Patrik Laine shoots, he scores! – suomalaisen supertähden ura NHL:ssä

[Luoto]

Näistä aika paljon oli puhetta aikanaan. Laineen voitontahto ja halu pelata meni yli. LeKissä pelatessaa harkitsi lopettamista ja turvautui tuolloin Tapparan henkiseen valmentajaan urheilupsykologi Niilo Konttiseen.
Tässä nyt ainakin yksi juttu:

Patrik Laine rypi vuosi sitten syvällä – "Kaikki päin persettä, ihan sama lopettaako"

Vielä reilu vuosi sitten Patrik Laine ei ollut tarpeeksi hyvä Mestiksen pudotuspeleihin. Nyt hän johtaa 18-vuotiaana miesten MM-kisojen pistepörssiä. Mitä oikein tapahtui?

www.mtvuutiset.fi

Olin juuri vastaamassa Dinon ja Noutolokun viesteihin kun tuli tämä sinun, vastaan niihin kuitenkin.
Olen kyllä tietoinen kahdesta edellä olevissa viesteissä mainituista tapauksista, mutta niitähän pidetään vaan hyvinä ominaisuuksina kun peli sujuu. Laine on mm. sanonut että vanhempana junnuna oli ego niin suuri että ei meinannut mahtua hallin ovista sisään.
Näistä ei kuitenkaan tietääkseni joudu eikä niistä helposti omaehtoisesti hakeuduta kallonkutistajalle. Ominaisuuksista on ollut varmaan enemmän hyötyä kuin haittaa. Nyt on vaan tullut niin kova tilanne, kaverit ja pomot eivät katsele enää läpi sormien ja peli ei suju itseä tyydyttävästi. On joutunut pakosta ja oman edun takia meneemään lataamoon.

Tästä LeKin tapauksesta en ole ollut tietoinen, isot pisteet Juujärvelle.

 

[Ciccarelli]

Tuohon vertailuun Selänteen ja Laineen kohdalla on vielä sanottava että maailma oli aivan eri paikka teini-idolina olemisen suhteen 90-luvulla kun Laineen uran alkuaikoina.
Meille ketkä oltiin lapsia 90-luvulla oli idoleita olemassa vain Litmanen, Selänne ja Häkkinen.
He oli paljon esillä mutta näkyvyys oli aivan toista luokkaa kuin nyt.
Kun oli vähemmän sankareita niin niitä fanitettiin vaikkei tykännyt edes lajista.

Media uutisoi ja kaivaa esiin aivan kaiken ja käy paljon helpommin niin kuin vaikka Laineen kohdalla että ihmiset ärsyyntyy kun naama on koko ajan esillä.
Media myös käsitteli Suomessa Lainetta niin että Laineen oli käytännössä mahdoton tehdä niin paljon kun ihmiset odotti.
Se taas johtaa siihen että kun ihmiset on ärsyyntynyt niin sitä epäonnistumista aletaan jo salaa toivomaan.
90-luvulla oli lasten tiedossa suomalaisia NHL-tähtiä Saku Koivu ja Selänne. Ei ollut varaa toivoa kenellekään mitään negatiivista. Nykyään jokainen peli on nähtävissä ja jokainen juttu löydettävissä kaikilta pelaajilta. On helpompaa löytää mieleinen ”oma supertähti”.
Selänne hoiti oman supersankarin roolinsa esimerkillisesti kyllä aikanaan, samoin kuin vaikkapa Litmanen.
Uran jälkeen onkin sitten toinen tarina..
Jos kumpikin nousisi nyt esille niin se sankaritarina olisi luultavasti vähän erilainen..

 

[agent082]

Mystinen "Laineelle sopiva sentteri" on joku ihmemies, joka hoitaa Patenkin puolustusvelvoitteet ja laittaa lättyä lapaan.

No Panthershan se sit olis, mut kerkesivät Reinhartin signata.

 

[agent082]

Joo toki kärjistin ja aika moni tarttunut tuohon "pullamössö" -sanaan yhdessä viestissä, mutta vähän kun eteenpäin jaksaa sitä viestiä lukea, niin pointti pitäisi tulla selväksi: Monelle lupaavalle pelaajille on ympärillä olevien ihmisten toimesta tasoitettu tie huipulle liian helpoksi, kun NHL:ssa se työnteko vasta oikeasti alkaa. En ala nyt listaamaan enää nimiä, mutta jokainen voi katsoa junnumaajoukkueiden kultarosterit ja sen jälkeen katsoa miten pelaajien urat ovat edenneet suhteessa silloisiin odotuksiin ja millaisia vaikeuksia myöhemmin on tullut eteen.

