Peking 2022 – montako mitalia Suomi saavuttaa?

[Fordél]

On matkaa mutta on aika rajua kategorisesti nyt sanoa tuosta nuorisoporukasta ettei heistä tule mitään. Etenkin kun Moilanen on jo maailmancupissakin antanut hyviä signaaleja. Remi Lindholmistakin saadaan uusi Hyvärinen.

Niin olisi, jos olisin noin sanonut, mutta kun en sanonut. Kirjoitin, että voivat ottaa yksittäisiä mitaleja, mutta uutta Iivoa eli suht takuuvarmaa mitalistia ei ole ole näköpiirissä. Olen mieluusti väärässä.

 

[Fordél]

Toisaalta tilanne on tainnut olla aika samankaltainen jo pidempään. Tai samoja merkkejä on ollut aiemminkin. Oikeastaan 2006 ja 1998 ovat olleet ne poikkeukset jolloin on laajalta rintamalta tullut mitaleita eri lajeista. Tietysti voisi miettiä että miksi ei ole ollut jatkuvuutta missään muussa kuin maastohiihdossa ja jääkiekossa.

On siinä juuri se ero, että ennen Suomella on ollut sentään laajemmalla rintamalla menestyspontentiaalia, vaikka se ei ole realisoitunut. 2000-luvulla on ollut vakavasti otettavia mitalikandidaatteja näiden peruslajien eli hiihdon ja jääkiekon lisäksi ainakin mäkihypyssä, pikaluistelussa, lumilautailussa, alppihiihdosta, ampumahiihdossa, freestylessa ja yhdistetyssä. Nyt 2020-luvulla realistisesti voidaan odottaa mitalia lähinnä hiihdosta ja jääkiekosta, yhdistetystä ja lumilautaluista. Esimerkiksi mäkihypyssä, alppihiihdossa, pikaluistelussa ja ampumahiihdossa ei ole näköpiirissä realistisia mitalisteja. Kärki on kaventunut ja kilpailu koventunut. Toki samaan aikaan voimme iloita muiden lajien, kuten joukkuepallloilulajien noususta, mutta talviolympialajien osalta en näe tilannetta valoisana.

 

[Huppu]

Niin olisi, jos olisin noin sanonut, mutta kun en sanonut. Kirjoitin, että voivat ottaa yksittäisiä mitaleja, mutta uutta Iivoa eli suht takuuvarmaa mitalistia ei ole ole näköpiirissä. Olen mieluusti väärässä.

Tässähän se on: eli voi tulla pöljän päivän mitalisti muttei aitoa huippua.

 

[TAM]

On siinä juuri se ero, että ennen Suomella on ollut sentään laajemmalla rintamalla menestyspontentiaalia, vaikka se ei ole realisoitunut. 2000-luvulla on ollut vakavasti otettavia mitalikandidaatteja näiden peruslajien eli hiihdon ja jääkiekon lisäksi ainakin mäkihypyssä, pikaluistelussa, lumilautailussa, alppihiihdosta, ampumahiihdossa, freestylessa ja yhdistetyssä. Nyt 2020-luvulla realistisesti voidaan odottaa mitalia lähinnä hiihdosta ja jääkiekosta, yhdistetystä ja lumilautaluista. Esimerkiksi mäkihypyssä, alppihiihdossa, pikaluistelussa ja ampumahiihdossa ei ole näköpiirissä realistisia mitalisteja. Kärki on kaventunut ja kilpailu koventunut. Toki samaan aikaan voimme iloita muiden lajien, kuten joukkuepallloilulajien noususta, mutta talviolympialajien osalta en näe tilannetta valoisana.

No tämä on kyllä ihan totta. Ja juuri tietysti se on myös ongelma, että näissä vahvemmissakin lajeissa kärki on aika kapea. Esimerkiksi yhdistetyssä toiveet ovat yhden miehen hartioilla. Samoin ampumahiihdossa menestys on kiinni siitä että natsaako Seppälällä kaikki.
Hiihdossa on tietysti enemmän leveyttä ja vaikka sielläkin olisi hyvä olla vielä laajempi porukka, niin sentään sinne kymmenen kärkeen (matkasta riippuen) on useammalla urheilijalla mahdollisuus.

