Tässä kun olen seuraillut tätä ketjua ja katsonut arviolta noin puolet Jetsien peleistä viimeisen kahden (plus alkaneen kauden) ajalta, niin yritän miettiä miksi tämä Laineen ketju on tällainen kuin se on. En keksi muuta syytä, kuin että liian kauan olemme odottaneet suomalaista NHL-staraa ja odotuksemme Patesta ovat menneet jotenkin täysin yli. Sen takia hänen heikkouksiaan on vaikea hyväksyä, samoin joidenkin vannoituneiden NHL-seuraajien hyväksyä hänen erinomaisuuttaan. Luulen, että suurempi osa Paten vannoutuneista ihailijoista ovat sellaisia, jotka ovat jättäneet NHL:n seuraamisen vähän vähemmälle esim. vuosina 2008-2015 (ja ennen kuin saan valtavan viharyöpyn niskaani, niin sanotaan vaikka että tuo suurempi osa on yli 50%). Vastaavasti hänen kritisoijansa ovat seuranneet laajemmin eri joukkueita myös noina vuosina ennen Paten tulokaskautta ja jotenkin eivät ehkä sitä kautta halua lähteä yksisilmäiseen ja "ihailevaan" kirjoittamiseen mukaan.
Luulin jo tämän kauden helpottavan asiaa, koska suomalaisrintama NHL:ssä on ollut jo viime vuonna huikea ja saattaa näyttäytyä tänä vuonna vielä parempana. Ajattelin sen vievän vähän hypeä pois Laineesta, mutta sama sota (WAR) täällä jatkuu edelleen.
Itse sijoittaudun jonnekin välimaastoon. Kallistun sille puolelle, joka on turhautunut siitä ettei Jets näytä nyt saavan toista toimivaa hyökkäysketjua, mutta taas siihen suuntaan, että Patella on paljon kehitettävää pelissään ja hänen takiaan ei ketjuja tarvitse muuttaa, jos joukkue pärjää. Myönnän, että Jets:n olen itsekin valinnut suosikkijoukkueekseni vasta 2016 kesän jälkeen (100%:sti Laineen takia), mutta oppinut seurasta ja pelaajista niin paljon, että vaikka Laine olisi poppareilla pelin, voisin katsoa matsin.
Sori, että viesti ei keskity suoraa Paten otteisiin kentällä, mutta halusin jotenkin pureutua tähän ilmiöön mitä kaverin ympärillä pyörii. Jotain samaa mitä Miken ympärillä oli joitakin vuosia aiemmin, mutta uran upeasta alusta johtuen tämä ilmiö tuntuu tulleen jäädäkseen.