Suurin lampaanperse tästä menee Jääkiekkoliitolle, lehdistölle, agenteille, seuroille ja muulle lähipiirille. Joku 15-18 -vuotias pelaaja ei ole koskaan syyllinen siihen, jos ulkopuolelta asetetaan harteille jo lapsena kohtuuttomia odotuksia ja samalla kohdellaan kuin jotain aatelista.

Mites nää Kanadan ja jenkkien kultapojat sitten pystyy tekemään hurjan uran, vaikka siellä vasta selkääntaputtelijoita onkin riittänyt?

 

[agent082]

Meille ketkä oltiin lapsia 90-luvulla oli idoleita olemassa vain Litmanen, Selänne ja Häkkinen.
He oli paljon esillä mutta näkyvyys oli aivan toista luokkaa kuin nyt.
Kun oli vähemmän sankareita niin niitä fanitettiin vaikkei tykännyt edes lajista.

Unohdit Toni Niemisen.

 

[Ciccarelli]

Mites nää Kanadan ja jenkkien kultapojat sitten pystyy tekemään hurjan uran, vaikka siellä vasta selkääntaputtelijoita onkin riittänyt?

Siten että he ovat ensinnäkin ollut luultavasti parempia pelaajia ja toisekseen kyllä myös Kanadalta ja jenkeiltä löytyy junnulupauksia jotka on tullut ryminällä alas.

 

[Animal]

Mites nää Kanadan ja jenkkien kultapojat sitten pystyy tekemään hurjan uran, vaikka siellä vasta selkääntaputtelijoita onkin riittänyt?

Ainakaan Alexandre Daigle ei tehnyt hurjaa uraa ja kyllä Eric Lindrosillakin jäi odotuksiin nähden lopulta vähän piippuun. Jos nyt pari tunnetuinta voi mainita.

 

[Ollakseni]

Ainakaan Alexandre Daigle ei tehnyt hurjaa uraa ja kyllä Eric Lindrosillakin jäi odotuksiin nähden lopulta vähän piippuun. Jos nyt pari tunnetuinta voi mainita.

Daiglella kyse oli enemmän siitä, että häntä ei jääkiekko niin olennaisesti edes kiinnostanut. Lindrosilla sitten aivotärähdykset ja muut loukkaantumiset tosiaan ajoivat tilanteeseen jossa uran huippu jäi lyhyeksi. Kuitenkin oli siinä ensimmäisten pelivuosiensa aikana todella kova pelaaja niin fyysisesti kuin taidollisesti. Taisi vain jäädä pää liian alas usein kun ei ollut oppinut junnuissa että on isompia ja ilkeämpiä pelaajia.

Mutta joo uudemmista voisi ottaa vaikka Galchenyukin esiin joka väläytteli myöskin mutta päihteet veivät miestä enemmän.

 

[Ciccarelli]

Ainakaan Alexandre Daigle ei tehnyt hurjaa uraa ja kyllä Eric Lindrosillakin jäi odotuksiin nähden lopulta vähän piippuun. Jos nyt pari tunnetuinta voi mainita.

Daigle, Lindros, Bryan Bedard, DiPietro, Bobby Ryan, Griffin Reinhart, Jonathan Drouin, Jake Virtanen, P-L Dubois…

 

[Animal]

Daiglella kyse oli enemmän siitä, että häntä ei jääkiekko niin olennaisesti edes kiinnostanut. Lindrosilla sitten aivotärähdykset ja muut loukkaantumiset tosiaan ajoivat tilanteeseen jossa uran huippu jäi lyhyeksi.

Kyllä näillä molemmilla oli enemmän kuin tarpeeksi kaikenlaista ylimääräistä häslinkiä ympärillä jo ennen kuin olivat pelanneet peliäkään NHL:ssa. Lindrosilla perhe, tai lähinnä pelaaja-agentti-isä Carl Lindros, sääti jo hyvissä ajoin taustalla ilmoitellen seuroille jo junioreissa, että missä Eric suostuu pelaamaan. Tämä sama säätäminen jatkui myös NHL:ssa, jonka seurauksena Flyers teki yhden NHL historian huonoimmista pelaajakaupoista Quebecin kanssa.