 

[Barnes]

Esimerkiksi mäkihypyssä, alppihiihdossa, pikaluistelussa ja ampumahiihdossa ei ole näköpiirissä realistisia mitalisteja.

Eipä niitä alppi- tai ampumahiihdossa ole 1990-luvulta lähtien olleet kuin Mäkäräinen, Poutiainen, Palander ja ehkä Vesa Hietalahti (MC:n nelonen Salt Lake Cityyn lähtiessä). Jotain väläytyksiä kuten Romar ja Puurunen on toki ollut, mutta nimenomaan mitali- tai edes pistesijapotentiaalin osalta on kyllä ollut pitkään hiljaista. Pikaluistelussa olivat Koskela ja Poutala. Paremminkin noissa lajeissa sattui joko kultainen sukupolvi tai Mäkäräisen kaltainen yksinäinen ihme.

Mäkihyppy onkin sitten ihan oikeasti rysähtänyt alaspäin, kun joukkueet olivat vuosikymmeniä erittäin laadukkaita ja Matti Nykäsen tai Janne Ahosen takana oli Puikkosta, Kiurua, Hautamäkeä yms.

 

[Fordél]

Eipä niitä alppi- tai ampumahiihdossa ole 1990-luvulta lähtien olleet kuin Mäkäräinen, Poutiainen, Palander ja ehkä Vesa Hietalahti (MC:n nelonen Salt Lake Cityyn lähtiessä). Jotain väläytyksiä kuten Romar ja Puurunen on toki ollut, mutta nimenomaan mitali- tai edes pistesijapotentiaalin osalta on kyllä ollut pitkään hiljaista. Pikaluistelussa olivat Koskela ja Poutala. Paremminkin noissa lajeissa sattui joko kultainen sukupolvi tai Mäkäräisen kaltainen yksinäinen ihme.

Niin, onhan tossakin aika paljon enemmän selkeitä mitaliehdokkaita verrattuna siihen, mitä nyt on näköpiirissä. Tuohon kun lisätään mm. freestylen kaverit, useat lumilautailijat (nyt lähinnä vain Rinnekangas ja Rukajärvi) jne. niin puhutaan ihan eri määrästä potentiaalisia mitalisteja.

 

[TAM]

Eipä niitä alppi- tai ampumahiihdossa ole 1990-luvulta lähtien olleet kuin Mäkäräinen, Poutiainen, Palander ja ehkä Vesa Hietalahti (MC:n nelonen Salt Lake Cityyn lähtiessä). Jotain väläytyksiä kuten Romar ja Puurunen on toki ollut, mutta nimenomaan mitali- tai edes pistesijapotentiaalin osalta on kyllä ollut pitkään hiljaista. Pikaluistelussa olivat Koskela ja Poutala. Paremminkin noissa lajeissa sattui joko kultainen sukupolvi tai Mäkäräisen kaltainen yksinäinen ihme.

Mäkihyppy onkin sitten ihan oikeasti rysähtänyt alaspäin, kun joukkueet olivat vuosikymmeniä erittäin laadukkaita ja Matti Nykäsen tai Janne Ahosen takana oli Puikkosta, Kiurua, Hautamäkeä yms.

Olisikin mielestäni mielenkiintoista, että miksei näiden huippuyksilöiden vanavedessä ole pystytty kasvattamaan kiinnostusta ja harrastajamääriä näissä lajeissa. Miksei Poutiaisen ja Palanderin vanavedessä alkanut kunnon alppihiihtobuumia. Tai Mäkäräisen taistellessa kärkisijoista viikosta toiseen maailmancupissa olisi luullut että harrastajamääriä olisi saatu kasvatettua.
Eihän näin pienessä maassa riitä lahjakkuuksia kaikkiin lajeihin... mutta jostain syystä vaikkapa Norjassa tuntuu aika laajasti riittävän. Tai Ruotsissakin varmasti enemmän vaikka ottaa isomman asukasmääränkin huomioon.

