin tai jopa NHL:ään asti. Naisilla on ympäri maailman melkein sama tilanne, että mahdollisuutta elää jääkiekkoa pelaamalla ei ole, vaikka olisi kuinka hyvä.
Markkinoinnilla hallit täyteen ja siitä itse tehdyllä tuloksella eteenpäin? Ai ei vai?
Eikun muut tekee tulokset, toiset korjaa hedelmät.
Naisten joukkueilta, seuroilta ja liitolta vaaditaan tottakai enemmän ja parempaa tekemistä, jotta yleisö ja raha löytävät myös naisten jääkiekon. Ennen sitä on kyllä aika iso vuori kiivettävänä ihan lajin parissa olevien ihmistenkin asenteiden kanssa. Tämänkin olympiaturnauksen aikana nähty vittuilu ja jokaisen virheen suurentelu on valitettavan hyvä esimerkki lajin pariin tiukasti pinttyneistä asenteista.