Sinällään molemmat, myös Daigle, pelasivat ihan kelvollisen kiekkouran, mutta kummastakaan ei kyllä tullut lähellekään sitä mitä heihin panostettiin ja mitä heiltä odotettiin.

 

[Tombe76]

Lindrosin ympärillähän oli todella kova hype aikoinaan, Sääli että ura loppui vähän kesken, koska loukkaantumiset ja maailma oli erilainen 25v sitten. Mutta ehti kuitenkin Tuomiopäivän Legioonaan, jonka ainakin itse muistan vieläkin ja ne yöt kun Lappeenrannassa baarista mentiin pilkun jälkeen kämpille finaaleita katsomaan, v.1997.

Detroit siihen ainaan nyt oli vaan ihan törkeän kova. Siitä ei voi Lindrosin piikkiin laittaa yhtään.

Laineella on vielä "vähän" matkaa Lindrosin meriitteihin, tai ainakin miten itse hänet muistan.

 

[Jack DiBiase]

Ainakaan Alexandre Daigle ei tehnyt hurjaa uraa ja kyllä Eric Lindrosillakin jäi odotuksiin nähden lopulta vähän piippuun. Jos nyt pari tunnetuinta voi mainita.

Eric Lindros oli sen lyhyen uran huipun ajan (93-99) terveenä ollessaan kuitenkin about maailman täydellisin jääkiekkoilija ikinä. En ota tähän yhtään vastaväitteitä. Iso-Erkki lunasti kyllä kaikki odotukset paitsi terveenä pysymisen taidon, valitettavasti.

 

[Animal]

Iso-Erkki lunasti kyllä kaikki odotukset paitsi terveenä pysymisen taidon, valitettavasti.

Kyllä Lindros oli parhaimmillaan puhdasta dominanssia jäällä, jolla ei ollut yhtäkään varsinaista heikkoutta.

Se, mihin tuo etukäteishype ja lähipiirin öykkärimäinen käytös yhdistettynä omaan pelityyliin vaikutti, oli fakta että Lindros oli ensimmäisestä vaihdostaan lähtien vastustajan maalitaulu numero 1. Eli osaltaan tuon voidaan sanoa vauhdittaneen loukkaantumiskierrettä. Toinen on se, että Lindros oli aika laiska kuuntelemaan Gretzkyn, Lemieux'n ja Messierin kehoituksia pelityylin rauhoittamisesta, jotta voisi pelata NHL:ssa 15-vuoden päästäkin.

 

[Jack DiBiase]

Kyllä Lindros oli parhaimmillaan puhdasta dominanssia jäällä, jolla ei ollut yhtäkään varsinaista heikkoutta.

Se, mihin tuo etukäteishype ja lähipiirin öykkärimäinen käytös yhdistettynä omaan pelityyliin vaikutti, oli fakta että Lindros oli ensimmäisestä vaihdostaan lähtien vastustajan maalitaulu numero 1. Eli osaltaan tuon voidaan sanoa vauhdittaneen loukkaantumiskierrettä. Toinen on se, että Lindros oli aika laiska kuuntelemaan Gretzkyn, Lemieux'n ja Messierin kehoituksia pelityylin rauhoittamisesta, jotta voisi pelata NHL:ssa 15-vuoden päästäkin.

Juu, siis kaikki tämä on ihan täyttä faktaa. En mä silti sanoisi, että hän olisi malliesimerkki pelaajasta joka ei olisi pystynyt tekemään "hurjaa uraa selkääntaputtelijoista huolimatta". Varsinkin kun Iso-Erkki niiden taputusten sijaan sai selkään enemmänkin kuvainnollista teräasetta.

Jos nuorelle polvelle Eric Lindros on tuttu vaan nimenä, niin kuvitelkaa Sidney Crosbyn pelitaidot yhdistettynä Tom Wilsonin fyysisyyteen.

 

[Ollakseni]

Juu, siis kaikki tämä on ihan täyttä faktaa. En mä silti sanoisi, että hän olisi malliesimerkki pelaajasta joka ei olisi pystynyt tekemään "hurjaa uraa selkääntaputtelijoista huolimatta". Varsinkin kun Iso-Erkki niiden taputusten sijaan sai selkään enemmänkin kuvainnollista teräasetta.

Jos nuorelle polvelle Eric Lindros on tuttu vaan nimenä, niin kuvitelkaa Sidney Crosbyn pelitaidot yhdistettynä Tom Wilsonin fyysisyyteen.