EDIT: Tai jos harrastajamäärät ovat kasvaneet, niin miksei sieltä ole jalostunut enempää huippuja.

 

[DAF]

Tässähän se on: eli voi tulla pöljän päivän mitalisti muttei aitoa huippua.

Tässä on vaan edelleen sattuman ja ajan kultaamien muistojen ongelma. Iivoa jatkuvana menestysodotuksena ei ollut olemassa edes vielä ensimmäisen olympiakullan jälkeenkään. Käännepisteenä voi pitää optimistisesti Ruian maailmancupia 2014 tai realistisemmin kautta 2016-17. Kuten yllä kirjoitin, 2014 olympiavalinta oli debatoitu yllätys.

 

[BitterX]

Eipä niitä alppi- tai ampumahiihdossa ole 1990-luvulta lähtien olleet kuin Mäkäräinen, Poutiainen, Palander ja ehkä Vesa Hietalahti (MC:n nelonen Salt Lake Cityyn lähtiessä). Jotain väläytyksiä kuten Romar ja Puurunen on toki ollut, mutta nimenomaan mitali- tai edes pistesijapotentiaalin osalta on kyllä ollut pitkään hiljaista. Pikaluistelussa olivat Koskela ja Poutala. Paremminkin noissa lajeissa sattui joko kultainen sukupolvi tai Mäkäräisen kaltainen yksinäinen ihme.

Mäkihyppy onkin sitten ihan oikeasti rysähtänyt alaspäin, kun joukkueet olivat vuosikymmeniä erittäin laadukkaita ja Matti Nykäsen tai Janne Ahosen takana oli Puikkosta, Kiurua, Hautamäkeä yms.

Pikaluistelussa Koskelan ja Poutalan samanaikainen nousu maailman huipulle oli melkoinen ihme. Kyseisessä lajissa Suomi nimittäin on olosuhteiltaan aivan totaalinen kehitysmaa, kun koko maassa taitaa olla pari jokseenkin kelvollista ulkorataa eikä yhtäkään hallia. Näiden kahden urheilijan huippuaikoina olisi ollut momentum, mutta se hukattiin, koska ympärivuotisen harjoittelun mahdollistavaa hallia ei saatu aikaiseksi. En sitten tiedä, mikä sen Myllypuron hallin tilanne nyt oikein on.

Ampumahiihdossa mielestäni kyse on enemmänkin pitkäaikaisesta alisuorittamisesta, vaikka lajissa kansainvälinen kilpailu toki onkin kovaa. Eikös lajipiireissä ollut jotakin klikkien ja / tai seurojen välistä sisäistä kränää, jolla on varmasti ollut vaikutusta selkeän strategian kehittämiseen?

Mäkihypyn romahdus on ehkä mystisin juttu. Paljon puhutaan äärimmäisen vähäisistä harrastajamääristä, mutta ei mäkihypyn harrastaminen nyt luonnollisestikaan mitään kansanhuvia ole koskaan ollutkaan eikä todellakaan mistään suurista harrastajamassoista puhuta myöskään Norjan, Puolan, Slovenian, Itävallan tai Saksankaan kohdalla. Sitäpaitsi samat megatrendit vaikuttavat nuorten harrastamispäätöksiin myös e.m. maissa: esimerkiksi temppuilu twintipeillä tai laudalla kiinnostaa 99 prosenttia lapsista ja nuorista enemmän, kuin imagoltaan melko boomer mäkihyppy. Se ei siis ollenkaan käy selitykseksi suomalaisen mäkihypyn alennustilaan.

Alppihiihdossa maantiede on kylmä realiteetti. Lapissa on kohtuulliset olosuhteet pujottelun ja suurehkoin varauksin suurpuikan harjoitteluun, mutta Lappiin on toisaalta ruuhka-Suomesta, josta lähes kaikki harrastajat ovat kotoisin, kallista ja aikaavievää matkustaa. Oikeastaan ihan sama asia, kuin lentäminen Alpeille leireilemään. Palander, Poutiainen, Uotila, Raita ja kumppanit tekivät aikanaan kyllä melkoisen urotyön noustessaan maailman huipulle tai lähelle sitä.

