Huh huh.
Ilveksen avausmaalia edeltäneet pari vaihtoa olivat suvereenia henkilökohtaisen mailankäsittelytaidon näytöstä, kun samalla vastapuoli jäätyi henkisesti viime omaan paskuuteensa aivan kuten Sport viime keväänä. Itse en näitä mainittuja tuomarivirheitä jään tasalta edes huomannut, mutta siis ainakin pelitilanteisiin nähden ihan ansaittu maali.
Mutta tämän maalin jälkeen ei sitä sportmaista housuun paskomista enää nähtykään, vaan 5v5 pelissä Jukurit hienoisesti hallitsi ensimmäistä erää. Oletin, että Ilves löytäisi toiseen erään koppiin jääneet jalkansa, mutta havaintojeni mukaan selät olivat toisen erän alussa entistäkin suoremmassa. Muutenhan toinen erä menikin sitten pelillisesti ihan läpsyttelyksi, kun liigatuomarit halusivat todellakin todistaa tasonsa. Ei voi muuta todeta kuin isot sympatiat pelaajien puolelle. Voin kuvitella kuinka mahdotonta on yrittää pelata kovaa, kun kahvaaminen on sallittu, mutta taklaamisesta saattaa silloin tällöin tulla satunnainen estämis- tai poikittaisjäähy. YÖK. Onneksi tuomarit tätä eivät sentään onnistuneet ratkaisemaan, vaan surkeiden vihellysten myötä tontteja tarjottiin myös Jukureille, ei vaan näyttänyt tyhjä maali maistuvan tänään.
Yleisesti ottaen peliä oli todella viihdyttävää seurata ja joukkueet todellakin tarjosivat vastinetta joka pennille. Näiden viime päivinä vahdattujen änärimatsien vastapainoksi varsinkin ilvespelaajien oman pään kiekolliset ratkaisut miellyttivät silmää. Täällä on puhuttu paljon Jukureiden karvauksesta, mutta eihän kummankaan joukkueen puolustajilla ollut kiekon kanssa hätäpäivääkään, johtuen siitä että molemmat valmentajat ovat organisoineet joukkonsa fiksusti.
Tasoerot ovat ilmeiset ainoastaan fyysisellä puolella kaksinkamppailutilanteissa, mailankäsittelytaidossa kun sota-alueella operoidaan suht seisovin jaloin, ja tietenkin odotetusti maalipaikkojen realisointiprosentissa. Joku tamperelainen kirjoitti nähneensä ilvespyörityksissä vaaran paikkoja. Minun näkemykseni mukaan ilvespyöritykset koostuivat lähinnä siitä että yksi pelaaja kiersi hurjaa vauhtia Jukureiden miehittämää sota-aluetta yksin kiekon kanssa, kun taas jukuripelaaja unohtui ilvespäädyssä yllättävänkin usein vapaaksi yksin maalin eteen.
Maalivahdeissa oli eroa kuin yöllä ja päivällä. Kolppanen torjui tyynesti peittäen, nappasi ne parit game saverit hanskaansa. Bernardin elekieli oli juuri sellaista kuin elämänsä suurinta peliä pelaavalta parikymppiseltä voi odottaakin, jokaista viivavetoa lähdettiin hakemaan aggressiivisesen hytkynnän säestämänä kuin torjunta olisi se elämän viimeinen. No, jos ei 2-1 maali olisi mennyt niin helposti, niin suorastaan erinomaisestihan Andy olisi tonttinsa hoitanut. Pitkässä sarjassa tämä menee kuitenkin Kolppaselle 100-0 ellei muutosta esityksissä tapahdu.
Jos jotain negatiivista täytyy mainita, niin yleisö. Normi runkosarjahöntsään nähden hakametsän kirkossahan oli yllättävän "tunnelmallista" (ei tietenkään silti lähelläkään esim. Kouvolan välierätunnelmaa), mutta tamperelaisen tuulipuvun keskellä permantopaikoilla fiilis oli kuin olisi ollut keskellä invakatsomoa. Jääkiekkoilullisesti (seurantaketjustakin tuttu?) juntti yleisö alkoi sieppaamaan oikein olan takaa, ja lähtökohtaisesti neutraalin katsojan rooli vaihtukin hyvin nopeasti mestisbandwagoniin. Toisaalta mikkelin päädyssä vietetyt erätauot taas vaan vahvistivat käsitystäni mikkeliläiskannattajista. Ensimmäisellä tauolla saimme nauttia Ari Kyösti-Sepon humalaisesta reilu nelikymppisestä kaksoisolennosta, joka eli oman elämänsä urheilu-unelmaa päästessään ensimmäistä kertaa suureen hakametsään. Mutta toisella erätauolla tulikin jopa tätäkin tyyppiä ikävä, kun KooKoo-huivi veti puoleensa alkoholistien päiväkeskuksesta karanneen symppiksen joka ei koko erätauon aikana meinannut saada sanaa suustaan, mutta miehistä koskettelua riitti sitten senkin edestä. Yleistunnelmaltaan kirkko jäi silti odotetun vaisuksi, viime keväänä oli paljon paremmat meiningit.
Koko ottelun ajan ajattelin, että Ilveksen pelissä täytyy olla paljon enemmän käyttämätöntä potentiaalia. Se ei kuitenkaan missään vaiheessa realisoitunut. Olen edelleen sitä mieltä, että Jukurit pelaa lähempänä potentiaalinsa ylärajaa. Mutta ellei Ilves saa radikaalisti parannettua, tämä menee seisemänteen.
Vielä post scriptumina, Pablo nosti tasoaan hurjasti finaalisarjasta. Näytti nauttivan joka solullaan, otti fiksun siinä-ja-siinä jäähyn puolustaessaan puolittaista läpiajoa ja kun sattui napsahtamaan niin meni täysin mukisematta sitä kärsimään, ei helissyt omassa päässä kuten KooKoota vastaan, kiekolliset ratkaisut jäätäviä, vain Kolppasen gamesaver pelasti upealta maalilta ja kaiken tämän lisäksi meidän lähellä istuneelle perheelleensäkin riitti vielä virnettä.
Onneksi puheet tasoerosta voidaan lopettaa, ja onneksi pienen pettymyksen liennytykseksi Pukki vei Suomen tasoihin tuplamestaria vastaan. Ja onneksi liiga on auki, että tästä herkusta voidaan ylipäätään nauttia vielä monta matsia.