Joo, itselle on jäänyt kuva tietynlaisesta tankista joka kulkee läpi suunnilleen kaikesta halutessaan. Ei vain kroppa kestänyt ikävä kyllä mukana ja aivotärähdykset kumuloituivat nopeasti. Oikeastaan yhtään tervettä kautta ei NHL:ssä nähnyt mutta pisteitä tuli hirveällä tahdilla uran alussa.

Edit. Tosiaan nuorena poikana, joka ei itse kerennyt näkemään Lindrosin parhaita vuosia.

 

[Barnes]

Daigle, Lindros, Bryan Bedard, DiPietro, Bobby Ryan, Griffin Reinhart, Jonathan Drouin, Jake Virtanen, P-L Dubois…

Berardia en itse mainitsisi, kuitenkin sai vakuutusyhtiöltä "puolisokean" paperit ja palasi silti kentille - vieläpä hyvällä tasolla. Suurin loisto kuitenkin jäi loukkaantumisen takia piippuun.

DP tietysti toinen samanlainen (Lindrosista onkin jo puhuttu). Hän sentään ihan aidosti yritti, kun aika moni muu olisi sillä megasopimuksella jo vuosia aiemmin lopettanut taistelun tuulimyllyjä vastaan.

Mitä Laineeseen tulee, niin toivottavasti saa pakan kasaan. Hyviä pelivuosia on vielä paljon jäljellä.

 

[El Gordo]

Niin, minulla on hyvän ja huonon välillä aika monta muutakin vaihtoehtoa kuin joko-tai.

Kyllähän ne ekat kaudet hyvä suoritus oli nuorelle kaverille, mutta se ei poista sitä, että pelaaminen oli tuolloin monella kriittisellä alueella kaukana NHL-tasosta.

En kiistä näitä puutteita, mutta se peluutus (kakkosketju + ykkösyv) oli silloin perusteltua. Eli Winnipegillä ei ollut kokonaishyödyn kannalta parempia pelaajia lyödä Laineen tilalle alakentistä/farmista. Ne maalit "cheat code" laukauksella toi enemmän hyvää pöytään kuin puolustuspelin puutteet vei.

Ja kun pelasi vielä puoli-ilmaisella tulokassopparilla, niin aivan loistava soppari Winnipegin kannalta.

Eli vaikka oli osa-alueita jotka ei olleet hyvällä NHL-tasolla niin kokonaisuus olii kirkkaasti. 40 maalin miehet yleensä on tärkeitä joukkueelle, vaikka puutteitakin olisi.

 

[El Gordo]

Daiglella kyse oli enemmän siitä, että häntä ei jääkiekko niin olennaisesti edes kiinnostanut.

Kyllä kai kiinnosti alkuun. Mutta ei enää sitten kun ura ei lähtenyt odotettuun lentoon. Kai tuossa voi yhteneväisyyksiä Laineen tarinaan nähdä jolla myös kiinnostus tuntuu hiipuvan kun vaikeuksia kertyy, toki Laineella vielä mahdollisuus uuteen nousuun.

Mutta Daiglella kai isommat odotukset ykkösvarauksena, ja vähemmän tuloksia. Että kai pohjois-amerikkalainen voi yhtä lailla jäädä odotuksista kuin suomalainen lupaus. Tai pahemminkin.

Muutenkin epäonnistumisen anatomia on aina monisyinen ja yksilöllinen. Iskulause-tyyppiset yksinkertaistavat selitykset "ei pää kestä", "pullamössösukupolvi", "pehmeät eurooppalaiset" jne., menevät maalista ohi joka kerta.

 

[Black Adder]

Näihin vertailuihin liittyen. Paras match up on varmastikin Auston Matthews. Heidän kohdallaan oli paljon vertailua ensimmäisillä NHL-kausilla. Aina voi jossitella, että mitä jos Laine olisi pysynyt Winnipegissä, mutta herra ei halunnut. Tuloksellisesti käyrät erkani kolmannesta kaudesta eteenpäin. Miksi? Monen syyn summa, mutta ei vähiten siksi, että Matthews on kehittynyt pelaajana huimin harppauksin eteenpäin kausi kaudelta, kun taas Laine on keskittynyt epäolennaiseen, joka kulminoitui tämän kauden hajoamiseen. Reset on varmasti paikallaan, mutta tulee olemaan vaikeaa näistä lähtökohdista. Hän on vähän kuin burn outin kokenut toimitusjohtaja. Kuka uskaltaa ottaa riskin?