 

[Huppu]

Tässä on vaan edelleen sattuman ja ajan kultaamien muistojen ongelma. Iivoa jatkuvana menestysodotuksena ei ollut olemassa edes vielä ensimmäisen olympiakullan jälkeenkään. Käännepisteenä voi pitää optimistisesti Ruian maailmancupia 2014 tai realistisemmin kautta 2016-17. Kuten yllä kirjoitin, 2014 olympiavalinta oli debatoitu yllätys.

Ja tässäkin 2019-2021 kysyy siitä varmasta mitalista. 2019 se sentään niukasti kääntyi. En myöskään usko että kukaan ennusti nyt tällaisia kisoja.

 

[knttrtknkn1]

Pikaluistelussa Koskelan ja Poutalan samanaikainen nousu maailman huipulle oli melkoinen ihme. Kyseisessä lajissa Suomi nimittäin on olosuhteiltaan aivan totaalinen kehitysmaa, kun koko maassa taitaa olla pari jokseenkin kelvollista ulkorataa eikä yhtäkään hallia. Näiden kahden urheilijan huippuaikoina olisi ollut momentum, mutta se hukattiin, koska ympärivuotisen harjoittelun mahdollistavaa hallia ei saatu aikaiseksi. En sitten tiedä, mikä sen Myllypuron hallin tilanne nyt oikein on.

Lappeenrantaan on tulossa jääpallohalli. Luulisi että siihen ymmärrettäisi tönästä myös luistelubaana.

 

[Barnes]

Niin, onhan tossakin aika paljon enemmän selkeitä mitaliehdokkaita verrattuna siihen, mitä nyt on näköpiirissä. Tuohon kun lisätään mm. freestylen kaverit, useat lumilautailijat (nyt lähinnä vain Rinnekangas ja Rukajärvi) jne. niin puhutaan ihan eri määrästä potentiaalisia mitalisteja.

Mihinkä kisoihin tässä siis verrataan?

Ampumahiihdossa realistisia mitaliehdokkaita on ollut vain Hietalahti 02 ja Mäkäräinen 14&18. Sitä ennen mitaliodotuksia ollut joskus 1980 Lake Placidissä. Alppihiihdossa Poutiainen 02, 06 ja 10, Palander 06. Ei varmaan tarvinne mainita mitään olleen ennen taikka jälkeen. Pikaluistelussa historia on toki kunniakas, mutta edellisistä huipuista kulunut pitkä aika. Poutala oli mitaliehdokas 10 ja 18. Olympiavuosina ongelmista kärsinyt Koskela teki hienon uran muutoin. Ottaen huomioon, että Suomessa olosuhteet ovat retuperällä, on järkyttävä ihme että Poutala ja Koskela edes pystyivät tuloksiinsa.

Lumilautailussa (vasta Naganossa olympiaohjelmaan) tosiaan oli vahva panos aina jonnekin Vancouveriin asti, jolloinka minun ymmärtääkseni vain Piiroinen ja Janne Korpi olivat mitalipotentiaalisia. Sitä samaa seuraavat kisat ovat olleetkin. Kuten Piiroinen totesi, ei hän huonontunut, muut vain menivät nopeammin eteenpäin. Suomalaiset olivat menestyksen aallonharjalla oikeaan aikaan, lajin kehityttyä kyyti kylmeni nopeasti.

Freestylekin rajoittui pitkälti kumpareisiin, Pellisen Jone pärjäsi ski crossissa. Juuri näiden "lökäpöksylajien" heikkeneminen näkyykin olennaisesti olympiatasolla, koska perinteisesti Suomi on ollut hyvin vahvasti pohjoismaisten hiihtolajien varassa. Torino ja Nagano olivat poikkeuksia koko talviurheilumme historiassa.

 

[Fordél]

Mihinkä kisoihin tässä siis verrataan?

Ei mihinkään tiettyihin kisoihin. Puhuin yleisesti 2000-luvusta.

