Joskus junnumpana pidin ajan muodin mukaista lyhyehköä leukapartaa, jonka jälkeen menin kymmenisen vuotta parrattomana. Parrankasvuni on melko aktiivista, joten kerran-pari viikossa jouduin vetelemään naaman höylällä sileäksi. Joku pari vuotta sitten tuli jostain sellainen päähänpisto, että minäpä kasvatan kokoparran, halusin nähdä miltä näytän parrallisena. Joku vajaa vuoden päivät sitä kasvatin, toki säännöllisesti kävin parturissa sitä trimmauttamassa. Sitten kyllästyin ja vedin taas naaman sileäksi, mutta kun oli jo tottunut parralliseen peilikuvaan, näytti kalju naama mielestäni ihan vitun typerältä. Kasvatin sitten parran uudelleen ja edelleen se pärstääni koristaa. Toki nykymalli on aika lyhyt, mutta kokoparta kumminkin. Tätä onnistun huoltamaan omakätisesti, joten parturissa ei tarvitse vierailla, riittää kun kuukauden-kahden välein vedän parran ja viikset trimmerillä sellaiseen viiden millin pituuteen.
Parran paras puoli on ehdottomasti se, että ei tarvitse viikoittain höyläillä/partakoneilla naamaa. Lisäksi minulle niin itseni kuin vaimonkin mielestä sopii parta, joten miksipä ei sellaista rokkaisi. Jotkut läskit kasvattavat parran peittämään leuattomuuttaan/monileukaisuuttaan, rumilukset rumaa naamaansa. Tästä ei kohdallani ole kyse, koska olen aivan saatanan kaunis mieskarkki, jonka leukalinja ja toki muukin kroppa on kuin taltalla veistetty.
Huonoin puoli parrassa on helvetillinen naaman kutina, joka toki loppuu kun parran kasvattaa riittävän pitkäksi. Jos ei kasvata, niin kutinan saa kuriin säännöllisellä partaöljyämisellä. Liian pitkäksi venähtäneet viikset turhauttavat myös, koska tunkevat koko ajan suuhun ja jos ruokavaliossa on muutakin kuin sosekeittoja pillin läpi nautittuna, joutuu lärvin pesemään jokaisen ruokailun jälkeen. Tämäkin on toki trimmerillä kontrolloitavissa.