Ao. sivulla hyvä analyysi.

Revisiting the 2016 Draft Debate: Auston Matthews vs. Patrik Laine - The Hockey Writers Toronto Maple Leafs Latest News, Analysis & More

The Toronto Maple Leafs chose Auston Matthews over Patrik Laine in the 2016 NHL Draft. What if they would have chosen Laine instead?

thehockeywriters.com

 

[Trevor Gillies]

Kuka uskaltaa ottaa riskin?

Toivottavasti Bill Zito. Laineelle tekisi hyvää päästä parhaan kaverin laituriksi.

 

[Nelone]

Toivottavasti Bill Zito. Laineelle tekisi hyvää päästä parhaan kaverin laituriksi.

Laineelle varmasti kyllä, mutta ihan no brainer Floridalta lyödä samat dollarit jo todistetusti toimivaan tutkapari Reinhartiin, kun toivotaan toivotaan ratkaisuun. Olisi ollut Floridalta silkkaa tyhmyyttä ampua itseään jalkaan sen sijasta, että nyt pysyy ikkuna auki kera samojen kaverien ketkä sen pytyn jo kerran joukkueelle toi.

 

[Jack DiBiase]

Joo, itselle on jäänyt kuva tietynlaisesta tankista joka kulkee läpi suunnilleen kaikesta halutessaan. Ei vain kroppa kestänyt ikävä kyllä mukana ja aivotärähdykset kumuloituivat nopeasti. Oikeastaan yhtään tervettä kautta ei NHL:ssä nähnyt mutta pisteitä tuli hirveällä tahdilla uran alussa.

Edit. Tosiaan nuorena poikana, joka ei itse kerennyt näkemään Lindrosin parhaita vuosia.

Olet saanut ihan hyvän kuvan. Tämä nyt ei varsinaisesti tähän Laine-aiheeseen enää liity millään tavalla, mutta se Eric Lindrosin prime oli kuin olisit luonut änäriin sentterin ja laittanut kaikkiin attribuutteihin arvoksi 99, mukaanlukien aggressivisuus ja taklaaminen.

Jos aiheeseen niin Patrik Laineen (oletettu) nykykunto on änärityylillä, että laukaus on 5 tähteä, luistelu 2 ja kiekoton pelaaminen 1. Vaikea on tuollaista pelaajaa sijoittaa mihinkään joukkueeseen tuolla hintalapulla, kun pelaajan "änäri-kokonaisuus" on heikkouksista johtuen jossain muualla kuin 8 milin pelaajan tasolla.

 

[Animal]

Juu, siis kaikki tämä on ihan täyttä faktaa. En mä silti sanoisi, että hän olisi malliesimerkki pelaajasta joka ei olisi pystynyt tekemään "hurjaa uraa selkääntaputtelijoista huolimatta". Varsinkin kun Iso-Erkki niiden taputusten sijaan sai selkään enemmänkin kuvainnollista teräasetta.

Niin tuo minulle kohdennettu viesti, mihin vastauksena annoin Daiglen ja Lindrosin nimen, vei keskustelua vähän väärään suuntaan. En tosiaan ole missään vaiheessa ajatellut tai ole väittänyt, että pelkät "selkääntaputtelijat" olisivat jollain olleet jollekin este odotusten mukaisen uran luomiselle.

Alkuperäinen kommenttini oli se, että monen suomalaislupauksen (mm. Laine, Puljujärvi, Kapanen) kohdalla pelaajan kannalta tärkein lähipiiri on epäonnistunut valmistamisessa NHL-uraan ja "lähipiiriin" voidaan Suomessa perheen, seurojen ja agenttien lisäksi laskea myös Jääkiekkoliitto ja junnumaajoukkueet. Nämä sitten tulkittiin jonkun toimesta "selkääntaputtelijoiksi".

Näen Lindrosin aika paljonkin odotuksiin nähden vajaaksi jääneessä urassa paljonkin samaa mm. Laineen ja Puljujärven tilanteisiin, huomioiden kuitenkin sen, että Lindros oli "generational talent" ja suomalaiskaksikko lahjakkuudeltaan lähinnä "age class talent" -tasoa.