Ampumahiihdossa realistisia mitaliehdokkaita on ollut vain Hietalahti 02 ja Mäkäräinen 14&18. Sitä ennen mitaliodotuksia ollut joskus 1980 Lake Placidissä. Alppihiihdossa Poutiainen 02, 06 ja 10, Palander 06. Ei varmaan tarvinne mainita mitään olleen ennen taikka jälkeen. Pikaluistelussa historia on toki kunniakas, mutta edellisistä huipuista kulunut pitkä aika. Poutala oli mitaliehdokas 10 ja 18. Olympiavuosina ongelmista kärsinyt Koskela teki hienon uran muutoin. Ottaen huomioon, että Suomessa olosuhteet ovat retuperällä, on järkyttävä ihme että Poutala ja Koskela edes pystyivät tuloksiinsa.

Lumilautailussa (vasta Naganossa olympiaohjelmaan) tosiaan oli vahva panos aina jonnekin Vancouveriin asti, jolloinka minun ymmärtääkseni vain Piiroinen ja Janne Korpi olivat mitalipotentiaalisia. Sitä samaa seuraavat kisat ovat olleetkin. Kuten Piiroinen totesi, ei hän huonontunut, muut vain menivät nopeammin eteenpäin. Suomalaiset olivat menestyksen aallonharjalla oikeaan aikaan, lajin kehityttyä kyyti kylmeni nopeasti.

Freestylekin rajoittui pitkälti kumpareisiin, Pellisen Jone pärjäsi ski crossissa. Juuri näiden "lökäpöksylajien" heikkeneminen näkyykin olennaisesti olympiatasolla, koska perinteisesti Suomi on ollut hyvin vahvasti pohjoismaisten hiihtolajien varassa. Torino ja Nagano olivat poikkeuksia koko talviurheilumme historiassa.

Edelleen, tässä on paljon enemmän realistisia mitaliehdokkaita, kuin mitä nyt on näköpiirissä (vaikka otettaisiin vain 2010-luku).

 

[IceWalker]

Mitaleita siis tulossa vain maastohiihdosta ja jääkiekosta. Koska viimeeksi vain kahdesta lajista....

Suomella oli pitkän aikaa kolme kovaa, maastohiihto, yhdistetty ja mäkihyppy. Innsbruckissa 1976 siirryttiin kahteen (1994 jälkeen), maastohiihto ja ampumahiihto, Sitten Grenoblessa 1968 maastohiihto ja pikaluistelu. Mutta vain yhden lajin olympialaisia saa etsiä Lake Placidista ja Sankt Moritzistä. 1932 mitalit tulivat maastohiihdosta ja 1928 pikaluistelusta.

Suomi on siis hukannut loistavat pikaluisteluperinteet (varmaan puupäisen hallipolitiikan takia), tottahan toki suomalaisen pitää harjoitella kotona avojäällä; mäkihyppyperinteet ja odotan pelolla, mitä vielä hukataan. Vastaavasti uusista lajeista ei ole osattu pitää kiinni. Curlingboomikin oli ja meni.

Jos sinänsä erikoinen alamäkiluistelu saavuttaa olympiastatuksen, niin näinköhän siinäkään pärjätään jatkossa? Tekemisen pitäisi olla niin huippuunsa viritettyä, että sellainen ei vain Suomessa onnistu monessa lajissa.

 

[TAM]

Ampumahiihdossa mielestäni kyse on enemmänkin pitkäaikaisesta alisuorittamisesta, vaikka lajissa kansainvälinen kilpailu toki onkin kovaa. Eikös lajipiireissä ollut jotakin klikkien ja / tai seurojen välistä sisäistä kränää, jolla on varmasti ollut vaikutusta selkeän strategian kehittämiseen?

Itselläni on vähän sellainen mielikuva että tämä on iso ongelma laajemminkin kuin ampumahiihdossa. Siis sisäinen kiistely ja ristiriidat. Ei välttämättä liittotasolla mutta seuratasolla ainakin. Ja siihen on vuosien varrella hukattu paljon resursseja ihan turhaan.

Tämähän on tietenkin lähtenyt sieltä sadan vuoden takaa kun joka kylässä piti olla kaksi urheiluseuraa, joissa harjoiteltiin samoja lajeja. Mutta mitään yhteistyötä ei lahtareiden/punikkien kanssa tehty.
Ja tämä rakenne on monissa paikoissa edelleen olemassa. Tässä yhdessä naapurikaupungissa oli vielä muutama vuosi sitten kaksi hiihtoseuraa jotka harjoittelivat samana päivänä samassa paikassa mutta erikseen. Ja molempien treeneissä oli muutama nuori harjoittelemassa. Sittemmin toinen näistä seuroista sentään lopetti toimintansa, mutta kyllä näitä vastaavia jakoja on vieläkin olemassa.

Tai itseasiassa olihan tämä jako liittotasollakin vaikka miten pitkään. Nythän TUL:in toiminta taitaa keskittyä tukirahojen nostamiseen. Mutta kuvittelisin että jos koko sata vuotta olisi urheiltu yhden kattojärjestön alla ja tehty enemmän yhdessä sen sijaan että on riidelty ja taisteltu vähäisistä resursseista, niin saattaisi nykyäänkin urheilun kenttä vaikuttaa erilaiselta.

 

[DAF]

Ja tässäkin 2019-2021 kysyy siitä varmasta mitalista. 2019 se sentään niukasti kääntyi. En myöskään usko että kukaan ennusti nyt tällaisia kisoja.

Juuri näin. 2017 MM ja erityisesti 2018 viidenkympin kulta loivat sen ”konsistentin arvokisamenestyjän”, mutta jos sitä nuorten vaihetta, so. aikaa ennen ekaa olympiakultaa (Jossa kaikessa hienoudessaan oli aika helvetisti tuuria, kuten kaikki siitä laskun alta muistanevat) miettii, eivät vaikkapa Ståhlbergin tai Moilasen meriitit ainakaan heikompia ole.

En nyt tietenkään sano, että heistä tulee uusi Iivo tai että se olisi todennäköistäkään, mutta jos ihan puhtaasti miettii näitä pohjia ja tulevaisuutta, aika saman tyypin talentteja siellä on. Vaikeinta on se aikuisiin breikkaaminen - ihan joka maassa.

 

[Beltran]

Pikaluistelussa Koskelan ja Poutalan samanaikainen nousu maailman huipulle oli melkoinen ihme. Kyseisessä lajissa Suomi nimittäin on olosuhteiltaan aivan totaalinen kehitysmaa, kun koko maassa taitaa olla pari jokseenkin kelvollista ulkorataa eikä yhtäkään hallia.

Jäähallejahan meillä on mutta kaukalopikaluistelu ei olympiastatuksestaan huolimatta maistu?

 

[BitterX]

Itselläni on vähän sellainen mielikuva että tämä on iso ongelma laajemminkin kuin ampumahiihdossa. Siis sisäinen kiistely ja ristiriidat. Ei välttämättä liittotasolla mutta seuratasolla ainakin. Ja siihen on vuosien varrella hukattu paljon resursseja ihan turhaan.

Tämähän on tietenkin lähtenyt sieltä sadan vuoden takaa kun joka kylässä piti olla kaksi urheiluseuraa, joissa harjoiteltiin samoja lajeja. Mutta mitään yhteistyötä ei lahtareiden/punikkien kanssa tehty.
Ja tämä rakenne on monissa paikoissa edelleen olemassa. Tässä yhdessä naapurikaupungissa oli vielä muutama vuosi sitten kaksi hiihtoseuraa jotka harjoittelivat samana päivänä samassa paikassa mutta erikseen. Ja molempien treeneissä oli muutama nuori harjoittelemassa. Sittemmin toinen näistä seuroista sentään lopetti toimintansa, mutta kyllä näitä vastaavia jakoja on vieläkin olemassa.