Loukkantumisista johtuen Lindros joutui pakon edessä varttuneempana muovaamaan pelityyliään, jotta pysyy terveenä ja pystyy vielä pelaamaan NHL:ssa. Tämän seurauksena Rangersissa, Dallasissa ja Torontossa pelannut viimeisten kausien Lindros oli kaukana siitä pelaajasta, joka 18-vuotiaana valittiin Kanadan kivikovaan vuoden 1991 Canada Cup -ryhmään. Tästä päästäänkin taas siihen, että Lindrosia jo hyvissä ajoin kehotettiin muokkaamaan pelityyliään vähemmän aggressiiviseen ja vähemmän miestä itseään kuluttavaan suuntaan, mutta tätä hän ei tehnyt kuin vasta viimeisellä mahdollisella hetkellä.

 

[Jippo]

Näin filosofian maisterina tekee mieli puolustella Lainetta sanakikkailulla. Moni nimittäin tuntuu ajattelevan Patrikin olevan huono pelaajaa (NHL-tasolla).

Tekisin selvän eron huonon pelaajan ja pelaajan, joka pelaa huonosti välillä. Jälkimmäisessä tapauksessa asiaan voi tulla korjaus nopeastikin, mikäli huonoa pelaamista aiheuttava(t) tekijä(t) saadaan poistettua.

Aina se ei ole tietenkään mahdollista, eivätkä nämä syyt ole tietenkään yksittäisiä useinkaan, vaan monimutkaisia fyysisen iskukyvyn, henkimaailman asioiden ja toimintaympäristön yhdistelmiä.

Mutta Laineen kohdalla uskon aidosti, että se hyvä pelaaja on hänessä, hän vain on pelannut pääasiassa huonosti viimeiset vuodet. Eikä hän edes niin huono ole koko ajan ollut. Perustan tämän siihen, että "huonous" ilmenee pääasiassa epäonnistuneina suorituksina, jotka hän on todistettavasti tehnyt urallaan kymmeniä kertoja oikein ja jotka ovat NHL-pelaajalle normaalisti ihan arkipäiväisiä.

Tämä viittaa siihen, että fyysinen iskukyky (loukkaantumiset), henkimaailman asiat (Patrik on aina ollut mielialapelaaja + vakavammat mt-asiat) ja ympäristö (Columbuksessa ei ole ollut helppoa loistaa viime vuosina) ovat vaikuttaneet negatiivisesti.

Uskon aidosti, että jos Laine pääsee pelaamaan fyysisesti kunnossa, terapia on toiminut ja löytyy sopiva jengi, niin hän osoittaa olevansa yhä hyvä pelaajaa, joka myös pelaa hyvin.

Vähän samaan tapaan olen kirjoitellut myös Puljusta, johon sama pätee toki. Mutta sillä erotuksella, että hän on "vain" keskivertopelaaja, joka on pelannut huonosti. Toki hyvin pelaava keskivertopelaajakin mahtuu heittämällä NHL:ään, mutta skaala ei ole niin laaja kuin hyvin/huonosti pelaavalla Laineella nähdäkseni on.

 

[Kilimaisteri]

Uskon aidosti, että jos Laine pääsee pelaamaan fyysisesti kunnossa, terapia on toiminut ja löytyy sopiva jengi, niin hän osoittaa olevansa yhä hyvä pelaajaa, joka myös pelaa hyvin.

Vähän samaan tapaan olen kirjoitellut myös Puljusta, johon sama pätee toki. Mutta sillä erotuksella, että hän on "vain" keskivertopelaaja, joka on pelannut huonosti. Toki hyvin pelaava keskivertopelaajakin mahtuu heittämällä NHL:ään, mutta skaala ei ole niin laaja kuin hyvin/huonosti pelaavalla Laineella nähdäkseni on.

Kyllä Patesta ihan hyvä pelimies vielä saadaan. Ja kun Puljusta saadaan paras irti, hänkin on ihan käyttökelpoinen palanen jääkiekkojoukkueeseen.

Sitä vaan mietin, että kun sokea reettakin näkee että molempien pitäs mennä pikapikaa taitoluisteluvalmentajan pakeille, niin onkohan Patella joku äijä-äijä-tekosyy ettei ole vielä mennyt? Ja onko vaan niin ettei Pulju tajua mennä, vai onko silläkin joku ihme äijäily syynä?

Kunpa näille pennuille joku terottaisi että Esa Tikkanen veti taitoluistelua melko pitkään nuorena kollina, mutta ei sillä äijämäisyyttä pelistä puuttunut, eikä tarvinnu missään vaiheessa valittaa että käännökset tai stop&go ei suju.