Tai itseasiassa olihan tämä jako liittotasollakin vaikka miten pitkään. Nythän TUL:in toiminta taitaa keskittyä tukirahojen nostamiseen. Mutta kuvittelisin että jos koko sata vuotta olisi urheiltu yhden kattojärjestön alla ja tehty enemmän yhdessä sen sijaan että on riidelty ja taisteltu vähäisistä resursseista, niin saattaisi nykyäänkin urheilun kenttä vaikuttaa erilaiselta.

Tähän sanottakoon vain, että aivan erinomainen pointti.

Suomi on vähän liian pieni maa tuommoiseen keskinäiseen kyräilyyn etenkin, kun tuo "urheilun luokkajako" lienee vahvin juuri niissä perinnelajeissa, jotka lasten ja nuorten urheiluharrastamisen murroksessa kamppailevat pienenevien harrastajamäärien kanssa (esim. yleisurheilu, maastohiihto, uinti...).

Perinnelajeissa harrastajamäärät vähenevät, mutta niille on silti tilauksensa ja paikkansa myös lasten ja nuorten harrastajien keskuudessa. Nykyään on vain entistä vähemmän varaa hukata resursseja tuommoiseen typerään riitelyyn.

 

[Fordél]

Jäähallejahan meillä on mutta kaukalopikaluistelu ei olympiastatuksestaan huolimatta maistu?

Niin, on kyllä jäähalleja, mutta ei välttämättä jäävuoroja. Jäähallit taitavat olla aika hyvin buukattu, etenkin isommilla paikkakunnilla, joten ei ole ihan helppo rasti alkaa sovittelemaan vähille vuoroille vielä uutta lajia.

 

[DAF]

Mihinkä kisoihin tässä siis verrataan?

Ampumahiihdossa realistisia mitaliehdokkaita on ollut vain Hietalahti 02 ja Mäkäräinen 14&18. Sitä ennen mitaliodotuksia ollut joskus 1980 Lake Placidissä. Alppihiihdossa Poutiainen 02, 06 ja 10, Palander 06. Ei varmaan tarvinne mainita mitään olleen ennen taikka jälkeen. Pikaluistelussa historia on toki kunniakas, mutta edellisistä huipuista kulunut pitkä aika. Poutala oli mitaliehdokas 10 ja 18. Olympiavuosina ongelmista kärsinyt Koskela teki hienon uran muutoin. Ottaen huomioon, että Suomessa olosuhteet ovat retuperällä, on järkyttävä ihme että Poutala ja Koskela edes pystyivät tuloksiinsa.

Ehkä nyt ah:ssa kuitenkin 80-luvun kesto-odotus Harri Elorannasta, joka ei tosin Sarajevossa ollut mukana. Vaikka Albertvillen menestys Elorannalla olikin mitalille asti yllätys, hänhän oli hyvin kauan hiihtovauhdiltaan täysin suvereeni ampumahiihtäjä meillä.

Ammunnan kanssa oli ongelmia, mutta kuitenkin nuorten MM ja aikuisten MM-pronssia vuosikymmenen alkupuolelta. Elorannasta odotettiin aivan huippua ja hänelle ladattiin paljon odotuksia, mitalille asti. Parhaimmillaan kun voitti Kirvesniemenkin sileän puolella. Aivan eri tason talentti kuin Räikkönen tai Hietalahti.

 

[BitterX]

Jäähallejahan meillä on mutta kaukalopikaluistelu ei olympiastatuksestaan huolimatta maistu?

Tämä on myös hyvä pointti. Short trackiin tässä maassa olisi loistavat olosuhteet, mutta pikaluisteluseuroilla ei ilmeisesti ole ollut pienintäkään kiinnostusta ottaa lajia ohjelmistoonsa?

EDIT: nimimerkiltä @Fordél hyvä huomio. Ainakin jääkiekkokaupungeissa jäähallit taitavat olla aika täyteen bookattuja.

 

[Beltran]

Niin, on kyllä jäähalleja, mutta ei välttämättä jäävuoroja. Jäähallit taitavat olla aika hyvin buukattu, etenkin isommilla paikkakunnilla, joten ei ole ihan helppo rasti alkaa sovittelemaan vähille vuoroille vielä uutta lajia.

Samaa rajallista aikaa jakavat myös taitoluistelu ja curling, tosin en tiedä missä määrin missäkin hallissa.

 

[Huppu]

Edelleen, tässä on paljon enemmän realistisia mitaliehdokkaita, kuin mitä nyt on näköpiirissä (vaikka otettaisiin vain 2010-luku).

Jälkikäteen on helppo kertoa kun tiedetään toteuma. Olisit samalla tapaa 2013 kirjoittanut ettei Suomen mieshiihdolla ole tulevaisuutta Heikkisen ja Jauhojärven takana. Eikä Mustikaan lopulta yhtään henkilökohtaista mitalia ottanut. Niskanen tuli yllättäen. Nyt on jopa olemassa joukko lupauksia. Sieltä voi taas tulla tai olla tulematta jengiä mutta en usko että kumpikaan meistä tietää vaikka lumilautailusta tarpeeksi sanoakseen ettei mitää ole nähtävissä.

Tämä on myös hyvä pointti. Short trackiin tässä maassa olisi loistavat olosuhteet, mutta pikaluisteluseuroilla ei ilmeisesti ole ollut pienintäkään kiinnostusta ottaa lajia ohjelmistoonsa?

No se nyt on niin tyhmä laji että hyvä vaan että jengi tekee jotain fiksumpaa. Vaikka siinä joku mitali menetettäisiinkin. Kyllä terve urheilukulttuurikin on joku arvo, muutenhan kannattaisi vaan kieltää jalkapallon pelaaminen että jengi harrastaisi sen sijaan jotain mistä voi "oikeaa" menestystä Suomelle tuoda. Niin ja säbän ja pesiksen. Oikeastaan kaiken joukkueurheilun jos olympiamitaleita halutaan maksimoida. (Juu ei liity rinnastukset short trackiin)

 

[BitterX]

No se nyt on niin tyhmä laji että hyvä vaan että jengi tekee jotain fiksumpaa. Vaikka siinä joku mitali menetettäisiinkin. Kyllä terve urheilukulttuurikin on joku arvo, muutenhan kannattaisi vaan kieltää jalkapallon pelaaminen että jengi harrastaisi sen sijaan jotain mistä voi "oikeaa" menestystä Suomelle tuoda. Niin ja säbän ja pesiksen. Oikeastaan kaiken joukkueurheilun jos olympiamitaleita halutaan maksimoida. (Juu ei liity rinnastukset short trackiin)

Markkinathan sen meillä liberaaleissa demokratioissa lopulta päättävät, että mikä on tyhmä laji ja mikä ei.

En tiedä tarkkaan tiedä, mutta lienee ihan mahdollista, että jotkut pikaluisteluseurat ovat tarjonneet short trackiä valikoimaansa, mutta ei ole riittänyt kiinnostusta. Kenties koko pikaluisteluun ei ole riittänyt kiinnostusta.

Toin esiin vain olosuhdepuolen, kun olympiamitaleista on ollut puhe.

Henkilökohtaisesti tervehdin ilolla palloilulajien suosiota ja menestystä, mutta olen niidenkin kohdalla hieman huolissani siitä, miten jatkuvuutta onnistutaan turvaamaan. Koriksen ja lentopallon kohdalla näyttää taas käsittääkseni suhteellisen heikolta.

 

[Huppu]

Henkilökohtaisesti tervehdin ilolla palloilulajien suosiota ja menestystä, mutta olen niidenkin kohdalla hieman huolissani siitä, miten jatkuvuutta onnistutaan turvaamaan. Koriksen ja lentopallon kohdalla näyttää taas käsittääkseni suhteellisen heikolta.

Lopulta se on aina vähän niin että "pienemmät" lajit on huippuyksilön tai "kultaisen sukupolven" varassa. Sitten se laji johon tällainen osuu vaihtuu. Jääkiekko ja muutama muu laji on asemassa että tulee "aina" olemaan jollain tasolla. Ja nämä jutut koskee monia Suomea suurempiakin maita. Nyt tosin ollaan jo väärässä ketjussa.